Helsinki Retro & Vintage Design Expo

Tähän väliin muutakin, kuin vain raksapostauksia. Helsinki Retro & Vintage Design Expo järjestettiin Kaapelitehtaalla loppiaisviikonloppuna ja sovimme ystäväni kanssa treffit sunnuntaiksi sinne. Emme olleet nähneet ystäväni kanssa pitkään aikaan, joten kuulumisien vaihto onnistui hyvin vanhojen tavaroiden ihastelun ohessa. Olin jo varautunut messujen ei kirppari-hintoihin ja ajattelinkin kierroksen olevan pelkkää ihastelua. Mutta löytyi reissulta jotain kotiin vietävääkin.

Tämä hieno karttapallo olisi ollut upea Ihanan miehen työhuoneeseen, mutta oli sillä hintaakin. Sen verran vanha se oli, että Suomikin oli vielä erimuotoinen kuin nykyään ja Afrikasta oli hieman eri näkemys.

Vanhoja hienoja leluja oli myynnissä paljon ja totesimmekin itse saavuttaneemme retro-iän, koska monet lelut olivat sellaisia, millä itse olemme leikkineet lapsena. 

Nämä neuvostoaikaiset vaahtomuovilelut olivat kertakaikkiseen ihania. Jos ei olisi taas piheys iskenyt, mukaan olisi lähtenyt ihastuttava aasi ja hamsteri (kuvastavat minua :D ). Nämä kaikki lelut olivat kerännyt itselleen joku pariskunta aikanaan, ihan käyttämättömiä ja priimakuntoisia. Messumyyjä oli sitten ostanut koko kokoelman heiltä. Hyllyssä oli myös monta ihanaa Miska-nallea, joka oli vuoden -80 Moskovan olympialaisten maskotti.

Messuilta löytyi myös hyvä valikoima vintage vaatteita ja asusteita.

Nämä kaikki olisin voinut viedä kotiin.

Kotiin lähti kuitenkin nämä. Saksalainen Kienzlen keraaminen seinäkello. Olisikohan tuo -70 luvulta? Sitä kävin aluksi hieman hipelöimässä sen täydellisen vihreän sävyn takia ja koska kello vielä hetken kiertelyn jälkeen poltteli, oli se pakko käydä ostamassa. Samoin ostin pari matalaa Riihimäen lasin Kantti- purkkia. Näitä minulla on jo muutamia varastossa odottelemassa keittiön valmistumista.

Ja viimeisenä kunnon retrolöytö :D Samuli Edelmannin Peggy/Pienestä kii - LP suoraan -90 luvun alusta. Ihan vaan koska miks ei ja Samuli on ihana. LP-levyissä on kyllä niin paljon enemmän fiilistä, kuin spotify:ssa. 

Kaapelitehtaan vintage messuilla olen muistaakseni viimeeksi käynyt joskus kymmenen vuotta sitten. Mielestäni tapahtuma on ihan viihdyttävä ja vaikka sieltä ei raaskisi ostaakaan mitään, on esineitä ja tavaroita kiva käydä ihastelemassa ja varmasti taidelasin sekä astioiden keräilijät voivat tehdä sieltä löytöjä. 

Mukavaa tammikuun alkua! Seuraavaksi takaisin raksajuttuihin :)

Koulutauluja ostelemassa

Bongasin paikallislehdestä, että viime lauantaina oli Elimäen kartanokoululle järjestetty koulutaulujen myyntinäyttely. Elimäen koulujen vanhat koulutaulut oli laitettu myyntiin ja niillä kerättiin rahaa mm. oppilaiden luokkaretkiin. Vintage-hamsterin kiilto silmissä päätin, että täytyyhän sieltä käydä nappaamassa muutamat kauniit kasvitaulut kotiin. Noh, toisin kävi. Olin ollut edellisen yön yövuorossa ja laskin, että ehdin nukkua pari tuntia, jos menen tasan klo 12 paikalle heti kun myyjäiset alkavat. Äitini lähti myös mukaan, koska joltainhan minä olen tämän hamsteroinnin perinyt. Kuvittelimme oikeasti, että olemme ajoissa paikalla. Koululle saapuessamme tajusimme, että olisi pitänyt tulla jo ajoissa jonottamaan, jotta olisi kyynerpää-taktiikalla saanut edes yhden Ebba Masalinin napattua kainaloon. 

Jäljellä oli enää vain uskonnollisia- sekä maisematauluja ja joitain historia-aiheita. Tauluja oli kuitenkin myynnissä noin 150 ja lahjoitettavia noin 300. En oikein löytänyt niistä mitään mielenkiintoista, mutta sitten bongasin nämä valtavat karttataulut. Valitsin niistä kivoimman, tämän itäistä pallonpuoliskoa kuvaavan kartan. Se on valmistettu 60-luvun Länsi-Saksassa ja oli hyvä kuntoinen, eikä maksanut kuin 10 €.  

Ei tälle vielä paikkaa ole, mutta ehkä uuteen kotiin sitten. Suunnittelimme tekevämme yhdestä seinästä matkamuistoseinän, niin ehkä tämä sopisi siihen taustalle. Jos ei sovi niin voihan sen sitten myydä eteenpäin.  

Viikon päästä olisikin aika lähteä hakemaan ja tekemään niitä uusia muistoja matkoilta. Raksalla kävi tänään Ekoeriste Oy puhaltamassa yläpohjan eristepuhallukset, niin niistä lisää sitten seuraavaksi.

Retro mummola

Kodin tyhjentäminen purkua varten etenee hitaasti, mutta varmasti. Uuden talon rakennuslupakuvat taitavat olla valmiina ensi viikolla. Talon tyhjentäminen on ollut henkisesti aika rankkaa. Yritän aina keksiä jotain muuta tekemistä sen sijaan, että joutuisin käymään koko elämäni läpi ja heittämään suuren osan omaisuudesta ja muistoista menemään. Tavaraahan se vain on, mutta olen ihminen joka ei ole todellakaan minimalisti. Konmari-oppien mukaan ilmeisesti kaikki tavarat, jotka ei tuo onnellisuuden tunnetta, pitäisi heittää pois. Entä jos kaikki ovat sellaisia. Olen keräilijä-luonne, jo ties kuinka monennessa polvessa. Talossamme on vielä paljon mummoni tavaroita, joita olen nyt käynyt läpi. Samoin omaa omaisuutta on paljon, kaikkea lapsuudesta asti säästettyä. Toki voi miettiä, että kaipaako tavaroita, jotka ovat olleet pahvilaatikoissa jo monta vuotta. Ehkei, mutta pahalta se silti tuntuu käydä kaikki ne muistot ja tunteet läpi, jonka jälkeen joudut kylmästi heittämään ne roskiin.

Saimme apua Ihanan miehen ystäviltä, jotka auttoivat kantamaan kaikki painavimmat mööpelit verstaalleni säilytykseen. Kiitos heille. Säilömme nyt kaikki sellaiset tavarat, jotka haluaisimme uuteenkin kotiin. Toivomme, että pitkä varastointi ei homeisessa paikassa vähentäisi tavaroiden toksiini-arvoja sen verran, että voisimme pitää ne. Talossa pystyy nyt olemaan lyhyitä aikoja niin, että kaikki räppänät ovat auki ja talo tuulettuu. Minulla ei tule niin pahoja oireita, kuin Ihanalla miehellä, mutta talossa oleskeltuja hetkiä seuraavina aamuina silmät ovat todella turvonneet ja kurkku käheä. 

Näistä muistoista tuli mieleen esitellä eräs lehtijuttu, joka on tehty kodistamme vuonna 1983. Mummoni oli hyvä kirjoittaja ja kirjoitteli välillä lehtiin novelleja ja muita juttuja. Elsa-mummo osallistui myös Kodin kuvalehden talon rakentaja- kirjoituskilpailuun. Voitettuaan kilpailun, hänen kirjoitus julkaistiin lehdessä ja samalla tehtiin esittely mummoni ja vaarini 70-luvun puolessa välissä rakentamasta talosta. Tässä retroiset kuvat kyseisestä lehtijutusta. Julkaisen seuraavaksi sitten sen mummoni kirjoittaman jutun, hänen elämänsä rakennusprojekteista. 

Talo oli hyvin samassa kunnossa silloin, kun siihen itse muutin 10 vuotta sitten. Mummoni oli hyvin säästäväinen eli suoraan sanottuna pihi, joten isompia remontteja talossa ei tehty sen valmistumisen jälkeen. Minulla on vielä tallessa melkein kaikki kuvissakin näkyvät mööpelit ja muutamia viherkasveja. Mummoni oli intohimoinen viherpeukalo ja veikkaan, etttä omatkin kasvit olen saanut pidettyä hengissä vain mummoni hyvän kasvikarman avulla. 

