maanantai 30. kesäkuuta 2014

Naulakko


Sain aikaiseksi puhdistaa saunan vintiltä löytyneen naulakon ja kiinnitin sen verstaan pukuhuoneeseen. Siinä on oikein kauniit puiset tapit kuokkuina, nam. Dyykatuista kirjaimista keksin laittaa viha-rakkaus-työkaluni nimen koristeeksi naulakon päälle. Nyt työvaatteet eivät enää toivottavasti pyöri missä sattuu.



Ai niin, voishan nuo kirjaimetkin pestä, oho..

sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Aatun kesätukka


Lauantai-iltana kävin tarhalla moikkaamassa ja kuvaamassa possuja. Martta-äidin liian innokas uhittelu on jo laantumaan päin ja tarhalla meininki on hyvinkin rauhallinen. Kuvista huomaa hyvin talvi- ja kesäkarvan eron. Iso-Aatu on jo kokonaan kesäkuosissa ja muilla on vielä tuuheaa talviturkkia jäljellä.




 Aatu :)


Kuudesta possusta yksi on nimetty Ville Villisiaksi, hän on pahnueen pohjimmainen, jo melkein hävinneet raidat omaava, kikkarakarvainen possu. Hänet on nimetty lapsuuden satukirjan mukaan.




Aatun kesäfleda


Martan kesätukka on vielä vaiheessa, irokeesi väärinpäin. ;)

keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Kissanpentuja


Tein tänään pyöräretken veljentyttöni kanssa kissanpentuja katsomaan. Olen jo pitkään haaveillut hiirikissasta, pelkästään viime syksyn ja talven aikana keittiön tiskikaapin lossasta napattiin 25 hiirtä ja peltomyyrää. Noin viikko sitten oli neljä pientä kissanpentua syntynyt tuttavamme navettaan ja niille etsitään kotia. Sain Ihanan miehen jo suostuteltua, että pieni karvapallero voisi muuttaa meille. 

 

Vaikea valita noista ihanuuksista. Joko tuo tummanharmaa tai kilpikonnan värinen tai tai tai...
Kotimatkalla kuulimme pusikosta määkimistä. Lampaita! Eikun vuohia! 
Veljentyttö oli, että Missä, en näe mitään? Sanoin, että käydäänpäs kysymässä voiko niitä mennä katsomaan. Siellä olikin kaksi ihan pientä kiliä ja hienoja maatiaiskanoja ja kukko. Tuli taas kova hinku hankkia kanoja. Voi tätä orastavaa eläintarhakuumetta.

tiistai 24. kesäkuuta 2014

Huvilan ja huussin välimuoto


Juhannuksen vietin Ihanan miehen ja koiralauman kanssa kesämökillä. En edes muista milloin viimeeksi olisi ollut täällä juhannuksen. Yleensä vanhukset leiriytyvät tänne ja me nuoriso olemme kotimökillä. Olin varannut itselleni pienimuotoisen työleirin, koska ajattelin aloitella "huvila & huussi- remppaa", jota olin jo monta vuotta suunnitellut. Sain myös kantaa selkävääränä vettä ja halkoja, koska Ihana mies oli vielä jalkapuolena polvileikkauksen jäljiltä. Mutta ei haitannu, ainakin pysyi lämpimänä, kun ilma oli aivan jäätävä. 









Uimamaisteri Halla lutrasi saukkomaiseen tyyliinsä niin paljon vedessä, että sai kylmästä ilmasta ja vedestä itselleen vesihännän. Mutta onneksi se on jo paranemaan päin ja häntä viuhuu taas.


Torstaina kun saavuimme mökille kauheassa kaatosateessa, Valma vetäisi sellaiset herneet nenäänsä, ettai ole vähään aikaan nähtykään. Hänen mielestään mökillä olo on aivan hanurista. Turhautuneena ja kiukkuisena hän teki mylläten viltistä majan itselleen korituoliin ja pysyi siellä koko juhannuksen, lukuunottamatta aattona metsästettyä auringonpaistetta. Kuvan ilme kertoo kaiken. A Grumpy Boston. :D


Mökki on alunperin rakennettu hirrestä vuonna 1973, jolloin siinä oli tupa ja sauna. 80-luvulla sen jatkoksi rakennettiin lautarakenteinen lisäosa, takakammari. Takakammari on tummine seinineen todella pimeä ja mökillä on vain heikosti valaisevat aurinkopaneelilla toimivat valot, joten kaipailtiin hieman valoisampaa ilmettä. Viime kesänä mökkiin tehtiin kattoremontti, jolloin yksi seinä jouduttiin uusimaan vesivahingon takia. Mietin pitkään sävy- ja materiaaleja maalaamiseen. Kuultavat seinät olisivat olleet mukavat, mutta ajattelin, että eri sävyisillä vanhoilla ja uusilla paneeliseinillä lopputulos ei olisi ollut kuitenkaan miellyttävä, joten päädyin peittävään maaliin. 

