Rustiikkiset kaiteet

Sain tällä viikolla viimeisteltyä meidän yläkerran aulan kaiteet, joten nyt sitten kuvia valmiista kaiteista. 

Kaiteiden metalliosien käsittelystä kirjoittelin aiemmin täällä:

http://tuleentuijottaja.blogspot.com/2018/11/rautakaiteiden-oljypoltto.html

Mies kasasi kaide-elementit verstaalla, josta kannoimme ne talolle. Ylä- ja alaosa kaiteesta on tehty kakkosnelosista, joihin mies porasi reiät metallipinnoille. 

Tolpat on tehty nelosnelosista, jotka on kiinnitetty lattiaan tolpan sisälle poratuilla metallitangoilla. 

Kaiteiden puuosat olivat turhan siistin ja sileän näköiset, joten muokkasin niitä hieman taltan, mattopuukon ja hiomakoneen kanssa. Veistelin puuosien reunoista epätasaiset ja tolppien päät viistin hiomakoneen kanssa. 

Sekoitin puuosille öljypetsin vernissasta, puutärpätistä ja poltettu umbra- jauhepigmentistä. Periaatteessa samaan tapaan kuin valmistaisi perinteistä öljymaalia, mutta siitä ei tehdä niin peittävää. Ruuvinreikiin tein kitin sahanpurusta ja puuliimasta. Värjäsin purun samalla öljypetsillä ennen kuin sekoitin sen liimaan. Kitin kuivuttua hion kohdat.

Öljypetsin levitin siveltimellä, jonka jälkeen pyyhin pinnan rätillä poistaen ylimääräisen öljyn.

Koska kaiteista tuli todella painavat, mies teki vielä kaiteiden ulkopuolelle pari tukirautaa lattaraudasta, jotka hän muotoili rälläkällä hieman koristeellisimmiksi.

Kaide-idea oli todella hyvä keksintö mieheltäni. En edes muista oliko minulla aluksi minkäänlaista visiota kaiteista, mutta näistä tuli todella kivat ja hienot sekä ne sopii talon tyyliin minusta hyvin. Sain hyvin kiinni siitä minkäläiset mies näistä halusi ja teki ja osasin sen jälkeen tehdä viimeistelyt niin, että ne vastasi täysin miehenkin suunnitelmia ja toiveita. Hyvä myö.

Ensi viikolla laatoittaja laittelee vessan lattioita valmiiksi, sitten olisi khh:n lattia ja uunien muuraukset edessä. Kauheasti vielä hommaa jäljellä, mutta etenee kuitenkin. Ylhäällä puuttuisi seinämaalit vielä vaatehuoneesta, muuten olisi hyvässä vaiheessa. Kohta voisi varmaan keittiönkin hakea, että pääsisi senkin maalaamaan valmiiksi. Tänään sahailtiin yläkerran ikkunoiden smyygilautoja, täytyy nekin maalata kertaalleen ennen asennusta. Hiontaa ja maalausta, sitä riittää vielä pari kilsaa.

Rauhaisaa 2. adventtipäivän iltaa kaikille! 

Makuuhuoneen seinien savimaalaus

Nyt olisi vihdoin meidän makuuhuoneen seinätkin pintamaalissa. Makuuhuoneen ja tornin välisessä aukossa oli kiinnitettynä kiinteä teline tornin katto- ja seinätöitä varten ja siitä kohdalta puuttui vielä lumppupaperit, joten odottelin, että pääsisin maalaamaan kaikki seinät kerralla. Teline irrotettiin, liisteröin loput lumppupaperit seinään ja pääsin maalaushommiin. Makuuhuoneen seinään tuli lumppupaperointi samalla tavalla kuin torniinkin sekä maalaus savimaalilla. 

