Viime lauantaina 27. päivä tuli kuluneeksi viisi vuotta siitä, kun sanoin tahdon Ihanalle miehelle. Meidät vihki Elimäen kauniissa puukirkossa samainen vanha kirkkoherra, joka aikoinaan minut myös kastoi. Aika on mennyt nopeasti, mutta silti on ehtinyt tapahtua vaikka ja mitä. Häät järjestettiin samana vuonna, kun me molemmat aloitimme yrittäjinä omissa firmoissamme ja samana kesänä rakennettiin pihalle hallia/verstasta palaneen navetan tilalle. Hallin valmistumisen deadline oli hääpäivänä, koska tarkoitus oli juhlia häät uudessa hallissa. Hieman häiden jälkeen aloitettiin remontoimaan Ihanan miehen työpaikkaa siihen kuntoon, että uusi yritys pystyttiin käynnistämään. Nyt kun muistelee, niin taisi olla aika kiireinen vuosi.
Tässä siis fiilistelyä hääpäivästä kuvien muodossa. Ne on ottanut nuori lahjakas kuvaaja, Maiju Skyttä.
Halusimme aika perinteiset maalaishäät. Paras hääpaikka olisi ollut joku ihana vanha navetanvintti, mutta vieraita kutsuttiin todella paljon, joten mihinkään aiheeseen sopivaan juhlapaikkaan emme olisi sopineet. Hallista kun jätettiin vielä häiden kynnyksellä rakentamatta yksi väliseinä, mahduttiin koko juhlaväki hyvin halliin juhlimaan. Kalusteet vuokrattiin, katto koristeltiin harsolla ja bändille rakennettiin esiintymislava kuormalavoista.
Häävalmisteluja tehtiin muutenkin mahdollisimman paljon itse. Äitini askarteli pöytäkoristeita ja tuikkukuppeja, leipoi kahvileipiä jne. Anoppini ja mieheni kummitäti leipoivat hääkakut ja niille tehtiin hienot jalustat pölleistä. Jopa ruokapöytä rakennettiin itse leveistä lankuista. Ruuat tulivat pitopalvelusta ja pääruokana oli kokonainen villisika.
Kakkukoristeen askartelin itsekuivuvasta savesta. Hääkutsuissa oli piirtämäni perhepotretti meistä koiramäki-tyyliin piirrettynä, joten kakkukoriste jatkoi samalla linjalla.
Hääpäivänä oli juuri sopiva ilma, kesän viimeinen lämmin päivä. Häitä juhlittiin koko päivä ja yö. Viimeiset juhlijat taisivat poistua nukkumaan vasta aamu seitsemältä. Me poistuimme jo aiemmin "hääsviittimme" metsässä sijaitsevaan hiihtomajaan, jonne oli sijattu patjat lattialle ja kylmälaukkuun varattu naposteltavaa. Sen verran kuluttava hääpäivä oli, että nukuimme makeasti seuraavaan iltapäivään asti. Häät sujuivat oikein mallikkaasti, kiitos mahtavalle taustajoukolle järjestelyistä. Hääpäivä oli oikeastaan aika täydellinen, josta oli mukava ponnistaa kohti avioliittoa.
Häämekoksi en halunnut nykyään suosittua olkaimetonta mallia, vaan suunnittelin mekon itse. Sen ja kaasojeni Serkkukullan ja Pyllikin mekot toteutti Serkukullan tuttava, todella taitavaa ompelua. Minun meikin toteutti ystäväni Osku ja hiukset laitettiin kuosiin Kouvolassa Lehtomäen hiuspisteessä. Hääkenkinä minulla oli valkoiset korkkarit, jotka tosin vaihtuivat nopeasti kirkon jälkeen vaaleanvihreisiin Reino-tossuihin, jotka hankin minulle ja kaasoille loppuillan kengiksi.
Ihanan miehen ja bestmanina toimineen Pikkuveikkani saketit vuokrattiin. He halusivat ehdottomasti silinterit ja saivat muutenkin vapaat kädet värien suhteen.
Olemme tunteneet toisemme Ihanan miehen kanssa jo noin 15 vuotta, kun hän oli aikoinaan Isoveikkani työkaverina. Mutta vasta reilu 8 vuotta sitten löysimme oikeasti toisemme. En koskaan ajatellut, että minulla voisi olla niin hyvä säkä, että voisin löytää näin sopivan miehen itselleni. Tarpeeksi monta sammakkoa läpikäyneenä, ihmettelin, että voiko yhteiselo olla oikeasti näin helppoa. Kertaakaan ei ole tarvinnut miettiä, ettenkö haluaisi olla juuri tämän miehen kanssa koko loppuelämääni. Meillä ei ole koskaan ollut mitään suurempaa riitaa mistään, mutta toki erimielisyyksiä välillä on ja pitääkin olla. Joskus tosin tuntuu, että miten mies jaksaa minun kiukutteluani. Olen isäni kaltainen tytär ja jos työasiat rassaa, niin sen todellakin huomaa kotona. Olen miettinyt, että voisin tehdä itselleni sellaisen mökö-pipon, jonka voisin vetää päähäni aina silloin kun mökötyskäyrä nousee, merkkinä siitä etten ole miehelleni vihainen vaan lähinnä itselleni tai työasialle. Silloin miehen ei tarvitsisi miettiä olenko hänelle vihainen jostain, koska ainakaan mököttävästä ulosannistani sitä ei saa selville.
Mitä sitten mielestäni tarvitaan hyvään ja toimivaan parisuhteeseen: luottamusta, tukea, välittämistä, huumoria, kiitollisuutta, läheisyyttä, kosketusta, tahtoa rakastaa, turvallisuutta, yhteisiä mielenkiinnon kohteita tai harrastuksia ja kaikkia niitä arjen pieniä juttuja.
Meillä ei ole ollut tapana erikoisemmin juhlistaa hääpäiviä, aiemmin kun ne on aina sattunut työpäiville. Ihana mieheni on yleensä ostanut lahjaksi minulle Kalevala Saaga-koruun uuden helan, jonka sain huomenlahjaksi ja yhtenä vuonna kun olin työkeikalla, hän lähetti minulle sinne kukkia. Nyt kävimme kuitenkin ulkona syömässä ja Tykkimäen huvipuiston päätöspäivässä kuuntelemassa Paula Vesalan konsertin ja katsomassa ilotulituksen. Sellainen söpö treffi-ilta.
Meidän naapureilla oli tässä pari viikkoa aiemmin 50-vuotishääpäivä. Sinne meillä on vielä aika paljon matkaa ja iän puolesta ei varmaan niin pitkälle päästä, mutta yritetään ainakin. Mielestäni meillä on siihen ihan hyvät pohjat yrittää ja kun edelleen rakastaa ja tahtoo niin miksipä ei.
Jaksoitko lukea tämän siirapin loppuun asti? Kiitos siitä ja hyvää alkusyksyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti