Kirjoittelin kesällä siitä, kun maalailin tälläisiä kivimansikoita mansikkamaalleni. Siitä voit lukea täältä.
Tarkoitus näillä mansikoilla oli karkoittaa pahaiset linnut oikeiden mansikoiden kimpusta. Olin tosin vähän skeptinen niiden toiminnasta, mutta hauska niitä oli tehdä.
Näin kesän jälkeen voin kyllä todeta, että hyvinhän ne toimivat. Vaikka kesä oli viileä ja sateinen, tuli mansikoita aikamoinen sato. Ensinnäkin ne olivat ihan jäätävän kokoisia ja niitä tuli paljon. En kuitenkaan löytänyt kuin yhdestä mansikasta linnun nokkaisun jäljen. Enemmän satoa verotti home, jota sateinen kesä aiheutti. Joten en tiedä olivatko maalatut kivet todella niin onnistunut lintujen karkoittaja vai mistä johtui, ettei lintuja pörrännyt mansikkamaan yllä oikeastaan koko kesänä.
Joten taidampa kerätä kivimansikat talteen ja laittaa jatkokäyttöön ensi kesänä. Niitä voisi tehdä vielä vaikka lisääkin.
Äänestän tämän keksinnön siis jatkoon ja toivon ensi kesäksi yhtä hyvää mansikkasatoa. Tosin ilman niitä sateisia ja viileitä kelejä...
Viime viikon maanantaina aloitettiin jumppaamalla käsin noin 16 000 kiloa harkkoja lavoilta perustusten viereen, jotta muurarit pääsivät aloittamaan sokkelin muurausta. Onneksi oli talkoolaisia mukana, ettei tarvinnut kahdestaan niitä paikoilleen raahata. Koko porukka oli tosin viikonloppuna juhlinut Ihanan miehen 4-kymppiset railakkaasti, joten viimeistään tässä vaiheessa tuli hikoiltua juhlat ulos.
Sokkelin muurausta itse tehtynä oli mietitty aiemmin, mutta todennäköisesti olisimme vieläkin muuraamassa sitä, jos olisimme siihen ryhtyneet. Joten ajan säästämiseksi saimme hommiin paikalliset Jokisen muurarimiehet. Nämä taitavat muurarit ovat muuranneet mm. vanhempieni talon takka-hella-leivinuunin, josta kuvia voit katsella täältä ----> http://tuleentuijottaja.blogspot.com/2014/05/antiikkilaastia-morskareen-pintaan.html
Sokkeli saatiin oikeaan korkoon viikossa, vaikka sade verotti työskentelytahtia ja rälläkän käyttöä. Viikonloppuna mies lisäili raudoituksia ontelolaattoja varten ja tasoitin kuralla pienen viisteen anturaan, jotta vesi valuisi oikeaan suuntaan poispäin sokkelista. Sen jälkeen kiinnitettiin patolevy paikoilleen.
Tällä viikolla kaivurikuskimme tuli tekemään maatäytöt sokkelin ulkopuolelle ja hän tasoitti muutenkin pihaa. Samalla sokkelin sisäpuolelle lisättiin myös routalevyt ja niitten päälle tuli mursketta suojaamaan levyjä. Näitä täyttöhommia ja murskeen levittelyä tehtiin hiki hatussa vielä perjantai aamunakin, koska ontelolaattojen ja nosturin oli tarkoitus tulla samana päivänä klo13.
Ontelolaatat ja nosturikin saatiin tontille ihan aikataulussaan ja pääsimme aloittamaan laattojen asennuksen paikoilleen sokkelin päälle. Onneksi saatiin taas talkooporukkaa paikalle sekä meidän tarkan mittamiehen, joita ilman ei hommasta olisi tullut mitään.
Laatat saatiin asennettua ilman ongelmia paikoilleen ja nythän meillä on jo melkeinpä lattia talossa. Ontelolaattojen välien valu tapahtuu ensi tiistaina, jonka jälkeen odotellaan vain Tenderin porukkaa paikalle pystyttämään hirsikehikkoa. Näillä näkymin meillä saattaa olla hyvällä säkällä talo säältä suojassa joulukuuhun mennessä. Tähän asti hommia on jouduttu tekemään aika tiukalla aikataululla, mutta nyt kiire alkaa helpottaa, kun kaikkien toimijoiden aikataulut on otettu kiiinni. Kun talo on pystyssä, jatkamme sisätöitä sitten omassa tahdissamme. Mitään tarkkaa aikataulua muuttovalmiista talosta ei ole. Toiveena olisi ehkä ensi kesänä päästä muuttamaan. Sen näkee sitten. Nyt toivon vain kuivaa marraskuuta , jotta hirsien pystytys sujuu ongelmitta ja hyvässä kelissä.
