Helsinki Retro & Vintage Design Expo

Tähän väliin muutakin, kuin vain raksapostauksia. Helsinki Retro & Vintage Design Expo järjestettiin Kaapelitehtaalla loppiaisviikonloppuna ja sovimme ystäväni kanssa treffit sunnuntaiksi sinne. Emme olleet nähneet ystäväni kanssa pitkään aikaan, joten kuulumisien vaihto onnistui hyvin vanhojen tavaroiden ihastelun ohessa. Olin jo varautunut messujen ei kirppari-hintoihin ja ajattelinkin kierroksen olevan pelkkää ihastelua. Mutta löytyi reissulta jotain kotiin vietävääkin.

Tämä hieno karttapallo olisi ollut upea Ihanan miehen työhuoneeseen, mutta oli sillä hintaakin. Sen verran vanha se oli, että Suomikin oli vielä erimuotoinen kuin nykyään ja Afrikasta oli hieman eri näkemys.

Vanhoja hienoja leluja oli myynnissä paljon ja totesimmekin itse saavuttaneemme retro-iän, koska monet lelut olivat sellaisia, millä itse olemme leikkineet lapsena. 

Nämä neuvostoaikaiset vaahtomuovilelut olivat kertakaikkiseen ihania. Jos ei olisi taas piheys iskenyt, mukaan olisi lähtenyt ihastuttava aasi ja hamsteri (kuvastavat minua :D ). Nämä kaikki lelut olivat kerännyt itselleen joku pariskunta aikanaan, ihan käyttämättömiä ja priimakuntoisia. Messumyyjä oli sitten ostanut koko kokoelman heiltä. Hyllyssä oli myös monta ihanaa Miska-nallea, joka oli vuoden -80 Moskovan olympialaisten maskotti.

Messuilta löytyi myös hyvä valikoima vintage vaatteita ja asusteita.

Nämä kaikki olisin voinut viedä kotiin.

Kotiin lähti kuitenkin nämä. Saksalainen Kienzlen keraaminen seinäkello. Olisikohan tuo -70 luvulta? Sitä kävin aluksi hieman hipelöimässä sen täydellisen vihreän sävyn takia ja koska kello vielä hetken kiertelyn jälkeen poltteli, oli se pakko käydä ostamassa. Samoin ostin pari matalaa Riihimäen lasin Kantti- purkkia. Näitä minulla on jo muutamia varastossa odottelemassa keittiön valmistumista.

Ja viimeisenä kunnon retrolöytö :D Samuli Edelmannin Peggy/Pienestä kii - LP suoraan -90 luvun alusta. Ihan vaan koska miks ei ja Samuli on ihana. LP-levyissä on kyllä niin paljon enemmän fiilistä, kuin spotify:ssa. 

Kaapelitehtaan vintage messuilla olen muistaakseni viimeeksi käynyt joskus kymmenen vuotta sitten. Mielestäni tapahtuma on ihan viihdyttävä ja vaikka sieltä ei raaskisi ostaakaan mitään, on esineitä ja tavaroita kiva käydä ihastelemassa ja varmasti taidelasin sekä astioiden keräilijät voivat tehdä sieltä löytöjä. 

Mukavaa tammikuun alkua! Seuraavaksi takaisin raksajuttuihin :)

Lipaston tuunaus

Evakkokämppämme kylppärissä on ollut säilytystilana tähän asti ainoastaan sellainen ysäri korivaunu, joka on kyllä hauska, mutta hieman epäkäytännöllinen pölynkerääjä. Jokin käytännöllisempi lipasto olisi siellä kätevämpi, johon saisi piilotettua kosmetiikkasälän, koirien hoitovälineet jne. Suunnittelin jo ostavani siihen jonkinlaisen kylppärilipaston, mutta onneksi tajusin taas tarkistaa omat varastoni ennenkuin ostin mitään uutta. Löysin hallista vanhempieni vanhan lastulevyisen melamiinipinnoitetun pikkulipaston. Se oli melko ruma muovisine vetimineen, joten päätin hieman tuunata sitä. Tämän mööpelin kohdalla todellakin puhutaan tuunauksesta, ei entisöinnistä tai jne. Omaan korvaan särähtää aina, kun joku puhuu entisöinneensä jonkun mööpelin ja todellisuudessa se on tuunattu tai ihan vain maalattu. Näin yleensä kun tehty maalaus ei vastaa mitään mööpelin aiempaa ulkoasua, ei niin sävynsä kuin käytetyn materiaalinsakaan perusteella. 

