Puutarhahommia

Eiliseksi tehtiin to do-lista kaikesta mitä päivän aikana pitäisi ulkona ehtiä tehdä. Lauantai oltiin vietetty moottoripyöräillen, joten sunnuntai olikin sitten työleiri. Tietenkin enemmänkin olisi varmasti ehtinyt, mutta lämpöaalto yllätti ;) 

Verstaan seinältä otettiin alas säiden raiskaama kyltti, joka täytyy maalata uudelleen. Ihana mies kaatoi pari puuta, toinen takapihalla ollut puu oli haljennut parista metristä ja kenotti ei onneksi taloa päin, joten sen kaataminen oli hieman riskialtista hommaa, kun ei tiennyt koska se pamahtaa alas. 

Eniten aikaa vei tuijien siirto. Kukkapenkkiin oli silloin perustusvaiheessa istutettu rivi tuijia, jotka olivat silloin ihan kivoja. Mutta nyt liian korkeiksi venehtäneinä ja kukkapenkistä kaiken imevinä, havut saivat lähteä. Apuun tuli Valtra ja kuormaliinat. Ei ehkä hellävaraisin menetelmä, mutta tehokas. Lapiolla tehtiin alkutyöstö ja sitten pikkuhiljaa tuija-rivistö alkoi nousta.

Kaksi tuijaa istutettiin pihakiven viereen ja loput kasvimaan suojaksi odottelemaan, jos niille keksisi uuden paikan. Nyt vaan ankaraa pohdintaa, että mitäs tuohon penkkiin nyt sitten laitetaan. 

Sillä välin, kun Ihana mies huudatti moottorisahaa, niin mie kuvailin kukkivassa tuomessa pörrääviä ökkömönkiäisiä.

Äiteen pelakuut matkalla uuteen mummolaan.

Nyt muuten pamahti justiinsa ukkonen.. Taidan loikkia kotiin verstaalta, ettei koirat pelästy enempää jytkettä.

Vihdoinkin verhot ikkunaan

Olen aika inspiraatio-pohjalta toimiva ihminen. Välillä en saa mitään aikaiseksi ja välillä taas tapahtuu kauheasti. Tämä vyyhti alkoi purkautua toissa viikonloppuna, kun vihdoin ja viimein sain itsestäni irti pestä hieman ikkunoita. Yleensä ikkunan pesu lannistaa jo siinä vaiheessa, kun ajatteleekin koko urakkaa. Talossa on kymmenen kolme lasista 70-luvun isoa ikkunaa plus alakerran pikkuikkunat ja tuulikaapin uusi Vain kaksilasinen ikkuna. Se tekee 60 isoa lasipintaa plus nuo muutama hassu pikkuikkuna. Ei kovin inspiroivaa :( No iloisesti sain pestyä neljä ikkunaa, kolme olohuoneesta ja yksi eteisestä. Loput sitten joskus.. ehkä ensi keväänä.. ;)

Olin itselleni vannottanut, että uusia verhoja ei olohuoneeseen laiteta, ennen kuin ikkunat on pesty. Joten viime viikonloppuna sitten lyhensin Iksusta ostamani valkoiset verhot ja ripustin paikoilleen. 

Ja kun mummon vanha singeri oli jo valmiiksi lämpimänä, niin hurautin uudet sohvatyynyn päälliset pöllökankaista, jotka olin joskus ostanut sillä periaatteella, että en tiedä mihin nämä tulevat, mutta pakko saada, kun ovat niin söpöt.

Linssilude loikkasi kuvaan.

Hysss, tyynytestaus käynnissä.

Nyt vaan odotellaan seuraavaa inspiraatiota...

Hyvää äitienpäivää!

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille! 

Lahjaksi äitini sai eilen valita Mustilasta pari alppiruusua uudelle talolle istutettuvaksi ja tänään kahviteltiin pikkuveljeni, joka on juuri lomalla kotosuomessa rauhanturvaajan töistä Malista ja hänen avokkinsa kanssa. Kuvassa maalamani kortti äiteelle.

Mustilan magnoliat

Täällä Elimäellä sijaitsee aivan mielettömän upea Mustilan Arboretum. Kävin siellä eilen puutarhakauden avajaisissa, sekä kuuntelemassa emeritusprofessori Peter M.A. Tigerstedtin magnolia-esitelmöinnin. Tässä Mustila pähkinänkuoressa: 

Arboretum Mustila on Suomen vanhin ja suurin arboretum eli puulajipuisto. Vuodesta 1902 lähtien valtioneuvos A. F. Tigerstedtin perustamassa arboretumissa on koeviljelty koti- ja ulkomaisten puulajien kestäviä alkuperiä laajoissa tutkimusmetsiköissä ja ainutlaatuisessa metsäpuutarhassa. Mustila tunnetaan erityisesti eksoottisista havupuumetsiköistään sekä kesäkuussa kukkivista sadoista alppiruusuista ja atsaleoista. Arboretum myös myy kylmänkestävien puiden ja pensaiden siemeniä ja pikkutaimia.

Vanha rouva kukassaan. Peter kertoi, että tänä vuonna rouva oli ottanut hieman runtua, kun sää lämpeni jo aikaisin, mutta sitten tuli yöpakkaset ja kukkat muuttuivat hieman ruskeiksi. Mutta muuten puu on kukkinut kauniisti joka vuosi. :)

Vanha tallin vintti on muutettu museoksi.

Mustilan Vanha Rouva.

Myös rusokirsikat kukkivat samaan aikaan magnolian kanssa.

Nuorempi magnolia kartanon mailla on istutettu 80-luvulla.

Kartanon pihalla oleva huvimaja on alunperin ollut tuulimyllyn yläosa.

Mustilan yhteydessä on myös kahvila-galleria Piika ja Renki, joka on rakennuttu vanhaan makasiiniin. Paikka on auki kesäkauden ja yläkerrassa on kuukausittain vaihtuva taidenäyttely. Toukokuun ajan siellä on esillä paikallisen taideseuran töitä. 

Omalla pihallamme kasvaa jo kolmatta vuotta japanin magnolia, juuri tuota kyseistä Mustilan lajiketta. Pieni kippura se vielä on, eikä ole vielä kukkinutkaan. Mutta hengissä se on säilynyt ja lehtiä tekee. Ehkä sitten kolmenkymmenen vuoden päästä se alkaa näyttämään jo komealta puulta. Seuraavana hankintalistalla taitaa olla rusokirsikka, kun olen jo monta vuotta haaveillut vaaleanpunakukkaisista kirsikkapuista. Ja voisin myöskin hankkia pensasmagnolian, se on myös talvenkestävä ja kukkii juhannuksen jälkeen pidenpään kuin tällä hetkellä kukkivat magnoliat. Harmi, kun puutarhan kanssa saa olla niin kärsivällinen, että parhaimmillaan sen näkee vasta vuosikymmenien päästä. Peter kertoi, että nyt kun Mustila on reilu satavuotias, niin nyt se alkaa olemaan parhaimmillaan. Aika pitkä aika olla kärsivällinen.. ;)