Hirsitalon hengittävä rakenne

Joku minulta kyseli talon instasivulla @toyryla2018, miksi laitoimme väliseiniin raakaponttilautaa. Pyrimme pitämään mahdollisuuksien mukaan kaikki talon pinnat hengittävinä, kuin myös väliseinät, vaikkei niillä hengittävässä talossa olekaan niin suuri merkitys kuin ulkoseinillä. Ja olisihan taulujen tai hyllyjen kiinnitys kipsilevyseinään todella ärsyttävää puuhaa. :D 

Mutta mikä on hengittävä rakenne?

Aiheesta on aika monta näkemystä, kysyy keneltä vaan. Mielestäni helpon ymmärrettävän selityksen hengittävälle rakenteelle antoi muistaakseni itse Panu Kaila. Hengittävästä rakenteesta puhuttaessa voisi paremminkin puhua kastuvana ja kuivuvana rakenteena. Eli kaikki mikä kastuu, on sillä mahdollisuus myös kuivua. Jos esimerkiksi käyttää talossa mineraalivillaa ja ilmansulkuna muovia, ei näillä materiaaleilla ole mahdollisuutta päästä kuivumaan, jos niihin on päässyt tulemaan kosteutta. Jos taas seinämateriaalit koostuvat pelkästään puusta on seinärakenteen helpompi vastaanottaa ja luovuttaa kosteutta, ihan jo normaalin ilmankosteuden suhteen kuin mahdollisen kosteusvaurionkin. Myös maaleista puhuttaessa käytetään sanaa hengittävä maali, jolla usein tarkoitetaan, että maali läpäisee vesihöyryä. Siitäkin aiheesta saisi romaanin aikaiseksi, joten ei mennä nyt siihen. Itselle hengittävän miellän muovittomana ja ei liian tiiviinä, puhutaan sitten seinärakenteesta tai maaleista.

Talomme alakerrassa on seinärakenteena massiivihirsi, jonka välissä on eristeenä ja tiivisteenä lampaanvilla. Hirren ulko- ja sisäpinnalle ei tule muuta rakennetta. Villalle saimme suosituksen sen paremmasta kuivumisesta verrattuna pellavariveeseen. Tiesitkö, että pellavarivekin sisältää muovia, jolla se saadaan pysymään kasassa. Tieto lisää tuskaa ja täysin muovittomia tuotteita alkaa olla hankala löytää.

Yläkerrassa hirsi vaihtuu rankarakenteelle. Tornin takia talon korkeus nousi niin suureksi, että kokonaan hirsirunkoinen talo olisi aiheuttanut niin suuren laskeuman, ettei runko olisi laskeutunut tasaisesti ja yläosa päädyttiin näin ollen tekemään muusta kuin hirrestä. Yläkerran seinärakenne on seuraavanlainen: Ulkona hirsipaneeli, jonka alla tuulesuojalevy, Huntonin puukuitueriste, Intello- ilmansulkukangas, raakaponttilauta, pinkopahvi tai lumppupaperi sekä niiden päällä hengittävä maali tai tapetti. Pinkopahvista, lumppupaperista, tapeteista ja maaleista teen vielä omat juttunsa tänne blogiin myöhemmin. Nyt olen päässyt jo laittamaan ensimmäiset lumppupaperit ja kattomaalit paikoilleen, joten niistä sitten ensimmäisenä.

Tuo Intello on ainut mikä aiheutti itselleni vielä hieman kysymysmerkin hengittävyyden suhteen. Intello- ilmansulkukangas on lasikuitupohjainen kangas, jonka pitäisi toimia "älykkäänä" ilmansulkuna. Ilmansulkukangas toimii tiiviinä kosteussulkuna talvella, mutta päästää kesällä vesihöyryn lävitseen sisätiloihin. Se on aika uusi tuote (luotan näihin 100-vuotta vanhoihin :D), joten en osaa sanoa miten se tulee toimimaan tulevaisuudessa. Vaihtoehtona tälle olisi ollut ilmansulkupaperi, joka sekin uudiskohteessa pitää olla laminoitua (verkkovahvistettua), joten ihan pelkällä puhtaalla paperilla ei uusissa taloissa selviä. Tein pienen kokeen Intellolla ja laminoidulla ilmansulkupaperilla ja en huomannut niissä eroa. Kuuman veden höyryt tulivat samaan tapaan läpi, mutta ihan kunnon vettä kumpikaan ei hetkessä eikä parissa läpäise. 