Kuvassa alakerran tunnelmallinen, mutta pahamaineinen takkahuone. Huone oli jo kerran homeessa, kun remontoimme tilan noin 7 vuotta sitten. Ajattelimme silloin, että nyt se pysyy kuivana lattialämmityksen avulla. Mutta toisin kävi ja nyt olemme tässä tilanteessa. 

Toivottavasti tekstit näkee lukea kuvista. Mummoni kirjoituksen kirjoitan sitten seuraavaan postaukseen puhtaaksi, niin se on mukavampi lukea. Ylimmäinen kuva, jossa on isäni ensimmäinen koira, Jysky, on otettu vanhempieni talosta naapurista, jossa Pikkuveikka nyt asustaa. Samoin kuin alemman kuvan portaikko-kuva.  

Haikein mielin eteenpäin. 

Rauhallista pääsiäistä kaikille! 

DIY Koiranpeti

Meidän isot koiramme kaipailivat uusia petejä itselleen tai siis lähinnä minä kaipailin. Tein Pinja-rotikalle jo vuosia sitten oman makuupaikan, mutta se on jo molemmilta puolilta puhki ja muutenkin pinttynyt. Halla-labbiksella oli eilen 4-vuotis synttärit ja Pinja täyttää loppuviikosta 12, joten tein uudet pedit heille vähän niinkuin synttärilahjaksi. Hallalla ei ole virallista omaa paikkaa ollutkaan, vaan hän on nukkunut aina siellä missä hyvältä tuntuu. Viime aikoina Halla ja muutkin koirat ovat tykänneet pötkötellä vanhassa rumassa säkkituolissa. Siitä sainkin idean, että uudet pedit voisivat olla säkkituoli-täytteiset.

Sopivan kankaan löysin mummon säilyttämistä vanhoista kankaista, joista kerroinkin jo aiemmin, kun löysin niistä myös kivoja verhoja meille. Tämä ehkä vähän tunkkaisen värinen (kuvassa itseasiassa paremman värinen) kudottu kangas on alunperin ollut varmaan sängynpeite. Mittasin, että siitä saisi kaksi tarpeeksi isoa petiä, jos sen puolittaa keskeltä. 

Värjäsin kankaan pesukoneessa Dylon- kangasvärillä, sävyllä antique grey. Yksi pakkaus riitti hyvin ison ja painavan kankaan värjäykseen, vaikka ohjeessa suositeltiin useampaa pakkausta. Tietenkin, jos haluaa tummemman sävyn, niin siinä tapauksessa kannattaa laittaa kaksi pakkausta. Joten ei muuta kuin suolat ja väriaineet koneeseen kankaan kanssa. Sävystä tuli ihan kiva, ehkä vähän turhan vihertävä, mutta se oli odotettavissa huomioiden kankaan pohjasävyn.

Leikkasin kankaan puoliksi ja purkasin sitä vähän matkaa, jotta sain solmittua loimet solmuun, ettei kangas lähtisi purkautumaan. Ehkä pelkkä ompelukin siksakilla olisi varmaankin riittänyt, mutta halusin varman päälle, kun tiedän kuinka paljon koirat välillä petejä petaa. 

Ompelin molemmat kappaleet tyynyliina-tyylisesti hieman lomittain, jottei erillisiä kiinnityksiä tarvitse tehdä. 

Ompelin toisesta kankaasta mittojen mukaan sisätyynyt, joihin jätin pienet täyttöaukot täytteelle.

Täyttäminen olikin mielenkiintoisin osuus, kun piti miettiä, että miten saan vanhasta säkkituolista styroksipallotäytteen sisätyynyjen sisälle ilman, että täyte ei leviä pitkin verstasta. Tein pahvista teippaamalla pienen sylinterin, jonka yritin saada tiukasti kiinni säkkituolin vetoketjuaukkoon ja toisen pään sisätyynyn aukkoon. Ihme kyllä se toimi ihan hyvin. Kuitenkin lattialle päätyi palleroita jonkin verran, mutta ne päätyivät sitten nätisti imurin syövereihin. Jätin sisätyynyt hieman lötköiksi, jotta koirien olisi helpompi saada pöyhittyä niihin sopiva asento. Lopuksi ompelin täyttöaukon kiinni ompelukoneella. 

Sitten vain muhkea sisätyyny tyynyliina-kankaan sisälle ja koirien pedit ovat valmiita käyttöön. 

