5-vuotishääpäivä

Viime lauantaina 27. päivä tuli kuluneeksi viisi vuotta siitä, kun sanoin tahdon Ihanalle miehelle. Meidät vihki Elimäen kauniissa puukirkossa samainen vanha kirkkoherra, joka aikoinaan minut myös kastoi. Aika on mennyt nopeasti, mutta silti on ehtinyt tapahtua vaikka ja mitä. Häät järjestettiin samana vuonna, kun me molemmat aloitimme yrittäjinä omissa firmoissamme ja samana kesänä rakennettiin pihalle hallia/verstasta palaneen navetan tilalle. Hallin valmistumisen deadline oli hääpäivänä, koska tarkoitus oli juhlia häät uudessa hallissa. Hieman häiden jälkeen aloitettiin remontoimaan Ihanan miehen työpaikkaa siihen kuntoon, että uusi yritys pystyttiin käynnistämään. Nyt kun muistelee, niin taisi olla aika kiireinen vuosi.

Tässä siis fiilistelyä hääpäivästä kuvien muodossa. Ne on ottanut nuori lahjakas kuvaaja, Maiju Skyttä. 

 Halusimme aika perinteiset maalaishäät. Paras hääpaikka olisi ollut joku ihana vanha navetanvintti, mutta vieraita kutsuttiin todella paljon, joten mihinkään aiheeseen sopivaan juhlapaikkaan emme olisi sopineet. Hallista kun jätettiin vielä häiden kynnyksellä rakentamatta yksi väliseinä, mahduttiin koko juhlaväki hyvin halliin juhlimaan. Kalusteet vuokrattiin, katto koristeltiin harsolla ja bändille rakennettiin esiintymislava kuormalavoista. 

Isin puhe hääjuhlissa

Häävalmisteluja tehtiin muutenkin mahdollisimman paljon itse. Äitini askarteli pöytäkoristeita ja tuikkukuppeja, leipoi kahvileipiä jne. Anoppini ja mieheni kummitäti leipoivat hääkakut ja niille tehtiin hienot jalustat pölleistä. Jopa ruokapöytä rakennettiin itse leveistä lankuista. Ruuat tulivat pitopalvelusta ja pääruokana oli kokonainen villisika.

Kakkukoristeen askartelin itsekuivuvasta savesta. Hääkutsuissa oli piirtämäni perhepotretti meistä koiramäki-tyyliin piirrettynä, joten kakkukoriste jatkoi samalla linjalla. 

Hääpäivänä oli juuri sopiva ilma, kesän viimeinen lämmin päivä. Häitä juhlittiin koko päivä ja yö. Viimeiset juhlijat taisivat poistua nukkumaan vasta aamu seitsemältä. Me poistuimme jo aiemmin "hääsviittimme" metsässä sijaitsevaan hiihtomajaan, jonne oli sijattu patjat lattialle ja kylmälaukkuun varattu naposteltavaa. Sen verran kuluttava hääpäivä oli, että nukuimme makeasti seuraavaan iltapäivään asti. Häät sujuivat oikein mallikkaasti, kiitos mahtavalle taustajoukolle järjestelyistä. Hääpäivä oli oikeastaan aika täydellinen, josta oli mukava ponnistaa kohti avioliittoa.

Häämekoksi en halunnut nykyään suosittua olkaimetonta mallia, vaan suunnittelin mekon itse. Sen ja kaasojeni Serkkukullan ja Pyllikin mekot toteutti Serkukullan tuttava, todella taitavaa ompelua. Minun meikin toteutti ystäväni Osku ja hiukset laitettiin kuosiin Kouvolassa Lehtomäen hiuspisteessä. Hääkenkinä minulla oli valkoiset korkkarit, jotka tosin vaihtuivat nopeasti kirkon jälkeen vaaleanvihreisiin Reino-tossuihin, jotka hankin minulle ja kaasoille loppuillan kengiksi. 

Ihanan miehen ja bestmanina toimineen Pikkuveikkani saketit vuokrattiin. He halusivat ehdottomasti silinterit ja saivat muutenkin vapaat kädet värien suhteen. 

