lauantai 23. joulukuuta 2017

Jouluntoivotukset

Tätä kuvaa maalailin muutaman illan ja ajattelin siitä tämän vuoden joulukortti-kuvaa, mutta viime hetkellä tulostimeni ei halunnut olla yhteistyökykyinen kuvan kanssa, joten kortteihin tuli jotain muuta ja tämä Hilma-kissan kuva saa toimia nyt sähköisenä joulukorttina teille kaikille.
Joten toivotankin oikein hyvää ja rauhallista joulunaikaa kaikille lukijoilleni! :) Viettäkää ihana joulu.

lauantai 16. joulukuuta 2017

Lattiaeristeitä ja ikkunasuojauksia

Joulukuun raksakuulumisia:
Talon ikkunat ja ovet pitivät tulla joulukuun alussa, mutta ne viivästyvätkin ja asennus on vasta tammikuun puolella. Joten itsenäisyyspäivänä raksa oli siinä vaiheessa, ettei oikein kannattanut jatkaa muuta ennen ikkunoiden asennusta. Hirsimiehet olivat saaneet sen hyvään vaiheeseen ja joten he lähtivät pystyttämään mökkiä Vuokattiin tässä välissä. Palaavat sitten, kun ikkunatkin saapuvat.
Kuistin seinät ja katto olivat viimeiset hommat mitä he tekivät ja nyt talo on sen näköinen kuin julkkarikuvissakin. Tietenkin miinus ovet, ikkunat, terassi ja parveke. Katolle on nyt asennettu bitumihuopa, jonka päälle myöhemmin tulee vielä pelti, joten katon kautta ei enää vettä tule sisään. Mutta koska lattiavalu päätettiin tehdä tässä välissä ennen ikkunoiden asennusta, piti aukot saada umpeen, jotta ontelolaatta pääsisi kuivumaan. 
Viime viikon alussa sitten laiteltiin Ihanan miehen kanssa muoveja kiinni ikkuna- ja oviaukkoihin. Ja sama homma saatiin tehdä saman viikon perjantaina uudestaan, kun torstain myrskytuuli repi ne irti ja talo oli taas täynnä lunta. Isompiin aukkoihin ja torniin päädyimme laittamaan vanerit, koska tuulisella paikalla pelkät muovit eivät halunneet pysyä paikoillaan.
Tuli samalla käytyä ylimmässä kerroksessa, tornissa asti ensimmäistä kertaa. Harmi kun oli jo hämärää niin kunnon kuvia ei saanut. Tai no nämä on muutenkin vain kännykällä räpsittyjä. Mutta herran persus näkymä on aika huikea. En edes tajunnut kuinka korkea tuo oikeasti on. Olin ajatellut, että tornin näkymät olisi suunnilleen sillä korkeudella kuin toinen kerros nyt on. No täytyy varmaan laittaa joku lentokonevilkku katolle tai jotain.
Kaupungin puolesta kävivät tekemässä runkotarkastukset ja ihan hyvin menivät läpi. Seuraava tarkastus taitaa ollakin sitten vasta käyttöönottotarkastus. Meillä on ollut tässä projektissa mukana todella hyvä vastaava mestari, joka käy usein raksalla tekemässä tarkastuksia ja katsomassa, että kaikki menee niinkuin pitääkin. Arto Saksa oli ollut serkkuni omakotitalon rakentamisessa mukana, niin sen takia häntä osasimme kysellä myös meidän taloprojektiin. 
Tällä viikolla piti tulla putkimiehet aloittelemaan ensimmäisten putkien vetoja, joten maanantaina asentelin miehen kanssa lattiaeristeitä paikoilleen. Ensimäisessä kerroksessa ontelolaatan päälle tulee pari kerrosta lattiastyrokseja eristeeksi, niiden päälle tulee lattilämmitysputket ja siihen päälle lattiavalu. Päädyimme valitsemaan koko alakertaan lattiamateriaaliksi laatan, koska sinne tulee tuo lattialämmitys. Lankkulattia olisi todella kaunis, mutta puu toimii myös hyvänä eristeenä, joten tuntuisi hassulta laittaa lämmitetyn lattiavalun päälle eriste lattiamateriaaliksi. Yläkertaan tulee seinäpatterit, joten sinne sitten laitetaan sitä lankkulattiaa. 
Minun hommaa tässä oli lähinnä styroksien ajo traktorilla pihan poikki talolle ja lattian siivous, jottei styroksien alle jäisi mitään roskaa lahoamaan. Mies sitten asensi eristeet ja sahasi niitä oikean kokoisiksi. Yhden päivän homma kahdelta. Putkari oli hajoittanut kätensä, joten tällä viikolla ei sitten vielä putkia ilmestynyt, mutta jos sitten vaikka ensi viikolla. Joten katsotaan sitten mihin väliin lattiavalun pääsee tekemään. Lattiavalun suhteen päädyimme tavallisen märkäbetonin sijaan hieman ekologisempaan vaihtoehtoon, maakosteaan betoniin, jo ihan senkin takia, että se sisältää huomattavasti vähemmän vettä kuin märkäbetoni. Mutta siitä voin höpötellä sitten lisää, kun on valun aika.
Etuoven aukon paikalle tulee sitten joskus pariovet, mutta nyt siihen laitettiin vaneria ja väliaikainen raksaovi. Me tehdään siihen vähän nätimmät ja eristävämmät ratkaisut lattiavalun jälkeen, nyt se on aika rujo, sellainen itsetehdyn näköinen :D