Välipohjaan ja väliseiniin käytimme Paavo Perinneilmansulkupaperia, jossa ei ole laminointia ja se taitaa ollakin markkinoiden ainut muoviton ilmansulkupaperi. Se soveltuu perinnerakentamiskohteisiin ja kesämökeille, missä on hengittävä rakenne. Tätä paperia saa ostettua meidän alueelta ainakin Ekoeristeeltä ja Roseborgin perinnerakentamiskaupasta, joista mekin sitä ostimme.

Väliseinät äänieristimme Huntonin puukuitueristeen levyvillalla. Se oli helppo sahata oikean kokoisiksi paloiksi ja asetella väliseinien runkotolppien väliin. Myös niiden päälle nidoimme ilmansulkupaperin, jonka tiivistimme ilmansulkuteipillä tiiviiksi. Tämähän ei olisi välttämätöntä jossain vanhassa kohteessa, mutta koska meille tulee ilmastointi, saattaa se imaista seinien ja lattioiden rakosista eristettä huoneilmaan, joten pelasimme varman päälle.

Keväällä kun yläpohjan puhallus oli tehty, sain oireita talon sisällä useamman viikon verran ennenkuin pahin pölly oli laskeutunut ja poistunut talosta, joten en halua sitä ahdistusta uudestaan. Siitä mitä kaikkea muuta homeherkistyminen aiheutti meille, voisi höpötellä vaikka oman postauksen verran. Jollain ihmisillä on jopa uusi mäntyhirsipinta aiheuttanut oireita sen erittämien voc-yhdisteiden takia. Nämä männyn omat eteeriset öljyt ovat oikeasti hyväksi ihmiselle hengitettynä metsässä, mutta voivat siis herkimmille aiheuttaa oireita sisätiloissa. Eristeiden aiheuttamista oireista puukuitu on onneksi puhtaimmasta päästä. On siinäkin toki palonestoaineita, mutta toivotaan, että omat oireeni tulivat vain liiallisesta pölyn määrästä ja uuden puun haihtuvista öljyistä.

Joten hirsitalokaan ei ole välttämättä autuaaksi tekevä koti pahasti herkistyneille, mutta en kyllä keksi terveempää talomateriaalia. Suomessa rossipohjaiset hirsitalot ovat toimineet satojen vuosien ajan ja ovat pystyssä edelleen. Jos niihin on jotain ongelmia tullut, ovat ne usein johtuneet väärän tyylisistä korjausmenetelmistä.

Jos jollain on pidempi aikaista käyttökokemusta tuosta Intellosta, niin kuulisin siitä mielelläni? Muutenkin tänne, facebookiin tai instaan voi laitella mielipiteitä, kysymyksiä koko hirsitaloaiheesta tai mikä nyt sattuu mieltä askarruttamaan. Ensimmäisenä voin jo vastata kuitenkin kaikkia askarruttavaan kysymykseen, että kolmannessa kuvassa oleva koira ikkunalaudalla on bostoninterrieri Valma, jolle tätä taloa siis rakennamme. :D

Koitan ottaa rakennusvaiheita hieman kiinni täällä blogissa, joten seuraavaksi varmaankin asiaa lumppupaperista. 

Hometalon purkukirppis

Kotitalomme olisi tarkoitus purkaa tässä todennäköisesti toukokuun aikana. Purkamisessa on todella iso työ, kun ajattelee mikä määrä jätettä siitä syntyy. Ajattelimme hieman helpottaa tätä urakkaa ja kaupata eteenpäin mahdollisimman paljon materiaalia ja tavaraa, jota ei sitten purkuvaiheessa tarvitsisi enää käsitellä. Vaikka talossa on hometta, uskoisin, että käyttökelpoista materiaalia talosta löytyy. 