Poistin vanhat vetimet ja pesin lipaston maalipesulla, jotta siitä irtoaisi lika ja rasva. Hiontaa en tehnyt, koska pinta on melko muovinen. Pohjamaalasin lipaston otex-tartuntapohjamaalilla, joka tarttuu tiukasti kiinni ja sen jälkeen pinnan voikin maalata melkein millä vaan haluamallaan maalilla. Nyt käytin kalustemaalina suosimaani Teknoksen Futura Aqua- vesiohenteista puolihimmeää maalia, joka mielestäni peittää hyvin ja tasoittuu kauniisti siveltimellä työskennellessä. Minulla oli verstaan varastossa valmiina mustaa ja turkoosia maalia, joten päätin käyttää niitä. Lipaston ulkopinnat maalasin kahteen kertaan mustalla ja samoten vetolaatikot turkoosilla. Tälläiseen työhön voisi käyttää myös sitä muodikasta kalkkimaalia, joka on siis myös akryylipohjainen eli muovisideainetta sisältävä maali (lukuunottamatta yhtä tuotemerkkiä), vaikka se niin harhaanjohtavasti onkin saatu markkinoitua jonain ekologisena perinnemaalin kaltaisena tuotteena. Minusta sen nimi voisi olla vain matta kalustemaali. Tälläisiin töihin se mielestäni soveltuu, mutta mummon perintölipastoista ja muusta antiikista se saisi pysyä kaukana. 

Vetimet tein varastossani olleista isoista mustista puuhelmipalloista, jotka pujotin paksuun verhoilusidontolankaan. Solmut tein laatikon sisäpuolelle ja hyvin näyttivät pysyvän kiinni.

Lipastosta tuli aika söpö ja siihen mahtuivat hyvin kaikki käyttämäni kosmetiikka ja muu kylppärissä säilytettävä sälä. Maalasin vielä samoilla maaleilla lattialla olevan tyhjän maalipurkin, joka toimii vessapaperirullien säilytysastiana. Niin on sitten jotain muutakin saman sävyistä kylppärissä.

Ihan kiva on tässäkin kämpässä hieman sisustella ja laitella paikkoja toimivimmiksi, kun kuitenkin varmaan ensi kesään asti tässä asustellaan ennen kuin uusi talo on muuttovalmis.

Tertin kartanolla

Viime perjantaina minulla oli ilo osallistua Starbox-blogiyhteisön toiseen bloggaajatapaamiseen Mikkelissä. Ensimmäiseen tapaamiseen en päässyt osallistumaan, joten nyt olin innoissani mukana. Tapaaminen järjestettiin hienossa, vanhassa Tertin kartanossa, joka sijaitsee hieman Mikkelistä Kuopioon päin. Kartanolle johtavan tien ja pihan kaunis jouluvalaistus tuntui heti saapuessa kovin kutsuvalta verrattuna synkkään keliin.

Paikalle oli saapunut ympäri kaakkoa noin kolmekymmentä bloggaajaa ja vieras-esiintyjäksi kutsuttu Sami Minkkinen, joka kirjoittaa suosittua havaintoja-parisuhteesta -blogia. Ilta alkoi ihanan emännän Heli Pyöryn kartanon esittelyllä ja jatkui Samin mukaansa tempaavalla hauskalla puheenvuorolla, jossa hän kertoi bloggaamisesta, parisuhteesta, rakkaudesta, mies-edusta, intohimolla tekemisestä jne. Harvemmin tapaa miestä, joka noin avoimesti osaa puhua tunteistaan. No en tosin minäkään noin hyvin osaa, vaikka nainen olenkin.  

Sen jälkeen meidät ohjattiin kartanon kahvila-puotiin, jossa oli luvassa joulupipareiden koristelua. Koristeluun oli varattu kartanon omia herkkuja, mm. puolukkasokeria, ruusumarmeladeja ja suklaasokereita sokerikuorutteiden lisäksi. 

Suorituspaineet kasvoivat, kun yht´äkkiä pitikin tehdä jotain luovaa, mutta kyllä sitä sitten jotain sai aikaan, kun ei ottanut hommaa liian vakavasti. Mukaan saimme koristeltujen pipareiden lisäksi kartanon oman lapasen muotoisen piparimuotin ja jo tervetuliaismaljoissa maisteltua pakuriteetä, erilaisilla mausteilla. 

Puodista ostin mukaan Tertin talvijuomaa, jossa on mm. ruusukvitteniä ja inkivääriä.  

