Retroverhot

Huoneiden lattiaremontin yhteydessä en enää löytänyt tilaa mistään vanhalle isolle arkulle. Vanerinen arkku on ollut täynnä mummon vanhoja kapioita. Kymmenittäin vanhoja lakanoita, tyynyliinoja, pöytäliinoja, verhoja, nenäliinoja jne. Mummoni oli todella säästäväinen eli toisinsanoen pihi, joten mitään ei ollut heitetty menemään, edes puhkikuluneita pyyhkeitä. Arkku oli odotellut pitkään, että kävisin sen läpi ja säästettävät säästetään ja lopuille uusi sijoituskohde. Nyt kun se raahattiin keskelle eteistä, oli asialle pakko tehdä jotain. Kapiot läpikäytynä, päädyin säästämään itselleni noin puolet, reilut neljä muovilaatikollista ihania retroverhoja, pitsejä, valkoisia tyynyliinoja, pöytäliinoja ja -kappoja ja askarteluun päätyviä kankaita. Tyhjälle arkulle löytyi sijoituspaikka Pikkuveikan talosta. 

Verhosaalis oli positiivisin yllätys. Nyt on käyty läpi paljon retroverhoja, jotka ovat olleet aiemminkin tässä talossa käytössä. Sieltä löytyi myös jouluksi kivat punaiset verhot. Yhdestä kudotusta sängynpeitteestä ajattelin askarrella uudet päälliset koirien peteihin. Tulisi ainakin kestävät. 

Ensimmäisenä sai eteinen uudet verhot ikkunaan. Siellä ei olekaan moneen vuoteen ollut verhoja, kun eteisen sävymaailma on hieman haastava verhojen valinnalle. Verhopinkasta löytyi täydellisen väriset verhot. Samaa pinkkiä kuin seinissä, vihreää niinkuin viherkasveissa ja mustaa niinkuin penkissä. Nyt menee vähän aikaa taas totutellessa, että eteisessä on todellakin verhot ja vielä niin hienot.

Olen niin innoissani, että löysin näin paljon kaikkea hienoa ja sellaista, mitä meillä oli koko ajan olemassa. Eipähän tarvitse lähteä kirppiksille tai muutenkaan verhokaupoille pitkään aikaan. Kiitos säästäväisen mummon. :)

Ai niin! Huomasin, että blogissani on vierailtu yli 15 000 kertaa. Aivan mahtavaa! Kiitos! :)

11 asiaa minusta

Sain Pikkukylän kasvatti- blogista, Klik! haasteen jo joskus keväällä, jossa pitäisi vastata 11 kysymykseen ja haastaa muita blogeja mukaan. Tässä ne tulee vihdoinkin.
Tekstiä piristämässä meidän koirulit, Pinja, Valma ja Halla, kuvattuna joskus elokuussa. Kuvalaatu vähän kärsi, kun jouduin noukkimaan kuvat facestani, kun en ole omalla koneellani.

1. Lempi blogisi?
Varmaankin Diagnoosi sisustusmania, se on tyyliltään mielestäni paras ja omaa silmää miellyttävä. Casa-X blogissa on omaa ajatuksenkulkuani kuvaavia juttuja ja pystyn hyvin samaistumaan niihin. Molemmissa myös upeita kuvia. Luen eniten sisustusblogeja, joissa kauniit kuvat ovat pääasiassa.

 2. Lapsuuden unelma-ammattisi?
Ihan pienenä halusin johonkin hevosiin liittyvään ammattiin tai sitten teatterimaskeeraajaksi. Yläasteella halusin eläinlääkäriksi, suoritin tet-harjoittelunkin kunnan eläinlääkärillä. Lukiossa tajusin, että arvosanani eivät millään riittäisi eläinlääkikseen pääsemiseen, joten hautasin sen ajatuksen. Vaihtarivuotena halusin lopettaa lukion ja opiskella entisöijäksi, onneksi suoritin lukion loppuun. Sitten päädyin maalarikouluun ja sieltä huonekalurestauroijaksi. Eläimiä ja maalaamista, niitä olen aina rakastanut.

3. Haave, joka haluaisit toteuttaa?
Näitähän olisi vaikka kuinka paljon. Niistä voisi tehdä oman bucket listin. Osa varmaan toteutuu ja osa ei, mutta haaveilu on vaan niin mukavaa.

4. Ärsyttävin piirre itsessäsi?
Tähän olisi varmaan helpompi jonkun läheisen vastata. Ainakin myöhästely.

