Savimaalia seinään

Lopulliset väri- ja pintavalinnat ovat aina hieman tuskastuttavia ja olenkin venyttänyt niitä aina viimeiseen asti. Mutta jos tämän talon meinaa jossain välissä saada valmiiksi asti, täytyy niitäkin tehdä. Viime viikonloppuna sain aikaiseksi ostaa savimaalit tornin seiniin. En ole aiemmin kyseistä tuotetta käyttänyt, mutta savirapattuja pintoja olen nähnyt useassakin kohteessa. Ystäväni teetätti heidän vanhan talon yläkertaan hienot savirapatut seinät ja niitä ihaillessa mietin, että pitäisikö meidänkin makuuhuoneeseen sellaiset saada. No tein hieman helpomman kautta ja käytin pelkkää savimaalia. 

Makuuhuoneemme on tornin alapuolella ja portaiden kohtalta seinä jatkuu aukinaisena ylös asti, joten sama seinämateriaali tulisi molempiin huoneisiin. Seinät olivat raakaponttilaudalla, jotka pinnoitin lumppupaperilla. Siitä voi lukea täältä:

 http://tuleentuijottaja.blogspot.com/2018/07/ohjeet-lumppupaperointiin.html

Vaikka muualle taloon tulikin valkoiset katot, torni on niin valoisa, että sinne halusin kokeilla jotain muuta. Inspiraatiokuvana minulla oli tämä Sri lankalaisesta hotellihuoneestamme otettu kuva, jossa on todella kaunis punertava katto. No samaa puulajia tuskin Suomesta helpolla olisi löytynyt, joten päädyin sävyttämään puuvalmiille kattopaneelille samantyylisen sävyn. Siitä lisää sitten kun katto on kokonaan valmis.

Seiniin siis jotain vaaleaa, mutta ei kuitenkaan puhtaan valkoista. Mallailimme kattomallipalan kera arviointiraatini kanssa Roseborg- liikkeen seinällä olevia savimaalimalleja yrittäen löytää sopivan sävyn. Koska olin suunnitellut makkariin punertavia seiniä, jotka jatkuisi ylös torniin liukuvärjättynä, päädyimme valitsemaan vaalean oranssin. Eestiläisen Saviukumajan savimaalit myydään jauheina, jotka sekoitetaan veteen, joten ostin isomman säkin valkoista ja pienemmän oranssia. 

"Saviukumajan savimaalit ovat 100% luonnollisia sekä tuotettu aurinkoenergialla. Laaja värien skaala on saatu käyttämällä erivärisiä savilaatuja. Saviukumajan savimaalit ovat hajuttomia eivätkä sisällä mitään haihtuvia orgaanisia yhdisteitä (VOC) tai synteettisiä säilöntäaineita. Savimaalit ovat myös täysin diffuusioavoimia, eivätkä estä pohjamateriaalin vesihöyrynläpäisevyyttä. Sopii hyvin allergikoille, lisäksi se on täysin biohajoava, tartuntakykyinen ja peittävä.

Sopii erilaisten pintojen maalauksiin sisätiloissa. Savimaali on helppo levittää ja sopii sisäseinien ja kattojen pinnoitteeksi. Savimaalilla maalatut pinnat ovat täysin himmeitä ja pastellimaisia, eivätkä heijasta valoa. Kermamaisella savimaalilla on hyvä peittokyky sekä täyteläisenä se myös silottaa pieniä epätasaisuuksia jättäen aavistuksen tekstuuria levitystavasta riippuen pintaan. "

Tein pienen satsin mallieräksi, jotta näkisin hieman miten maali käyttäytyy ja miltä maali sekä sävy näyttäisivät lumppupaperilla. Märkänä maali on liimamaalin tyyliin paljon tummempaa ja kuivuessaan se vaalenee huomattavasti. Sävymallin jälkeen aloin sekoittaa isompaa satsia maalia. Menekkinä valmistajan ohjeessa oli 

1 kg säkki: 1,4-1,8 litraa n. 5-6m2 

10 kg säkki: 14- 18 litraa n. 50- 60m2

Joten olin laskenut, että 24 neliön seinäpinta-alaan kuluisi noin 5 kiloa kuivaa tavaraa ja arvelin, että tarvittaisiin kaksi käsittelykertaa, joten 10 kiloa yhteensä. Valitsemassani sävyssä oli 10% oranssia ja minulla oli 7,5kiloa valkoista, josta käytin puolet, jolloin valmissekoitus oli 4,2 kiloa. Tein  maalisatsin tarkasti vaaálla mitaten, jotta osaisin tehdä saman sävyn vielä uudelleen tarvittaessa. Maalia tuli noin 10 litran ämpärin verran, joten senkään takia en tehnyt heti isompaa satsia kerrallaan. Yllätykseksi maalimenekki oli huomattavasti pienempi, joten sain maalattua koko huoneen kahteen kertaan tuolla ämpärillisellä. 

