Bloggaajatapaaminen luonnon helmassa

Starbox- blogiportaalia pyörittävä Kaakon viestintä järjesti bloggaajillensa perjantaiksi taas mukavaa yhdessäoloa bloggaajatapaamisen merkeissä. Kun sain tietää päivän ohjelmasta, ei tarvinnut kahta kertaa miettiä, että osallistunko mukaan. Ohjelmassa oli Aholafarmille tutustumista, koskenlaskua Erämys- Keisarin kosket Oy:n mukana sekä maukasta lähiruokaa. 

Aholafarm on Haminan Kannusjärvellä sijaitseva maatilamatkailuyritys, joka tarjoaa elämyksiä aina ralliautoilusta, metsäretkiin ja käytössä on myös juhla- ja kokoustilat sekä metsäkirkko. Aholafarmin palveluihin voi tutustua paremmin osoitteessa www.aholafarm.fi 

Aloitimme päivän kokoontumalla vanhasta heinäladosta tehtyyn kokoustilaan. Lato näytti ulkopuolelta niin pieneltä, että yllätyimme kuinka tilavat sisätilat todellisuudessa olivatkaan. Talon emäntä Tuula pitää Aholafarmilla myös pitopalvelua ja valmistaa kaikki ruuat omin pikku kätösin. Pääsimmekin heti ruuan kimppuun, samalla kun emäntä esitteli pöydän antimia. Tilalla panostetaan intohimoisesti lähiruokaan ja kaikki tarjoiltavat olivat lähialueelta tai omalta tilalta. Omia lemppareita olivat villiyrtti-salaatti, itsetehty herukkamehu, nokkosrieska ja sen yrttilevite. 

Tai kun nyt totta puhutaan, niin koko ateria oli lempparini. Nam.

Lounaan jälkeen ehdimme hieman lasehtaa vatsaamme, kun Kaakon Viestinnän sisältöjohtaja Pekka Lakka kertoi meille hieman blogikirjoittamisesta ja sisällöntuottamisesta. Tunsin pistin sydämessäni, kun julkaisumääristä oli puhetta, joten yritän omassa blogissani hieman skarpata julkaisujen määrässä. Yleensähän postaukseni jumittuu siihen, että en osaa tehdä tarpeeksi lyhyitä ja kevyitä julkaisuja, vaan kuvien määrä, käsittely ja jonkunlaisen järkevän tekstin luominen vie niin paljon aikaa, että se tyssää siihen. Mutta yritetään jatkossa paremmin. Toiveena olisi tehdä vähintään yksi julkaisu viikossa, niin kuin joskus jaksoin, mutta saa nähdä miten käy. 

Ladolta siirryimme kodalle nokipannukahveille ja jälkiruualle. Tilalla käynti oli todella mielenkiintoinen ja inspiroiva. Opiskelen ensimmäistä vuotta KSAO:ssa luonto- ja ympäristöalalla luonnonvaratuottajaksi ja luonto-ohjaajaksi, joten päivän ohjelma sopi minulle kuin nenä päähän. Maaseutumatkailu sekä luonnon hyödyntäminen hyvinvoinnissa kiinnostaa minua ja vierailusta saikin hyviä eväitä ja vinkkejä jatkoon. 

Aholafarmin vierailun lopuksi kävimme vielä tutustumassa läheiseen metsäkirkkoon, jossa voi järjestää vaikka vihkimisen. Onneksi meillä oli pappi mukana omasta takaa poseeraamassa alttarilla. Hänen rennon letkeän blogin löytää osoitteesta starbox.fi/pappila  Varoituksena voin sanoa, että käsityksesi papeista saattaa muuttua. ;)

Haminasta siirryimme kohti Hurukselaa, jossa sijaitsee Erämys- Keisarin kosket Oy. Yritys järjestää mm. koskenlaskua, saunailtoja jne. Kaikkea esimerkiksi Tyky-päiviin sopivaa toimintaa. Meidän porukalle oli varattu koskenlasku ja sen päälle loimulohi-ruokailu. Olen käynyt kyseisessä paikassa joskus pienenä oman kylän retkellä ja muistelin, ettei koskenlasku silloin tuntunut mitenkään pelottavalta. Joten vaikka nyt osa bloggaajista oli jo kirjoittamassa omia muistokirjoituksiaan koskeen katoamisen johdosta, olin itse vain lähinnä innoissani päästessäni paattiin. 

Erämyksen palveluihin pääset tutustumaan osoitteessa www.eramys.fi

Odottelimme jonkin aikaa omaa vuoroamme, jotta edellinen ryhmä selvisi koskesta takaisin saunamökille, mutta näissä maisemissa ja kauniilla kesäisellä säällä odottelu ei haitannut yhtään. 

Ennen koskenlaskua saimme vielä nauttia nokipannukahvit nuotion äärellä. Itse kahvivammaisena juon vain teetä, mutta hyvää sekin on kuksasta nautittuna tuleen tuijottaen. 

Valmistauduimme Kymijoen kuohuihin pukemalla koskiliivit päälle ja tunkemalla kypärät päähän. Firmalta sai lainata myös kumpparit ja sadevaatteet halutessaan. Turvallisuusohjeiden jälkeen loikkasimme kahteen kumiveneeseen ja suuntasimme kohti kolmea koskea. Matkalla ehti katsella kaunista jokimaisemaa ja bongata mm. harmaahaikaran. Vaikka tahdissa melomista harjoiteltiin ennen koskeen sukeltamista, unohtui rytmi ja kaikki muukin kun rytke alkoi. Turhan hurjia Kymijoen kosket eivät ole, mutta todella hauskaa se silti oli. Eikä kukaan pudonnut koskeen jännittämisestä huolimatta.

