Kummityttömme perheen auto, vuoden -66 Plymouth Valiant valittiin yhdeksi näyttelyautoksi tämän vuoden Lahden jenkkiautonäyttelyyn. Isäntä Tommi pyysi minua suunnittelemaan ja toteuttamaan autolle sopivan näyttelysomistuksen. En ole koskaan aiemmin tälläistä tehnyt, mutta ajatuksena se oli niin mielenkiintoinen, että suostuin pikinmiten. Ensimmäisenä ajatuksena tuli auton aikakauden tyylinen sisustus, koska mööpeleiden kautta tätä asiaa lähestyminen tuntui luontevimmilta. Minulla oli valmiiksi kotona 60-luvun huonekaluja, joten niitä yhdistelemällä alkoi kokonaisuus hahmottua. Viime perjantaina pakkasin auton ja ajoimme peräkanaa Lahteen rakentamaan näyttelyosastoa.
Aluksi hieman harmitti, kun luvattu seinänvieruspaikka olikin pieni loossi, mutta saimme kuitenkin lopulta kaiken oleellisen mahtumaan tilaan. Onneksi tulimme paikalle suht ajoissa, myöhemmin illalla auton sullominen muiden autojen välistä olisi voinut olla vielä hankalampaa. Kamat saatiin paikoilleen ja sitten vain odotettiin lauantaita, jolloin näyttely aukeaisi ja saataisiin kunnon valot, jotta auto ja somistuskin näyttäisivät joltain. Ja kyllähän ne näyttivätkin. :)
Idea somistuksessa oli 60-luvun olohuone, joka muistuttaisi auton valmistusaikakaudesta.
Tiikkisestä tv-tasosta tuli huoneeseen sivupöytä. Taso oli ollut vanhempieni parvekkeella kukkapöytänä ties kuinka pitkään ja oli myös siinä kunnossa. Kannen viilut olivat irronneet ja metallijalat olivat ruosteessa. Viilut liimasin nahkaliimalla takaisin paikoilleen. Siklasin ja hion vanhat krakeloituneet lakat pois ja lakkasin sen uudelleen sellakalla ja laitoin sen päälle suojavahan. Jaloista hioin ruosteet pois, pohjamaalasin ruostesuojamaalilla ja pintamaalasin mustalla mattaspraymaalilla. Pyöristä irrotin kumipyörät pois ja käsittelin ruosteiset metallipinnat sitruunahapolla. Osat takaisin paikoilleen ja valmista tuli.
Rekvisiitaksi päätyivät vihreä emalinen Messikalle kahvipannu, jonka löysin keväällä kirppikseltä, vanha King Cola- pullo, tsekkiläinen sydänkahvikuppi ja pitsiliina. Tommi pyysi minua laittamaan myös oman mainoksen jonnekin, niin jemmasin sen vanhan tietokirjan sisälle. Värjäsin tulostuspaperit teellä vanhemman näköisiksi ja tulostin niihin Fenixin mainoksen. Paperit liimasin sprayliimalla kirjansivuihin kiinni.
Kuvassa tv-tason pyörät ennen ja jälkeen sitruunahappo- käsittelyn.
60-luvun kernipintaisia tuoleja meiltä löytyy kaksi kappaletta. Ne ovat muistaakseni mummon veljen vanhoja. Sille riitti huolloksi pelkkä pölyjen pyyhintä. Emäntä Eeva oli tehnyt hienon Plymouth-tyynyn koristeeksi ja toi myös teemaan sopivan isoäidinneliö-viltin. Räsymatot ovat meiltä kotoa ehtymättömästä räsymattovarastostamme.
Poseerattiin vielä Eevan kanssa auton kyljessä, kun oltiin oikein mekot päällä kylillä. :)
Telkkarin päälle pääsivät uusvanha kelloni, anopinkieli ja tietysti Urho.
Televisio on ollut meidän piha-aitassa ainakin niin pitkään kuin minä muistan. Mietin jo joskus aiemmin, että pitäisi tuoda se pois sieltä ja katsoa saisiko sen johonkin käyttöön, ettei tarvitsisi sitä aitassa makuuttaa. Nyt tuli hyvä tilaisuus saada jotain aikaiseksi ja kannoimme Ihanan miehen kanssa telkkarin verstaalle ja hän purkasi siitä kuvaputkisisukset pois. Mietimme, että voisi kokeilla, jos tv-kaapin sisälle saisi taulutelkkarin sopimaan, niin silloin se pääsee Ihanan miehen työhuoneeseen jatkokäyttöön näyttelyn jälkeen.
Pesin pahimmat liat pois, mutta muuten en ehtinyt vielä tekemään pinnalle mitään. Suht hyvässä kunnossa se olikin, kannessa pari tahraa ja joistain kohdin lakkapinta kulunut pois. Sisäpuolen muovikehys jätettiin paikoilleen ja sahasin sen taakse sopivan kokoisen kovalevypalasen. Levyyn maalasin pinstriping maaleilla esittelytekstin autosta.
Harvemmin kehun omia tekeleitäni ja ideoitani, mutta tästä somistuksesta tuli mielestäni todella onnistunut. Tottakai sitä voisi vielä enemmän hioa, mutta ehkä sitten vaikka kevään Classic-näyttelyyn, johon Valiantia jo pyydettiin. Olin todella yllättynyt, että omastakin päästä tulee edes joskus näinkin toimia ja onnistuneita ajatuksia. *taputtaa itseään selkään*
Kyllä saman aikakauden muotoilut vaan sopivat hyvin yhteen.
Seuraavaksi sitten kuvakoostetta koko näyttelystä.
Täytyy todeta, että kyllä on automuotoilu mennyt tylsään suuntaan. Kaikki on samanlaisia sämpylöitä nykyään, mutta onneksi kesäaikaan on liikenteessäkin jotakin ihailtavaa, kun vanhat autot lähtevät liikkeelle! Jään innolla odottamaan kuvakoostettasi!
VastaaPoistaJoo kyllä nykyautot ovat tylsää katseltavaa. Omia lemppareita ovat 40-50-luvun autojen pyöreät muodot. Vähänkö olisi hienoa jos jotkut autotehtaat alkaisivat uudelleen valmistaa retromalleja. :)
Poista