perjantai 31. heinäkuuta 2015

Tankarin majakkasaari


Matkasin Ihanan miehen kanssa viime viikonloppuna Kokkolaan tapaamaan hänen serkkujansa. Ihanan miehen isän puolen suku on laaja ja heillä on pitkään ollut puhetta, että olisi kiva järjestää serkkujen kesken tapaaminen. Tälle kesälle he saivat vihdoin sen järjestettyä ja Kokkolassa asuva serkkumies perheineen toimi järjestäjänä ja heidän kotinsa tukikohtana. Viikonloppu oli todella mukava ja iso kiitos järjestäjille. Leppoisaa yhdessäoloa rennolla meiningillä. Harmiksi minun piti lähteä ajelemaan kotiinpäin jo lauantai iltana, jotta ehtisin sunnuntaiksi kummityttöni rippijuhliin. Miten se onkin, että jos on jotain menoa niin ne sattuvat samoille päiville. Mutta nopeasti se aika on rientänyt kun vanhimmat kummilapseni ovat nyt molemmat päässeet ripille, naapurinpoika viime kesänä ja heppatyttö tänä kesänä. 

Tässä hieman tunnelmakuvia Tankarin saarelta Kokkolan edustalta, jonne teimme risteilyn lauantaina. Sää suosi meitä koko viikonlopun ja saari oli aivan ihastuttava. Minulla on ollut joku fiksaatio majakoihin sen jälkeen, kun vierailimme Bengtskärin majakalla muutama vuosi sitten. Koin paikan niin vahvasti, että olin varma, että olen ollut jossain entisessä elämässäni majakanvartija. ;) No nämä on näitä minun höpöjuttujani, mutta nautiskelkaapas näistä saaristolaistunnelmista. 















Ensi kesänä voisi tehdä uuden Kokkolan vierailun ja tutustua silloin vanhaan kaupunkiin, kun nyt vierailu jäi turhan lyhyeksi. :)

sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Kynäruiskumaalailua

Anoppini pyysi minua maalaamaan jonkun kivan kuvan heidän asuntoautonsa perään. Monesti näissä on kiinnitettynä jokin teline tai tikkaat, mutta tässä mallissa koko takaosa oli aivan tyhjä, joten anoppini mielestä se kaipaisi jotain piristettä. Olen nyt talvesta asti jännittänyt tämän maalaamista, koska en ole ajoneuvoja aiemmin maalaillut ja kerrat jolloin olen kynäruiskua käyttänyt on laskettavissa yhden käden sormilla. Mutta jos anopille jotain lupaa, niin onhan se pidettävä. ;)


Toiveena oli jokin luontoaihe. Helpotin urakkaani valitsemalla aiheen, jossa olisi vähän pieniä yksityiskohtia, jottei homma menisi liian vaikeaksi. Esimerkiksi jokin päiväaika tunturimaisemassa olisi voinut olla liian hankala aloittelijalle. Käytin referenssinä kahta netistä löytämääni valokuvaa revontulista, hahmottelin ja suunnittelin kuvan niiden pohjalta. Ainoa kohta mihin tein sabluunan oli metsäraja, muut meni vapaalla kädellä. 


Yksi kokonainen viikonloppu siinä meni ja ensimmäisen päivän suhailujen jälkeen oli vain valettava itseensä uskoa, että hyvä tästä tulee, kun pinnalla oli vasta pohjasävyjä ja epämääräinen hahmotus. Kun työ oli mielestäni valmis, pyysin paikallisen automaalarin lakkaamaan työn. Lakattuna siitä oli hieman vaikea ottaa kunnon kuvaa, kun pinta peilasi ja heijasti joka suunnasta, mutta saa näistä ehkä jotain selvää.



Mukavaa ja todella mielenkiintoista hommaa, vaikkakin hieman hermoja raastavaa. Mutta olen jopa itse tyytyväinen, kun ottaa huomioon etten ole kauheasti kynäruiskua käyttänyt ja annan anteeksi pienet teippaus- ja tekniikkavirheet. Kyllä nyt kelpaa anopilla ja appipuolella körötellä pitkin Pohjoimaiden teitä. 

DIY puutarhapöytä


Maanantaina Ihana mies sai asennettua valokatteen uuden katoksen päälle. Kate ei ollut sieltä kalleimmasta päästä ja sen huomasi asennusvaiheessa, kun oli aika lerppua, mutta ehkä se sinne asettuu pikkuhiljaa. Kovalla tuulella olen ainakin huomannut, että muutama lisäruuvi olisi paikallaan. Mutta nyt ei haittaa vaikka koko loppukesän sataisi, niinkuin tähänkin asti. Vieläkin sateella varautuu vanhasta muistista siihen, että ovesta ulos mennessä tulisi sade päin näköä, mutta sitten muistaakin, että voi pyllistää sateelle, että yritäppä vaan. :)






Nyt kun olimme sateelta suojassa, innostuin vihdoin hävittämään meidän ruman muovisen pihapöytämme, joka on ollut oven vieressä. Siitä oli jo kerran palanut tuhkakuppi läpi ja reiän päälle oli vain laitettu kerniliina näkösuojaksi. Oli se muutenkin vähän kiikkerä ja mainitsinko, että se oli myös todella ruma. Mutta hyvin se palveli monta vuotta, kun en halunnut mitään hienompaa siihen sään armoille laittaa.