Olin esiliisteröinnyt lumppupaperit edellisenä päivänä perinteisellä tapettiliisterillä, jota oli ohennettu 1:1 vedellä. Tämä sen takia, ettei imukykyinen paperi imaisisi valtavia määriä maalia itseensä. Maalaus savimaalilla oli itsessään todella huoletonta ja mitä näyttävämmän pinnan halusi, sitä huolettomampi maalatessa sai olla. Valitsin maalaukseen aika leveän synteettisen siveltimen ja maalauksen tein ristikkäisillä vedoilla huiskien. 

Paperi imi ensimmäisen maalikerroksen kosteuden kuitenkin aika nopeasti, joten edetä sai aika vauhdilla. Jos jo maalattua kohtaa meni korjaamaan, maali lähti mukaan alustasta. Mutta näitä kohtia pystyi helposti korjaamaan seuraavalla kierroksella. Toinen kerros oli helpompi maalata, koska alusta ei imenyt maalia enää samalla tavalla.

Alla olevassa kuvassa näkyy hyvin kuinka paljon sävy vaalenee kuivuessaan. 

Tältä seinät näytti ensimmäisen kerroksen jälkeen. Vaalealle pohjalle olisi saattanut riittää yksikin kerros, mutta tässä pohja kuultaa vielä läpi.

Alla olevissa kuvissa on valmista pintaa. Maalasin toisen kerroksen seuraavana päivänä, kun edellinen kerros oli kuivunut. Kuviin pinnan tekstuuria on vaikea saada näkyviin, mutta pinta on todella kaunis, elävä ja rouhea. Sellainen hiekkamaisen epätasainen. Sävy vaihtelee valosta riippuen vaaleanpunaisesta (tein vahingossa muotisävyn, eikös joku vanha vaaleanpunainen ole nyt muotia?) persikkaiseen ja valkoiseen. Lopullisen sävyn näkee sitten kun katto on paikoillaan ja alakerta on saanut maalinsa. 

Maali oli todella helppo käyttää ja sillä oli miellyttävä maalata. Se sopii puhtaana luonnontuotteena hyvin hengittävälle rakenteelle ja savipinta tasaa myöskin sisäilman kosteutta sitomalla ja luovuttamalla sitä. Savimaalipinta on aika huokoinen, joten jos sitä käyttää paikoissa joissa seinät ovat kovemmalla kulutuksella (lue: lapset ja eläimet), pinta kannattaa suojata valmistajan omalla pohjusteella tai uskoisin, että ohennettu perinneliisteri ajaa saman asian.

En tiennyt aluksi, kuinka peittävä ja paksu maalipinnasta tulisi, joten hieman arvelutti menisivätkö lumppupaperin saumat piiloon. Vaikka maali onkin aika kermaista ja se tasasi pintaa aika lailla, jäivät saumat kuitenkin kivasti näkyviin ja raakaponttikin peilaa valossa mukavasti läpi. On todellakin erilaisempi pinta kuin suora levyseinä.

Savimaalia saa myös joiltain tuotemerkeiltä valmiina maalina, mutta itseäni viehätti Saviukumajan maaleissa mm. niiden luonnolliset sävyt. Savi eripuolilla Viroa voi todellakin olla keltaista, vihreää jne. Myöskin tulee halvemmaksi ostaa maali jauheena kuin valmiina sekoituksena ja yleensä valmiissa maaleissa on enemmän lisättyä ainesosia. 

Blogi muuttaa

Blogini muuttaa takaisin vanhaan osoitteeseen https://tuleentuijottaja.blogspot.com/ 

Teille, jotka seuraatte blogiani facebookin kautta, muutos ei aiheuta toimenpiteitä, koska linkit päivittyvät automaattisesti uuteen osoitteeseen. 