Lumppupaperoinnista voit lukea täältä:

http://tuleentuijottaja.blogspot.com/2018/07/ohjeet-lumppupaperointiin.html 

ja tornin savimaalauksesta täältä:

http://tuleentuijottaja.blogspot.com/2018/09/savimaalia-seinaan.html

Olin aluksi suunnitellut tekeväni seinistä liukuvärjätyt, niin, että alaosa olisi voimakkaan punainen ja siitä ylöspäin oranssista tornin vaaleaan sävyyn. Saviukumajan punaisen savimaalin sävy oli kuitenkin paljon vaaleampi kuin olin luullut, joten päädyin sävyttämään sitä lisää. Sävyttämätön maali oli aika persikkaisen sävyinen, oikein kaunis maanläheinen sävy, mutta ei omaan mieleen. Koska vaaleat sävyt olivat aika imeliä makuuni, vaihdoin idean liukuvärjätystä maalipesuun, jossa useampaa sävyä sotkettaisiin seinään, jolloin ne sekoittuvat pehmeästi toisiinsa. 

Sekoitin punaisen savimaalin veden kanssa ja jaoin sen kahteen osaan. Sävytin molemmat hieman eri sävyisiksi käyttäen jauhepigmenttejä. Toiseen lisäsin paljon poltettua terraa, jolloin maalista tuli punaisempaa ja sitä lähdin taittamaan luonnon terralla ja kelta okralla. Kun sävy oli halutunlainen, sävytin toisen ämpärillisen samoilla pigmenteillä, mutta eri suhteessa ja lisäsin joukkoon oranssia savimaalia, jotta sävy olisi hieman vaaleampi ja oranssimpi.

Savimaalien sävyt ovat luonnostaan hyvin maanläheisiä, koska niihin ei ole lisätty mitään syntteettisiä väriaineita, vaan niissä on ainoastaan eri sävyisiä savilaatuja, jotka on nostettu eri puolilta Eestiä. Tämän takia, sävyt eivät ole mitään räiskyvän vahvoja, vaikka punaisesta ja oranssista puhunkin.  

Yllä olevassa kuvassa on sävykokeiluni. Keskellä vaalein sävy on puhdas punainen savimaali ja oikealla oleva on oranssi savimaali, joten aika vaaleathan ne ovat. 

Alla olevassa kuvassa ylhäällä näkyy kerran puhtaalla punaisella savimaalilla maalaamani seinäsävy ja alla sekä oikealla seinällä sävyttämäni sävyt. Maalauksen toteutin ohentamalla maaleja aika reilusti, jotta ne sekoittuisivat seinällä paremmin toisiinsa. Molemmille maaliämpäreille oli omat leveät siveltimensä, joilla kirjaimellisesti huiskin maalit seinään. Täppäsin molemmilla sävyillä maalia seinään läiskinä ja häivytin ne keskenään tummemman sävyn siveltimellä. Tämänkin tapaan on monta eri konstia, voi käyttää esimerkiksi sientä levitykseen ja häivytykseen jne.

Sävystä tuli aika kiva, sellainen saviruukkumainen terracotta. Valokuviin sävyjä on aina hieman haastava saada oikeanlaisena ja valo vaikuttaa todella paljon. Luonnossa nuo vaaleammat "läiskät" eivät näy niin vahvoina kuin kuvissa, joten yleisilme on hieman tasaisempi. Punainen sävy olisi minun puolesta voinut olla vahvempikin, mutta annoin luonnollisen sävyn valita itse itsensä. Vanhassa makuuhuoneessamme seinät olivat tumman tiilenpunaiset ja päätyseinään oli tehty kullansävyllä maalipesu. Tykkäsin sen makkarin tumman pesämäisestä tunnelmasta, joten miellän punaisen hyväksi makuuhuonesävyksi, vaikka usein suositellaankin vaaleita ja sinertäviä sävyjä makkareihin. Kuka viihtyy missäkin.

