Elimäjen Kovin 2.0

Viime viikonloppuna Pikkuveikkani järjesti sarjassaan toiset leikkimieliset crossfit-tyyliset kilpailut tutuillemme. Pikkuveikka on kasannut halliin pikkuhiljaa melko kattavaa kuntosalia, jossa on erilaisia urheiluvälineitä tämän tyyliseen toiminnalliseen harjoitteluun, joten niitä sai hyvin hyödynnettyä kilpailuun. Elimäjen kovin-kilpailu järjestettiin ensimmäisen kerran viime keväänä ja ajatuksena onkin pitää kilpailut kaksi kertaa vuodessa, keväällä ja syksyllä. Vaikka kisan nimi viittaa paikallisuuteen, saa kisaan osallistua asuinpaikasta riippumatta. Nimi-idea kun mukailee Karjalan kovin-kilpailua. Nytkin osallistujia oli mm. Imatralta ja Tampereelta asti.  

Kilpailu startattiin puolelta päivin kisa-isännän briiffauksella. Osallistujia oli miesten sarjassa 10 ja naisten sarjassa 3. Kasvua oli viime kevääseen, kun silloin osanottajia oli yhteensä 6 ja toimitsijoita varmaan tuplamäärä. Nytkin kisoja tuli seuraamaan kiitettävä määrä tuttuja. Ensi keväänä tulee toivottavasti vielä enemmän porukkaa paikalle.

Kilpalajeja oli yhteensä viisi erilaista ja parhaiten pärjäsi hyvällä kestävyydellä. Todella rankkoja lajeja ja nostankin isosti hattua kaikille kisaajille. Itsellä ei kunto riittäisi kuin ehkä yhteen lajiin, joten mielellään toimin vain toimitsijan roolissa. Ensimmäisenä lajina oli juoksu. Matka oli vain 800 metriä, mutta ylämäkeä ja alamäkeä koko matka. Mäen alta piti ottaa paino mukaan ja juosta takaisin sen kanssa. 

Toisena lajina oli 10 minuuttia kestävä suoritus (puhun lajeista norminimillä, koska en puhu rosvittiä), jossa kolme eri liikettä piti toistaa 7 kertaa ja tavoitteena niin monta kierrosta kuin ehtii. Eli 7 x wallball (pallon heitto seinälle), 7x burbee (yleisliike) ja 7x kahvakuulan etuheilautus. 10 minuuttia kuulostaa lyhyeltä ajalta, mutta saa kokeilla. Tuntuu ehkä tunnin suoritukselta. Hyi.

Itse tosiaan olin toimitsijan pöydän takana turvassa yskien flunssaa pois ja dokumentoin päivää kuvaten, Valma hyvänä apuvalmentajana. Huomatkaa myös pöydän terveysvirvoikkeet, Elimäen Pertoomarkkinoilta haetut metrilakut, sipsit, limsat ja oluet. Ensi kisoihin täytyy pystyttää joku makkarakoju, koska päivä oli aika pitkä.

Kolmannessa lajissa oli vuorossa kelkan vetoa, penkkipunnerruksen 3x maksimi ja kahvakuulan heitto. Uutuutena meillä oli Imatran vahvistus, Härvelä, joka kuvasi koko päivän tapahtumat livefeedinä Elimäjen kovimman facebook-sivulle. Myöhemmin kun katsottiin livefeedi läpi, oli se parasta tositeeveetä vähään aikaan. Sai nauraa ihan kippurassa, sen verran jäätävää kommentointia löytyi. 

Kukkoin ei pettänyt naisyleisöä tälläkään kertaa ja kisasi ainakin puoli kisaa ilman paitaa.  

Naljännessä lajissa piti kantaa tietty määrä painoja paikasta A paikkaan B mahdollisimman nopeasti. Laji vaati hieman taktikointia kuinka paljon painoja kannatti kerralla kaapia mukaansa.

Viimeisen viidennen lajin läpikäymistä toisen päätuomarin Suden kanssa. Aluksi oli kevyt sauvakävely rautakankien kanssa hallin ympäri ja loput liikkeet näkyykin kuvassa. Painona miehillä oli 20 kg ja naisilla 16 kg.

Miesten toinen sija päätyi tasoihin, joten hopeasija ratkaistiin rehellisellä painilla.

Palkintojen jako suorittiin pihakivistä muodostuneella podiumilla ja sarjojen voittajat saivat hienot Elimäjen kovin t-paidat. Ensimmäisessä kuvassa näkyvän villisika-vaakunan suunnittelin ja piirsin muokaten vanhaa Elimäen kunnanvaakunaa. Hevosen tilalle tuli villisika ja taksvärkki-kapuloiden tilalle olympia-tangot. Viime kisoissa voittajat saivat vaakunalla kaiverretut tuopit ja nyt teetettiin kisoihin t-paitoja kyseisellä vaakunalla. Ihan vaan koska leikkimieliset kisatkin voi vetää hieman överiksi.