Pinja-vanhus oli hieman hämmentynyt uusista vuoteista. Hän on jo niin rutinoitunut, että tämä varmaan järkytti mummelin peruspäivärytmiä. Mutta Pinja hyväksyi pedin, mutta hämmentyi uudelleen illalla, kun Hilma-kissa ei päästänyt vanhusta omaan petiinsä. Pinjalla ja Hilmalla on ihan päivästä kiinni, kumpi määrää tahdin, tänään cats rule.

Halla, joka on huolissaan ihan kaikesta ja aina, huolestui myös uudesta pedistä. Hänellä kestää hetki, että pystyy sulattamaan uuden säkkituolipedin.

Hän joka ei ole ikinä mistään huolissaan, paitsi siitä, että jää ilman huomiota, on meidän bostoni, Valma. Koska isoja koiria ei poseeraminen kiinnosta, Valma taas suostuu siihen pyytämättäkin. Joten tässä teille Valman katalogimallikuvat uusien petien kanssa. 

Viimeisessä kuvassa hieman närkästynyt ilme, kun Hilma tuli pilaamaan kuvan änkemällä mukaan. 
Pedeistä tuli tosi kivat ja ne sopivat olohuoneeseen kivasti. Samanlaiset voisi tehdä vaikka ihan räsymatoista ja jos ei eläimille tarvitse petejä, niin tälläiset toimisivat hyvin myös lattiatyynyinä.

Pääsiäinen

Pääsiäinen kului mukavan rauhallisesti kotosalla. Ei turhaa hötkyilyä minnekään. Puuhailin omiani, askartelin, siivoilin, järjestelin, piirtelin, maalasin, kuvasin, käpsyttelin metsässä ja nautiskelin kotona olosta. Introvertin unelma viikonloppu.

Ostin pari viikkoa sitten todella halvalla facebookin valokuvaajien kirppikseltä 50mm opiskan kameraani, mitä olin himoinnut jo jonkun aikaa. Harjoittelin hieman sen käyttöä kuvaamalla pääsiäiskukkiani. Narsissit sain äidiltäni ja tulppaanit sekä helmililjat ostin itselleni pääsiäistä piristämään. Piristystä kaipailinkin, kevätaurinko ei toimi minulle oikein samalla tavalla kuin monille muille, jotka saavat siitä virtaa. Kirkas kevätaurinko imee minusta voimat ja tuntuukin, että pari viime viikkoa on oltu aika syvissä vesissä. Mutta tiedän, että kyllä tämä tästä taas tasoittuu kun kevät etenee. Olisi vaan niin paljon helpompaa olla hieman tasaisempi hahmo.

Pesin ison nipun kanalasta keräämiäni sulkia, joita olikin jo aikamoinen läjä viime syksyn sulkasadon jäljiltä. Tappelin tosin meidän Hilma kissan kanssa siitä, kuka niihin sulkiin saa koskea ja taistellaan edelleen. Laitoin muutamat Piiparisen pyrstösulat vanhaan lääkepulloon. Sitä komeaa kukkoa on niin ikävä. Piiparinen sairastui meidän lomalta paluun jälkeen ja nukkui noin kuukausi sitten pois. Nyt on kanala ilman kukkoa ja katselen keväämmällä josko sinne uusi kukko tulisi. Kanat näyttävät pärjäävän hyvin ilman kukkoa, mutta minä kaipaan hieman suruaikaa, ennen uutta kukkoa.

Kokeilin värjätä kananmunia marmoroimalla niitä kynsilakan avulla. Tekniikkaan löytyy paljon ohjeita netistä, mutta lyhykäisyydessään ohje menee näin: vesiastiaan kaadetaan pinnalle kynsilakkaa, jota hieman sekoitetaan puutikulla ja kananmuna dipataan lakan läpi ja nostetaan kuivumaan. Kokeilin värjäystä mustalla ja harmaalla lakalla. Vaatisi hieman enemmän harjoittelua hallita oikean tekniikka, mutta tuli noista ihan kivoja, kunhan käänsi onnistuneimmat puolet päällepäin. Hilma oli sitä mieltä, että tuo isoin sulka asetelmassa oli aivan turha ja siitä neuvoteltiinkin moneen kertaan, kissa lopulta voitti. 

Toivottavasti teillä oli rentouttava pääsiäinen. :)

Miehen työhuone

Olemme Ihanan miehen kanssa vaihtaneet makkareihin pikkuhiljaa uudet lattiat. Niissä on ollut aiemmin 70-luvun alkuperäiset myrkyn vihreät muovimatot, jotka olivat alkaneet jo hieman irvistää nurkista. Muuten hyväkuntoisina ne jätettiin alle laminaattia vaimentamaan. 