Ihana mies sai viikonloppuna asennettua kierreportaat paikoilleen. Niissäkin on ollut aikamoinen homma. Saimme portaat Kouvolan Kuntokeskus Ykköseltä, kun punttisali muutti ja vanha rakennus purettiin. Portaat olivat aukkoon kuitenkin liian leveät, niin niitä joutui muokkaamaan, rälläköimään, hitsaamaan, hiomaan, kittaamaan, maalaamaan jne. Kirjoittelen niistä jossain vaiheessa enemmän. Ne olisivat aika hienot noinkin ilman kaiteita, mutta määräysten takia niihin joutuu vielä uudet kaiteet tekaisemaan.

Minulla oli mielikuva makuuhuoneen seiniin sellaisesta toscanalaisesta pehmeästä auringon sävyttämästä fiiliksestä ja eilen näitä seiniä tuijotellessani harvinaisessa marraskuisessa elimäkeläisessä auringonpaisteessa, pystyin kuvittelemaan huoneen sijaitsevan jossain etelän lämmössä. 

Joten tehtävä suoritettu, terveisin mielikuva-maalari.

Rautakaiteiden öljypoltto

Yläkerran aulaan ja tornin portaikkoon Ihana mies oli suunnitellut tekevänsä puusta ja takoraudasta kaiteet. Löysimme kesän ostosreissulta Tallinnasta ison kasan rautaisia koristetankoja, jotka olivat edullisia ja sopivat tähän tarkoitukseen. Ne olivat kuitenkin väärän väriset, koska halusimme niistä mustat. Mies selvitteli miten niihin pystyisi tekemään öljypolton, jolla raudan pintaan palaa öljystä musta pinta ja muuta käsittelyä ne eivät tarvitsisi.

Tangot tulisi kuumentaa aluksi ahjossa ennen kastamista öljyyn. Koska tangot olivat niin pitkiä, etteivät ne kokonaisena mahtuisi perusahjoon, tarvittiin jokin muu ratkaisu. Miehen kaveri, joka tekee taontatöitä, ohjeisti rakentamaan kenttäahjon. Rautaputkeen ajetaan rälläkällä viiltoja ja putken toiseen päähän kiinnitetään hiustenkuivaaja ja toinen pää tulpataan umpeen. Näin tuli saa ilmasta tasaisesti hönkää ahjon tapaan. Tulipesän voi kasata ihan maahan kivien avulla, mutta mies rakensi ahjonsa enoni nikkaroimaan pitkän malliseen grilliin. 

Mies asensi rälläköidyn putken grillin sisälle ja sieltä toinen putki ulos, jonka päähän teippasi verstaskäytössä muutenkin olevan hiustenkuivaajan. Taontahommia tekevältä kaverilta oli kuulemma tuhoutunut useampikin vaimon hiustenkuivaaja, joten osattiin varautua. 

Sitten vain tulet grilliin ja rautatangot lämpenemään. 

Tangon kuumennuksen jälkeen mies nosti ne yksitellen pellistä askarreltuun altaaseen, jossa oli öljyä. Kuulemma mitä epäpuhtaampaa ja nokisempaa öljy on, sen parempi, jotta metalliin tulee tarpeeksi musta pinta. Jos altaaseen laittoi useamman tangon kerrallaan, kuumeni öljy liikaa ja syttyi tuleen, joten työ piti tehdä yksitellen. Sen jälkeen mies nosti ne kuivumaan. Lopuksi hän puhdisti tangot palaneesta karstasta break cleanerillä ja pyyhkeellä hieroen. Kokeillaan puhdistukseen varmaan vielä jotain uuninpuhdistusainetta tai muuta yleispesuainetta, katsotaan millä lähtee parhaiten.

Kuvasta näkee hyvin miltä tangot näytti ennen käsittelyä ja sen jälkeen. Tangoista tuli oikein kauniin mustat. Tankoja oli reilu 70 kpl ja miehellä meni yksi ilta niiden öljypolttoon. Niiden puhdistamiseen taitaa mennä sitäkin kauemmin. 

Keräsin tähän pari mallikuvaa siitä, minkä tyyliset kaiteista olisi tarkoitus tulla. 

Kuva: Pinterest

Kuva: Pinterest

Jännä nähdä lopputulos sitten kun kaiteet ovat valmiit.