Voittajien lisäksi on ollut tapana palkita myös tsemppaus-palkinnot spirit of the game-hengessä ja nyt ne jaettiin yllytyshulluimmalle ja kisojen vanhimmalle osallistujalle. Ihan mielettömän kovia suorituksia ja kovia urheilijoita. Osa kisaajista ei edes harrasta crossfittiä, joten mahtavaa heittäytymistä tämän tyylisen lajin pariin. Pienin osallistuja oli pieni puolivuotias poika, joka viihtyi kisoissa hyvin ja vaati äidiltään aina tauolla maitoa. Joten vähän ajan sisällä synnytetty vaavelikaan ei ollut esteenä kisaamiseen, vaan kovalla pohjakunnolla pääsi pitkälle. Ensi kisoihin tosin suunniteltiin omaa kuntosarjaa, jolloin mukaan uskaltaisi tulla vähemmänkin kuntoilleet. 

Kuvassa Elimäjen 2.0 kovimmat. Miesten sarjan voittaja vaihtui viime kerrasta, mutta naisten sarjan ykköspaikkaa pitää edelleen jäätävällä suorituksellaan ihana Maiju. Uusia haastajia kaivataan mukaan. Koko viikonloppu näissä karkeloissa meni ja viimeiset vierailevat toimitsijat poistuivatkin ranchilta vasta maanantaina. Hauskaa oli taas ja ensi keväänä uudestaan.

Kiitokset vielä Crossfit Kuusankoski, http://www.crossfitkuusankoski.com/ kahvakuulien ja wall ball-pallojen lainasta. Jos crossfit kiinnostaa, niin Kuusaan salilta on hyvä aloittaa. :)

1. Adventti

Marraskuu on mennyt todella nopeasti. Huomenna on jo joulukuu ja se menee varmasti vielä nopeammin ohi jouluhössötyksessä. Sunnuntaina, 1. adventtipäivänä minulla ei onneksi ollut mitään kummempaa ohjelmaa. Koska oli poutapäivä, päätin lähteä metsään koirien kanssa keräämään materiaalia ulkoistutuksiin. Toki syysistutukset olisi voinut tehdä jo aikoja sitten, mutta eipä talvikaan ole vielä tullut, joten mikäs kiire tässä olisi ollut.

Eipä tuolla metsässäkään ollut vielä kovinkaan talvista. Kaunista ja rauhallista siellä kylläkin oli siitä huolimatta. Keräsin pussukkaan mukaan sammalta, jäkälää, mustikan- ja puolukanvarpuja ja oksia. Laitan sitten seuraavaksi kuvia niistä istutuksista, kunhan olisi valoa vähän enemmän. Tuntuu, ettei tällä hetkellä ole tuota valoisaa aikaa ainakaan liikaa.

Hyvää joulun odotusta kaikille!

Pääsiäinen

Pääsiäinen on mielestäni mukavan leppoisa juhlapyhä. Minulla ei ole pääsiäiseen liittyviä traditioita, joten turhaa stressiä sen suunnitelmista ei ole. Olen parina viime pääsiäisenä ottanut ajan taulun maalaamiselle, mutta nyt ei sellaista inspiraatiota tullut, joten pääsiäinen kului muissa merkeissä. Kuten yläkuvasta näkyy yritin kasvattaa herneitä pääsiäiseksi, mutta eivät ihan kerenneet kasvaa kauniiseen mittaan.

Pihalla lumet ovat sulaneet jo kokonaan, ainoastaan metsässä varjoisilla paikoilla on lunta jäljellä. 

Aloitin pääsiäisen vieton hakemalla Hallan kanssa pajunkissoja kotiin ja samalla kävin ihastelemassa ja kuvaamassa pari viikkoa sitten syntyneitä possuja tarhalla. Martta oli pyöräyttänyt viisi suloista palleroa. <3

Pitkäperjantaina tehtiin maalaushommia Villelän puolella naapurissa. Remontti alkaa olla hyvällä mallilla, kunhan vaan jaksetaan sutia paikkoja valmiiksi asti. Lauantaina kävin Pikkuveikan ja Minikälysen kanssa Lappeenrannassa BoulderSaimaan tiloissa kiipeilemässä. Innostuin kiipeilystä, kun kiipeilyä enemmänkin harrastava Pikkuveikkani vei minut kokeilemaan boulderointia Kouvolan K7- kiipeilyluolaan pari viikkoa sitten. 