Tämä vanha ompelukoneen jalka oli odotellut piharakennuksen takana navetan tulipalosta, klik! lähtien. Harmi, kun en ottanut lähtötilanteesta kuvaa. Tulipalossa olleeseen pöydänjalkaan oli sulanut kiinni sininen muovinen roskatynnyri ja sen runko oli myös katkennut todennäköisesti siinä vaiheessa, kun se oli pudonnut navetanvintiltä rakennuksen romahtaessa. Se kuitenkin säästettiin, että siitä voisi vielä jotain askarrella. 

Sulatin roskatynnyrin irti metallijalasta kuumailmapuhaltimella ja se irtosikin melko helposti, kunhan vain jaksoi tarpeeksi kauan kuumentaa. Haju oli melkoinen, joten tälläiset hommat kannattaa tehdä ulkona. Mies hitsasi katkenneet kohdat takaisin kiinni. Alaosaan jouduttiin tekemään kompromissi, koska runko oli niin vääntynyt, ettei vanhoihin pulttipaikkoihin sitä saanut kiinnitettyä, ilman että koko runko olisi vinossa. Joten toinen alaosan kiinnike hitsattiin eri kohtaan kiinni, jotta runko olisi suorassa. Ompelukonepöytä ei kuitenkaan enää palvele alkuperäisessä tarkoituksessa ja hitsauskohtaan ei kohdistu rasitusta, joten annetaan anteeksi tälläinen epäesteettinen pikafiksaus.


Kannen olin aluksi suunnitellut tekeväni betonista, kun jossain lehdessä näin sellaisen keväällä. Mutta koska pöytä tulikin nyt katoksen alle suojaan, tein sen nopsakasti puusta. Minulla oli vielä tallessa muutama kauniisti patinoitunut lauta, samoja varaosia, joista olin aiemmin tehnyt kylttejä ja yhden taulupohjan. Sahasin ne oikeaan mittaan ja kiinnitin alapuolelta kahdella tukilaudalla toisiinsa. Kannen kiinnitin ruuveilla pöydänjalkaan kiinni vanhoista kiinnityskohdista. Tulihan siitä hieman kauniimpi, kuin kulahtanut muovipöytä.




Kuvailin pihalla hieman tämän hetkistä kukkatilannetta. Tämä vanha omepuunrunko on naapurin pihassa Villelässä.Se on mielestäni tosi hieno, kun humala kiipeää siihen aina kesäisin. Täytyisi napata siitä pistokas oman katoksen viereen. Tämä humala onkin alunperin ollut meidän pihalla mummoni aikaan, mutta on siirretty omenapuuta koristamaan ja nyt voin taas siirtää osan siitä takaisin.




perjantai 10. heinäkuuta 2015

Katoksen rakentelua


Sillä välin, kun minä matkailin Tallinnassa viime viikolla, niin Ihana mies aloitti kotona kesäprojektinsa. Projekti sai alkusysäyksen juhannuksena, kun siirrettiin köynnösruusut toiseen paikkaan ja vihdoinkin ne ei olleet häiritsemässä katoksen tekoa. Talossamme ulko-oven kohdalla ei ole ollut minkään näköistä lippaa tai muutakaan suojaa, sen jälkeen, kun avokuisti laitettiin umpeen ja siitä tehtiin tuulikaappi. Siitäkin taitaa olla jo hieman yli kymmenen vuotta, koska me ei silloin vielä asuttu täällä. Joten nyt sateet ja lumet ovat mujuttaneet ulko-ovea ja "kuistilla" ei ole huonolla ilmalla viitsinyt olla. 


Suunnittelimme muistaakseni viime vuonna, että katoksesta olisi tehty lasiveranta vanhoista ikkunoista, mutta sitä aikani mutustellessa ajattelin, ettei se ehkä sopisi talon tyyliin. Joten päädyimme suunnittelussa perusvalokatepergola-rakennelmaan. Mieheni sai rungon rakennettua minun matkaillessa ja ylärimat laitettiin paikoilleen, kun palasin reissusta. Tai minä lähinnä sirkkelöin rimoja oikean pituisiksi, join limelonkeroa keinussa helteisenä iltana ja ihailin miehen työskentelyä. ;) Sen jälkeen mies ruuvaili vielä aitalaudat paikoilleen. Jota tosin maalausvaiheessa kiroilin kapeiden rakojen takia. Olisi taas pitänyt maalata ennen kiinnitystä. Mutta ei sitä inspiraation iskiessä aina malta, kun äkkiä pitäisi vaan saada valmista.