Piparituokion jälkeen palasimme kartanolle, jossa illallista odotellessa kuvailin ja ihailin kartanon interiööriä. Sisustuksessa oli käytetty ihanasti vanhoja mööpeleitä ja vanhaan tyyliin sopivia tapetteja. Ison salin punainen tapetti sopi hyvin muutenkin kartanon jouluiseen tunnelmaan. Salin korkeat trymoo-peilit olivat kartanon vanhimpia säilyneitä kalusteita. Koko illan olisi voinut hyvin viettää tutustuen vain sisustuksesta löytyviin yksityiskohtiin, joita koko kartano oli pullollaan.

Näin komeaa seisovaa pöytää ei ole tainut aiemmin tulla vastaan. Tarjolla oli kaikkea eri kalalajeista, fasaaniin ja karitsaan. Eri salaateista koivun mahla/omenamehu-shotteihin ja todella maukkaaseen jälkiruokaan asti. Koko porukka oli niin ruokapöydän komeuden sokaisemia, joten suurelta osalta meni ihan ohi, että ensikattauksella oli kyseessä vasta alkupalat. Siinä sitten lautaset kukkurallaan mietittiin, että mihinkäs ne pää- ja jälkiruuat vielä tungetaan. 

 Ruokailun ohessa aika meni pöytäseurueeseen tutustuessa. Jännitän aina hieman tälläistä uusien ihmisten kanssa seurustelua, koska olen maailman huonoin small talkkaaja. Tarvitsen yleensä enemmän aikaa tutustumiseen tai mielellään puheliasta juttukumppania. Muuten tykkään olla enemmänkin yhdessä hiljaa, joka sekin on mielestäni oikein mukavaa, kunhan se ei tunnu toisestakaan kiusalliselta. Starboxin blogeja lueskellessa ja illan mittaan fiiliksiä kuunnellessa olen huomannut, että yhteisöön on löytynyt aika hauskaa ja mielenkiintoista porukkaa. Ehkä heihin tutustuu vielä tulevaisuudessa paremmin. Kiitos Starboxin puuhanaisille tapaamisen järjestämisestä ja kaikille muillekin kivasta illasta. 

Tertin kartano on oikein tunnelmallinen ja kaunis paikka. Siellä saisi varmasti aikaiseksi ikimuistettavat juhlat, jouluillallisen tai vaikka kesä-matkailureissun. Itse haluaisin käydä siellä vielä kesälläkin kauniiksi kehutun puutarhan takia. Kartanolla on myös majoitus toimintaa, josta voi lukea lisää starboxilaisten monista Tertin kartano-postauksista. Itse majoituin yöksi Mikkelissä asuvan Isoveikkani perheen luokse. Lauantai kuluikin hyvin täti-hommissa, leikkien ja uidessa käyden. Täti-hommat on kyllä ihan parasta. :)

Joulu kotona

Joulu tuli niin nopeasti etten ehtinyt stressata muuta kuin viime hetken lahjojen askartelua. Olisi voinut aloittaa nekin jo kesäkuussa eikä paria päivää ennen jouluaattoa. Muuten joulun aika meni mukavan rennosti kotosalla. Anoppilassa kävimme aaton aattona ja appiukon luona tapaninpäivänä, mutta muuten olimme kotosalla ja vanhempieni luona mummolassa. Isoveikan perhe oli myös koko joulun mummolassa, joten aattona oli todella hauskaa jännittää pukkia lasten kanssa. Joulupukin tosin täytyi tulla mönkijällä, kun ei meilläpäin lunta ole. 

Syöty on hyvin, mutta onneksi jaksoin tehdä Pikkuveikan kanssa parit treenit joulupyhinä niin ähky ehti aina hieman laskea ennen seuraavaa syöpöttelyä. 
Kotona koristelin joulua aika maltilla. En jaksanut edes leipoa tai rakennella piparkakkutaloja tai muutakaan ihmeellistä. Joulusiivouskin rajoittui imurointiin ja lattioiden pesuun. Kyllä se koti silti joululta näytti ja tuntui ihan tarpeeksi. Ehkä ensi vuonna enemmän.

Kohtahan se on jo uusi vuosikin...

Miehen työhuone

Olemme Ihanan miehen kanssa vaihtaneet makkareihin pikkuhiljaa uudet lattiat. Niissä on ollut aiemmin 70-luvun alkuperäiset myrkyn vihreät muovimatot, jotka olivat alkaneet jo hieman irvistää nurkista. Muuten hyväkuntoisina ne jätettiin alle laminaattia vaimentamaan. 