Boulderoinnissa kiipeillään ilman valjaita ja korkeimmat seinät ovat hieman yli 4 metrisiä ja alla on puolen metrin paksuinen patja, johon on turvallista pyllähtää. Kiipeily oli todella kivaa ja sopivan rankkaa. Kädet olivat kiipeilyn jälkeen saman tuntuiset, kuin olisi sitonut verhoilujoustimia koko päivän. Lappeenrannan tilat olivat paljon isommat kuin Kouvolan ja aloittelijoille oli enemmän sopivampia ratoja. Voisivat Kouvolan K7:ssa panostaa enemmän aloittelijoiden ratoihin, kun ne eivät kuitenkaan vie tilaa muilta radoilta, kun eri väreillä merkattuja ratoja voi tehdä päällekkäin samalle linjalle. Tätä lajia taidan jatkossakin harrastella, sen verran apinan vikaa minustakin löytyy. :)

Sunnuntaina startattiin Riistapolku-kausi Pikkuveikan kanssa. Riistapolku-kilpailuja järjestävät eri metsästysseurat aina näin keväisin. Niissä kierretään muutaman kilometrin pituisen metsäreitin läpi, jonka varrelta löytyy eri rastipisteitä, joissa ammutaan liikkuvia tai paikallaan olevia, useimmiten metsälinnun muotoisia tauluja. Pisteet kerätään osumien mukaan ja pistekortti palautetaan kierroksen jälkeen järjestäjille. Riistapolku on mielestäni mukavaa ajanvietettä ja vaikka itsehän en kovin paljon ampumista harrasta, niin useimmitenhan noihin kisoihin tulee lähdettyä harjoittelematta luottaen lähinnä isältä saatuihin hyviin ammunta-geeneihin. Naisten sarjassa kun ei yleensä ole kauhean montaa osanottajaa, niin useinmiten olen päässyt ihan palkintosijoille asti ja enkä edes viimeisten joukossa. Nyt olin kolmentena siinä vaiheessa, kun lähdettiin kisoista pois, joten jäi epäselväksi pääsinkö lopulta palkintosijoille asti. Mutta kyllä yleensä joku tuttu on sieltä aina palkinnon kotiin asti heittänyt, jos sellainen on tullut. 

Sunnuntaina illemmalla käytiin vielä kyläilemässä Ihanan miehen siskon luona vauvaa katsomassa ja anoppilassa kahvittelemassa. Tänään olin suunnitellut kovasti hyödyllistä tekemistä, mutta kevät-urvahdus sai valtaansa, enkä ole saanut oikein mitään aikaiseksi, mutta ehkä se ei haittaa. Oli kuitenkin mukava pääsiäinen kaikin puolin. 

Nythän se lupasi lämmintä viikkoa, joten ei muuta kun kevättä kohti.

Ashtangajoogaa

Tähän väliin näköjään humpsahti pieni bloggaustauko. On ollut kaikenlaista pohdittavaa ja jonkinlainen writer´s block blogin suhteen. Mutta eiköhän se tästä taas käynnisty vähitellen.

Puhuin tuossa loppiaisena siitä, että ilmoittauduin eräälle kurssille. Sain viimein aikaiseksi aloittaa astangajoogan uudelleen. Minulla oli varmaan puolentoista vuoden tauko siitä ja kaikesta mahdollisesta liikunnasta. Koko ajan harmitti, että astangan kanssa tuli tauko, mutta en vain saanut aloitetuksi uudelleen. Koko ajan kynnys palata salille kasvoi, enkä saanut kotonakaan aikaiseksi tehtyä harjoitusta. Joten nyt päätin, että helpoin tapa jatkaa, on aloittaa alusta. Ilmoittauduin siis Magnus Appelbergin tammikuun loppupuolella pitämälle alkeiskurssille hakeakseni vähän fiiliksiä ja helppoa aloitusta takasin lajin pariin. Magnuksen kursseilla olen ollut aiemminkin ja hän jos mikä on loistava henkilö tuomaan positiivista energiaa ja iloa lajin harjoitteluun. Astangahan on siitä hauska laji, että vaikka olisit kuinka pitkällä ja tulee taukoa, niin ei voi jatkaa siitä mihin jäi, vaan on palattava harjoituksessa paljon taaksepäin. Tämä laji on kyllä tehnyt minuun niin suuren vaikutuksen ja se tuntuu niin omalta, että toivon, ettei minulle enää ikinä tule näin pitkää taukoa siitä.

