Lipaston tuunaus

Evakkokämppämme kylppärissä on ollut säilytystilana tähän asti ainoastaan sellainen ysäri korivaunu, joka on kyllä hauska, mutta hieman epäkäytännöllinen pölynkerääjä. Jokin käytännöllisempi lipasto olisi siellä kätevämpi, johon saisi piilotettua kosmetiikkasälän, koirien hoitovälineet jne. Suunnittelin jo ostavani siihen jonkinlaisen kylppärilipaston, mutta onneksi tajusin taas tarkistaa omat varastoni ennenkuin ostin mitään uutta. Löysin hallista vanhempieni vanhan lastulevyisen melamiinipinnoitetun pikkulipaston. Se oli melko ruma muovisine vetimineen, joten päätin hieman tuunata sitä. Tämän mööpelin kohdalla todellakin puhutaan tuunauksesta, ei entisöinnistä tai jne. Omaan korvaan särähtää aina, kun joku puhuu entisöinneensä jonkun mööpelin ja todellisuudessa se on tuunattu tai ihan vain maalattu. Näin yleensä kun tehty maalaus ei vastaa mitään mööpelin aiempaa ulkoasua, ei niin sävynsä kuin käytetyn materiaalinsakaan perusteella. 

Poistin vanhat vetimet ja pesin lipaston maalipesulla, jotta siitä irtoaisi lika ja rasva. Hiontaa en tehnyt, koska pinta on melko muovinen. Pohjamaalasin lipaston otex-tartuntapohjamaalilla, joka tarttuu tiukasti kiinni ja sen jälkeen pinnan voikin maalata melkein millä vaan haluamallaan maalilla. Nyt käytin kalustemaalina suosimaani Teknoksen Futura Aqua- vesiohenteista puolihimmeää maalia, joka mielestäni peittää hyvin ja tasoittuu kauniisti siveltimellä työskennellessä. Minulla oli verstaan varastossa valmiina mustaa ja turkoosia maalia, joten päätin käyttää niitä. Lipaston ulkopinnat maalasin kahteen kertaan mustalla ja samoten vetolaatikot turkoosilla. Tälläiseen työhön voisi käyttää myös sitä muodikasta kalkkimaalia, joka on siis myös akryylipohjainen eli muovisideainetta sisältävä maali (lukuunottamatta yhtä tuotemerkkiä), vaikka se niin harhaanjohtavasti onkin saatu markkinoitua jonain ekologisena perinnemaalin kaltaisena tuotteena. Minusta sen nimi voisi olla vain matta kalustemaali. Tälläisiin töihin se mielestäni soveltuu, mutta mummon perintölipastoista ja muusta antiikista se saisi pysyä kaukana. 

Vetimet tein varastossani olleista isoista mustista puuhelmipalloista, jotka pujotin paksuun verhoilusidontolankaan. Solmut tein laatikon sisäpuolelle ja hyvin näyttivät pysyvän kiinni.

Lipastosta tuli aika söpö ja siihen mahtuivat hyvin kaikki käyttämäni kosmetiikka ja muu kylppärissä säilytettävä sälä. Maalasin vielä samoilla maaleilla lattialla olevan tyhjän maalipurkin, joka toimii vessapaperirullien säilytysastiana. Niin on sitten jotain muutakin saman sävyistä kylppärissä.

Ihan kiva on tässäkin kämpässä hieman sisustella ja laitella paikkoja toimivimmiksi, kun kuitenkin varmaan ensi kesään asti tässä asustellaan ennen kuin uusi talo on muuttovalmis.

DIY Koiranpeti

Meidän isot koiramme kaipailivat uusia petejä itselleen tai siis lähinnä minä kaipailin. Tein Pinja-rotikalle jo vuosia sitten oman makuupaikan, mutta se on jo molemmilta puolilta puhki ja muutenkin pinttynyt. Halla-labbiksella oli eilen 4-vuotis synttärit ja Pinja täyttää loppuviikosta 12, joten tein uudet pedit heille vähän niinkuin synttärilahjaksi. Hallalla ei ole virallista omaa paikkaa ollutkaan, vaan hän on nukkunut aina siellä missä hyvältä tuntuu. Viime aikoina Halla ja muutkin koirat ovat tykänneet pötkötellä vanhassa rumassa säkkituolissa. Siitä sainkin idean, että uudet pedit voisivat olla säkkituoli-täytteiset.