Yhdestä makkarista tehtiin Ihanalle miehelle työhuone. Aiemmin tämä huone oli opiskeluaikoina minun työhuoneeni ja sittemmin mikäsattuu-huone. Olin pitkään suunnitellut, että tästä voisi tehdä sellaisen sikarihuonetyylisen miehen työhuoneen. No siitä tuli nyt hieman retro sikarihuone. Seinien sisustaminen tauluilla ja hyllyllä on vielä kesken, mutta muuten sain tuon yhden seinän maalattua petroolin sinisellä sävyllä aiemmin syksyllä ja muutenkin huonekalut ovat löytäneet paikkansa.

Chesterfield-tyylisen sohvan sain pari vuotta sitten lähellä asuvilta tutuilta. Istuintyynyt olivat koirien repimät, joten ne verhoilin uudelleen mustalla (kuvassa kangas näyttää hieman oudon väriseltä) kankaalla. Käsinojissa on pari nahan repeämää, niihin pitäisi vielä tehdä paikat. Seinän petroolisävy sopi todella hyvin punertavan sohvan kanssa. 

Ystäväni Pyllikki huusi minulle eräästä huutokaupasta nuo kaksi alinta vanhaa laukkua ja ylimmän Finnairin vihreän laukun huusin itse muistaakseni Antik Annan huutokaupasta. Perhostaulu, joka odottelee takaisin seinälle pääsyä on Ikeasta. Tyynyn päälliset ovat H&M Homesta.

Minua ärsyttää edelleen tuo yksi maalarinvalkoinen seinä, mutta sille en ole jaksanut vielä tehdä mitään. Ehkä saan seinälle niin paljon tavaraa, että se häviäisi sinne alle. ;) Autonäyttelyssä käyttämäni televisiokaappi odottelee myös uusia sisuksia. Sen päällä on yksi ylimääräiseksi jäänyt tiikkihyllylevy tuvassa olevasta hyllyköstä, niin ajattelin viritellä sen seinälle hyllyksi.

60-luvun palisanterisen työpöydän ostin miehelle loppukesästä torista ja hain sen Salosta samalla reissulla, kun Serkkukullan kanssa kyläiltiin Uudessakaupungissa. Olin aiemmin etsiskellyt vanhempaa työpöytää, mutta päädyin siihen, että retro sopii retrotaloon paremmin ja kyseinen pöytä sai hyväksynnän mieheltä. Pöydän kannen ja toisen laatikoston oli aurinko päässyt haalistamaan laikukkaaksi, joten poistin lakan siklaamalla vaalentuneilta pinnoilta. Hion ja petsasin ne kohdat uudelleen tummemmiksi ja lakkasin pariin kertaan. Tämän pöydän viilupinta on kyllä todella kaunis. Onneksi se löytyi suht halvalla vaikka joutuikin hieman kunnostamaan. Tuoli on dyykattu vanhasta koulusta. 

Verhot ovat mummon verhokätköistä ja tuon pienen rasian sain kaupanpäällisinä, kun viime vuonna ostin sen yhden vanhan vaatekaapin. Sen päälle pääsi päivystämään aikoinaan kummipoikani tuoma tuliainen, leluskorpioni. Nyt kun Ihana mies vielä osaisi päättää mitä tauluja haluaisi seinille, niin saisi huonetta valmiimmaksi. Pöydälle pitäisi löytää myös tietynlainen valaisin. Olen näköjään kova rönsyilemään näissä remonteissa, ikinä ei malta tehdä mitään valmiiksi asti, kun on jo toisessa päässä taloa näpertämässä. Nytkin innostuin tällä viikolla maalaamaan olohuoneen tiiliseinän uudestaan, kun olin pari päivää pakkosaikulla, joten sieltä kuvia myöhemmin.

Muissa blogeissa on näkynyt jo koko kuukauden kaikkea joulujuttua, mutta itsellä ne ovat näkyneet enemmän instagramin puolella, joten sieltä voi käydä vilkuilemassa jouluisempia kuvia. Kävin viime viikonloppuna katselemassa Loviisan joulutaloja, niin sieltäkin on pari kuvaa instan puolella. Jouluhan on jo muutaman päivän päästä. En ole jaksanut nyt ressata koko asiaa, tulee se sieltä joka tapauksessa.

Stressitöntä joulun odotusta! :)