5. Lempi vuodeaikasi?
Ehdottomasti kesä. Palelen noin 11 kuukautta vuodesta, joten hellekesä on enemmän kuin toivottu minun puolesta. Pidän siitä, kun on valoisaa, lämmintä, ovia voi pitää levällään ulos asti, eikä tarvitse pakkautua paksuihin vaatteisiin aina kun menee ulos. En ole kuitenkaan kova ottamaan aurinkoa, koska palan herkästi, joten vaikka rakastan hellettä, lempipaikkani löytyy puolivarjosta. Syksyssä pidän väreistä ja siitä, että pimeinä iltoina voi hyvällä omallatunnolla koteloitua sohvan nurkaan kutomaan sukkaa. Mutta silti, kylmyys, en tykkää.

6. Mitä harrastat?
Omia töitäni, maalailen ja remppailen vapaa-ajallakin. Varsinkin syksyllä ja talvella neulon. Opettelin villasukan neulomisen vasta toissa talvena ja niitä olen väsäillyt jonkin verran, mutta olen aika hidas neuloja. Eläinten kanssa oleskelu ja hoitaminen on myös mieluisaa ja niiden hoivaaminen tulee minulta luonnostaan. Olen aina viihtynyt enemmän eläinten kuin ihmisten seurassa. Hallan, meidän labradorin kanssa käyn syksyisin sorsametsällä.

Blogien lukemisen voisi varmaan lukea myös harrastukseksi, samoin kuin somessa roikkumisen, jota teen liikaakin. Tykkäilyn voi siis lukea harrastukseksi eli tykkään tykkäillä facessa ja instassa. Luin jutun introverteista ihmisistä, jossa luki, että monille some on mieluisa paikka, koska netissä voi muotoilla sanottavansa huolellisesti. Ymmärrän hyvin. Olen vähän kompelö verbaalisesti, niin tämä pyyhintä-näppäin on aika mukava. 
Harrastan myös astangajoogaa. Siinä oli välillä aika pitkä tauko, mutta nyt taas tämän vuoden puolella lähtenyt hyvin käyntiin. Huomaamattani olen myös alkanut harrastaa yhdistystoimintaa. Olen mukana Kymenlaakson rakennusperinneyhdistys Iisakki ry:n hallituksessa, samoin kuin Kouvolan Ashtanga Yoga ry:ssä.  

7. Mitä leivoit viimeeksi?
Leivon aika harvoin, vaikka pidän siitä todella paljon. Tiedostan sokeriongelmani ja sen takia en voi leipoa usein, koska imuroisin helposti kaikki leipomukset omaan suuhuni. Myöskään pakkaseen on ihan turha tehdä vierasvaraa, koska ne häviävät sieltäkin suht nopeasti. Viimeeksi taisin leipoa ystävänpäiväksi maapähkinävoi-suklaa-keksejä, rasiallinen taisi kestää yhden viikonlopun ja juhannuksena tein juustokakun.

8. Suolainen vai makea?
No todellakin se makea.

9. Paras paikka maailmassa?
Oma koti tai kesämökki.

10. Idolisi?
Oma äitini

11. Miksi olet aloittanut bloggaamaan?
Pidän valokuvaamisesta ja halusin laittaa kuviani johonkin muualle jakoon kuin pelkästään facebookkiin. Blogi on minulle päiväkirja, johon on mukava palata katselemaan omia aikaansaannoksiaan ja huomata, että hei, olenhan minä joskus edes saanut jotain aikaiseksi. Blogeissahan monesti kaunistellaan arkea ja elämää ylipäänsä, mutta ei siinä minusta mitään väärää ole. Todennäköisesti kaikki tietävät, ettei kenelläkään aina niin ruusuista ole. Enkä minäkään halua blogiini avautua välttämättä ikävistä asioista, vaan pitää sen positiivisena. Se toimii itsellekin piristeenä silloin, kun seilataan syvissä vesissä.  
Yksi syy bloggauksen aloitukseen oli siivous. Ajattelin, että alkaisin siivoamaan useammin, kun laitan kuvia kodistamme nettiin. No onko niitä kotikuvia ollut paljoakaan, no ei ole. ;) Olen maailman laiskin siivoaja. Koitan ryhdistäytyä tässä asiassa, siis kodin kuvaamisessa, en siivoamisessa. 