maanantai 4. joulukuuta 2017

Kehräyskurssilla

Toissa viikonloppuna pääsin vihdoin monta vuotta haaveilemalleni kehräyskurssille. Olen parin vuoden ajan katsellut Loviisassa sijaitsevan Villitarhan järjestämiä kehräyskursseja, mutta aina ne ovat sattuneet ajankohdalle mikä ei ole itselle sopinut. Kävin kesällä samassa paikassa lankojen kasvivärjäyskurssin, josta voit lukea täältä: http://tuleentuijottaja.blogspot.com/2017/07/luonnonvarivarjayksen-peruskurssilla.html ja lopputuloksesta tehdystä askarteluideasta täältä: http://tuleentuijottaja.blogspot.com/2017/11/diy-moderni-seinaryijy.html
Kesän kurssilla päätin, että tänä vuonna kehräämään olisi vielä päästävä. Aluksi kurssin piti olla marraskuun alussa, mutta lopulta se siirtyi marraskuun loppuun. Lauantai aamupäivästä sulloin mummoni vanhan rukin auton takapenkille ja suuntasin kohti Villitarhaa. Innokkaita kehrääjiä oli saapunut paikalle koko navetan vintin täydeltä ja pari heistä oli ollut jo aiemminkin samaisella kurssilla, mutta joka kerta oppii varmasti aina jotain uutta ja viikonloppuna oli hyvin aikaa kerrata rauhassa opittuja taitoja, joten ymmärrän hyvin miksi tuonne voisi palata aina uudestaan. Me muut olimme ihan noviiseja kehräämisessä, joten opit aloitettiin ihan alusta kuidun käsittelystä, pesusta, karstaamisesta, rukin osista ja käytöstä alkaen. 
Opettajana meillä toimi jo lankavärjäyskurssilta tuttu Sanski Matikainen, Rukki ja rautapadasta. Hän on alun perin pienenä tyttönä oppinut kehräämisentaidon mummoltansa ja on nyt kehrännyt työkseen jo 10 vuotta. Pidän hänen tyylistään kertoa aiheesta sekä aiheen vierestä peruusteellisesti ja selkeästi. 
Alkupuheiden ja pohjustuksen jälkeen aloitimme villakuitujen karstaamisella. Olin kesän kurssilta saanut pussillisen kainuunharmas-rotuisen lampaan villaa, joten päätin aloittaa harjoitteluni sillä. Sain myös syksyllä serkultani ison säkillisen ahvenanmaanlampaiden villaa, mutta ne on vielä pesemättä, joten en niitä ottanut mukaan kurssille. Mutta kotona sitten odottelee ainakin iso määrä harjoitusmateriaalia. Sanski oli ottanut mukaan paljon erilaisia kuituja, joita sai ostaa häneltä. Myös jollain kurssilaisilla oli rukki Sanskilta lainassa, joten tarvikkeiden puuttuminen ei ole esteenä kurssille osallistumiseen. 
Karstat ovat siis kaksi harjan tyylistä vempainta, joilla villa "harjataan" niin, että kuidut ovat lopulta saman suuntaisesti. Sanski näytti myös kuinka niistä sen jälkeen voi rullata yläkuvassa näkyviä puneja, joista pitäisi olla sitten helppo (siis todellakin teoriassa) venyttää kehrättävää säiettä. Kehrättävän kuidun käsittelyä ei ole pakko aloittaa raakavillasta asti, vaan voi myös ostaa valmiita karstattuja tai kammattuja hahtuvia, joita pääsee suoraan kehräämään.
Jo pelkkä karstaus oli niin meditatiivista, että sitä olisi voinut jatkaa koko päivän. Mutta koska kehräämään oli tultu, oli pakko uskaltautua valjastamaan mummon rukki iskukuntoon ja yrittää pyöräyttää se pyörimään. Rukki on ollut minulla säilössä jo 10 vuotta ja sitä ennenkin se on seisonut pitkään nurkassa. Mutta tämä Kiikan rukkina tunnettu malli ei tarvinut muuta kuin puhdistuksen ja se oli valmiina toimintaan.
Arvelin jo valmiiksi, ettei kehräys tule olemaan mikään helpoin taito oppia. Minun kordinaatiokyvyllä en ikinä oppinut edes rumpuja soittamaan, koska en ymmärrä miten käsiä ja jalkoja voi käyttää edes eri tahtiin. :D Joten alkuun meille monelle toiminta oli jotakuinkin pyörän pyöräyttämistä käsin ja samaan aikaan yritys epätoivoisesti venyttää toisella kädellä kuituja ja toisella vahtia kierteen onnistumista.