Sopivan kankaan löysin mummon säilyttämistä vanhoista kankaista, joista kerroinkin jo aiemmin, kun löysin niistä myös kivoja verhoja meille. Tämä ehkä vähän tunkkaisen värinen (kuvassa itseasiassa paremman värinen) kudottu kangas on alunperin ollut varmaan sängynpeite. Mittasin, että siitä saisi kaksi tarpeeksi isoa petiä, jos sen puolittaa keskeltä. 

Värjäsin kankaan pesukoneessa Dylon- kangasvärillä, sävyllä antique grey. Yksi pakkaus riitti hyvin ison ja painavan kankaan värjäykseen, vaikka ohjeessa suositeltiin useampaa pakkausta. Tietenkin, jos haluaa tummemman sävyn, niin siinä tapauksessa kannattaa laittaa kaksi pakkausta. Joten ei muuta kuin suolat ja väriaineet koneeseen kankaan kanssa. Sävystä tuli ihan kiva, ehkä vähän turhan vihertävä, mutta se oli odotettavissa huomioiden kankaan pohjasävyn.

Leikkasin kankaan puoliksi ja purkasin sitä vähän matkaa, jotta sain solmittua loimet solmuun, ettei kangas lähtisi purkautumaan. Ehkä pelkkä ompelukin siksakilla olisi varmaankin riittänyt, mutta halusin varman päälle, kun tiedän kuinka paljon koirat välillä petejä petaa. 

Ompelin molemmat kappaleet tyynyliina-tyylisesti hieman lomittain, jottei erillisiä kiinnityksiä tarvitse tehdä. 

Ompelin toisesta kankaasta mittojen mukaan sisätyynyt, joihin jätin pienet täyttöaukot täytteelle.

Täyttäminen olikin mielenkiintoisin osuus, kun piti miettiä, että miten saan vanhasta säkkituolista styroksipallotäytteen sisätyynyjen sisälle ilman, että täyte ei leviä pitkin verstasta. Tein pahvista teippaamalla pienen sylinterin, jonka yritin saada tiukasti kiinni säkkituolin vetoketjuaukkoon ja toisen pään sisätyynyn aukkoon. Ihme kyllä se toimi ihan hyvin. Kuitenkin lattialle päätyi palleroita jonkin verran, mutta ne päätyivät sitten nätisti imurin syövereihin. Jätin sisätyynyt hieman lötköiksi, jotta koirien olisi helpompi saada pöyhittyä niihin sopiva asento. Lopuksi ompelin täyttöaukon kiinni ompelukoneella. 

Sitten vain muhkea sisätyyny tyynyliina-kankaan sisälle ja koirien pedit ovat valmiita käyttöön. 

Pinja-vanhus oli hieman hämmentynyt uusista vuoteista. Hän on jo niin rutinoitunut, että tämä varmaan järkytti mummelin peruspäivärytmiä. Mutta Pinja hyväksyi pedin, mutta hämmentyi uudelleen illalla, kun Hilma-kissa ei päästänyt vanhusta omaan petiinsä. Pinjalla ja Hilmalla on ihan päivästä kiinni, kumpi määrää tahdin, tänään cats rule.

Halla, joka on huolissaan ihan kaikesta ja aina, huolestui myös uudesta pedistä. Hänellä kestää hetki, että pystyy sulattamaan uuden säkkituolipedin.

Hän joka ei ole ikinä mistään huolissaan, paitsi siitä, että jää ilman huomiota, on meidän bostoni, Valma. Koska isoja koiria ei poseeraminen kiinnosta, Valma taas suostuu siihen pyytämättäkin. Joten tässä teille Valman katalogimallikuvat uusien petien kanssa. 

Viimeisessä kuvassa hieman närkästynyt ilme, kun Hilma tuli pilaamaan kuvan änkemällä mukaan. 
Pedeistä tuli tosi kivat ja ne sopivat olohuoneeseen kivasti. Samanlaiset voisi tehdä vaikka ihan räsymatoista ja jos ei eläimille tarvitse petejä, niin tälläiset toimisivat hyvin myös lattiatyynyinä.