Starboxin blogiportaali oli mukava uusi kokemus yhteisöllisestä portaalista ja parhaimpia paloja siitä oli tutustuminen ihaniin kanssabloggajiin. Jään jatkossakin lukemaan ja seuraamaan heidän juttujaan. Huomasin kuitenkin, että oma bloggaaminen vähentyi heti portaaliin siirtymisen jälkeen, kai siitä jotain paineita tuli ja kävijäseurannan kyttäys alkoi. Blogini ei kuitenkaan ole niin suuri, että seurantamääräpalkkioihin olisin yltänyt, joten analytiikan seuranta toi ihan turhaa stressiä. Toivun edelleenkin uupumuksesta ja stressinsietokykyni on tällä hetkellä aika nollissa, joten yritän karsia turhat stressit pois elämästäni. Päädyin siis siirtymään takaisin vanhaan blogipohjaani, jolloin minulle on ihan sama kuinka moni blogissani vierailee ja voin taas kuvitella, ettei täällä pyöri kuin muutama tuttuni. Voin höpötellä tyhjille seinille omia juttujani ilman paineita. Osoitteen muutoksen myötä muuten meno jatkuu samalla tavalla, kirjoittelen rakentamisesta ja kaikesta muustakin aina kun jaksan ja ehdin. 

Kovasti kiitoksia Starboxin väki näistä parista vuodesta, ihanista blogitapaamisista, tuesta ja näkyvyydestä. Kaikkea hyvää Kaakon blogiportaalille! :) 

Ja kiitos lukijoilleni mukavista palautteista! :)

Pariovet ja portaat hirsitaloon

Insta- tiliäni toyryla2018  seuranneet ovatkin jo nähneet nämä meidän uudet ulko- ja tuulikaapin pariovet. Kun tilasimme ikkunat ja terassien ovet taloomme virolaisesta Aru grupp-firmasta, jätimme nämä pääovet vielä tilaamatta, koska halusin kartoittaa mahdollisuuksia tilata jostain vanhan tyyliset tai oikeasti vanhat ovet. Vanhat pariovet ovat yleisesti noin 65 cm kapeita ja todella korkeita. Ihana mies ei halunnut kulkea joka päivä sivuttain ovistamme, joten aukoista tehtiin tarpeeksi suuret leveämmille oville ja vanhoina sopivia ei löytynyt. Olin jo varma, ettemme löytäisi uusia puusepän tekemiä ovia tarpeeksi edullisesti, joten olin jo luovuttamassa ja tilaamassa ovet samasta paikasta kuin ikkunatkin. 

Mutta löysin kuitenkin viime hetkellä instasta raksarehakka- tililtä hienot puiset ovet, kokeilin kepillä jäätä ja laitoin tarjouspyynnön ovet tehneelle puusepälle. Hinta olikin oikein kohdillaan ja ovet laitettiin tilaukseen. En nyt lähde puuseppää tässä mainostelemaan, koska hän sanoi, ettei näin eläkkeellä oikein enää isompia tilauksia ota vastaan. Mutta jos yhteystiedot kiinnostaa, niin laittakaa viestiä minulle päin.

Kävimme hakemassa ovet karmeineen kotiin ja sitten maalikaupoille. Tilasimme ovet puuvalmiina, niin säästimme maalauksen hinnan. Olin fiilistellyt oviin jotain harmahtavaa oliivinvihreää sävyä, mutta maalinäytteitä tuijotellessani päädyin kuitenkin voimakkaampaan vihreään. Maaliksi valikoitui Gysingen pellavaöljymaali, sävy oxidgrön. Jos olisin halunnut vaaleamman sävyn, maali olisi itse pitänyt sekoittaa lisäämällä valkoista sävyä. Joten ostin mukaan myös pikkupurkin valkoista. Tein kotona sävytyskokeilut, mutta jatkoon pääsi kuitenkin puhdas oxidgrön suoraan purkista. 