 Ensimmäisenä päivänä sain kuitenkin jotain aikaiseksi. Helppoa se ei tosin ollut. Kuituni olivat todella jankkia, jota oli vaikea saada venytettyä ilman, että joutui repimään oikein kunnolla, jolloin kierrettä ehti syntyä liiaksi ja sitten olikin jo kauhea hässäkkä aikaansaannoksena. Mietin, että voiko tämä oikeasti olla todellakin näin vaikeaa. No onneksi helpotus tuli seuraavana päivänä, kun Sanski antoi minulle kokeiltavaksi muita kuituja. Niiden kanssa työskentely olikin sitten aivan toisenlaista. Itselläni ollut villa oli ehkä vähän liian pehmeää ja se tuntui huopuvan helposti, joten se ei ollut ainakaan aloittelijalle helpoin materiaali. Mutta kannattaa siis kokeilla erilaisia kuituja.
Ideana on saada mahdollisimman tasaista ja mielellään aika ohutta yksi säikeistä lankaa, jonka voi sitten yhdistää toiseen samanlaiseen kertaamalla. Tästä pitäisi sitten tulla käyttökelpoista neulontalankaa. Aloittelijoiden langat ovat yleensä aika epätasaista ns. taidelankaa ;) Myöhemmin tälläistä taidelankaa on kuulemma jopa vaikea tehdä, sitten kun oppii tekemään tasaista siistiä lankaa.
Kurssi oli kaksi päiväinen lauantaista sunnuntaihin kymmenestä neljään. Aika meni todella nopeasti ja taukoja unohti välillä pitääkin, ja paikan emäntä Nökö joutui oikein komentamaan meidät syömään. Sunnuntaina kävimme kuitenkin kehräyksen lomassa ihastelemassa paikan alpakoita. Nämä ovat kyllä niin ihastuttavia eläimiä, ei siitä pääse mihinkään. Toivottavasti minullekin joskus vielä sellaisia ilmaantuu, kun niistä on niin monta vuotta haaveillut.
Katsokaa nyt näitä silmiä. <3 
Sunnuntaina kun olimme saaneet kehrättyä pari vajaata puolallista lankaa, harjoittelimme langan kertaamista eli kahden yksi säikeisen yhdistämistä kaksi säikeiseksi langaksi.  
 Yläkuvassa näkyy oma aikaansaannos. aika taiteellinen jos ei muuta.
Tässä yläkuvassa näkyy yhden kurssilaisen kehräämän langan kaunis väriyhdistelmä. Muutenkin lanka oli todella onnistunut aloittelijan langaksi. 
Omassa langassa oli ainakin liikaa kierrettä, mutta eiköhän se siitä kun harjoittelee tarpeeksi. Täytyy vielä kastella tuo minun vyyhti niin sen pitäisi ehkä hieman suoristaa sitä. Ostin Sanskilta kotiin mukaan vielä kammattua ruskeaa hahtuvaa, jolla on hieman helpompi harjoitella näin alkuun, kuin tuolla huopaisella raakavillalla.  
Nämä kuvat ovatkin jo kotoa, kun olen harjoitellut tuon hahtuvan kanssa. Tuossa yläkuvassa näkyy hyvin kuinka tuo alkuosan paksuus vaihtuu jo hieman ohuempaan säikeeseen, joten toivottavasti joskus osaisi sitten tehdä koko matkalta tasaista nättiä lankaa, josta voisi neuloa jotain kivaa. Mutta mukavaa tämä räpeltävä harjoitteluvaihekin on. Eikä tätä(kään) opi varmasti ikinä niin hyvin, etteikö jotain opittavaa aina olisi. 
Kurssi oli todella antoisa ja viikonloppuna oppi hyvin kehräyksen alkeita. Lapsuuden hatarista muistikuvista löytyy mummoni kehräämässä, karstaamassa sekä loukuttamassa pellavaa kehräystä varten. Muistan paukuttaneeni mummon kangaspuita, mutta kehräämistä en tainut koskaan päästä kokeilemaan. Miten sitä innostuukin tälläisistä taidoista vasta sitten, kun ei ole suvussa ketään enää sitä opettamassa. Mutta sovitaan, että nämä perinnetaitokurssit tältä vuodelta on minun panostus Suomen 100-vuotis juhlavuodelle. Opetella pari itselle uutta, mutta vanhaa suomalaista perinteistä käsityötaitoa. 
Villitarhalla järjestetään ensi maaliskuussa samanlainen kehräyksen perusteet-kurssi, joten jos kiinnostaa opetella tekemään omaa lankaa, niin seuraa Villitarhan facesta tai Rukki ja rautapadan kotisivuilta tapahtuma-ilmoittelua. 
Mukavaa ja rauhaisaa joulukuun alkua kaikille!