Pidämme nyt viikonloppuna, lauantaina ja sunnuntaina purkukirppiksen, jossa ihmiset saavat tulla ostamaan kaiken irtoavan ja vähemmän irtoavan materiaalin mukaansa, ihan vaikka tuhkatkin pesästä. Esimerkiksi jos tarvitset omiin nikkarointeihin ulkovuorilautaa, ikkunoita, väliovia, kattopeltiä, pattereita, takan luukun, keittiön kaappeja, öljykattilan tai polttimen, jääkaappeja, lavuaareja, vessanpönttöä, suihkua, jne. niin täältä löytyy. Autamme tarvittaessa purkamisessa. Laitan myyntiin myös astioita ja muuta sälää, jotka eivät mahdu tai en halua uuteen kotiin. Ja koska olemme jo herkistyneet homeelle, niin sitä parempi mitä vähemmän talon tavaroita meille jää. Rakkaimmat tavarani ja mööpelini olen jo säilönyt, mutta luovun mm. muutamista retro-mööpeleistäni, kirjoituspöydästä ja sohvapöydästä, joille en keksinyt enää paikkaa uudesta kodista (olenhan sisustanut sen jo päässäni ja pakotin itseni luopumaan edes jostain). 

Purkukirppikselle löytyy oma tapahtumasivu facebookista täältä, klik! josta löytyy osoite.

Toivoisimme, että mahdollisimman paljon tavaraa lähtisi ihmisten mukaan. Tavara pääsisi kiertoon, eikä polttoon ja purku-urakkamme pienentyisi. Tervetuloa ihmettelemään ja ostelemaan. Ulko-ovi lähti jo appi-ukon matkaan, joten voisi sanoa, että todella avoimet ovet shoppailijoille viikonloppuna.

Retro mummola

Kodin tyhjentäminen purkua varten etenee hitaasti, mutta varmasti. Uuden talon rakennuslupakuvat taitavat olla valmiina ensi viikolla. Talon tyhjentäminen on ollut henkisesti aika rankkaa. Yritän aina keksiä jotain muuta tekemistä sen sijaan, että joutuisin käymään koko elämäni läpi ja heittämään suuren osan omaisuudesta ja muistoista menemään. Tavaraahan se vain on, mutta olen ihminen joka ei ole todellakaan minimalisti. Konmari-oppien mukaan ilmeisesti kaikki tavarat, jotka ei tuo onnellisuuden tunnetta, pitäisi heittää pois. Entä jos kaikki ovat sellaisia. Olen keräilijä-luonne, jo ties kuinka monennessa polvessa. Talossamme on vielä paljon mummoni tavaroita, joita olen nyt käynyt läpi. Samoin omaa omaisuutta on paljon, kaikkea lapsuudesta asti säästettyä. Toki voi miettiä, että kaipaako tavaroita, jotka ovat olleet pahvilaatikoissa jo monta vuotta. Ehkei, mutta pahalta se silti tuntuu käydä kaikki ne muistot ja tunteet läpi, jonka jälkeen joudut kylmästi heittämään ne roskiin.

Saimme apua Ihanan miehen ystäviltä, jotka auttoivat kantamaan kaikki painavimmat mööpelit verstaalleni säilytykseen. Kiitos heille. Säilömme nyt kaikki sellaiset tavarat, jotka haluaisimme uuteenkin kotiin. Toivomme, että pitkä varastointi ei homeisessa paikassa vähentäisi tavaroiden toksiini-arvoja sen verran, että voisimme pitää ne. Talossa pystyy nyt olemaan lyhyitä aikoja niin, että kaikki räppänät ovat auki ja talo tuulettuu. Minulla ei tule niin pahoja oireita, kuin Ihanalla miehellä, mutta talossa oleskeltuja hetkiä seuraavina aamuina silmät ovat todella turvonneet ja kurkku käheä. 

Näistä muistoista tuli mieleen esitellä eräs lehtijuttu, joka on tehty kodistamme vuonna 1983. Mummoni oli hyvä kirjoittaja ja kirjoitteli välillä lehtiin novelleja ja muita juttuja. Elsa-mummo osallistui myös Kodin kuvalehden talon rakentaja- kirjoituskilpailuun. Voitettuaan kilpailun, hänen kirjoitus julkaistiin lehdessä ja samalla tehtiin esittely mummoni ja vaarini 70-luvun puolessa välissä rakentamasta talosta. Tässä retroiset kuvat kyseisestä lehtijutusta. Julkaisen seuraavaksi sitten sen mummoni kirjoittaman jutun, hänen elämänsä rakennusprojekteista. 