Olemme tunteneet toisemme Ihanan miehen kanssa jo noin 15 vuotta, kun hän oli aikoinaan Isoveikkani työkaverina. Mutta vasta reilu 8 vuotta sitten löysimme oikeasti toisemme. En koskaan ajatellut, että minulla voisi olla niin hyvä säkä, että voisin löytää näin sopivan miehen itselleni. Tarpeeksi monta sammakkoa läpikäyneenä, ihmettelin, että voiko yhteiselo olla oikeasti näin helppoa. Kertaakaan ei ole tarvinnut miettiä, ettenkö haluaisi olla juuri tämän miehen kanssa koko loppuelämääni. Meillä ei ole koskaan ollut mitään suurempaa riitaa mistään, mutta toki erimielisyyksiä välillä on ja pitääkin olla. Joskus tosin tuntuu, että miten mies jaksaa minun kiukutteluani. Olen isäni kaltainen tytär ja jos työasiat rassaa, niin sen todellakin huomaa kotona. Olen miettinyt, että voisin tehdä itselleni sellaisen mökö-pipon, jonka voisin vetää päähäni aina silloin kun mökötyskäyrä nousee, merkkinä siitä etten ole miehelleni vihainen vaan lähinnä itselleni tai työasialle. Silloin miehen ei tarvitsisi miettiä olenko hänelle vihainen jostain, koska ainakaan mököttävästä ulosannistani sitä ei saa selville.

Mitä sitten mielestäni tarvitaan hyvään ja toimivaan parisuhteeseen: luottamusta, tukea, välittämistä, huumoria, kiitollisuutta, läheisyyttä, kosketusta, tahtoa rakastaa, turvallisuutta, yhteisiä mielenkiinnon kohteita tai harrastuksia ja kaikkia niitä arjen pieniä juttuja.

Meillä ei ole ollut tapana erikoisemmin juhlistaa hääpäiviä, aiemmin kun ne on aina sattunut työpäiville. Ihana mieheni on yleensä ostanut lahjaksi minulle Kalevala Saaga-koruun uuden helan, jonka sain huomenlahjaksi ja yhtenä vuonna kun olin työkeikalla, hän lähetti minulle sinne kukkia. Nyt kävimme kuitenkin ulkona syömässä ja Tykkimäen huvipuiston päätöspäivässä kuuntelemassa Paula Vesalan konsertin ja katsomassa ilotulituksen. Sellainen söpö treffi-ilta. 

Meidän naapureilla oli tässä pari viikkoa aiemmin 50-vuotishääpäivä. Sinne meillä on vielä aika paljon matkaa ja iän puolesta ei varmaan niin pitkälle päästä, mutta yritetään ainakin. Mielestäni meillä on siihen ihan hyvät pohjat yrittää ja kun edelleen rakastaa ja tahtoo niin miksipä ei. 

Jaksoitko lukea tämän siirapin loppuun asti? Kiitos siitä ja hyvää alkusyksyä.

Redneck- teemajuhlat

 Viime viikonloppuna juhlittiin ystävieni Sirkkulin 30-v ja Kopo-miehen 40-v synttäreitä. Juhlapaikaksi keksittiin meidän kotimökki ja koska Elimäellä ollaan, teemaksi valikoitui punaniskainen landemeininki amerikan redneck-hengessä. Tiedättehän nämä kaikki elokuva hillbilly-kliseet lappuhaalareineen ja punaisine muovimukeineen.

Tämä ratkiriemukas juhlaväki on tavannut toisensa ensimmäistä kertaa tasan 10 vuotta sitten, kun ensimmäinen vuosi Kyamk:n restaurointilinjalla alkoi. Kun luokallinen outolintuja tajusivat, että sinne samaan paikkaan ne kaikki hengenheimolaiset ovatkin kasaantuneet, alkoi siitä ikimuistoinen yhteinen taival. Koko meidän vanha luokka ei tosin nyt ollut paikalla. Muutamiin on tullut vähemmän pidettyä yhteyttä koulun jälkeen ja osa estyi pääsemästä paikalle.