tiistai 28. marraskuuta 2017

Talo harjakorkeudessa

Siinä se talo olisi koko korkeudessaan. Tornin katto rakennettiin alhaalla valmiiksi bitumihuopaa myöden ja viime viikolla se sitten nousi omalle paikalleen. Työmiehet ovat nyt tehneet kattoa valmiimmaksi sekä asentaneet puuttuvia seinäpaneeleita. Alkaa pikkuhiljaa näyttää siltä miltä pitäisikin. Tenderin työmiehistä ei ole ollut muuta kuin hyvää sanottavaa, he ovat työskennelleet todella ahkerasti ja kävivät he välillä kotonakin Virossa pyörähtämässä toissa viikonloppuna. Muuten miehet ovat punkanneet tuossa meidän saunamökillä ja tehneet pitkiä työpäiviä. 
Pihan puoli näytti tosin vielä eilen tälläiseltä hieman laatikkomaiselta. Tänään siihen oli jo ilmestynyt räystäslaudat ja vielä kun kuisti pystytetään, niin eiköhän sekin ala näyttämään sopusuhtaisemmalta.
Pellon puoli näyttää jo tosi komealta. Ei tästä nyt oikein muuta voi sanoa, kuin että mieluummin överit kuin vajarit. Tuonne oikealle puolelle tulee siis vielä se kuisti talon jatkoksi.
Takapihan puolelta talo näyttää oikein söpöltä. Kun taloa siirrettiin vanhan talon kellarikerroksen sijainnista poispäin, jäi tänne takapihalle isompi puutarhan puoli. Saa nähdä minkälainen siitä sitten tulee. Pihanmuokkaustöiden ja muiden "traktoritörväilyjen" ohessa on aika monet pelastettavat kasvit saaneet osumaa ja se on mennyt hieman mun tunteisiin. Kun joutui jo ison osan omaisuudesta hävittämään, niin ei ole oikein huumori enää riittänyt tälläisien hupsista-juttujen sietämiseen. Mutta ei siinä sitten voi muuta kuin pitkää hengitystä ja jatketaan hommia, tehdessä sattuu.  
Viime viikolla tehtiin myös sähkösuunnitelmaa ja putkaritkin ovat jo käyneet vetämässä ensimmäisiä putkia lattian läpi. Keittiön suunnittelua aloitettiin myös, näistä lisää myöhemmin. Sisämateriaaleja olen pyöritellyt päässäni ihan turhautumiseen asti. Ihan jäätävästi kaikkea pohdittavaa. Onneksi meillä on ihania ihmisiä lähipiirissä, jotka ovat lupautuneet auttamaan tarvittaessa ihan pyytämättäkin. Kiitos siitä teille <3 
Tältä näyttää tällä hetkellä alakerrasta kohti tornia. 
Kiipesin toissa viikolla toiseen kerrokseen katselemaan miltä maisemat sieltä näyttää. Kuvittelin alkuun, että tornin korkeus tulisi olemaan suunnilleen tällä korkeudella. Joten mielenkiinnolla odotan sitä, että uskallan kiivetä torniin asti katselemaan, että mihin asti sieltä näkee. Ehkä Loviisaan asti? Täytyy ostaa kaukoputki ja joku majakkavalo..
Tämä kuva on meidän tulevasta makuuhuoneesta. Siihen tulee isot lasipariovet parvekkeelle ja maisema olisi tälläinen. Vaikka vuodenaika on vähän vaisu näyttävyydessään, niin en valita maisemasta. Tuosta voi sitten kiikaroida vaikka juotsenia tai vuokramökillä juhlijoita.