Talo oli hyvin samassa kunnossa silloin, kun siihen itse muutin 10 vuotta sitten. Mummoni oli hyvin säästäväinen eli suoraan sanottuna pihi, joten isompia remontteja talossa ei tehty sen valmistumisen jälkeen. Minulla on vielä tallessa melkein kaikki kuvissakin näkyvät mööpelit ja muutamia viherkasveja. Mummoni oli intohimoinen viherpeukalo ja veikkaan, etttä omatkin kasvit olen saanut pidettyä hengissä vain mummoni hyvän kasvikarman avulla. 

Kuvassa alakerran tunnelmallinen, mutta pahamaineinen takkahuone. Huone oli jo kerran homeessa, kun remontoimme tilan noin 7 vuotta sitten. Ajattelimme silloin, että nyt se pysyy kuivana lattialämmityksen avulla. Mutta toisin kävi ja nyt olemme tässä tilanteessa. 

Toivottavasti tekstit näkee lukea kuvista. Mummoni kirjoituksen kirjoitan sitten seuraavaan postaukseen puhtaaksi, niin se on mukavampi lukea. Ylimmäinen kuva, jossa on isäni ensimmäinen koira, Jysky, on otettu vanhempieni talosta naapurista, jossa Pikkuveikka nyt asustaa. Samoin kuin alemman kuvan portaikko-kuva.  

Haikein mielin eteenpäin. 

Rauhallista pääsiäistä kaikille! 

Homekoiran jälkeen

Eilen meillä kävi homekoira. Sellainen iso, komea sakemanni, Jekku, Putkikoira Oy:sta. Osasi hommansa oikein hyvin, Jekku on koulutettu haistamaan homeet ja kaukolämpöputkivuodot, sekä se kykenee suorittamaan erilaisia etsintätehtäviä. Harrastuksena Jekku kilpailee myös palveluskoirien jälkikokeessa. Olimme tyytyväisiä Putkikoira Oy:n palveluun, vaikka löydökset eivät tietenkään olleet mieluisia. Koiraohjaaja Esa tuli Jekun kanssa paikalle sovittuna aikana ja antoi hyvän ohjeistuksen etukäteen tehtäviin siivoustöihin. Home-etsintä videoitiin ja saamme siitä vielä raportin viikon kuluessa. Meille piti tulla ennen joulua homekoira eräästä toisesta, lähenpänä olevasta yrityksestä, mutta he eivät ikinä päässeet meille asti, joten Jekku ja Esa matkasivat meille Vantaalta.

Koiraohjaaja Esan, kurkku alkoi jo tukkeutua hetken alakerrassa oltuaan. Ammatin huonoja puolia, kun joutuu altistumaan homeelle. Jekku merkkasi alakerrasta useita paikkoja, sellaisiakin mitä ei oltaisi edes osattu epäillä, kuten kylppärin pari nurkkaa ja pari muuta kohdetta. Yläkerrassa koira merkkasi ruokakomeron lattiasta kohdan, josta on aikoinaan pamahtaneet vesiputket jäähän ja lattiassa oli edelleen reikä muovimaton alla, joten siitä sai hyvän hajun välipohjan hajuista. Joten talossa on ainakin alakerta homeessa useammasta paikasta ja välipohjassakin on jotain. Homekoirahan ei pysty ilmaisemaan homealueen laajuutta, vaan ilmaisee kohdan jossa haju on voimakkain, joten välipohjan homevaurion laajuutta ei tiedä.