Koskiseikkailun jälkeen saimme taas ruokaa. Loimulohta, rosvopaistia pottumuusilla ja salaatilla. Koko päivän ruuat oli kyllä loistavia ja tiesi kyllä syöneensä. Sen jälkeen olikin hyvä vyöryä illaksi kotiin sulattelemaan päivän eväitä. Kiitos järjestäville tahoille ja Kotkan Cursorin väki, #visitkotkahamina joka oli myös päivässä mukana. Oli mukava päivä ja mielekästä tekemistä, jota sai toteuttaa ulkoiluhousut jalassa eikä jakkutakki päällä. Minä tykkäsin. Toivottavasti joku sai näistä jotain vinkkiä vaikka polttareiden järjestämiseen.  

Muutkin Starboxin bloggaajat ovat ja tulevat kirjoittamaan meidän blogitapaamisesta, joten niihin voi tutustua lähemmin osoitteessa www.starbox.fi

Lähiruoka-teemalla jatkan tästä huomenna kohti Anjalaa, kun meillä on heti maanantaina luvassa koulussa yrttien keruu päivä ja tiistaina sieni-teoriaa. Odotan innolla.

Kukkapenkin siirto

Jotenkin tämä toukokuu on ollut henkisesti todella rankka. Niin monella osa-aluella tapahtunut kaikenlaista, joten voimat olleet aika vähissä. Ei ole oikein ollut intoa kirjoitella tänne ja vähän epäröinytkin, että mistä edes tänne kirjoittelisi. Mutta kyllä tämä blogi on sen verran tärkeä minulle, että aloitetaan nyt taas jostakin. Vaikka sitten tästä kukkapenkistä.

Viime vuonna kirjoittelin aiheesta, kuinka tehdä perennapenkki puutarhaan helposti. Siitä voi lueskella täältä, klik! 

Nyt kun talo joudutaan purkamaan, myös talon kyljessä oleva kukkapenkki on katoamassa. Vaivalla yritin tehdä siitä toimivan ja nyt se piti tehdä kokonaan uusiksi. Melko turhauttavaa. Yritin miettiä, sopivaa paikkaa penkille. Tarpeeksi kaukana talosta, jottei se jää rakennustöiden alle, mutta kuitenkin kivalla paikalla, jotta se voisi olla pysyvä paikka sille. Lipputangon ympäriltä löytyi sitten sopiva paikka. 

Minun piti jo viime vuonna tehdä kukkapenkki navettamme vanhoista kivijaloista, mutta se jäi suunnitteluvaiheeseen. Kivet oli kuitenkin roudattu jo pihaan asti, joten päätin käyttää niitä rajaamaan penkin sorapihan ja nurmikon välille. Isäni kun on hyvä maanrakentaja, pyysin häntä siirtämään painavat kivet oikeille paikoilleen. Kaivinkoneella kaavittiin tasainen pohja kiville, johon kivet asetettiin. Nurmikkoa myös kaavittiin pois, jotta multaa mahtuisi tilalle. 

Olin ajatellut laittaa penkin pohjalle kompostimultaa lannoitukseksi, mutta innokas mieheni ehti täyttää penkin tavallisella mullalla heti kun silmäni vältti, joten ehkä penkki toimii noinkin. ;) Vanhasta kukkapenkistä oli erilaiset kukat nousseet jo sen verran esiin, että niiden löytäminen ja esiinkaivaminen onnistui melko helposti. Tosin osasta joutui hieman arvailemaan, että mikäköhän se tämäkin on. Aloitin penkin teon siirtämällä ensiksi maanpeitekasvit penkin reunuksille ja loput pikkuhiljaa penkin sisäosaa kohti. Kaivoin aina samat kasvit yhtäaikaa ylös ja mallailin niiden paikkaa asettamalla ne penkkiin mullan päälle ennen niiden istuttamista paikoilleen. Istutin kukat aika tiheään vastoin niiden suositeltuja istutusetäisyyksiä, koska muuten ne eivät olisi tähän pienempään penkkiin mahtuneet. Niitä voi sitten myöhemmin siirrellä, jos tulee liian ahdasta. Osa viime vuonna istutetuista kasveista oli jo ehtineet kasvattaa massiiviset juuret itselleen, joten aika isoja juuripaakkuja sai penkistä kaivaa ylös. 

Nämä kuvat ovat viikko sitten otettuja, kun sain kukat siirrettyä ja alemmat kuvat ovat eiliseltä, joten kasvua on tapahtunut.

Hieman pelkäsin, että kyykähtääkö kaikki kukat tämän siirtämisen myötä, mutta hyvällä kastelulla ja viime viikonlopun helteillä ainakin osa röyhähti jo hyvään kasvuun. Joten toivotaan, että kukat viihtyvät uudessa penkissä ja ilostuttavat kesällä kauniilla väreillään. Nyt jo penkki näyttää niin kivalta, että se piristi oloa jo paljon. Puutarhaterapiaa parhaimmillaan.

Tuomikin aloitti kukinnan.  

Ai niin, vaihdoin tuon yläbannerin. Kuva on otettu Valkmusan kansallispuistossa, kun kävimme luokan kanssa siellä retkellä maanantaina. Tehtiin samalla suo-alueen lajintunnistusta. Kuvassa siis variksenmarja pitkospuilla. 

Rauhaisaa helatorstaita kaikille!