Kun kasa pilkunviilaajia suunnittelee juhlia, niin ihan kevyellä rekvisiitalla ei selvitä. Tällä porukalla on juhlittu mm. halloween-, mauttomuus-, 20-luku-, bollywood-, afrikka-, slaavilais-, Playa del Ingles-, maailmanloppu-, umpikuunjuhlia ja vaikka mitä. Ihan vaan siitä syystä, että miksipä ei. Yleensä juhlateema on valikoitunut paikan mukaan. Bollywood järjestettiin Marsun kelta/oranssissa kämpässä, slaavibileet luokkalaisen neuvosto-aikaisessa opiskelijaboksissa ja afrikkabileet Kopo-miehen ahtaassa opiskelijakanikopissa, jonne kuitenkin mahtui puolijoukkueteltta, jos koko kämpän siirsi sen sisälle. Asut ja asusteet sai ja piti aina vetää aina niin överiksi, että saattoi hieman hävettää, jos erkaantui vahingossa porukasta ja päätyi jonottamaan esim. mustaksi maalattuna r-kioskin jonoon.

Näihin juhliin haettiin inspiraatiota pinterestistä, josta löytyi mm. tuo kyltti-idea. Askartelin sen viikolla ja se viimeisteltiin juhlissa. Rekvisiittaa löytyi hyvin omasta takaa ja osan toivat vieraat tullessaan. 

Lippusiimat tulivat Marsun mukana. Olkipaalit sain naapurilta ja ne päätyvät sitten myöhemmin kanoille pehkuiksi. Massikan isäni ajoi pihaan rekvisiitaksi. 

Sää ei oikein suosinut, vaan vettä tuli koko päivän, mutta onneksi poutaantui iltaa kohden jolloin päästiin grillaamaan.

Kopo-mies löysi Kouvolan kauppahallista kunnon köntsät possunlihaa, jota hän ja Ihana-mies käryttelivät enoni rakentamassa, teemaan sopivassa grillissä, samaan aikaan, kun Sirkkulin tekemä papusoppa porisi valurautapadassa. 

Juhlajuomat pitivät myös olla amerikkalaisia ja erilaisia jenkkioluita löytyikin helposti sittarin hyllystä. Booli tehtiin moonshine-pontikka-tyyliin isoon 10 litran ilvestölkkiin, johon löysin pinterestistä sopivan etiketin. Pienen ainesosa sekaannuksen myötä boolista tuli melkoisen eltaantuneen väristä, mutta makua se ei haitannut.

Juhlakalu-cowgirl ja takatukkainen cousin from south. Kaikille keksittiin myös etelätyyliset redneck-nimet, joilla nimikoitiin juomamukit. Löytyi kaikkia Becky-Suesta, Billy Bobiin ja Big Mamaan.

Ruuaksi oli grillattua possua, maissia, papusoppaa, coleslaw-salaattia ja corn breadia. Lihapuolen ja grillauksen hoiti siis Kopo-mies ja muut kokkailut oli tehnyt Sirkkuli. 

Jälkkäriksi oli jäätävän hyvää kurpitsapiirakkaa ja mississippi mud cake, jotka myöskin olivat Sirkkulin loihtimat.

 Big Mama lienee saanut inspiraatiota ainakin leffasta What´s eating Gilbert Grape, jossa perheen äitinä pyöri todella isokokoinen matami. Big Maman poimujen välistä etsittiin illan aikana mm. takatukka-serkun kadonneita tekareita.

Juhlat sujuivat leppoisasti teema-musiikin soidessa taustalla ja naurun raikuessa. Harjoittelimme jo päivällä muutamat kantritanssi-askeleetkin, mutta loppuillasta hauskin videopätkä syntyi, kun tällä teemapukeutumisella vetäistiin perinteinen joka juhlissa tanssittu bollywood-koreografia. Pahoitteleni, mutta sitä spektaakkelia ei nyt tänne laitettu yleisön nähtäväksi. 