lauantai 25. marraskuuta 2017

DIY moderni seinäryijy

Talo nousee hyvään tahtiin, niin ajattelin kirjoitella tähään väliin muista jutuista. Kävin viime kesänä lankojen kasvivärjäys-kurssilla, josta kirjoitin tässä kesäisessä postauksessa: http://tuleentuijottaja.blogspot.com/2017/07/luonnonvarivarjayksen-peruskurssilla.html
Kurssilta jäi käteen nippu villalankoja, joita oli pienet määrät eri sävyjä ja villalaatuja. Mitään isompaa kutomusta niistä ei olisi saanut aikaiseksi, joten mietin, että mitä niistä voisi askarrella, jotta kauniit värit saisi jotenkin esille. Aluksi tein kaikista värjätyistä sävyistä värikartan paksuun pahviin, jotta myöhemminkin muistaisin mitä sävyjä sai mistäkin puretteesta ja värjäyskasvista.
Tällä hetkellä eri blogeissa ja lehdissä on näkynyt erilaisia moderneja seinävaatteita, -ryijyjä ja makrameepunontoja. Mietin, että monivärinen punonta voisi olla liian villin näköinen, joten kaipasin hieman yksinkertaisempaa toteutusta. Sitten bongasin muistaakseni joltain instasivulta tämän tyylisen seinäkoristeen, jossa langat roikkuivat vapaasti. 
Löysin takapihalta sopivan kuivuneen kuusen oksan, jonka katkaisin sopivan mittaiseksi. Valitsin langoista samaa laatua olevat ja toisiinsa sopivat sävyt ja sommittelin ne sopivaan järjestykseen. Aluksi minulla oli tuossa vielä yksi vaalean punertavakin lanka, mutta hetken koristetta tuijotellessani päädyin poistamaan sen. Leikkasin aluksi kaikki langat saman pituisiksi. Kannattaa huomioida, että yksi kiinnitettävä lanka on aina kaksi kertaa koko pituus. Niin ei tarvitse sitten solmia niitä takaisin yhteen, niinkuin minä tein sen jälkeen kuin tajusin, että v**ks män. Kun langat on leikattu ja sommiteltu, alkaa niiden kiinnitys. Langat voi kiinnittää yksinkertaisesti tekemällä lenkin kepin ympäri ja pujottamalla langan sen läpi. Lopuksi niitä voi kiristellä ja asetella paremmin. 
Jos haluaa, niin keskelle voi tehdä palmikon ja ylijäämälangoista tupsut elävöittämään koristetta. Alaosan leikkasin muotoonsa ja sen voi toki jättää suoraksikin tai leikata miten haluaa. Sitten vain ripustuslenkki paikalleen ja seinälle.
Tästä tuli mieleen kirjoitella nyt, koska olen tämän viikonlopun opettelemassa kehräyksen perusteita samassa paikassa, jossa olin kesällä värjäyskurssilla. Kehräystä tosiaan, sitä ihan perinteistä rukin pyöritystä. Näyttää helpolta, kun sen osaa, mutta näin ensimmäisen päivän jälkeen voin todeta, ettei se todellakaan sitä ole. :D Siitä lisää myöhemmin.