Oksalakkasin ovien oksan kohdat varmuuden vuoksi. Ei se näin tummissa sävyissä ole pakollista. Pohjamaalasin ovet ja irtonaisena olevat koristepuitteet noin 10% puutärpätillä ohennetulla maalilla. Pellavaöljymaali kestää kuivua pitkään, joten annoin ovien kuivua välissä aina noin kolme päivää. Välimaalauksen tein noin 5% ohennetulla maalilla ja viimeisen kerroksen ohentamattomalla maalilla. Pellavaöljymaalin kanssa sivellin saa olla aika jäykkä, millä maalin saa hierrettyä kunnolla pintaan kiinni ohuina kerroksina. Rannetuet ovat taas olleet tarpeen. Maali on todella riittoisaa, näihin kahden parioven maalaukseen kolmeen kertaan meni reilu litra maalia. 

Ulko-ovien sisällä on lisäeristeet ja lasit tilasin myös lämpölaseina. Tuulikaapin oviin koitan löytää jotkut hienot vedetyt tai puhalletut vanhat lasit. Ihana mies asensi ovet paikoilleen viime lauantaina mittamies appiukkoni avustuksella, koska kumpikaan meistä ei ole ikinä ovia asentanut. Uretaania emme asennukseen halunneet, joten karmit kiinnitettiin puukiloilla ja ruuveilla. Eristeeksi ostin pellavarivettä. Ikkunoissa meillä on lampaanvilla, sama kuin hirsien välissä, mutta pellavaa oli tähän väliin helpompi löytää. 

Lämpölasit olivat valmiit vasta tiistaina, joten asensin ne nyt vasta paikoilleen. Kiinnitin lasit pellavaöljykitillä ja puusepän tekemillä listoilla paikoilleen. Kitti on myöhemmin helpompi irroittaa kuin silikoni, jos lasi menee vaikka rikki. Ja kokemuksesta tiedän, että silikonilla kiinnitettyjen lasien alla oleva puu lahoaa nopeammin, jos sinne pääsee kosteutta, kuten yleensä ikkunanpokien alapuitteet. Ikkunoiden koristepuitteet olivat irtonaiset, joten ne tulivat vain ruuveilla kiinni.

Ovet ovat todella kauniit ja taidolla tehdyt. Ihanaa, että oli mahdollista saada näinkin kauniit, vanhaa tyyliä henkivät ovet. Olen hieman allerginen kaikille uusille kiiltäville pinnoille, joten nämä ovat sopivan vanhan oloiset jo valmiiksi. Ovilippa tai -katos, millä nimellä se nyt kulkee, pitäisi vielä tehdä tuohon ja kahteen muuhun oveen, jotta eivät ole niin sään armoilla. Aluksi olimme visioineet metallisia kaarevia katoksia, mutta taidamme tämän ja parvekkeen pariovien kanssa päätyä puiseen harjakattoiseen malliin.

Nimesin meidät intuitiivisiksi rakentajiksi, koska teemme päätökset ja valinnat aika fiilis-pohjalta ja ne muuttuvat koko ajan rakentamisen tahdissa. En todellakaan osaisi tilata esimerkiksi keittiötä, ennenkuin talo on edes pystyssä, koska mielestäni tila kertoo itse mikä sinne parhaiten sopii ja jotkut ideat tulevat todellakin vasta myöhemmin lennosta, kuten vaikka tuo saunan seinien piiluttaminen. Joku meille naureskelikin, kun emme osanneet vielä tässä vaiheessa sanoa millaiset saunan paneelit meille tulee. Mies totesi vain, että sen näkee sitten kun se on valmis. 

Kuvissa poseeraava Valma on parantunut todella hyvin leikkauksesta ja on taas oma ärsyttävä itsensä. Kehtaa jo kuvissa esitellä vatsa-arpeansa, joten siitäkin tuli ihan siisti ja bikinikunto ei ole mennyttä. :)

Sisäportaat tilasimme samasta paikasta kuin meidän ikkunatkin. Kuvittelimme, että ne tulevat rahtina parissa osassa, mutta rahti toikin pihaan pienen paketin, jossa oli miljoona irrallista palikkaa. Siinä hetken päätä raapiessa mies totesi, että eihän se ole muuta kuin kasataan. Onneksi osat oli hyvin numeroitu ja näppärältä mieheltä meni muutama ilta niitä naputellessa kasaan. Itse inhoan asennustöitä, joten yritin pysyä poissa jaloista. Oli minustakin välillä apua nostellessa reisilankkuja paikoilleen ja antaessa "asiantuntija"-lausuntoja. 