Olen ollut koko ajan hieman pelko perseessä, että jotain tässä epäonnistuu aikataulujen tai toiminnan suhteen. Meillä on ollut niin huono säkä näiden rakennusten kanssa (milloin palaa navetta, tulee vesivahinko tai pari ja milloin talo homehtuu), että en ole oikein uskaltanut iloita täysillä tästä asiasta, että saamme uuden terveellisen kodin. Ja varsinkin, kun eräs läheinen ihminen ei ole hyväksynyt tätä projektia ollenkaan, koska hänen mielestään vanhassa talossa ei ollut mitään vikaa ja haluamme vain huvin vuoksi rakentaa hirsilinnan, niin onhan tässä vähän sellainen olo, että saako tästä edes iloita.
Tiedän kyllä pohjimmiltaan, että ratkaisu oli ainut oikea ja hyvä, mutta kyllähän muiden mielipiteet asiaa vastaan silti kaivertavat mieltä.
Talon pohjien ja perustusten teko viivästyi jonkin verran, kun odotimme todella pitkään perustuskuvia insinööriltä. Pari viikkoa sitten saimme kuitenkin aloitettua pohjien kaivuun. Vanha talo purettiin kesän aikana ja osa sen betonirakenteista murskattiin ja jätettiin maatäytteeksi vanhan alakerran paikalle. Päädyimme varmuuden vuoksi siirtämään uuden talon paikkaa hieman pihalle päin, jotta se ei jäisi vanhan kellarikerroksen päälle, jos maa alkaisi painumaan enemmän.
Alunperin piti kaivaa 1,4m monttu, koska sokkelista tulee niin korkea, että jo valmiiksi mäen päälle tuleva talo olisi noussut liian korkealle. Kun oli kaivettu 1,2m, tuli vastaan kova liuskesavi. Koska Elimäki on vanhaa merenpohjaa ja täällä tätä savea riittää, ei syvemmälle uskallettu kaivaa, jottei savipatja puhkeaisi.
Hiekkapohjan päälle laitettiin suodatinkangas ja salaojat, jonka jälkeen lisättiin 20-30cm kerros mursketta. Murske tärytettiin kolmeen kertaan tiiviiksi ja koska meillä oli käytössä niin taitava konekuski, ei tärytyksen jälkeen tarvinnut tehdä lapiohommia vaan pohja oli jo valmiiksi 3 cm tarkkuudella korossaan. Kaivurihommat meille teki kaverimme Make, yrityksestä Kuljetus J & M Setälä. Sekä päävalvojana kaivuutyössä toimi Maken koira, joka jaksoi vahtia jokaisen kauhallisen soraa oikeaan paikkaan. :)
Sitten olikin vuorossa anturoiden muottien asettelu ja valaminen. Taloon oli suunniteltu 800cm leveät anturat, joten tarpeeksi tukevat pitäisi olla. Ihana mies oli aiemmin miettinyt ja etsinyt vaihtoehtoja tavallisille vanerista tehtäville anturamuoteille. Hän törmäsi netissä tälläisiin Lakka-valmisanturamuotteihin. Niissä on valmiina raudoitus ja sivut muovitettuina valua varten.
Oli todella hyvä, että päädyimme näihin muotteihin, koska aikataulullisesti oli kiire muutenkin ja loppujen lopuksi kahdelta mieheltä meni muottien paikalleen asennukseen muutama tunti. Verrattuna siihen, että muotit olisi rakennettu alusta asti vanerista ja laudoista, jonka jälkeen ne olisi vielä pitänyt raudoittaa ja valun jälkeen purkaa, aikaa kului nyt huomattavasti vähemmän. Valmismuottien avulla säästettiin useiden päivien työ ja laskimme, että materiaalit itsetehtyihin muotteihin versus valmismuotteihin olisi maksaneet suunnilleen saman verran.
Toinen appiukoistani on eläkkeellä oleva todella tarkka mittamies, jolla on rakennuksilla työskentelystä pitkä kokemus. Meidän onneksemme hänellä oli aikaa tulla auttamaan meitä perustusten mittomisissa. Olisi muuten tullut aika vino mökki.
Valmismuotit leikataan kulmista sopivan kokoisiksi ja kiinnitetään toisiinsa surrilangalla. Leikatut pätkät käytetään kulmavahvikkeina. Melko kätevää.
Antura valettiin viime viikon tiistaina. Valettavaa anturaa oli 16 kuutiota, mutta se kävi nopeasti, kun tilasimme pumppuauton, joka pääsi pitkällä puomilla levittämään kuran joka paikkaan. Valuun kului aikaa 55 minuuttia. Sen jälkeen valu sai rauhassa kuivua seuraavaan viikkoon, jolloin aloitettiin sokkelin muuraus.
Siitä sitten kuvia seuraavaksi.
Ja vaikka hukun jo nyt eri sometileihin, niin halusin silti talon rakentamisellekin oman kanavan kuvien jakoon. Joten jatkossa voit seurata talon rakentamista myös instagramissa nimellä