maanantai 13. marraskuuta 2017

Kohti harjakorkeutta

Uutta hirsitaloamme on nyt pystytetty viikon ajan. Ensimmäinen hirrellä oleva kerros nousi nopeasti parissa päivässä. Keskiviikkona saapui lisää työmiehiä ja neljästään he alkoivat nostaa toisen kerroksen runkoja paikoilleen heti kun runkokuorma oli saapunut rekalla pihaan. Toisen kerroksen rungoissa on runkopuiden lisäksi valmiina kiinni tuulensuojalevy sekä ulkopanelointi. Paneliksi valikoitui leveä hirsipaneeli, joka näyttää sopivasti erilaiselta, eikä siltä, että sillä yritettäisiin saada samanlainen ulkoasu kuin hirrellä. Jos talossa olisi säännöllinen harjakatto, päädyt näyttäisivät hyvältä myös pystypanelointina.
Pyöreän ikkunan aukko on aika hulppean näköinen keskellä taloa. Kun rungot olivat paikoillaan, alkoi kertopuisten kattovasojen kiinnittäminen sekä tornin rungon asentaminen.
Tuonne kulmaan tulee pieni sauna ja sen viereen kylpyhuone. Oviaukko on sitten kodinhoitohuoneen puolella. Kylppäri tehdään huone huoneen sisällä periaatteella. Pitäisi vielä selvittää, että miten saunan seinä kannattaa liittää hirsiseinään, koska haluisimme, että saunan kaksi seinää olisi hirrellä. Jos joku on tehnyt tälläisen ratkaisun, kuulisin mielellään vinkkejä?
Märkätilat on aina riskirakenne ja hirsitaloissa optimaalisin olisikin, ettei sisätiloissa olisi sellaisia. Monissa vanhoissa taloissa on remontoinnin yhteydessä suihku rakennettu monesti suihkukaaappina, joilla pystyy vähentämään mahdollisia kosteusvaurioita. Saunahan olisi paras idyllisenä pihasaunana. Yhtenä vaihtoehtona olisi uutta taloa rakentaessa tehdä sauna ja pesutilat esimerkiksi erilliseen rakennukseen, jonka voisi liittää yhteen päärakennuksen kanssa terassin avulla. Me olemme aika huonoja saunojia, joten en osaa vielä sanoa kuinka suurella käytöllä sauna tulee meillä edes olemaan. Mutta toivotaan, että märkätiloista tulee toimivat suhteessa hirsitaloon.
Tuossa näkyy alakerran työhuone. 
Olohuone jää auki yläkertaan asti ja tältä näkymä näyttää sitten valmiinakin. Yläosaan tulee raakaponttilaudan päälle pinkopahvi ja sen päälle tapetti, joka erotetaan alakerran hirrestä koristelistalla. Tämä taitaakin olla ainut huone, johon olen jo tapetin ja värimaailman valinnut. Muissa huoneissa se elää koko ajan ja haluisinkin mielellään nähdä tilat melkein valmiina, ennenkuin teen päätöksiä mitä sinne tulee. Sisällä hirret jätetään todennäköisesti sävyttämättä tai sitten ne tummennetaan hieman näyttääkseen vanhemmilta hirsiltä, mutta ei niitä lähdetä ainakaan vaalentamaan.