Tällä viikolla Ihana mies on tuijottanut sadetutkaa siihen malliin, että koska pääsisi maalaamaan, jotta valokatteen saisi sen jälkeen asennettua paikoilleen. Eilen sadetutka lupaili hyvää ja maalaus aloitettiin. Maalina käytettiin talon julkisivussakin käytettyä Uulan petrooliöljymaalia. Valkoinen sävy on ihan perusvalkoinen ja harmaa on Uulan värikartan sävy Laava. Alakuvassa huomaa hyvin, kuinka julkkarin sävy on viidessä vuodessa haalistunut etelä-länsiseinillä. Ja sävykin on samasta valmistuserästä, kun oli vielä vanhoja maalipurkkeja jäljellä (koska talon takaosa on edelleen maalaamatta, suutarin lapsella ei ole kenkiä jne.), joten ei voi pistää edes valmistus sävyerojen piikkiin. 


Ranteet sinisenä saatiin katos suurimmalta osin maalattua torstai-illan aikana ja ainoastaan aidan sisäpuoli jäi vielä maalitta. Tärkein olikin saada ylärimoihin maalit, jotta valokatteen saa asennettua maalien kuivuttua. Aidan päälle tulee vielä valkoinen päällilauta ja yläosaan todennäköisesti otsalauta. 
Pidän petrooliöljymaalista todella paljon. Kertamaalaus riittää ja se peittää hyvin (paitsi tuo puhtaan valkoinen, jonka joutuu kahteen kertaan maalaamaan, varsinkin jos vanha pinta on tumma). Petrooliöljymaalin kanssa voi tosin käyttää ulkopohjamaalia, jolloin se parantaa tarttuvuutta ja peittävyyttä. Pinnasta tulee kauniin matta, hengittävä, se vanhenee kauniisti ja huoltoväli on pitkä. Maalaaminen on suht samanlaista kuin pellavaöljymaalilla, ehkä hieman helpompaa. Maalin saa hankata pintaan tiukasti, mutta antaa anteeksi enemmän talkoomaalina kuin pellavaöljymaali, koska siinä ei erotu työnjälki niin paljoa. Se kuivuu myös hieman nopeammin kuin pellavaöljymaali, mutta ei ole niin kulutuksen kestävää. Onneksi tänään alkoi sataa vasta nyt illalla ja maalipinta oli hieman ehtinyt kuivua, ettei sade päässyt pilaamaan pintaa.



Katoksesta tuli mielestäni todella kiva, vaikkei se vielä olekaan valmis ja eikä toivottavasti näytä liian irtonaiselta uudelta osalta taloon nähden. Mielessäni jo ehdin sisustaakin katoksen valmiiksi, nyt kun saa tavaroita sateelta suojaan. Tuohon vois sopia esim. humala uudeksi köynnöskasviksi. Se kasvaa niin nopeaan, että se vois olla kivan näköinen saavuttaessaan kattokorkeuden, eikä ole niin rasittava hoitaa ja katkoa kuin köynnösruusu.


Jos joku haluaa katoksen rakentamisesta tarkempia ohjeita tai tietoa, niin laittakaa kommenttia, niin konsultoin Ihanaa miestä asiasta ja laitan sitten jotain tarkempaa postausta aiheesta.

keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Ruukkipicnic


Viime lauantaina järjestettiin Strömforsin ruukki-alueella Ruotsinpyhtäällä vuosittainen harrasteajoneuvotapahtuma, Ruukkipicnic. Monena vuotena on ollut ajatus mennä tapahtumaan, mutta aina on ollut jotain muuta menoa. Nyt sitten viimein  saimme aikaiseksi lähteä. Ilma oli aivan mieletön, kunnon hellekeli. Matkasin Ihanan miehen kanssa moottoripyörällä, enkä ottanut mitään kevyempää vaatetusta mukaan, joten farkuissa sai kyllä hikoilla koko päivän. Kummityttömme vanhemmat yhdessä nuorimman poikansa kanssa liittyivät seuraamme heidän hienolla vanhalla Valiantilla ja yhdessä letkassa köröttelimme ruukki-alueelle. 


Luulin tapahtumaa hieman pienemmäksi, mutta autoja olikin aina ylikuumenevaksi jonoksi asti ja loistava ilma houkutteli paikalle varmasti normaalia enemmän ihmisiä. Koko nurmialue täyttyikin nopeasti upeista vanhoista autoista ja oma mopomme saatiin muiden prätkien sekaan parkkiin. En näköjään tajunnut kuvata omaa mopoamme ollenkaan.




Ruukki-alue on vierailemisen arvoinen kohde muutenkin. Sieltä löytyy kauniita vanhoja rakennuksia, joissa on mm. kahvila, ravintola, vanhoja rakennustarvikkeita myyvä kauppa ja muitakin taide ym. putiikkeja. Loistava kesävierailukohde. 



Kävimme välillä viilentymässä museorakennuksessa, jossa oli työnäytöksenä seppä takomassa. Hänellä oli käytössä hieno vesivoimalla toimiva pajavasara.






Koska kyseessä oli picnic, niin meillä oli tietenkin picnik-eväät mukana. Kummityttömme äiti oli valmistanut ja pakannut mukaan maittavat eväät, jotka mutustelimme polttavassa auringon paisteessa. Ensi kerralla aurinkovarjo mukaan, koska tapahtumaan tullaan varmasti ensi vuonnakin.