Hyvää marraskuun alkua kaikille! Aika menee taas vähän liian nopeasti eteenpäin.

Paneelikaton maalausta Uulan Into-maalilla

Postaus on toteuttu kaupallisessa yhteistyössä Uula Color Oy:n kanssa.

Olen viimein saanut talon paneelikattojen maalausurakan valmiiksi, niin jaksaa siitä tännekin kirjoitella. Sisäkattopaneeliksi meille valikoitui ihan perus mökkilaatuinen kuusipaneeli sen edullisuuden vuoksi. Paneelien pohjatöistä eli oksalakkauksesta kirjoittelin aiemmin kesällä täällä: 

http://tuleentuijottaja.blogspot.com/2018/07/tapaus-oksalakka-kuinka-valmistat-itse.html

Sieltä voi lukea myös lisää siitä, miksi puuvalmispaneeli oli meille sopiva ratkaisu. 

Helpollahan puuvalmiiden paneelien kanssa ei pääse, mutta yritin tehdä siitä itselleni mahdollisimman mukavaa ja sen takia valitsin maaliksi Uulan valmistaman INTO sisustusmaalin. Olen käyttänyt Intoa aiemmin joillain työmailla paneelien maalauksessa, kun haettiin vanhaa liimamaalipintaa muistuttavaa jälkeä, mutta helppoa maalia. Joten käyttökokemusta minulla maalista jo olikin. 

Talomme kattomaalin piti olla hengittävää perinnemaalia, mutta esimerkiksi perinteinen pellavaöljymaali olisi ollut liian raskasta työstää minun ranteillani, joissa on melko muikeat rasitusvammat. INTO sisustusmaali on hengittävää, mutta vesiohenteista maalia, joten sen kevyt työstettävyys vastaa melkolailla tavallista lateksimaalia. Se sopi hyvin minulle, koska kattopinta-alaa oli varmaan hieman yli 200 neliötä ja paneelit piti alkuun oksalakata kahteen kertaan, kerran pohjamaalata ja kahteen kertaan pintamaalata. Näin ollen työstettävää alaa oli noin 1000 neliötä. 

Pohjamaalasin paneelit INTO sisäpohjamaalilla ennen asennusta, ettei kuivuessaan ponttien puun väriset kohdat paistaisi katosta. Pohjamaalia voi käyttää myös pintamaalina esimerkiksi katoissa, mutta halusin silti pintamaalin erikseen, koska arvelin sillä olevan parempi peittokyky.

"INTO Sisustusmaali on turvallinen ja hajuton vesiohenteinen öljymaali sisäpintojen maalaukseen. Maali on helpposivelteistä, tasoittuu kauniisti, peittää hyvin ja kuivuu nopeasti.
Sisustusmaalien ympäristöystävällisyys perustuu sideaineena toimiviin uusiutuviin luonnonöljyihin.
Luonnollisista ja laadukkaista raaka-aineista valmistetut vesiohenteiset maalit eivät sisällä muovisideaineita eivätkä haitallisia orgaanisia yhdisteitä. (ei VOC-päästöjä) Maali kuuluu parhaaseen rakennusmateriaalien päästöluokkaan M1. Sisustusmaalit soveltuvat puu-, levy- ja kiviainespintaisten sisäseinien ja -kattojen maalaamiseen kuivissa sisätiloissa. Maali sopii pinkopahvin sekä tiili -ja muuripintojen maalaamiseen.  Maali on myös erinomainen vaihtoehto kalkkimaalille nopean pintakäsittelyn sekä helpon uudelleenmaalattavuutensa ansiosta." -Uula Color Oy

Intolla maalatessa maalia tulisi käyttää runsaasti, koska se kuivuu nopeasti, jolloin kuivempiin kohtiin saattaa jäädä maalausjälkiä tai kiiltoeroja. Käyttämäni maali oli kiiltoasteeltaan himmeä, joka antaa enemmän anteeksi maalausjäljessä. En halunnut kattoon yhtään kiiltoa, vaan himmeä Into on mielestäni todella kaunis pinta, vähän kuin liimamaalilla maalattu. Sävy oli ihan Uulan perusvalkoinen, Höyhen nimeltään.