DIY Rakennuspalikat

Viikonloppuna juhlittiin meidän kahden kummityttömme 1-vuotis synttäreitä. Heillä on 10 päivän ikäero, joten juhlinnat osuvat aika lähekkäin ja nyt niitä juhlittiin peräkkäisinä päivinä. Lauantai meni meidän ystäväperheen tytön synttäreillä ja sunnuntaina juhlittiin Ihanan miehen siskon tytön synttäreitä. 

Jokin kiva lahja näille pienille tylleröille piti keksiä ja mietin, että jokin kehitystä tukeva, opetuksellinen lelu voisi olla sopiva ja koska itse tehdyt lahjat ovat (melkein) aina mukavampia, päätin askarrella ne itse. Lahjaideaksi kehkeytyi rakennuspalikka-sarjat. Ne olisivat suht helppo valmistaa, ovat kivan näköisiä ja auttavat motoriikan kehittymistä, siis niillä lapsilla ja ehkä vähän myös minulla ainakin tässä palikoiden tekovaiheessa.

Säilytyslaatikoksi löysin pari puista laatikkoa, joita meillä on vielä varastossa kasapäin. Ne ovat teetetetty aikoinaan villisika-tuotteille lahjapakkauksiksi ja niitä on jäänyt varastoon pyörimään. Olen aiemmin askarrellut niistä myös seinähyllyjä. Mittasin laatikoiden sisämitat ja suunnittelin palikoiden mitat ja ulkonäön sen mukaan. Pienistä kuutioista tuli mitaltaan 38mm x 38mm, joka tuntui olevan aika standardi-koko myös kaupan valmispalikoissa. Valmistusvaiheesta ei ole kuin nuo pari viimeistelykuvaa, koska en ikinä malta jäädä kuvaamaan, kun touhuan jotain.

Palikat ovat valmistettu kierrätyspuusta. Vanhemmilleni ja veljelleni on tehty viime aikoina keittiöremontit ja keittiön tasot ovat tehty oikeasta puusta. Keittiötason kiinnityksessä kun sahataan lavuaarin ja hellan kohdalle aukot, niin niistä jää käyttökelpoista liimapuulevyä jäljelle. Toinen taso on pähkinäpuuta ja toinen tammea. Nämä keittiötasot ovat 30mm paksua levyä, joten tein siitä paksumman liimaamalla puristimien kanssa kaksi levyn vahvuutta päällekäin. Sitten aloimme Ihanan miehen kanssa sirkkelöimään, sahaamaan, höyläämään ja hiomaan puulevyä oikeisiin mittoihin, jolloin saimme kauhean kasan sopivan kokoisia palikoita. Yllättävän suuri työ näinkin yksinkertaisissa puupalikoissa. Kannattaa varata työhön useampi ilta. 

Viimeistelyhionnan teimme 240-hiomapaperilla ja palikat käsiteltiin kolmeen kertaan Liberonin Finishing oil-öljyllä, joka soveltuu leluille. Nämä palikat kun enemmän kuin todennäköisesti päätyvät taaperoiden suuhun, niin käsittelyaine kannattaa valita sen mukaan, ettei siinä ole mitään haitallisia aineita.

Säilytyslaatikot maalasin kahteen kertaan askarteluun tarkoitetulla akryylimaalilla, josta sekoitin vaalenapunaisen sävyn. Laatikoiden kansiin teippasin maalarinteipillä salmiakkikuviot ja maalasin ne samalla maalilla. Kirjoitin myös tyttöjen nimet kansiin valkoisella maalilla.

Valmista tuli ja tytöt tykkäsivät. Palikat pääsivät heti testaukseen ja taisivat ainakin maistua hyvälle, kun toinen tytöistä taisi lipaista kaikki palikat heti kertaalleen läpi. Tämä oli hauska pikkuprokkis, josta on toivottavasti lahjansaajille paljon iloa pitkäksi aikaa. 
Toivottavasti ehtisin vielä tehdä tonttupajalla lisää lahjoja pukinkonttiin muillekin kummilapsille, vaikka tosin ideat tulevat aina turhan myöhään ja aikaahan näihin askarteluihin menee, joten saa nähdä mitä ehdin vai ehdinkö mitään. 

