Hylly verstaalle

Sain eilen vihdoinkin aikaiseksi askarreltua hyllyn pesupaikan päälle verstaalle. Homma on keikkunut ilmoilla ties kuinka kauan, mutta nyt se on paikoillaan. Hyllylevyksi keksin on noin satavuotiaan laudan, joka on dyykattu hirsisen koulun jätekasasta, joka siitä jäi jäljelle, kun hirsirunko siirrettiin uuteen kotiin Jyväskylään. Vanhoja lautoja kasasin itselleni lähinnä varaosiksi mööpeleiden kunnostukseen, mutta yksi pääsi nyt hyllyksi. Meinasin ensin jättää laudan raakapinnalle, mutta totesin, etten saa siitä ikinä pölyjä pois (niinkuin täällä kukaan ikinä niitä pyyhkisi). Joten hurautin laudan höylästä läpi jättäen siihen kuitenkin hieman rosoa ja reunat jätin niinkuin ne olikin eli ötökän syömiksi. Hyllylle piti siis tulla työkaluja ja siveltimiä jne, mutta näköjään se onkin sisustettu. ;) Ehkä siihen alkaa pikkuhiljaa kasautumaan jotain käytännöllistäkin.

Lomakuvia nro.3

Vielä viimeiset lomakuvat ilmoille. 
Loppuloma vietettiin Koh Phangan-saarella. Saari on tunnettu kerran kuussa järjestettävistä Full moon partyista, joissa Had Rin rannalle kerääntyy parikymmentätuhatta bilettäjää. Ja jottei bileitä olisi liian harvoin, järjestetään myös Half moon, Black moon jne. partyja. Koska olimme vanhoja ja väsyneitä, eikä piribileet kiinnostaneet tarpeeksi, jätimme kemut väliin ja keskityimme rentoutumiseen. Löysimme rauhallisen Had Salad rannan, joka on aikoinaan toiminut merirosvojen piilopaikkana. Majoituimme Haadlad Prestige Resortissa. Henkilökunta oli ystävällistä ja paikka todella hieno. Resort oli hieman ylihintainen budjettiimme nähden, mutta hotellihuoneet olivat vielä budjetimme rajoissa, jotein majoituimme niissä bungalowien sijaan. Ruokailu oli aika kallista, joten söimme aina kylällä halvemmissa paikoissa. Lempparimme oli "mopo-mummon" pikkuravintola ja Reggae Village restaurant, josta sai Thaimaan parasta pizzaa, siinä vaiheessa kun haluaa vaihtelua thairuokaan.

Thong Sala- satamakaupungissa kävimme ostoksilla. Löysimme kaupan, jossa valmistettiin käsin riippumattoja. Niitä ostimmekin vanhalta mummelilta säkillisen kotiin viemisiksi.

 

Paikallisen supermarketin pihalla ei ollut autoparkkia, vaan mopoparkki. :)

Illalla bongailtiin laskuveden aikaan aarteita rannalta.

Vuokrattiin Ihanan miehen kanssa skootteri pariksi päiväksi ja kartoitettiin hieman saarta. Skootteri on helppo kulkuväline Thaimaassa, varsinkin rauhallisimmilla saarilla. Kunhan muistaa vasemmanpuoleisen liikenteen, kaikki muut törtöt liikenteessä ja käyttää kypärää. Turisteista tulee ilmeisesti urpoja matkoilla, koska näköjään liikenneturvallisuutta ei tarvitse noudattaa vieraassa maassa. Kauhulla katselin, kun turistit hyppäävät ensimmäistä kertaa elämässään skootterin päälle ilman kypärää ja ei riitä, että sillä törttöilee yksinään, vaan mopon kyytiin kasataan paikalliseen tyyliin myös koko perhe. Kaikki vaippaikäisistä koululaisiin keikkuivat skoottereiden kyydissä ilman kypäriä. Mutta eihän se ole niin justiinsa, kun lomallahan tässä ollaan, niin mitä sitä voisi sattua.

Mangrove-puita

Had Rin Beach

Suomalainen turisti? ;)

Phanganilta suuntasimme vielä pariksi yöksi Bangkokiin, ennenkuin hyppäsimme lentokoneeseen. Matka oli kyllä ihana ja kiitos matkaseuralaisille. Olen kyllä syntynyt niin väärälle mantereelle, lämmin ilmasto ja aasialainen ruoka olisi niin mun juttu.

