Tähän väliin muutakin, kuin vain raksapostauksia. Helsinki Retro & Vintage Design Expo järjestettiin Kaapelitehtaalla loppiaisviikonloppuna ja sovimme ystäväni kanssa treffit sunnuntaiksi sinne. Emme olleet nähneet ystäväni kanssa pitkään aikaan, joten kuulumisien vaihto onnistui hyvin vanhojen tavaroiden ihastelun ohessa. Olin jo varautunut messujen ei kirppari-hintoihin ja ajattelinkin kierroksen olevan pelkkää ihastelua. Mutta löytyi reissulta jotain kotiin vietävääkin.
Tämä hieno karttapallo olisi ollut upea Ihanan miehen työhuoneeseen, mutta oli sillä hintaakin. Sen verran vanha se oli, että Suomikin oli vielä erimuotoinen kuin nykyään ja Afrikasta oli hieman eri näkemys.
Vanhoja hienoja leluja oli myynnissä paljon ja totesimmekin itse saavuttaneemme retro-iän, koska monet lelut olivat sellaisia, millä itse olemme leikkineet lapsena.
Nämä neuvostoaikaiset vaahtomuovilelut olivat kertakaikkiseen ihania. Jos ei olisi taas piheys iskenyt, mukaan olisi lähtenyt ihastuttava aasi ja hamsteri (kuvastavat minua :D ). Nämä kaikki lelut olivat kerännyt itselleen joku pariskunta aikanaan, ihan käyttämättömiä ja priimakuntoisia. Messumyyjä oli sitten ostanut koko kokoelman heiltä. Hyllyssä oli myös monta ihanaa Miska-nallea, joka oli vuoden -80 Moskovan olympialaisten maskotti.
Messuilta löytyi myös hyvä valikoima vintage vaatteita ja asusteita.
Nämä kaikki olisin voinut viedä kotiin.
Kotiin lähti kuitenkin nämä. Saksalainen Kienzlen keraaminen seinäkello. Olisikohan tuo -70 luvulta? Sitä kävin aluksi hieman hipelöimässä sen täydellisen vihreän sävyn takia ja koska kello vielä hetken kiertelyn jälkeen poltteli, oli se pakko käydä ostamassa. Samoin ostin pari matalaa Riihimäen lasin Kantti- purkkia. Näitä minulla on jo muutamia varastossa odottelemassa keittiön valmistumista.
Ja viimeisenä kunnon retrolöytö :D Samuli Edelmannin Peggy/Pienestä kii - LP suoraan -90 luvun alusta. Ihan vaan koska miks ei ja Samuli on ihana. LP-levyissä on kyllä niin paljon enemmän fiilistä, kuin spotify:ssa. Kaapelitehtaan vintage messuilla olen muistaakseni viimeeksi käynyt joskus kymmenen vuotta sitten. Mielestäni tapahtuma on ihan viihdyttävä ja vaikka sieltä ei raaskisi ostaakaan mitään, on esineitä ja tavaroita kiva käydä ihastelemassa ja varmasti taidelasin sekä astioiden keräilijät voivat tehdä sieltä löytöjä. Mukavaa tammikuun alkua! Seuraavaksi takaisin raksajuttuihin :)
Iitissä järjestettiin 1.päivä syyskuuta ensimmäistä kertaa Käy kotihin- tapahtuma. Hieman saman tyylinen kuin Loviisan vanhat talot- tapahtuma, mutta pienemmässä mittakaavassa. Loviisaan en viime viikonloppuna ennättänyt, joten tänne halusin ehdottomasti ehtiä. No aamupäivä meni Elimäellä Pestoomarkkinoilla Ihanan miehen kanssa vaihtaen tuttujen kanssa kylän juoruja, joten lähtöni Iittiin viivästyi. Mutta loppujen lopuksi ehdin kiertää yllättävän paljon kohteita.
Tapahtuman kartan ja esitteet sai poimia Iitin maatilatorilta ja siitä kartoitin itselleni reitin kohteisiin. Tapahtumassa oli kymmenen eri kohdetta eri puolilla Iittiä tai pikemminkin Kausalaa. Muutama kohde oli hieman kauempana keskustasta ja loput aivan keskustan tuntumassa. Kohteina oli eri ikäisiä ja näköisiä taloja ja pihapiirejä. Talot olivat auki klo 11-16 välillä ja monissa kohteissa oli pop up- kahviloita ja kirppiksiä.