Koska olen maaninen oksienläpilyöntien suhteen, otepohja päätyi taas pohjimmaiseksi. Kausalan Värissä jutellessani, päädyttiin maailman parhaan maalimyyjän, Merikallion kanssa vesiohenteiseen otepohjaan myös pintamaaliksi. Olisin muuten laittanut liuotinohenteisen, mutta silloin mökissä ei olisi nukkunut yötä kukaan. Mielenkiinnolla odotan pitääkö vesiohenteinen oksankohdat piilossa yhtä hyvin kuin liuotinohenteinen.


Raanun paikka ;)

Ensimmäinen kerros vedetty.

 
Valmista pintaa. Sävyksi löysin Uulan värikartan Usva-sävyn. Katot maalaan sitten joskus valkoiseksi. Paneelikattojen maalaus on todella ikävää puuhaa, joten täytyy katsoa, koska niihin jaksaa syventyä.


Vanha hirsiulkoseinä sai jäädä ilman maalia, koska on tummentunut kauniisti ja luo hyvän kontrastin harmaisiin seiniin ja valkoiseen kattoon. Lattia saa ainakin nyt jäädä noin.

Uusittu seinä oikealla.



Vanhan tuvan puolella seinät ovat hirttä ja niihin en haluaisi laittaa mitään huonosti hengittävää. Veikkaan, että katon maalaaminen saattaa olla tarvittava toimenpide ja katson vasta sen jälkeen tarviiko seinille tehdä mitään.



Kaapin ovet maalaan todennäköisesti jollain vaalealla sävyllä ja tuo yksinäinen yläkaappi saa lähteä. Tilalle ajattelin avohyllyjä ja alle työtasoa. Hyvälle alulle sain maalausrempan ja sen näkee myöhemmin millä vauhdilla se etenee, joko hitaasti tai todella hitaasti ;) Mökki on ollut niin vähällä käytöllä, että jotain piristäviä toimenpiteitä täytyy tehdä ja viihtyvyyttä parantaa. Ihanan miehen kanssa jo suunniteltiin ensi kesälle ulkopuolen maalausta ja terassin rakentamista. Harmi kun työt haittaa harrastamista niin tuon kaiken ehtii sitten kun ehtii.


Ihanan miehen tehtäväksi jäi hoitaa ruokapuoli, syötiin paljon ja kaikkea. Lauantaina kyläilemässä kävi MiniKälynen ja vanhempani. Pidettiin lettukestit sisällä, koska vaihteeksi satoi vettä.


Risusavotasta saatiin pieni kiva kokkokin pihalle, jolla savustimme koko järven.







Saisi nuo lämpötilat nousta pikkuhiljaa takaisin hellelukemiin. Oli kuulemma kylmin juhannus yli 30 vuoteen. Äitini muisteli, että viimeeksi on ollut yhtä kylmä juhannuksena vuonna 1981, kun isoveljeni oli kuukauden ikäinen ja he grillasivat pilkkihaalarit päällä.

Pitäisiköhän opetella tekemään lyhyempiä päivityksiä. Jaksaako näin pitkiä lukea ja scrollailla kukaan?




maanantai 16. kesäkuuta 2014

Michel Nadain kurssilla osa II
























Lisää maalauskurssilta.. Kivimukailu aloitettiin mukailemalla lapiz lazulia kehysten muodossa. Lapis lazulissa on aivan mielettömän kaunis ultramariinin sinisen sävy.

Heti näyttää hyvältä, kun ottaa teipit pois.

Michelin valmis lapis lazuli
Oma nurkka valmiina, työ viimeisteltiin lehtikullalla





Oma lapis lazuli valmiina

Kehysten keskelle aloitettiin työstämään hallittua kaaosta eli vihreää onyxia. Itselläni tämän tyyliset työt ovat todella vaikeita, koska tämä vaatii päätöntä ja revittelevää työskentelyä ja itse tykkäisin vaan nysvätä siistiä ja johdonmukaista piperrystä. Tätä täytyisi harjoitella paljon paljon enemmän.

Työssä käytettävät sävyt









Oma työ odottelee viimeistelyä



Michelin melkein valmis työ

Oma työ valmis... ehkä...

Michelin valmis työ, volá :)
Jos kurssi ei tunnu muuten tarpeeksi haastavalta, luo opetuskieli hieman lisähaastetta touhuun. Kurssilla opetus tapahtuu ranskaksi, jonka Michelin vaimo Kyoko tulkkaa englanniksi. Ja sitten vielä pitäisi tekniikkakin sisäistää. ;) 
Michel ja Kyoko ovat todella mukavia ja ihana pariskunta. Opetus on selkeää, vaikka tapahtuukin vieraalla kielellä. Toivottavasti kurssi järjestetään taas ensi vuonna ja pääsen osallistumaan. Viikko oli vähän kuin loma, antoisa, kallis ja kotiin tuli väsyneenpänä kuin lähtiessä. :D

Kiitos TAO:n Marjalle ja Leenalle kurssin järjestämisestä! :)

Nyt vaan työtohinalla kohti juhannusta...