Perinteisiin pellavaöljymaaleihin verrattuna suuri plussa oli myös nopea kuivumisaika. Pohjamaalattuja paneeleita pystyi taapeloimaan päällekäin aika nopeasti maalaamisen jälkeen ja pintamaalikin kuivui uudelleenmaalattavaksi parissa tunnissa. Maali on myöskin hyvin hajuton, niin hajusteherkkänä sen kanssa oli mukava työskennellä. Vesiohenteisena se ei myöskään kellastu niin paljoa pimeimmissä huoneissa kuten pellavaöljymaali. 

Maalasin noin kolme paneelia kerrallaan, joka tuntui olevan sopiva etenemisvauhti, ilman, että maali ehti liikaa kuivahtaa työstettäessä. Maalasin koko talon paneelit eri aikoina sitä mukaa edeten kun mies sai paneelit paikoilleen. Joten maalailtua tuli kesän kovissa helteissä kuin nyt syksylläkin. 

Talon lämmitys on kytketty päälle jo viime keväänä ja nostimme lämpöä hieman kun kylmät ilmat alkoivat. Talossa on maalämpö ja termostaatteja ei ole vielä asennettu, joten lämpötilan säätely on vielä aika haasteellista. Parin millin säädöllä lämpö pomppasi 27 asteeseen ja voin sanoa, että se oli kuivassa sisäilmassa liikaa näihin maalaustöihin. Kesän hellepäivinä sentään ilmankosteus auttoi. 

Vasemmalla puolella pohjamaalattu paneeli ja oikealla kahteen kertaan pintamaalilla maalattu valmis katto. Yhden kerroksen jälkeen maalipinta oli peittävä, mutta oksalakkakohdat vielä hieman peilasivat läpi, joten toinen kerros oli ehdoton. Sävy on mukavan pehmeä ja sopivan lämmin. En oikein muuten pidä valkoisista pinnoista, mutta meillä tulee muualle sen verran väriä, että päädyimme kuitenkin valkoisiin kattoihin. Tosin torniin tulee aivan jotain muuta. Instaa seuraavat ovatkin jo nähneet sen.

Katon kaikki viisituhatta jiiriä ratkaisi sen, että päädymme listoittamaan kaikki kattojiirit. Valittavana oli sahata siistejä jiirejä paneeleihin seuraavat viisi vuotta tai listoittaa niitä seuraavat viisi vuotta, joten valitsimme viimeisen vaihtoehdon. Parhaimmillaan yhdessä kohtaa tulee kohtaamaan viisi jiiriä, joten kekseliäistä ja siisteistä listoitusmalleista otetaan ideoita vastaan.

Alimmainen kuva on joltain heinäkuun hellepäivältä, kun sain ensimmäisen pätkän valmista kattopintaa valmiiksi. Oli lämmin ja hiki.. 

Yhteenvetona, vaikka paneelikattojen maalaus on yksi inhokkini maalaushommista, oli se Into-maalilla kuitenkin tarpeeksi mukavaa ja kevyttä. Kiitos Uulalle yhteistyöstä! :)

Into sisustusmaalia meille tulee vielä ainakin pinkopahvien päälle yläaulan seiniin, joihin kävin eilen hakemassa sopivan sävyn. Tai ainakin toivotaan, että valitsin sopivan sävyn.. ;)

Savimaalia seinään

Lopulliset väri- ja pintavalinnat ovat aina hieman tuskastuttavia ja olenkin venyttänyt niitä aina viimeiseen asti. Mutta jos tämän talon meinaa jossain välissä saada valmiiksi asti, täytyy niitäkin tehdä. Viime viikonloppuna sain aikaiseksi ostaa savimaalit tornin seiniin. En ole aiemmin kyseistä tuotetta käyttänyt, mutta savirapattuja pintoja olen nähnyt useassakin kohteessa. Ystäväni teetätti heidän vanhan talon yläkertaan hienot savirapatut seinät ja niitä ihaillessa mietin, että pitäisikö meidänkin makuuhuoneeseen sellaiset saada. No tein hieman helpomman kautta ja käytin pelkkää savimaalia. 