Ilta muuttui yöksi ja pikkuhiljaa Rednex hiljeni kaiuttimista ja väsymys iski päälle. Teemajuhlat ovat aivan todella hauskoja silloin, kun kaikki jaksavat ja haluavat panostaa teemaan. Eikä kaikkea tarvitse aina ottaa niin vakavasti, ei ainakaan omaa itseään. 

Tässä vielä lopuksi hauskin perhepotretti ikinä, Big Mama perheineen. :) Yiihaa!!

Oletteko te järjestäneet jotain hauskoja teemabileita? Uusia ideoita otetaan vastaan tulevaisuutta ajatellen. :)

Mökin pukuhuoneen muutos

Blogini olikin näköjään kesälomalla, kun tuli hieman pidempi tauko päivityksiin. Mielessä oli kyllä kirjoittaa tänne, mutta aika mennyt niin vauhdilla, kovasti ollut kesämenoja ja koneella ei ole tehnyt mieli näpytellä näin kesäiltaisin. Joten jos nyt sitten syksyä kohden innostuisi bloggaamaan enemmän.

Olin pari viikkoa sitten viikonlopun evakossa meidän kesämökillä, kun Ihana mies järjesti kotona perinteistä Äijä-iltaa. Pakkasin mukaan Halla-koiran, liikaa ruokaa ja maalausvehkeet. 

Tarkoituksena oli tehdä jotain pientä ehostusta mökillä, joten päätin käsitellä saunan pukuhuoneen seinät toisen sävyisiksi. Pukuhuone on hieman tunkkaisen oloinen, joten se kaipasi jotain raikastusta. Katon tulen maalaamaan joku jumalan vuosi valkoiseksi, joten raikkautta ja valoa saa sillä ja seiniin valitsin harmahtavan kuultosävyn, jolla saisi keltaisuutta pois hirsistä. 

En ole aiemmin käyttänyt Uulan Ilona kuultomaalia, joten valitsin sen nyt testattavaksi. Ilona on hengittävä ja vesiohenteinen, mutta ei akrylaattipohjainen, joten se oli juuri passeli hirsiseinille. Into-maalia olenkin aiemmin käyttänyt ja siihen ollut ihan tyytyväinen, sen jälkeen kun tehdas lisäsi pigmentin määrää maalissa. Olen vähän kaihtanut vanhojen pintojen kuultokäsittelyä, koska niistä saattaa tulla hieman laikulliset ja ruman näköiset, kun vanhaan pintaan ei kuultokäsittely imeydy tasaisesti. Omiin juttuihin näitä kokeiluja uskaltaa tehdä, joten sävyksi valitsin Kelon, joka uudella pinnalla on harmaa ja tälläisellä vanhalla kellertävällä pinnalla taittaa hieman vihreään.

Maali oli helppo levittää ja aluksi se näytti todella epämääräisen laikukkaalta hirren pinnalla, jolloin ajattelin, että pakko laittaa toinen kerros myöhemmin. Mutta seinien kuivuttua maali oli tasoittunut nätisti ja selvisin yhdellä maalauskerralla.

Katon kun vielä saa vaaleaksi, niin sitten alkaa näyttämään hyvältä. Tai onhan tässä nyt jo kiva ero vanhaan pukuhuoneeseen.  

Mökin makkarin seinälle toin vanhan koulun opetustaulun, joka käsittelee syötäviä ja myrkyllisiä sieniä. Se oli odotellut sopivaa paikkaa varastossani, niin keksin sitten tuoda sen tänne ja hyvinhän se tuohon sopii. Mökin seinät maalasin pari kesää sitten, josta oli juttua täällä http://starbox.fi/tuleentuijottaja/huvilan-ja-huussin-valimuoto

Putsasin myös mökin katon. Pitäisi kaataa lähimmät puut mökin ympäriltä etteivät roskaisi ja sammaloittaisi kattoa. Muuten keskityin vain tuijottamaan tyyntä järveä ja snorkkeloimaan rantavesiä läpi. Viihdyn hyvin mökillä yksinkin, joten viikonloppu oli oikein rentouttava ja seesteinen.  

Hyvää elokuuta kaikille!