Haastan mukaan Kälyseni blogin, harmaapuutalo.blogspot.fi Siellä voi ihastella kaunista lapsiperheen arkea ja komeita leipomuksia.
Laitetaan samat kysymykset jakoon.

Lankakorien tuunaus

Pikkuveikkani edesmenneellä kummisedällä Ekulla oli aikoinaan oma piirtämö, jossa hän työskenteli aikaa ennen CAD-ohjelmia ja muita nykyajan hömpötyksiä. Aikana jolloin käytettiin sitä kuuluisaa kynää ja paperia. Eläköitymisen jälkeen hänelle jäi iso varasto piirtämön tavaroita, joista hän myöhemmin lahjoitti osan kouluille. Hänen vielä eläessään kävimme kerran läpi hänen varastoaan ja oli puhetta, että voisin halutessani saada sieltä jotain. Asia jäi silloin ja unohtui. 

Tänä kesänä muutama vuosi hänen poismenonsa jälkeen hänen poikansa alkoi tyhjentämään varastoa. Suuri osa tavaroista meni roskalavalle, joten kävin pelastamassa sieltä tavarat, jotka kannatti säästää. Mukaan tarttui mm. valopöytä, piirustus- ja jäljentämispapereita, viivaimia, kirurginveitsiä, rullakoita ja muuta piirustussälää. Otin mukaan myös tälläiset lankakorit/rullakot. Ensin ajattelin niitä verstaalle, mutta hetken katseltuani niitä päädyin siihen, että niistä saisi kotiin kivat säilytyskalusteet. Rosterin sävy ei vaan miellyttänyt, joten jotain näille piti tehdä.

Puhdistin metallipinnat ja suojasin pyörät maalarinteipillä. Pohjamaalasin rullakot harmaalla spraypohjamaalilla.

Isomman rullakon jätin harmaalle pohjamaalipinnalle ja pienemmän pintamaalasin mintunvihreällä pintamaalilla. 

Rullakoissa voisi säilyttää esim. lehtiä tai kirjoja, viherkasveja, lankakeriä jne. Vielä ne eivät ole löytäneet lopullista paikkaansa kotona, kun meillä on menossa lattiaremontti työhuoneissa, makkarissa ja olohuoneessa. Niistä lisää myöhemmin. Kuvassa näkyykin jo Ihanan miehen työhuoneen uutta lattiaa. Ehkä olisi jo aika tehdä meiltä kotoakin enemmän postauksia. Niitä on tullut tehtyä aika vähän.

Lahden jenkkiautonäyttely 2015

Tässä hieman kuvakoostetta Lahden jenkkiautonäyttelystä, joka järjestettiin 3.- 4.10. 

Tämän kuvan nappasin ajatellen veljen tyttöä, joka on kova frozen-fani. Tai no, voin myöntää, niin olen itsekin. ;)

Tämä pyörä ja alla oleva pick up olivat minun suosikkejani tämän vuoden näyttelystä. Ja paras somistus oli tietenkin oma tekemä, Klik!

Lauantaipäivän kruunasi lempibändini, Agents. Heitä olen fanittanut kohta jo 17 vuotta. 

Somistusta Lahden jenkkiautonäyttelyssä

Kummityttömme perheen auto, vuoden -66 Plymouth Valiant valittiin yhdeksi näyttelyautoksi tämän vuoden Lahden jenkkiautonäyttelyyn. Isäntä Tommi pyysi minua suunnittelemaan ja toteuttamaan autolle sopivan näyttelysomistuksen. En ole koskaan aiemmin tälläistä tehnyt, mutta ajatuksena se oli niin mielenkiintoinen, että suostuin pikinmiten. Ensimmäisenä ajatuksena tuli auton aikakauden tyylinen sisustus, koska mööpeleiden kautta tätä asiaa lähestyminen tuntui luontevimmilta. Minulla oli valmiiksi kotona 60-luvun huonekaluja, joten niitä yhdistelemällä alkoi kokonaisuus hahmottua. Viime perjantaina pakkasin auton ja ajoimme peräkanaa Lahteen rakentamaan näyttelyosastoa. 