Homekoiran käynti vahvisti meidän ajatukset jatkosta. Pelastettavaa talossa olisi ehkä vain joitain ulkoseiniä, mutta niitä on hieman vaikea säästää. jos alta viedään perustukset. Kattokin pitäisi uusia ja katon kosteusvaurion hometilannetta ei edes tiedä, kun koiran on hieman vaikea ilmaista yläpohjan hometta, ilman, että mentäisiin vintille. Jos vanha talo remontoitaisiin, aina saisi miettiä, että jäikö jonnekin betonirakenteeseen hometta ja uusiutuuko ongelma alakerrassa. Vahvasti näyttää siltä, että 70-luvun rakennustekniikka on nyt meillä nähty ja siirrymme todennäköisesti hirsiseinien ja hengittävien materiaalien pariin. Uusi talo tulisi samalle paikalle, koska paikka on hyvä ja hieno. Seuraava askel olisi siis pankkiin marssiminen hattu kourassa ja vanhan talon tyhjentäminen purkua varten. En ihan tälläistä suunnitellut tälle vuodelle, mutta tällä nyt mennään. 

Jouluvalmistelut meni nyt hieman toisella tapaa. Siirrettiin ja puhdistettiin tarvittavat tavarat evakkokämppäämme verstaalle ja pyykättiin ihan hullunaan. Koska olen jouluihminen, halusin kuitenkin hieman koristella kämppäämme, vaikka Ihana mies kiroilikin jouluvalojen määrää. Alla olevassa kuvassa olevan Merry&Bright-pussukan yhdessä Merry Christmas-viirin kanssa voitin arvonnasta Staboxin Kaunis Elämä-blogista piristämään jouluani. Kiitos niistä! Pussukkaan laitoin jouluvalot ja se pääsi mustan vanerikuusen viereen, jonka olin tehnyt mutama vuosi sitten. Siitä on oma blogipostaus täällä, klik. Yhdistelmä sopi mielestäni hyvin tähän mustaan jouluun.

Evakkokämpäksi tämä kaksio on oikeastaan aika viihtyisä ja olemme kotiutuneet hyvin. Tilaa on ainakin vielä, kunnes koko talon irtaimisto on käyty läpi ja suuri osa pitäisi saada tännekin mahtumaan. Tämän meidän olkkari/makuuhuoneen tapetoin alennustapeteilla ja maalasin lattian toissa vuonna, kun tilasta piti tehdä söpö puoti. Mutta näköjään tein sen kuitenkin tätä varten. Vanhan olohuoneen sohvapöytä ja tv-taso puhdistettiin ja tuotiin tänne. Muut mööpelit sänkyä lukuunottamatta täällä jo olivatkin. Puusohvaan leikkasin sopivat patjat ja heitin päälle kankaan. 

Sängyn ympärille kiinnitettiin kattoon vaijeri, johon saisi verhot roikkumaan suojaksi. Koska me molemmat teemme välillä yövuoroja, niin onnistuu sitten nukkuminen päivälläkin. Nyt siinä roikkuu liian lyhyet pimennysverhot, mutta ompelen siihen joku päivä sopivammat. Valma koiran vaikein sopeutuminen muuttoon oli selätetty, kun hän sai 10-vuotislahjaksi uuden pedin ja viltin. Myös appi-ukoltani joululahjaksi saatu viltti on tuonut tarvittavan lämmön hänelle (ja myös minulle). 

Joulukuusi oli tänä vuonna hyvin minimalli, mutta pakko sellainen oli kuitenkin saada joulumieltä tuomaan. Se pääsi nököttämään punaiseen emalikattilaan. Sain ystävältäni, Pyllikiltä lahjaksi pieniä virkattuja tähti-koristeita, jotka sopivat hyvin pieneen kuuseen.

Olkkari/makkarista on käynti suoraan ulos ja toisesta ovesta pääsee pukkariin ja kylppäriin. Aika luksus evakkokämpäksi tämä kyllä on, kun löytyy oikein sisävessa, juokseva lämmin vesi ja suihku. Voisi olla huonomminkin, ainakin kun muistelee ystäväni ulkohuussireissuja marraskuun kylmässä viimassa.

Pukkariin tuotiin hallista toinen kaappi vaatteiden säilytystä varten ja peltikaapista tyhjensin työvaatteeni meidän käyttövaatteita varten. 

Toimistostani tehtiin meille keittiö. Sinne siirrettiin pieni ruokapöytä tuoleineen. Huoneessa oli valmiiksi jo pieni keittiönurkka jääkaapilla ja mikrolla varustettuna. Restaurointitöissä olen käyttänyt pientä siirrettävää liettä nahkaliiman lämmitykseen, joten nyt se siirtyi meille kokkauskäyttöön.  