Voikohan missään kouluttautua joulupukiksi, vähänkö olisi mukava askarrella lahjoja lapsille koko vuoden ympäri? :)

DIY Numerokyltti

Tajusin tuossa edellisen postauksen tulipalokuvia laittaessani, että meidän uusi halli tai siis koko piha on edelleen ilman talonumerokylttiä. Välillä se on aina käynyt mielessä, mutta ei ole ikinä päässyt toteutukseen asti. Nyt sain vihdoin sellaisen aikaiseksi. Askartelin sellaisen ylijäämähirsipaneelista, jonka maalasin pariin kertaan Ottosonsin mustalla pellavaöljymaalilla. Kyltin fontin mallin löysin pinterestistä, josta yhdistelin paria eri fonttia ja piirsin ruutupaperille mallin. Sen jäljensin paneelille ja maalasin kirjaimet ja numerot kermanvärisellä oneshot-maalilla. Viimeistelin kyltin reunaviivoilla, joista olisi voinut tehdä vielä enemmän eri paksuiset, jotta kontrasti olisi suurempi. Ideana siis luoda kolmiulotteista vaikutelmaa maalaamalla viivoista eri paksuiset. Sävykin olisi ehkä ollut parempi valkoisena, mutta en malttanut odotella, että olisin alkanut tilaamaan sellaista. Joten tehtiin sillä mitä oli. Sitten porasin kulmiin reiät ruuveille ja ruuvasin kyltin hallin seinään. Ruuvin kannat töpöttelin vielä mustalla maalilla.

Nyt talonumero näkyy tielle asti, niin ei tarvitse meille tulevien vieraiden ja asiakkaiden arpoa mihin on tulossa. Aiemmin numero oli vain postilaatikoissa. Kuvassa näkyvät pengerryskivet ovat vanhan palaneen navetan kivijalkakiviä. Mietittiin silloin, että mihin ne voisi käyttää ja kun uusi halli tuli hieman eri paikkaan kuin vanha navetta, päädyimme tasaamaan niillä pihan korkeuseroa. Osa kivistä on vielä käyttämättä ja niille pitäisi keksiä jotain kivaa käyttöä.

 

Samalla kun kaivoin oneshot-maalit esille, harjoittelin hieman pinstripe-maalausta. Öljymaalipohja ei nyt ollut mitenkään paras ja tasaisin alusta, mutta ei se näin harjoitellessa haittaa. Suunnittelin vaneripohjalle melko simppelin paneelimallin ja tein aluksi sinivihreät viivat ja seuraavana päivänä nuo kermanväriset. Tietenkin tämä harrastus vaatisi, että jaksaisin vedellä niitä harjoitusviivoja sadoittain, mutta halusin kokeilla saanko minkään näköistä paneelia aikaiseksi. Yleensä symmetrisiin kuviin tehdään apuviivat maalausvaiheessa, jotta kuvasta saadaan oikeasti symmetrinen. Tämän tein ihan vapaalla kädellä ja ei se nyt ihan metsään mennyt. Mutta on tämä taas tälläinen kaukaa kiva-kuva. Läheltä katsottuna huomaa kyllä kaikki virheet, joten lisää treeniä. :)

Tässä vielä koristemaalauksen kevyt aikajana. Oikealla perinteistä koristemaalausta ja vasemmalla 50-luvulla yleistynyttä kustom kulttuurissa suosittua pinstriping-maalausta. Ei niin kaukana toisistaan. Alakuvassa esimerkki siitä, mistä pinstriping on lähtöisin. Asiakastyönäni tekemä reen kunnostus, johon maalasin vanhan mallin mukaisen ootrauksen ja koristeviivat. Koristeviivoja käytettiin mm. tälläisissä kohteissa, joista se myöhemmin siirtyi autoihin ja muihin kulkuneuvoihin.

Hyvää helatorstain loppua kaikille!

Verstaan jouluvalmistelut

Koko ajan on vaan niin pimeää.... 

