Juhannus fiiliksiä

Juhannus meni vähän turhan nopeasti ohi. Mutta oli aivan todella kiva viikonloppu. Luulin aluksi, että vietämme juhannuksen lähinnä Ihanan miehen, Pikkuveikan ja Minikälysen kanssa, mutta pikkuhiljaa ihmisiä ilmaantuikin paikalle lisää ja aattona meitä taisi enimmillään olla noin 15 henkeä. Hauskoja tälläiset sen suuremmin suunnittelemattomat juhlat. 
Saatiin me aattona, ainakin vähän tehtyä remppaakin Villelän puolella. Ja lauantaina ahkeroitiin siellä hieman Minikälysen kanssa kahdestaankin. 

Rempparojuista saatiin kasattua Kymenlaakson isoin kokko. Pahalta tuntui heittää osa tavaroista menemään, mutta onneksi lastulevyä ei kuitenkaan niin ikävä tule.

Muuten evästettiin grilliruualla, mutta lauantaina jaksoin sentään leipoa kakunkin. Ohjeen bongasin uusimmasta Kotivinkistä, amerikkalainen juustokakku lemon gurd- raidoin. Pohjassa käytin domino-keksejä ja päällä lime curdia lemonin sijasta, koska pidän limestä enemmän. Hyvää oli, voi tehdä muulloinkin.

Osa porukasta yöpyi meillä ja osa kotimökillä, jossa muutenkin vietimme iltaa perjantaina ja lauantaina. Syötiin, juotiin, saunottiin ja osa jopa tarkeni uidakin. Lauantai-iltana oli aika kohmelo ilma, mutta onneksi illat olivat poutaisia ja nuotio lämmitti. Sunnuntaina syötiin äitini paistamia lettuja, joka onkin tullut jo juhannusperinteeksi.

Sunnuntaina ahkeroitiin omalla pihallakin siirtämällä pari köynnösruusua uuteen paikkaan, kun hankimme tuollaisen kivan kaariportin Clas ohlsonilta. Köynnösruusut olivat aiemmin oven lähellä kukkapenkissä ja alkoivat aina syksymmällä tungeksimaan kulkuväylälle. Nyt keksin sitten tuon kaariportin ja samalla sai ruusut toiseen parempaan paikkaan.

Toivottavasti ruusut vielä toipuvat siirrosta, koska juuret olivat todella isot ja niitä joutui hieman katkomaan. Suunnittelin, että kukkapenkkejä voisi jatkaa portilta molempiin suuntiin. Pihamme on mielestäni turhan avoin ja pidän rehevimmistä puutarhoista, ehkä hieman englantilaistyylisistä. Ja toisaalta rakastan japanilaisia puutarhoja, niin päädyin siihen, että toinen puoli pihasta olisi englantilaistyylinen ja toinen japanilainen. Se siitä punaisesta langasta. :) 

Vielä kun osaisi suunnitella sellaisen pihan. No onneksi tässä on vielä loppuelämä aikaa sitä toteuttaa. Haluaisin pihalle enemmän istutuksia ja koriste- tai hedelmäpuita, jottei tämä näyttäisi ihan golfkentältä. Aikoinaan piha oli hienon näköinen, kun mummoni oli kunnon viherpeukalo. Piha on kuitenkin muokattu uudestaan vuosia sitten, kun salaojitusta uusittiin ja se toivottavasti muokkautuu takaisin kivaksi maalaispuutarhaksi pikkuhiljaa.

Toivottavasti teillä oli mukava juhannus!

Lauluyhtye Piiparinen ja Iitin tytöt

Keväällä tuli puheeksi joogasalilla ohjaajani kanssa kanat ja niiden hankkiminen. Selvisi, että hänellä oli juuri sen rotuisia kanoja, joista olin haaveillut, iittiläiskantaisia maatiaiskanoja. Kysyin häneltä, että mistäköhän niitä voisi saada, niin hän tokaisi, että häneltä. Sovittiin, että kanat voisi hakea sitten kun kanala olisi valmis. Viimein sain sovittua, että hakisin kanat tämän viikon tiistaina, joten auton nokka kohti Kuuksoa. 

Olin suunnitellut ottavani neljä kanaa ja kukon, mutta mukaan lähtikin viisi kanaa ja kukko. Joogaohjaajani kotitila oli mainio, sieltä löytyi iso kasa kanoja, hanhia, ankkoja, pupuja, vuohia, koiria ym. Kotiin päästyämme homma ei mennytkään ihan niinkuin strömsössä. Päästimme kanat ja kukon pahvilaatikoista vapaaksi kanalan lattialle. Ulko-ovi oli jäänyt rakosilleen ja yksi pöllähtänyt kana pääsi pakoon. Kana juoksi pitkin pihaa ja katosi metsikköön. Yritimme etsiä sitä, mutta paikallaan oleva musta kana häviää aluskasvillisuuden sekaan taidokkaasti. Loppu laumasta tepsutteli ulkotarhaan ja kun tulin kulman takaa, ne säikähtivät minua ja kaksi kanoista lennähti aidan yli metsikköön. Tässä vaiheessa tarhan päällä ei siis ollut vielä sitä verkkoa. Olin ajatellut laittavani sen vasta näin juhannuksen aikaan, kun mietin sen olevan lähinnä kanahaukkoja ja muita petoja varten, etteivät ne pääse tarhaan. Mutta nämä peijakkaan iittiläiset olivatkin niin taitavia lentämään, että lensivät helposti pari metrisen aidan yli. 