Keittiön toisessa kulmassa on minun sotkuinen työpöytäni ja ovesta pääseekin sitten suoraan verstaalleni. Ehkä me täällä mahdumme asustelemaan ihan hyvin, kun meneehän uuden kodin rakentamiseen ainakin vuosi tai pari. Ihanalla miehellä on ollut nyt muuton jälkeen ihan outo olo, kun ei tarvitsekaan niiskuttaa koko ajan ja aamuisin herää pirteänä. Jouluna kun olimme kinkkua paistamassa ja leipomassa vanhalla talolla, niin kyllä sen aamulla tukkoisuutena huomasi. Sama kävi, kun nyt teimme isomman siivouksen homekoiraa varten. Sisäilmaongelmat, yäk. Toivon vaan, ettei tuosta jää mitään pidempiaikaisia terveyshaittoja.

Kuten kuvista näkyy ja jos on seurannut minun instaa tai facea, niin huomaa, että joukosta puuttuu yksi. Viime postauksessa puhuinkin, kuinka olin miettinyt vanhimmasta koirastamme, rottweiler Pinjasta luopumista. Nyt muuton myötä tämä tapahtui hieman nopeammin, kuin olin ajatellut. Pari yötä muuton jälkeen, viikko ennen joulua, Pinja meni niin huonoon kuntoon, että paras vaihtoehto oli soittaa lääkäri paikalle päästämään hänet kivuista. Kirjoitan Pinjasta hieman myöhemmin, sitten kun kykenen. Hänen ruokakuppinsa odottelee edelleen tuossa lattialla, en ole sitä tohtinut vielä korjata pois.

Viime vuosi tosiaan hieman koetteli kaikin erilaisin tavoin meitä ja läheisiämme. Toivonkin siis tästä vuodesta todella paljon parempaa.

Voimia ja onnea kaikille alkavaan vuoteen!

Homepakolaiset

Ajattelin, että bloggailen joulukuussa kivoja joulujuttuja, askartelua, leipomista jne. No toisin kävi, jää jouluvalmistelut aika minimiin, tuli hieman muuta ajateltavaa. Olin aina asennoitunut siihen, että muutan meidän kodista vasta sitten kun vanhainkoti kutsuu. Olen asunut täällä jo 10 vuotta ja Ihana mies reilun kahdeksan. Vaarini on rakentanut talon 70-luvun puolessa välissä hänen perheellensä. Talo on tehty sen ajan standardien ja muodin mukaisesti, siinä on yläkerta ja puolittain maan alla oleva alakerta. Alakerta ei ole oikein ikinä ollut kauhean toimiva, kuten harvat kellarikerrokset ovatkaan. Meidän talossa asumisen aikana on sattunut useampi vesivahinko. Yhtenä keväänä alakerran kellarista tulvi lumien sulaessa vedet sisään niin, että olisi voinut kumiveneellä soudella pitkin huoneita. Salaojituksia tarkastettiin, paranneltiin ja alakerta kuivatettiin. Takkahuone on aina ollut hieman tunkkainen huonosta ilmanvaihdosta johtuen ja kun sen nurkasta löytyi hometta, purettiin kaikki homeiset rakenteet ja näin ollen päädyttiin purkamaan koko huoneen puupinnat. Alakerta remontoitiin kunnolla, kaikkiin lattioihin asennettiin lattialämmitys, jolla ajateltiin kosteuden pysyvän kurissa. Takkahuoneeseen laitettiin koneellinen ilmanvaihto. 

Navettapalon yhteydessä reilu kuusi vuotta sitten paineaalto rikkoi vesiputken talomme välipohjassa. Huomattiin, kun vesi tihkui sokkelia pitkin ja alakerran katon maalipinta kupli. Tuvan lattia piikattiin auki ja putket vaihdettiin pintavetoputkiksi. Viime talvena huomattiin, että katto vuotaa jostain kohtaa, kun vessan kattoon ilmestyi kosteusvaurio. Ties kuinka kauan sinnekin vuotanut. Katto oli tarkoitus korjata ensi keväänä.