Haaveilen tuohon portaiden alle sellaista vanhan tyylistä ruokakomeroa, johon saisi kierrätysastiat ja koiranruuat jemmaan, mutta mies ei ole vielä oikein lämmennyt asialle, joten neuvottelut jatkuvat. Olisi mulla siihen sopiva ovikin jo varastossa odottelemassa. :D

Portaat tilattiin myös puuvalmiina ja niihin pitäisi keksiä jokin sopiva väri. Sekin selviää sitten jossain vaiheessa. Nyt pitäisi kuitenkin ensiksi suojata nuo, koska eilen mies purkasi jo väliaikaiset portaat pois, joten nuo ovat nyt meidän käyttöportaat.

Tuvan laatatkin saapuivat vihdoin ja viimein tällä viikolla ja putkarit kävivät viimein asentamassa hanakulmat kylppäriin, joten nyt vain odotellaan, että laatoittaja ehtii toiselta työmaalta laatoittamaan meille. Sitten alkaakin näyttämään taas jo paljon valmiimmalta. Itse olen nyt maalannut niska väärällään kattoja valmiiksi ja alakerta onkin niiden osalta valmis. Ylhäällä on vielä paneloitavaa ja sitä myötä myös maalattavaa. Paneelikattojen maalaus ja vielä valkoisella on aika inhokkihommaani, joten odottelen, että pääsisi jo niistä eroon. Raksaväsymystä ja turhautumista on havaittavissa, mutta tälläiset pienet edistymiset aina piristävät. 

Siirryn blogini kanssa ensi viikolla takaisin Blogger-pohjalle vanhaan osoitteeseen Starboxin puolelta. Mutta laitan siitä vielä lisää tietoa myöhemmin.

Käy kotihin- tapahtuma Iitissä

Iitissä järjestettiin 1.päivä syyskuuta ensimmäistä kertaa Käy kotihin- tapahtuma. Hieman saman tyylinen kuin Loviisan vanhat talot- tapahtuma, mutta pienemmässä mittakaavassa. Loviisaan en viime viikonloppuna ennättänyt, joten tänne halusin ehdottomasti ehtiä. No aamupäivä meni Elimäellä Pestoomarkkinoilla Ihanan miehen kanssa vaihtaen tuttujen kanssa kylän juoruja, joten lähtöni Iittiin viivästyi. Mutta loppujen lopuksi ehdin kiertää yllättävän paljon kohteita. 

Tapahtuman kartan ja esitteet sai poimia Iitin maatilatorilta ja siitä kartoitin itselleni reitin kohteisiin. Tapahtumassa oli kymmenen eri kohdetta eri puolilla Iittiä tai pikemminkin Kausalaa. Muutama kohde oli hieman kauempana keskustasta ja loput aivan keskustan tuntumassa. Kohteina oli eri ikäisiä ja näköisiä taloja ja pihapiirejä. Talot olivat auki klo 11-16 välillä ja monissa kohteissa oli pop up- kahviloita ja kirppiksiä.

Kohde 3: Issula 

Remonttivaiheessa oleva maatila oli viehättävässä pihapiirissä, josta bongasin myös jonkun vierailijan ihanan kuplan. Tuollaisesta olen haaveillut jo teini-ikäisestä asti. Issula on Call it home- bloggaajan kakkoskoti, jonka tuvan remonttivaiheeseen pääsi tutustumaan sisällä talossa. Navetan ylisillä oli myös kirppis, jonka takia kurvasin tänne ensimmäisenä. Olin lukenut, että myynnissä oli mm. pönttöuunin kuoret, niin tulin tarkistamaan olisiko ne muuttaneet meille. Kuoret oli kyllä priimakuntoiset, mutta pönttis oli liian matala meidän tupaan. 

Kohde 2: Viitalan talo 

Myös tämä kohde oli hieman kauempana keskustasta, joten ajelin vielä tänne ennen keskustan kohteita. Talon nainen kertoi sisustaneensa kodin melkein pelkästään kirppiksiltä ostamillaan tavaroilla. Ainoastaan yksi piironki ja kahvimylly oli kuulemma tullut perintönä. Talossa olikin todella kauniita esineitä sekä huonekaluja ja varsinkin noista jugend- valaisimista olin kateellinen. Nekin oli taloon tullut, koska joku perikunta ei niitä enää halunnut pitää. Mistäköhän tuollaisia perikuntia löytäisi. 