Miksi astanga on sitten niin mainio laji? Pidän siitä, että se ei ole mitään peruskuntosalien tarjoamaa kehonhuolto/venyttely-joogaa, vaan vähän enemmän ja ihan oma lajinsa. Astangassa harjoitus tehdään hengityksen tahdissa ja liikesarjat toistuvat aina samanlaisina, tosin liikkeitä eli asanoita tulee aina lisää sitä mukaa kun edistyy harjoituksessansa. Se on joogamuodoista fyysisin ja rankin, joten jos jollain on mielikuva, että joogassa vain istutaan lootusasennossa ja meditoidaan, niin tervetuloa kokeilemaan astangaa. Jos on tälläinen perusjäykkä, vähän liikuntaa harrastava köntys, niin takaan, että hiki lentää. Siitä saatu olotila on ihan jotain muuta, kuin muusta liikunnasta saatu (joku voi tosin väittää muuta, mutta ainakin omasta mielestäni on näin), piis änd laav, kuten Magnus sanoisi. Tosin laji soveltuisi hyvin myös paljon liikkuville ja esim. punttitreeniä tahkoville, tuomaan lisää joustavuutta ja liikkuvuutta kehoon. Itselleni tämä toimii paremmin toisin päin, teen joogaa, jossa haluan edistyä, joten saatan aloittaa sen takia muiden lajien harrastamisen, jotta saisin lisää voimaa ja kestävyyttä tähän lajiin. Nytkin olen huomaamattani alkanut kotona tekemään lankkua, että löytäisin vatsalihakseni jostain rasvan alta, jotta myöhemmin eteentuleva päälläseisonta-asana onnistuisi. Ilman vatsalihaksia sinne ei todellakaan nousta.

Kuvissa pari lempiasanaani, sarvangasana ja prasarita padottanasana c. En tietenkään itse näytä iiiiiihan tuolta tehdessäni niitä, mutta tuossa oikean puoleisessa asennossa roikun välillä töissä, toimii hyvin välivenytyksenä selälle ja hartioille.

Olen nyt kurssin jälkeen käynyt ohjatuilla alkeistunneilla, jotta saisin harjoitukseni hyvin käyntiin ja siirryn sitten jossain vaiheessa, kun hyvältä tuntuu (ja kun työaikataulut antavat periksi) mysore-tunneille ja toivottavasti saan kotiharjoitukset myös käyntiin. Mysore-tunnit ovat perinteistä astangaharjoitusta, joilla harjoitus tehdään itsenäisesti ja ohjaaja avustaa oppilaita yksitellen fyysisesti linjaamalla, avustamalla ja syventämällä asanoita, sekä sanallisesti neuvomalla. Tämä hieno lause suoraan Ashtanga Yoga Kouvolan sivuilta, sinne vaan kaikki kyttäämään seuraavia kursseja. Salilla on lämmin yhteishenki ja tunnelma, tykkään kovin. :) 

Eli tämän hienon lajin voi aloittaa osallistumalla viikonlopun kestävälle alkeiskurssille, jonka jälkeen voi osallistua viikkotunneille ja siitä eteenpäin harjoitellaan, harjoitellaan ja harjoitellaan. Kouvolan ashtanga jooga-salilla järjestetään monta kertaa vuodessa viikonloppukursseja, joissa on usein erikseen alkeis-, alkeisjatko- ja mysorekurssi. Monesti kurssiviikonloppuna saattaa olla myös johonkin keskittyvä teematunti, esim. lonkkien avaus. Alkeisjatkokurssin (ja miksei jopa alkeiskurssinkin) jälkeen voi osallistua noille mysorekursseille, joissa harjoitus tehdään itsenäisesti ja niistä saa sitten lisää opittavia asanoita, aina oman edistymisen mukaan. Ja ne asanat eivät kyllä lopu kesken. Astangassa tavalliset kuolevaiset harjoittavat ykkössarjaa, jonka läpitahkoamiseen saattaa tälläiseltä jäykältä joogilta mennä kymmenenkin vuotta. Joogikuolevaiset pääsevät kakkossarjaankin asti ja siitä eteenpäin en puhuisi enää kuolevaisista. ;)

Tässä kaunista ja sulavaa joogailua musavideon muodossa. Bongasin tämän ohjaajani facesivulta. Vaikuttavaa. Ehkä noin sujuvasti sitten seuraavassa elämässä. :)

Parasta tässä on tosiaan se fiilis. Olen sanonutkin joillekin, että joogan jälkeen voi hyvillä mielin mennä Prismaan pahimpaan ruuhka-aikaan ja Ei tunnu missään. Joten tätä vuotta eteenpäin hyvillä mielin ja joogaillen. 

Hyvää ystävänpäivää kaikille, jos en lauantaina ehdi postaamaan mitään. Viikonloppuna onkin tiedossa kaikkea kivaa, vanhoja autoja, prätkiä ja maalauskurssi.

Ommm vaan ja silleen...

Kaikki kuvat pöllitty netistä, paitsi ensimmäinen, joka on oma jalkaselfie ennen tuntia.