Kohde 3: Issula
Remonttivaiheessa oleva maatila oli viehättävässä pihapiirissä, josta bongasin myös jonkun vierailijan ihanan kuplan. Tuollaisesta olen haaveillut jo teini-ikäisestä asti. Issula on Call it home- bloggaajan kakkoskoti, jonka tuvan remonttivaiheeseen pääsi tutustumaan sisällä talossa. Navetan ylisillä oli myös kirppis, jonka takia kurvasin tänne ensimmäisenä. Olin lukenut, että myynnissä oli mm. pönttöuunin kuoret, niin tulin tarkistamaan olisiko ne muuttaneet meille. Kuoret oli kyllä priimakuntoiset, mutta pönttis oli liian matala meidän tupaan.
Kohde 2: Viitalan talo
Myös tämä kohde oli hieman kauempana keskustasta, joten ajelin vielä tänne ennen keskustan kohteita. Talon nainen kertoi sisustaneensa kodin melkein pelkästään kirppiksiltä ostamillaan tavaroilla. Ainoastaan yksi piironki ja kahvimylly oli kuulemma tullut perintönä. Talossa olikin todella kauniita esineitä sekä huonekaluja ja varsinkin noista jugend- valaisimista olin kateellinen. Nekin oli taloon tullut, koska joku perikunta ei niitä enää halunnut pitää. Mistäköhän tuollaisia perikuntia löytäisi.
Piha oli kekseliäästi toteutettu ja oli ihanan runsas. Piha-aitassa toimi myös hotelli, josta sai varata huoneen yöpymistä varten. Siellä oli kuulemma juuri majoittanut joku motoristikin Etelä-Euroopasta asti. Huoneet olivat runsaan mummomaiset, niinkuin omistaja kertoi ja sanoi, että sellaista sisustusta ei ole kaikki oikein sietäneet. Minusta huoneet olivat oikein viihtyisän näköiset. On varmasti ainakin mieleenpainuva majoituskohde.
Kohde 8: Anttilanmäen talo
Tässä upeassa rakennuksessa, joka on rakennettu 1907, asuu nuori perhe. He ovat kunnostaneet kaunista kotiaan pikkuhiljaa ja paljon on kuulemma vielä tekemättä, mutta hyvältähän siellä näytti jo nyt.
Vanhoja tapettilöydöksiä seinistä.
Kohde 5: Asemapäällikön talo
Suuren remontin läpikäynyt asemapäällikön talo sijaitsee aivan Kausalan aseman vieressä. Talossa asui vanhempi pariskunta ja kodissa oli muutenkin hyvin mummolaksi sopiva fiilis. Remontissa huoneisiin oli saatu lisää kattokorkeutta ottamalla esiin vanhat kattopinnat, muuten pinnat olivat suurilta osin uusia. Minun huomio kiinnittyi tuohon kauniiseen ryijyyn, joka on kuulemma Varsinais-Suomesta.
Nämä punatiiliset rakennukset ovat vain niin ihania <3
Pihan perällä oli ihastuttava ulko-sauna, joka on ilmeisesti ollut aikoinaan rautatieläisten käytössä. Talon isäntä sanoi, että käyttävät sitä edelleen ahkerasti, vaikka vedet pitääkin kantaa toiselta puolelta pihaa ja sisälläkin olisi käyttämättä jäänyt sähkösauna. Mutta uskon, että tuo pihasauna on miljoona kertaa tunnelmallisempi ja sieltä saa varmasti paremmat löylyt kuin siitä sähkösaunan kiukaasta.
Kohde 4: Wallinmaan talo
Tämä arkkitehdin suunnittelema fiftari-talo oli jotenkin todella kaunis. Vaikka talon sisustus ei ollut yhtään itseni tyylinen, oli koti sisustuksineen todella upea arkkitehtuurinen kokonaisuus. Huonekalut ja esineet sopivat täydellisesti talon kanssa yhteen ja siellä oli muutenkin jätetty vanhaa pintaa näkyviin, kuten nuo portaiden hienot vanerikaiteet. Tämä kohde todisti taas sen, että sisustuksesta tai talosta voi pitää, vaikkei sellaisessa itse haluaisikaan asua.
Kohde 6: Kausalan meijeri
Vanhassa meijerissä sijaitsee useampi asunto ja toimitiloja. Tämä avoinna oleva kohde oli persoonallinen koti, jonka sisustuksesta voisi päätellä omistajien nauttivan ehkä musiikista ja taiteesta.