Olen huomannut, että tänä vuonna ihmiset (naiset) ovat urakoineet jouluvaloja ympäri taloja ja pihaa jo varhaisessa vaiheessa, koska on vaan niin pimeää ja masentavaa. Olen itsekin parit valot laittanut sisälle, ne on sisustusvalot, ei jouluvalot. Kotiin laitan joulukoristeet yleensä melko myöhään, ettei niihin ehdi kyllästyä joulun tullen. Mutta verstaalle niitä voi laittaa jo marraskuun puolella, koska se on työpaikka ja onhan muillakin työpaikoilla jo joulutunnelmaa. ;)

Meinasin ensin laittaa havuja vanhoihin joustimiin koristeiksi, mutta sitten huomasin tyhjän tonkinois-purkin, joka huusi jotain täytettä itseensä. Joten tämä reuhka havunoksa, josta piti vain riipiä yksittäisiä oksia irti, päätyikin nyt joulukuuseksi. Tarpeeksi levällään niinkuin kaikki täällä verstaalla.

Äiti oli kaivanut kaapista vanhoja joulukoristeita, jotka kiikutti minulle ja siellä oli seassa myös hieman vääntyneitä vanhoja piparimuotteja. Ne päätyivät roikkumaan hyllyn alle.

Viime vuonna tekemäni vanerikuusi, josta nikkarointi-postaus täällä, klik, sai jouluvalot. Maalasin sen mustaksi jo viime vuonna, unohdin vain ottaa siitä kuvan tänne. Olin myös vääntänyt sille rautalangasta pienen latvatähden. Aluksi olin suunnitellut sille piikkilangasta köynnöstä, mutta se ei oikein näyttänytkään hyvältä, joten siitä tein alla olevan ovikranssin.

Synkkää ja pimeää joulun odotusta vaan kaikille! Toivottavasti lunta tulisi tänne eteläänkin.

The Kaappi

Viimeeksi, kun kävin Pyllikin luona Lokalahdella pinkopahvittamassa, toin mukanani Uudestakaupungista kesällä ostamani vaatekaapin, josta mainitsin aiemmin täällä. Olen jo jonkin aikaa haeskellut vanhaa vaatekaappia vieras/Pinjan huoneen lastulevykaapin tilalle. Yleensä kaapit ovat olleet liian kalliita tai lipeäpesulla tai valkoisella maalilla pilattuja, joten tähän kaappiin törmätessäni ei kauaa tarvinnut miettiä. Kaappi oli todella edullinen, siis todella ja siinä oli vielä alkuperäinen pintakäsittelykin, kaunis ootrattu pinta tallessa. 

Kulmakoristeista joku on joskus sahannut palat pois. :(

Vähän se oli kärsinyt, mutta ei se tietenkään minua haitannut. Mitä kuluneempi ja patinoituneempi, sen parempi. Pari listaa siitä puuttuu, se on hieman lohkeillut jostain kohdin ja toisen takajalan jouduin uusimaan, koska oli niin mujuksi mädäntynyt. Mutta muuten kaipaa vain pesua ja elvyttämistä. Ulkopinnan sainkin jo pestyä ja testasin hieman elvyttämistä yläkoristeeseen. 

Sisäpuolella on hieno, puinen kääntyvä vaateteline ja toisella puolella on hyllytasot, joita pitää tehdä pari lisää. Kuvassa hyllyt on irrotettu, koska kaappi on elänyt niin paljon, että hyllylevyt ovat jääneet liian lyhyiksi. Minulla on nyt pari viikkoa vertsaalla apunani TET- jaksoa suorittamassa oleva kummipoikani, joten tänään nakitin hänet kylmästi pesemään kaapin sisäpuolen. Orjatyövoima on parasta. Hän on todella pedantti ja pikkutarkka, joten hänestä on hyvin apua verstashommissa. 

Kaapin osto aiheutti remppavimman, koska vanha purettava kaappi jättää taaksensa rempattavaa pintaa, joten nyt on jo uusi lattia tilauksessa. Katsotaan nyt miten tämä remppa leviää käsiin. 

Sateista oikean syksyn alkamista kaikille!

Nyt jo palelee vietävästi ja flunssa yrittää puskea esiin, yäk..