Aluksi hieman harmitti, kun luvattu seinänvieruspaikka olikin pieni loossi, mutta saimme kuitenkin lopulta kaiken oleellisen mahtumaan tilaan. Onneksi tulimme paikalle suht ajoissa, myöhemmin illalla auton sullominen muiden autojen välistä olisi voinut olla vielä hankalampaa. Kamat saatiin paikoilleen ja sitten vain odotettiin lauantaita, jolloin näyttely aukeaisi ja saataisiin kunnon valot, jotta auto ja somistuskin näyttäisivät joltain. Ja kyllähän ne näyttivätkin. :)

Idea somistuksessa oli 60-luvun olohuone, joka muistuttaisi auton valmistusaikakaudesta. 

Tiikkisestä tv-tasosta tuli huoneeseen sivupöytä. Taso oli ollut vanhempieni parvekkeella kukkapöytänä ties kuinka pitkään ja oli myös siinä kunnossa. Kannen viilut olivat irronneet ja metallijalat olivat ruosteessa. Viilut liimasin nahkaliimalla takaisin paikoilleen. Siklasin ja hion vanhat krakeloituneet lakat pois ja lakkasin sen uudelleen sellakalla ja laitoin sen päälle suojavahan. Jaloista hioin ruosteet pois, pohjamaalasin ruostesuojamaalilla ja pintamaalasin mustalla mattaspraymaalilla. Pyöristä irrotin kumipyörät pois ja käsittelin ruosteiset metallipinnat sitruunahapolla. Osat takaisin paikoilleen ja valmista tuli. 

Rekvisiitaksi päätyivät vihreä emalinen Messikalle kahvipannu, jonka löysin keväällä kirppikseltä, vanha King Cola- pullo, tsekkiläinen sydänkahvikuppi ja pitsiliina. Tommi pyysi minua laittamaan myös oman mainoksen jonnekin, niin jemmasin sen vanhan tietokirjan sisälle. Värjäsin tulostuspaperit teellä vanhemman näköisiksi ja tulostin niihin Fenixin mainoksen. Paperit liimasin sprayliimalla kirjansivuihin kiinni.

Kuvassa tv-tason pyörät ennen ja jälkeen sitruunahappo- käsittelyn.

60-luvun kernipintaisia tuoleja meiltä löytyy kaksi kappaletta. Ne ovat muistaakseni mummon veljen vanhoja. Sille riitti huolloksi pelkkä pölyjen pyyhintä. Emäntä Eeva oli tehnyt hienon Plymouth-tyynyn koristeeksi ja toi myös teemaan sopivan isoäidinneliö-viltin. Räsymatot ovat meiltä kotoa ehtymättömästä räsymattovarastostamme.

Poseerattiin vielä Eevan kanssa auton kyljessä, kun oltiin oikein mekot päällä kylillä. :)

Telkkarin päälle pääsivät uusvanha kelloni, anopinkieli ja tietysti Urho.

Televisio on ollut meidän piha-aitassa ainakin niin pitkään kuin minä muistan. Mietin jo joskus aiemmin, että pitäisi tuoda se pois sieltä ja katsoa saisiko sen johonkin käyttöön, ettei tarvitsisi sitä aitassa makuuttaa. Nyt tuli hyvä tilaisuus saada jotain aikaiseksi ja kannoimme Ihanan miehen kanssa telkkarin verstaalle ja hän purkasi siitä kuvaputkisisukset pois. Mietimme, että voisi kokeilla, jos tv-kaapin sisälle saisi taulutelkkarin sopimaan, niin silloin se pääsee Ihanan miehen työhuoneeseen jatkokäyttöön näyttelyn jälkeen. 

Pesin pahimmat liat pois, mutta muuten en ehtinyt vielä tekemään pinnalle mitään. Suht hyvässä kunnossa se olikin, kannessa pari tahraa ja joistain kohdin lakkapinta kulunut pois. Sisäpuolen muovikehys jätettiin paikoilleen ja sahasin sen taakse sopivan kokoisen kovalevypalasen. Levyyn maalasin pinstriping maaleilla esittelytekstin autosta. 
Harvemmin kehun omia tekeleitäni ja ideoitani, mutta tästä somistuksesta tuli mielestäni todella onnistunut. Tottakai sitä voisi vielä enemmän hioa, mutta ehkä sitten vaikka kevään Classic-näyttelyyn, johon Valiantia jo pyydettiin. Olin todella yllättynyt, että omastakin päästä tulee edes joskus näinkin toimia ja onnistuneita ajatuksia. *taputtaa itseään selkään*

                             Kyllä saman aikakauden muotoilut vaan sopivat hyvin yhteen.

                                         Seuraavaksi sitten kuvakoostetta koko näyttelystä.