Makuuhuoneemme on tornin alapuolella ja portaiden kohtalta seinä jatkuu aukinaisena ylös asti, joten sama seinämateriaali tulisi molempiin huoneisiin. Seinät olivat raakaponttilaudalla, jotka pinnoitin lumppupaperilla. Siitä voi lukea täältä:

 http://tuleentuijottaja.blogspot.com/2018/07/ohjeet-lumppupaperointiin.html

Vaikka muualle taloon tulikin valkoiset katot, torni on niin valoisa, että sinne halusin kokeilla jotain muuta. Inspiraatiokuvana minulla oli tämä Sri lankalaisesta hotellihuoneestamme otettu kuva, jossa on todella kaunis punertava katto. No samaa puulajia tuskin Suomesta helpolla olisi löytynyt, joten päädyin sävyttämään puuvalmiille kattopaneelille samantyylisen sävyn. Siitä lisää sitten kun katto on kokonaan valmis.

Seiniin siis jotain vaaleaa, mutta ei kuitenkaan puhtaan valkoista. Mallailimme kattomallipalan kera arviointiraatini kanssa Roseborg- liikkeen seinällä olevia savimaalimalleja yrittäen löytää sopivan sävyn. Koska olin suunnitellut makkariin punertavia seiniä, jotka jatkuisi ylös torniin liukuvärjättynä, päädyimme valitsemaan vaalean oranssin. Eestiläisen Saviukumajan savimaalit myydään jauheina, jotka sekoitetaan veteen, joten ostin isomman säkin valkoista ja pienemmän oranssia. 

"Saviukumajan savimaalit ovat 100% luonnollisia sekä tuotettu aurinkoenergialla. Laaja värien skaala on saatu käyttämällä erivärisiä savilaatuja. Saviukumajan savimaalit ovat hajuttomia eivätkä sisällä mitään haihtuvia orgaanisia yhdisteitä (VOC) tai synteettisiä säilöntäaineita. Savimaalit ovat myös täysin diffuusioavoimia, eivätkä estä pohjamateriaalin vesihöyrynläpäisevyyttä. Sopii hyvin allergikoille, lisäksi se on täysin biohajoava, tartuntakykyinen ja peittävä.

Sopii erilaisten pintojen maalauksiin sisätiloissa. Savimaali on helppo levittää ja sopii sisäseinien ja kattojen pinnoitteeksi. Savimaalilla maalatut pinnat ovat täysin himmeitä ja pastellimaisia, eivätkä heijasta valoa. Kermamaisella savimaalilla on hyvä peittokyky sekä täyteläisenä se myös silottaa pieniä epätasaisuuksia jättäen aavistuksen tekstuuria levitystavasta riippuen pintaan. "

Tein pienen satsin mallieräksi, jotta näkisin hieman miten maali käyttäytyy ja miltä maali sekä sävy näyttäisivät lumppupaperilla. Märkänä maali on liimamaalin tyyliin paljon tummempaa ja kuivuessaan se vaalenee huomattavasti. Sävymallin jälkeen aloin sekoittaa isompaa satsia maalia. Menekkinä valmistajan ohjeessa oli 

1 kg säkki: 1,4-1,8 litraa n. 5-6m2 

10 kg säkki: 14- 18 litraa n. 50- 60m2

Joten olin laskenut, että 24 neliön seinäpinta-alaan kuluisi noin 5 kiloa kuivaa tavaraa ja arvelin, että tarvittaisiin kaksi käsittelykertaa, joten 10 kiloa yhteensä. Valitsemassani sävyssä oli 10% oranssia ja minulla oli 7,5kiloa valkoista, josta käytin puolet, jolloin valmissekoitus oli 4,2 kiloa. Tein  maalisatsin tarkasti vaaálla mitaten, jotta osaisin tehdä saman sävyn vielä uudelleen tarvittaessa. Maalia tuli noin 10 litran ämpärin verran, joten senkään takia en tehnyt heti isompaa satsia kerrallaan. Yllätykseksi maalimenekki oli huomattavasti pienempi, joten sain maalattua koko huoneen kahteen kertaan tuolla ämpärillisellä. 