ขอขอบคุณคุณ

Khapunkaaaaaaaa ja silleen

eli kiitos Thaimaa, seuraavaksi suuntana sitten jotain aivan muuta.

Ystävänpäivä

Oikein hyvää ystävänpäivää kaikille! 

Oma päiväni meni mukavasti koulun penkissä opiskellen erikoisviljelykasveja ja maatalousrakennuksien rakennuttamista (pakollinen vuoden kestävä sukupolvenvaihdoskurssi maatalousoppilaitoksella liittyy meidän tilakauppoihin, joten siellä heilun perjantaisin vielä huhtikuun loppuun asti) , jonka jälkeen lämmitin Martoille mökkisaunan avantouintia varten. Illalla kävimme katsomassa serkkuni wanhojen tanssit. Hänen mekkonsa oli teetätetty alunperin minulle 12 vuotta sitten ja on ollut nyt jo kolmella serkulla käytössä ja hyvin toimii edelleenkin. Onhan tuo wanhojen tanssimuoti muuttunut aikalailla siinä ajassa. Suurin osa mekoista on nykyään niitä Kiinasta tilattuja olkaimettomia prinsessamekkoja, kun meidän tansseissa mekot olivat vielä enemmänkin vanhan tyylisiä. Tuleekohan enään koskaan muotiin, että puvut ovat oikeasti vanhoja ja niitä mitä kotoa sattuu löytymään. Tuskinpa vaan.. ;)

Mie en pysy perässä

Mummola valmistuu taas sellaista kyytiä etten pysy päivityksissä perässä. Nämä kuvat ovat viime viikonlopulta, kun kävin maalaamassa kylppärin katon valmiiksi. Tapetoin vessan takaseinän samalla tiilitapetilla, kuin keittiön välitilankin ja kiva tuli. Tiilitapetti on hankittu K-raudasta. Listoitukset ovat kovassa käynnissä. Tämän viikon jälkeen ei taida puuttua enää kuin listat uunin ympäriltä. 

Tuosta kattopalkista ajateltiin sävyttää hieman tummempi.

Valokatkaisijat ja pistorasiat ovat metalliväriset kaikkialla muualla paitsi kodinhoitohuoneessa ja kylppärissä.

Nyt näkyy päivänvalossa päämakkarin tapettikin paremmin.

Kuin myös kylppärin laattojen sävytkin näkyvät paremmin.

Vessasta tuli kyllä hauska. Kalusteet sinne pitäisi vielä valita. Joku saattaa ihmetellä, että mikä tässä kestää, kun mökkeröä on rakennettu jo ikuisuuden. Mutta valmistumispäivää ei missään vaiheessa ollut päätetty. Aluksi mietittiin, että ehkä jouluksi, mutta laatoitustyöt viivästyivät, niin nyt mennään siten miten joudetaan. Ja ei taida vanhemmillanikaan olla kiirettä vielä muuttaa, kun askel voi olla kuviteltua suurempi muuttaa kodista, jossa on asunut jo 30 vuotta. Äskettäin puhuin juuri serkkukullalleni kuinka ihmettelin, että jotkut osaavat suunnitella kaiken jo viimeisiä tapetteja ja listoja myöden valmiiksi, ennenkuin kivijalkaa ollaan edes kasaamassa. Itsestäni on ainakin mukavampi mutustella tilaa valmiimpana, jolloin helpommin hahmottaa, mikä sinne sopii. Ehkä aluksi tarvitsee tuntea talon henki, ennenkuin tekee ratkaisevia päätöksiä. ;)

Tämä pätee varsinkin vanhoissa taloissa. Niissä kannattaisi mielestäni asua ainakin vuosi, ennen kuin tekee mitään suurempia muutoksia. Tietenkin vain, jos talo on siinä kunnossa, että siellä voi sen vuoden aluksi asua tekemättä mitään. Monia on varmasti harmittanut jälkikäteen tyhmät ratkaisut, joita on hätäpäissään muuttaessaan tehnyt. En tiedä onko se hyvä vai huono asia, että silmä tottuu kaikkeen ajan kanssa, mutta moni aluksi hirvittänyt ja epäilyttänyt asia saattaa myöhemmin ollakin juuri se persoonallisin ja ihanin asia kodissa. 