Yhdestä makkarista tehtiin Ihanalle miehelle työhuone. Aiemmin tämä huone oli opiskeluaikoina minun työhuoneeni ja sittemmin mikäsattuu-huone. Olin pitkään suunnitellut, että tästä voisi tehdä sellaisen sikarihuonetyylisen miehen työhuoneen. No siitä tuli nyt hieman retro sikarihuone. Seinien sisustaminen tauluilla ja hyllyllä on vielä kesken, mutta muuten sain tuon yhden seinän maalattua petroolin sinisellä sävyllä aiemmin syksyllä ja muutenkin huonekalut ovat löytäneet paikkansa.

Chesterfield-tyylisen sohvan sain pari vuotta sitten lähellä asuvilta tutuilta. Istuintyynyt olivat koirien repimät, joten ne verhoilin uudelleen mustalla (kuvassa kangas näyttää hieman oudon väriseltä) kankaalla. Käsinojissa on pari nahan repeämää, niihin pitäisi vielä tehdä paikat. Seinän petroolisävy sopi todella hyvin punertavan sohvan kanssa. 

Ystäväni Pyllikki huusi minulle eräästä huutokaupasta nuo kaksi alinta vanhaa laukkua ja ylimmän Finnairin vihreän laukun huusin itse muistaakseni Antik Annan huutokaupasta. Perhostaulu, joka odottelee takaisin seinälle pääsyä on Ikeasta. Tyynyn päälliset ovat H&M Homesta.

Minua ärsyttää edelleen tuo yksi maalarinvalkoinen seinä, mutta sille en ole jaksanut vielä tehdä mitään. Ehkä saan seinälle niin paljon tavaraa, että se häviäisi sinne alle. ;) Autonäyttelyssä käyttämäni televisiokaappi odottelee myös uusia sisuksia. Sen päällä on yksi ylimääräiseksi jäänyt tiikkihyllylevy tuvassa olevasta hyllyköstä, niin ajattelin viritellä sen seinälle hyllyksi.

60-luvun palisanterisen työpöydän ostin miehelle loppukesästä torista ja hain sen Salosta samalla reissulla, kun Serkkukullan kanssa kyläiltiin Uudessakaupungissa. Olin aiemmin etsiskellyt vanhempaa työpöytää, mutta päädyin siihen, että retro sopii retrotaloon paremmin ja kyseinen pöytä sai hyväksynnän mieheltä. Pöydän kannen ja toisen laatikoston oli aurinko päässyt haalistamaan laikukkaaksi, joten poistin lakan siklaamalla vaalentuneilta pinnoilta. Hion ja petsasin ne kohdat uudelleen tummemmiksi ja lakkasin pariin kertaan. Tämän pöydän viilupinta on kyllä todella kaunis. Onneksi se löytyi suht halvalla vaikka joutuikin hieman kunnostamaan. Tuoli on dyykattu vanhasta koulusta. 

Verhot ovat mummon verhokätköistä ja tuon pienen rasian sain kaupanpäällisinä, kun viime vuonna ostin sen yhden vanhan vaatekaapin. Sen päälle pääsi päivystämään aikoinaan kummipoikani tuoma tuliainen, leluskorpioni. Nyt kun Ihana mies vielä osaisi päättää mitä tauluja haluaisi seinille, niin saisi huonetta valmiimmaksi. Pöydälle pitäisi löytää myös tietynlainen valaisin. Olen näköjään kova rönsyilemään näissä remonteissa, ikinä ei malta tehdä mitään valmiiksi asti, kun on jo toisessa päässä taloa näpertämässä. Nytkin innostuin tällä viikolla maalaamaan olohuoneen tiiliseinän uudestaan, kun olin pari päivää pakkosaikulla, joten sieltä kuvia myöhemmin.

Muissa blogeissa on näkynyt jo koko kuukauden kaikkea joulujuttua, mutta itsellä ne ovat näkyneet enemmän instagramin puolella, joten sieltä voi käydä vilkuilemassa jouluisempia kuvia. Kävin viime viikonloppuna katselemassa Loviisan joulutaloja, niin sieltäkin on pari kuvaa instan puolella. Jouluhan on jo muutaman päivän päästä. En ole jaksanut nyt ressata koko asiaa, tulee se sieltä joka tapauksessa.

Stressitöntä joulun odotusta! :)