 Tämän maiseman kanssa sitten ruokaillaan, syödään aamiaista ja juodaan vaikka viiniä ystävien kanssa. Ilman toki noita raksatelineitä ja toivottavasti vähän siistimmän pihan kera.
Tuonne oikealle seinälle tulee keittiö ja noihin oviaukkoihin pitäisi askarrella sellaiset ladonovi-tyyliset liukuovet. 
Viikonloppuna sää meni aika kurjaksi, mutta pystytystä se ei haitannut. Eristeet taloon tulee vasta sitten, kun vesikatto on päällä, joten ne ei ehdi kastua vaikka sataisikin. Ainoastaan kurkihirren ympärille tulee kuulemma eriste ennen katon asennusta, koska sinne ei saa sitä puhallettua. Hirsien välissä on siis lampaanvilla ja rankarakenteen sekä yläpohjan eristeeksi tulee Hunton-puukuitueristettä vastaava Steicon puukuitueriste. Seiniin se tulee levyinä ja yläpohjaan puhallettuna.
Siinä näkyy jo tornin runkokin paikoillaan. Kyllähän sitä välillä kävi mielessä, että tulikohan tästä vähän turhan iso. Mutta tässä paikalla ei ole koskaan ollut korkeaa taloa, niin ehkä se hämää silmää. Samoin koska talo on mäen päällä ja rossipohjalla tekee siitä vieläkin korkeamman näköisen. Muutenhan tuo on tavallisen kaksikerroksisen talon korkuinen, johon on istutettu lisäksi tuo majakan huippu.
Huomattiin, että Tenderin porukka oli kiinnittänyt oven yläpuolelle hienon mainoskyltin/signeerauksen. Ihana mies toivoi, että tuon saisi pitää, koska onhan se hienon näköinen. 
Huomasin myös Tender Ehituksen kotisivuja selaillessa, että he olivat lisänneet sinne linkin Helsingin sanomien artikkeliin, jossa kerrotaan heidän rakentamasta talosta viime kesän pientalomessuille Valkeakoskella. Hassua, että kyseinen talo oli jonkin verran uutisissa sen rakennusvaiheessa ja ihailin sen hirsiä jo silloin, tietämättä, että sekin oli Tenderin tekemä. Messutalo oli valittu pientalonäyttelyn mieleenpainuvimmaksi taloksi.
Tästä pääset Tenderin sivuille: http://www.kasinveistetythirsitalot.eu/
Ja tästä kyseiseen Helsingin sanomien artikkeliin: https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005342634.html