Alkusyksystä huomasin, että alakerran takka/leffahuoneen nurkka oli taas homeessa. Seinän vierustalla olevan sohvan pohjassa näkyi hometta ja seinän jalkalistassa myöskin. Revin suutuspäissäni sohvan pohjalevyn irti ja heitin menemään. Asia jäi siihen, mietintäasteelle, että pitäisikö koko sohva hävittää. Huonetta ei ole oikeastaan käytetty sen jälkeen koko syksynä. Itsenäisyyspäivän aattona menin sinne veljen muksujen kanssa katsomaan leffaa ja huomasin hetken sohvalla oltuani, että kurkku alkoi kipeytyä. Marssimme takaisin yläkertaan ja käskin miestäni heitttämään sohvan pihalle. Ihana mies purkasi ja pöllytti sohvan ulos alakerran ovesta. Takaisin ylös tullessaan hän oli jo aivan tukkeessa, silmät punaisen turvoksissa, nenä vuoti ja kurkku tukossa. Takkahuoneen ovi pistettiin säppiin. Hänen olonsa ei helpottanut koko viikossa. Loppuviikosta varattiin homekoira kyläilemään. 

Oltiin jo varmoja, että alhaalla on taas hometta, mutta halusimme varmistaa merkkaako koira muitakin kohteita, kuten välipohjan tai vessan katon. Koira ei ole vielä ehtinyt talolla käymään, mutta pakko oli alkaa miettimään vaihtoehtoja. Talosta oli päästä pois, turha leikkiä enempää terveydellä. Hölmöähän se on aina ollut pelleillä tämän talon home-arvailu-leikeillä. Mietitty johtuuko esim. minun väsymys homeesta, ennen remonttia kun alakerta on aina tuoksahtanut. Ihana mies on niiskuttanut lähes siitä asti kun on täällä asunut ja kun ei enää polta tupakkaakaan, niin ei voi sen syyksi laittaa. Nyt ainakin selvisi, että home se on. Tuskin kukaan, joka ei ole yliherkistynyt homeelle olisi saanut noin vahvaa reaktiota sohvaa purkiessa. Itsellä home on tuntunut nyt pöllyttämisen jälkeen kurkussa ja silmien kuivuutena. Päätettiin, että muutetaan verstaani päätyyn, sosiaalitiloihin. Siellä on huone joka on ollut lähinnä myytävien/hamstrattujen mööpelien säilytystilana, vessa suihkulla ja toimisto, jossa on pieni keittiökalustesetti jääkaapilla eli pieni kaksio meille. Siellä sitten voisi rauhassa miettiä, että mitä talolle tehdään, remontoidaanko vai rakennetaanko kokonaan uusi. 

Siirrettiin Romukopan (myyntitila) puolelta mööpelit verstaan vintille ja siivottiin tila. Haettiin jo kaupasta uusi sänky, koska pehmustettuja huonekaluja ei kannata hometalosta ottaa uuteen käyttöön. Oltiin juuri pari viikkoa sitten puhuttu, että ostettaisiin jossain vaiheessa uusi sänky, kun vanha alkoi käymään jo selän päälle. Nyt uusi tuli hankittua vaan vähän vauhdikkaammin. Lueskelin, että juuri noita pehmustettuja verhoiltuja kalusteita ei oikein kunnolla saa homevapaiksi, joten ainakin sänky ja olohuoneen sohva pitää hävittää. Vanhoista mööpeleistäni puran verhoilut ja ne voi sitten joskus verhoilla uudelleen, niitä en halua hävittää. Puisille ja muutenkin kovapintaisille huonekaluille ja esineille pitäisi riittää huolellinen pesu ja mielellään saunotus. Tekstiilit kannattaa pestä mahdollisimman kuumassa vedessä. Tulee pitkä prosessi, kun käy kaikki talon tavarat yksitellen läpi puhdistaen.