Olin esiliisteröinnyt lumppupaperit edellisenä päivänä perinteisellä tapettiliisterillä, jota oli ohennettu 1:1 vedellä. Tämä sen takia, ettei imukykyinen paperi imaisisi valtavia määriä maalia itseensä. Maalaus savimaalilla oli itsessään todella huoletonta ja mitä näyttävämmän pinnan halusi, sitä huolettomampi maalatessa sai olla. Valitsin maalaukseen aika leveän synteettisen siveltimen ja maalauksen tein ristikkäisillä vedoilla huiskien. 

Paperi imi ensimmäisen maalikerroksen kosteuden kuitenkin aika nopeasti, joten edetä sai aika vauhdilla. Jos jo maalattua kohtaa meni korjaamaan, maali lähti mukaan alustasta. Mutta näitä kohtia pystyi helposti korjaamaan seuraavalla kierroksella. Toinen kerros oli helpompi maalata, koska alusta ei imenyt maalia enää samalla tavalla.

Alla olevassa kuvassa näkyy hyvin kuinka paljon sävy vaalenee kuivuessaan. 

Tältä seinät näytti ensimmäisen kerroksen jälkeen. Vaalealle pohjalle olisi saattanut riittää yksikin kerros, mutta tässä pohja kuultaa vielä läpi.

Alla olevissa kuvissa on valmista pintaa. Maalasin toisen kerroksen seuraavana päivänä, kun edellinen kerros oli kuivunut. Kuviin pinnan tekstuuria on vaikea saada näkyviin, mutta pinta on todella kaunis, elävä ja rouhea. Sellainen hiekkamaisen epätasainen. Sävy vaihtelee valosta riippuen vaaleanpunaisesta (tein vahingossa muotisävyn, eikös joku vanha vaaleanpunainen ole nyt muotia?) persikkaiseen ja valkoiseen. Lopullisen sävyn näkee sitten kun katto on paikoillaan ja alakerta on saanut maalinsa. 

Maali oli todella helppo käyttää ja sillä oli miellyttävä maalata. Se sopii puhtaana luonnontuotteena hyvin hengittävälle rakenteelle ja savipinta tasaa myöskin sisäilman kosteutta sitomalla ja luovuttamalla sitä. Savimaalipinta on aika huokoinen, joten jos sitä käyttää paikoissa joissa seinät ovat kovemmalla kulutuksella (lue: lapset ja eläimet), pinta kannattaa suojata valmistajan omalla pohjusteella tai uskoisin, että ohennettu perinneliisteri ajaa saman asian.

En tiennyt aluksi, kuinka peittävä ja paksu maalipinnasta tulisi, joten hieman arvelutti menisivätkö lumppupaperin saumat piiloon. Vaikka maali onkin aika kermaista ja se tasasi pintaa aika lailla, jäivät saumat kuitenkin kivasti näkyviin ja raakaponttikin peilaa valossa mukavasti läpi. On todellakin erilaisempi pinta kuin suora levyseinä.

Savimaalia saa myös joiltain tuotemerkeiltä valmiina maalina, mutta itseäni viehätti Saviukumajan maaleissa mm. niiden luonnolliset sävyt. Savi eripuolilla Viroa voi todellakin olla keltaista, vihreää jne. Myöskin tulee halvemmaksi ostaa maali jauheena kuin valmiina sekoituksena ja yleensä valmiissa maaleissa on enemmän lisättyä ainesosia.