Itsekin olin varannut jo litra kaupalla valkoista maalia muuttaessani mummoni ja vaarini 70-luvun taloon, aikeissa maalata kaikki mäntypaneelikatot valkoisiksi. Onneksi en sitä tehnyt. Katot ovat mielestäni tunnelmallisemmat kuin mitä vitivalkoiset katot olisivat olleet ja ne muistuttavat aikakauden sisustustyylistä. En mene vannomaan, ettenkö joskus saattaisi maalata niitä, mutta ainakin tällä hetkellä ne ovat ihanat. Samaa mietin myös verholautojen kanssa, onko rikos poistaa 70-luvun talosta verholaudat. Joten siellä ovat vielä pysyneet. 
Vaikka 70-luku on monelle sisustuksellisesti ja arkkitehtuurisesti kauhistus, niin pitäisikö sen ajan taloja kuitenkaan sättiä ja tuhota. Käykö siinä huomaamatta sama kuin esim. jugendille, jonka jyräsi modernimpi funkkis. Nykyään ihastellaan ihania jugendhuviloita, jotka aikaisemmin ne olivat liian koristeellisia ja vanhanaikaisia, joten kumoon vaan. Koko ajan puhutaan vanhan säästämisestä ja vaalimisesta, mutta entäs lähimenneisyys. Kyllähän siitäkin tulee joskus sitä "vanhaa". 

Ikea-ostoksilla ja meidän minikeittiö

Käytiin lauantaina Ikea-ostoksilla etsimässä kattovalaisimia mummolaan. Niitä löytyikin ihan hyvin, vain olohuoneesta uupuu vielä valaisin, mutta se ehkä askarrellaan itse. Itselle mukaan tarttui mm. pitkään hypistelemäni magneettiveitsiteline, jota olen jo pitkään miettinyt keittiöön, koska veitset ovat pyörineet pitkin laatikoiden pohjia. Joten siitä lahja Ihanalle miehelle, joka siellä keittiössä kuitenkin viettää enemmän aikaa kuin minä. Ja jotta saisi kerättyä tarpeeksi vaimo-pisteitä, niin telineen ruuvauksen jälkeen vielä siivosin keittiön, koska mies on ollut viime viikon enemmän töissä kuin kotona. Sitten kelpasi hieman kuvaillakin keittiötä. Koska jo aiemmin mainitsin, etten osaa siivota, niin jonkun mielestä keittiö ei varmasti ole vieläkään puhdas, mutta minun standardien mukaan on. ;)

Keittiömme on suurin piirtein 70-luvun alkuperäisasussaan. Seinät ovat maalattu ja astianpesukoneelle on tehty tila poistamalla yksi alakaappi ja sen päätyyn rakennettiin liimapuusta sopivan mittainen taso täyttämään tyhjän tilan. Alunperin vaatekomeroksi suunniteltu tila ei vedä itseensä kovin montaa kokkaajaa kerrallaan, mutta on hyvin symppis. Rakastan noita punaisia lastulevyovia, jotka jo kohta pullistuvat paikoiltaan.

Ostin myös torkkupeiton, jonka kuitenkin Valma omii siinä vaiheessa, kun en enää iltaisin jaksa heittää sitä makuuhuoneen puolelle suojaan Bostoni-vaaralta. Kaikille torkkupeitoille on käynyt jossain vaiheessa niin, että niihin on syöpynyt kiinni liikaa koirankarvoja, ettei niitä voi enää käyttää. Joten Valmalla on noin sata omaa torkkupeittoa. Ainoastaan häälahjaksi saadut villaiset torkkupeitot ovat leffahuoneessa tiukasti lukkojen takana Bostonilta piilossa.

Siinä se nilviäinen jo suunnittelee kuinka kohta sisustaa oman petinsä uudella torkkupeitolla.

Löysin iksusta myös uuden korin langoilleni. Vasemman puoleisen on serkkukultani tuonut Afrikasta. Se on ollut alunperin laukku, mutta toimii hyvin myös korina.

Iksukaupasta löytyi ihania lahjapapereita. Tätä kyseistä paperia sai myös useissa eri väreissä, mutta viehätyin tästä mustasta. Mukaan tarttui myös kankaita ja verhoja, mutta niistä kuvia sitten kun saan niistä jotain aikaiseksikin.