Ei tämän näin pitänyt mennä. Ajattelin, että tämän syksyn/talven stressaavin asia on meidän vanhasta Pinja-koirasta luopuminen. Hän meni syksyllä huonompaan kuntoon ja päätin, että sopivalla hetkellä hän pääsee pois. Eihän sellaista sopivaa hetkeä tietenkään ole tullut ja nyt kun rouva taas piristyi ja tuli tämä toinen paska, niin en taas osaa tehdä päätöstä luopumisesta. Pitäisi rohkaistua asian suhteen, mutta melkein 13 vuoden ystävästä on todella vaikea luopua omalla päätöksellä. 

Meillä on jotenkin ollut todella paska säkä rakennusten suhteen, milloin palaa navetta ja milloin on vesivahinkoja ja hometta. Ja onhan tässä ollut muutenkin vaikka ja mitä. Mutta todettiin sitten Ihanan miehen kanssa, että meillä menee yhdessä muuten niin hyvin, että pakkohan sitä on välillä tulla ulkopuolelta jotain koetuksia. Hyviä puolia kun etsii niin, meidän ei onneksi tarvinnut miettiä muuttoa jonnekin kylälle tai kaupunkiin, vaan pystyimme jäämään tilalle. Jaksaa sitten helpommin käydä irtaimistoa läpi, kun ei tarvi reissata mihinkään kauemmas. Eikä minun tarvitse hävittää kaikkia perintö- ja antiikkimööpeleitäni, vaan ne saa toivottavasti puhdistamalla homevapaiksi. Se olisi ollut jo liian paljon, siihen nähden, että saatan joutua luopumaan vaarini rakentamasti talosta. Talo toimii huonosti, mutta silti se on niin kovin rakas ja muistoja herättävä.

Joidenkin mielestä tälläiset homeongelmat ovat kuitenkin ihan höpöhöpö-juttuja ja ovat sitä mieltä, että kyllä ne oireet jostain muusta johtuu. Jännästi vaan esimerkiksi Ihanan miehen tukkoisuus häviää talosta poistuttaessa ja takaisin tullessa hän niiskuttaa viimeistään tunnin kuluessa. Vaikeahan homeesta on päästä eroon ja huonolla säkällä se aiheuttaa elinikäisiä vaivoja. 

Mitä oireita home sitten saattaa aiheuttaa:

• Yleensä aluksi ohimeneviä silmien ja hengitysteiden ärsytysoireita homealtistuksen yhteydessä

• Lisääntynyt hengitystieinfektioiden määrä

• Poikkeava väsymys ja usein päänsärkyä. Potilas saattaa nukkua yli 12 tuntia vuorokaudessa ja on silti väsynyt. Hänen on vaikea keskittyä mihinkään, tuntuu kuin aivot olisivat usvassa, muisti pätkii ja erilaisia kipuja, tuntopuutoksia on usein raajoissa.

• Homealtistus nostaa osalla potilaista verenpainetta ja pulssia

• Pienelle osalle astma ja paheneva hengenahdistus sekä harvoille radiologisia keuhkomuutoksia

• Gastrointestinaalioireet: mahavaivoja ja ripulia

• Fibromyalgiatyyppisiä lihas- ja niveloireita, harvoin selvä reumasairaus

• Iho-oireita: punoitusta, petekkioita ja joskus ihovaskuliittiakin

• kasvojen alueen herpesinfektiot lisääntyvät

• neurologisia (kipu)syndroomia, raajojen puutumisia yms.

• Noin puolelle tulee jatkossa monikemikaaliyliherkkyys (MCS) 

(lähde: hengitysliitto)

Viime yö oltiin ensimmäistä kertaa kertaa Romukopassa yötä. Pesukone on huutanut aamusta iltaan, että saadaan pyyhkeitä, lakanat ja vaatteita käyttöön. Tulee mieleen se dokumentti, Yksi tavara päivässä, jossa mies muutti alasti kämppään ja sai varastosta hakea yhden tarvitsemansa tavaran päivässä. Koirat ja kissa ihmettelivät muuttoa, mutta sopeutuvat varmaan pikkuhiljaa.

Onneksi kohta on kuitenkin joulu ja muuten kaikki on hyvin. Sain stressistä näköjään pienen flunssan päälle (todennäköisesti flunssa, ei home, koska olo ei helpottanut töissä yövuoron aikana), mutta toivottavasti se menee nopeasti ohi ja pääsee fiilistelemään joulua.