Piha oli kekseliäästi toteutettu ja oli ihanan runsas. Piha-aitassa toimi myös hotelli, josta sai varata huoneen yöpymistä varten. Siellä oli kuulemma juuri majoittanut joku motoristikin Etelä-Euroopasta asti. Huoneet olivat runsaan mummomaiset, niinkuin omistaja kertoi ja sanoi, että sellaista sisustusta ei ole kaikki oikein sietäneet. Minusta huoneet olivat oikein viihtyisän näköiset. On varmasti ainakin mieleenpainuva majoituskohde.

 Kohde 8: Anttilanmäen talo

Tässä upeassa rakennuksessa, joka on rakennettu 1907, asuu nuori perhe. He ovat kunnostaneet kaunista kotiaan pikkuhiljaa ja paljon on kuulemma vielä tekemättä, mutta hyvältähän siellä näytti jo nyt.

Vanhoja tapettilöydöksiä seinistä. 

Kohde 5: Asemapäällikön talo 

Suuren remontin läpikäynyt asemapäällikön talo sijaitsee aivan Kausalan aseman vieressä. Talossa asui vanhempi pariskunta ja kodissa oli muutenkin hyvin mummolaksi sopiva fiilis. Remontissa huoneisiin oli saatu lisää kattokorkeutta ottamalla esiin vanhat kattopinnat, muuten pinnat olivat suurilta osin uusia. Minun huomio kiinnittyi tuohon kauniiseen ryijyyn, joka on kuulemma Varsinais-Suomesta.

Nämä punatiiliset rakennukset ovat vain niin ihania <3 

Pihan perällä oli ihastuttava ulko-sauna, joka on ilmeisesti ollut aikoinaan rautatieläisten käytössä. Talon isäntä sanoi, että käyttävät sitä edelleen ahkerasti, vaikka vedet pitääkin kantaa toiselta puolelta pihaa ja sisälläkin olisi käyttämättä jäänyt sähkösauna. Mutta uskon, että tuo pihasauna on miljoona kertaa tunnelmallisempi ja sieltä saa varmasti paremmat löylyt kuin siitä sähkösaunan kiukaasta. 

Kohde 4: Wallinmaan talo 

Tämä arkkitehdin suunnittelema fiftari-talo oli jotenkin todella kaunis. Vaikka talon sisustus ei ollut yhtään itseni tyylinen, oli koti sisustuksineen todella upea arkkitehtuurinen kokonaisuus. Huonekalut ja esineet sopivat täydellisesti talon kanssa yhteen ja siellä oli muutenkin jätetty vanhaa pintaa näkyviin, kuten nuo portaiden hienot vanerikaiteet. Tämä kohde todisti taas sen, että sisustuksesta tai talosta voi pitää, vaikkei sellaisessa itse haluaisikaan asua.

Kohde 6: Kausalan meijeri 

Vanhassa meijerissä sijaitsee useampi asunto ja toimitiloja. Tämä avoinna oleva kohde oli persoonallinen koti, jonka sisustuksesta voisi päätellä omistajien nauttivan ehkä musiikista ja taiteesta. 

Yllätyin itsekin kuinka monta kohdetta sitten kuitenkin ehdin parissa tunnissa kiertää, vaikka aluksi luulin ettei aika riitä kuin pariin kohteeseen. Tapahtuma oli mielestäni hyvin totetutettu ja se näköjään toteutuu myös ensi vuonna. Kohteet olivat kaikki todella persoonallisia ja ne olivat omistajiensa näköisiä. Näistä kodeista olisi hyvin saanut aikaiseksi sen ohjelman, Kenen kotona. Kaikista asukkaista olisin melko varmasti osannut sanoa kuka asuu missäkin. Kodit olivat tunnelmallisen kotoisia, viihtyisän oloisia ja ne oli sisustettu sen näköisiksi kuin itse haluaa, eikä sen mukaan mikä on muodissa. On todella rohkeaa päästää kotiinsa päälistelemään ventovieraita ihmisiä, joten iso kiitos heille, jotka uskaltavat. Olen aina pitänyt sisustuslehdistä ja muiden kotien näkemisestä, joten tälläisiä tapahtumia voisi olla vaikka joka kylässä. 

Mikä näistä oli sinun suosikkisi ja kävitkö tapahtumassa? :)