Yllätyin itsekin kuinka monta kohdetta sitten kuitenkin ehdin parissa tunnissa kiertää, vaikka aluksi luulin ettei aika riitä kuin pariin kohteeseen. Tapahtuma oli mielestäni hyvin totetutettu ja se näköjään toteutuu myös ensi vuonna. Kohteet olivat kaikki todella persoonallisia ja ne olivat omistajiensa näköisiä. Näistä kodeista olisi hyvin saanut aikaiseksi sen ohjelman, Kenen kotona. Kaikista asukkaista olisin melko varmasti osannut sanoa kuka asuu missäkin. Kodit olivat tunnelmallisen kotoisia, viihtyisän oloisia ja ne oli sisustettu sen näköisiksi kuin itse haluaa, eikä sen mukaan mikä on muodissa. On todella rohkeaa päästää kotiinsa päälistelemään ventovieraita ihmisiä, joten iso kiitos heille, jotka uskaltavat. Olen aina pitänyt sisustuslehdistä ja muiden kotien näkemisestä, joten tälläisiä tapahtumia voisi olla vaikka joka kylässä.
Mikä näistä oli sinun suosikkisi ja kävitkö tapahtumassa? :)
Hankin Thaimaan reissulta tuliaisiksi muutamia sisustusjuttuja. Löysin Koh Taon saarelta yhdestä pikkuputiikista tälläisiä ihania kookospähkinöistä tehtyjä amppeleita. Tajusin, ettei noihin oikein voi mitään multakasveja laittaa, koska kauniit koristereiät eivät näkyisi ja ne pitäisi muutenkin vuorata jollain, että mullat pysyisi sisällä. Keksin, että jotkut patterituikut voisivat olla niissä kivat. Eivät aiheuttaisi palovaaraa (syttyykö pähkinät helposti?) ja koristeet korostuisivat kivasti. Mutta kotiin tultaessa tajusin, että aika valoisaa alkaa olla, joten tuikut saavat jäädä ensi syksyyn.
Sitten muistin nämä tämän hetken (tai taidan olla aina niin myöhässä näissä muotiasioissa) trendikkäät ilmakasvit, jotka eivät tarvitse multaa. Ne voivat pönöttää vaikka keskellä pöytää ja voivat siinä ihan hyvin. Ne nappaavat ilmasta tarvitsemansa kosteuden ja niille riittää kun niitä silloin tällöin suihkuttelee vedellä tai upottaa hetkeksi veteen. En oikein alkuun näistä innostunut, kun niitä jossain näin. Ne näyttävät mielestäni vähän onnettomilta puskasta repäistyiltä tupsuilta. Mutta päätin tutustua näihin outoihin tupsuihin ja ostin pari sellaista Kouvolan Rosariumista. Saa nähdä osaanko hoitaa niitä oikein ja viihtyvätkö ne meillä. Toinen ainakin puskee uutta lehteä, joten en ainakaan vielä viikossa ole niitä tappanut.
Ja ovathan ne ihan hauskan näköisiä hengaillessaan noissa kookospähkinän puolikkaissa. Sitten kun haluan niihin tuikut, on kasvit helppo siirtää uuteen paikkaan.
Bangkokista löysin meille kotiin Ganesha- patsaan. Hänen pitäisi tuoda onnea ja symboloi uusia alkuja. Ganesha-patsas on myös ensimmäinen esine, joka hindulaisessa kulttuurissa viedään uuteen kotiin. Sen alla olevan lautasen olen aikoinaan saanut nepalista tuliaisena. Löysin Bangkokista myös ihanan kuuloisen äänimaljan. Pienin koiramme, Valma oli tosin sitä mieltä, että sitä ei tarvitse kotona soittaa. Mutta katsotaan tottuuko hän siihen. Nyt laitoin pääsiäisen kunniaksi maljaan pari vuotta sitten askartelemani marmoroidut kananmunat. Ne on tehty meidän omien kanojen munista. Niistä on enemmän vanhoja pääsiäiskuvia ja ohjeet täällä: http://tuleentuijottaja.blogspot.com/2016/03/paasiainen.html
Ostin tänään kimpun tulppaaneita pääsiäiskukiksi. Sen enempää pääsiäismeininkejä ei taida tänä vuonna olla, sillä ostin myös useamman rullan ilmansulkupaperia ja huomenna ajateltiin alkaa askartelemaan uuden talon yläkerran lattioita. Siinä se pääsiäinen hyvin meneekin.