Siinä vaiheessa en tiennyt juostako karkureiden perään vai heittääkö verkkoa tarhan päälle ettei loputkin karkaa. Vaikka nämä kanat ovat ihmisiin tottuneita, niin eivät ne mitään sylikanoja ainakaan vielä ole, joten olivat alkuun hieman hätääntyneitä ja arkoja. Päädyimme alkaa rakentamaan kattoverkoille tukirakennetta ja kiinnittämään verkkoa. Karkulaiset kuitenkaan tuskin lähtisivät liian kauas. Verkko riitti juuri ja juuri tarhan yli ja nyt sieltä ei kyllä pääse enää karkaamaan.

Nyt tarhassa oli enää kaksi kanaa ja kukko. Kun verkko oli paikallaan, aloimme etsiä kanoja takametsästä. Homma vaikutti aika epätoivoiselta, kanoista ei näkynyt jälkeäkään. Kävin vielä illan ja yön aikana pariin kertaan etsimässä niitä. Toivoin, että routa ajaisi kanat kotiin ja he pikkuhiljaa rauhoituttuaan tepsuttelisivat takaisin tarhan luo etsimään kavereitaan. Näin ei kuitenkaan käynyt, seuraavana aamuna ja päivällä ei karkulaisista näkynyt jälkeäkään. Iltapäivällä Ihana mies lähti myös etsimään karkureita ja rotikkarouva, Pinja liittyi hänen seuraansa omalta päiväkävelyltään kotiutuessa. Pinja löysi kuin löysikin ensimmäisenä karanneen kanasen kielopuskien alta ja siitä innostuneena lähti jahtaamaan väsynyttä kanaa. Onneksi loiva liikkeinen vanhus ei saanut napattua kuin perssulat kanaselta ja Ihana mies sai napattu kanan kiinni. Pinja löysi sitten toisenkin kanan yhden ison kiven juurelta, mies nappasi koiran kiinni, ettei taas tulisi sulkasatoa ja minä nappasin kanan kainaloon ja vein tarhaan. Tämän jälkeen Pinja olikin niin poikki, että etsinnästä piti pitää tauko.

Kävin myöhemmin hakemassa vielä Halla-noutajan etsintä puuhiin ja pidin sitä liekassa, koska tiesin, että Halla on niin nopea, että siinä ei tulisi kuin kanahakkelusta, jos hän pääsisi vapaasti kanan etsintään. No, Halla ei kuitenkaan hihnan päässä osannut etsintää tehdä, kun sitä ei ole siihen totutettu, joten päästin sen vapaaksi. Halla yhdessä Pinjan kanssa haravoivat koko takametsän läpi, jokaista kannon kulmaa myöden, mutta viimeisestä karkulaisesta ei ollut tietoakaan. Jos kaksi koiraa ja yksi melkein koira (Valma) eivät löydä kanaa pieneltä metsäalueelta, niin pahoin pelkään, että sen on voinut edellisenä yönä kettu viedä. Kukko kuitenkin oli pitänyt sen verran meteliä, että kanat olisivat kyllä osanneet takaisin tarhalle, mutta taisivat olla niin järkyttyneitä etteivät uskaltaneet liikkua. Elättelen vielä toiveita, että yksi kananen vielä ilmaantuisi jostain kannon kolosta. 

Olemme siis takaisin alkuperäisessä suunnitelmassa, neljä kanaa ja kukko. Kukon nimen olen päättänyt jo monta vuotta aiemmin, silloin kun haaveilin kanalasta. Hänestä tuli Ilmari Piiparinen, maalaiskomedian mukaan, jossa kyseinen hahmo oli "hieman" viinaan menevä pappatunturilla ajava kanttori. Yhdestä kanasta piti tietenkin tulla Hellä, joka oli Piiparisen tyttöystävä kyseisessä sarjassa. Ja loput kanat saivat nimet Lempi, Lahja ja Impi.

Joten tästä porukasta tuli siis Laulayhtye Piiparinen ja Iitin tytöt.

Impi on hän, jolta puuttuu nyt puolet perssulista, pahoitteluni hänelle.

Alkufiaskon jälkeen meininki on alkanut tasoittua. Piiparinen pitää omaa konserttia ja vie iltaisin tytöt orrelle nukkumaan. Eilen oli tupsahtanut jo ensimmäiset munatkin, vaikka ajattelin, että alkujärkytyksen vuoksi ei munia vielä vähään aikaan tule. Oli kyllä mahtavaa käydä noutamassa omien kanojen munat kopista. Mietin, että raaskiiko näitä edes syödä. Tänään kuitenkin rohkaistuin ja uhrasin kaksi munaa banaanimunakkaaseen, joka on minun lemppariaamiainen. Ja kyllä oli hyvää. 

Nyt tietokone kiinni ja juhannuksen viettoon odottamaan juhannusvieraita. Luvassa ylensyömistä, saunomista jne. toivottavasti myös hieman talkooremppailua Villelän puolella. 

Operaatio Kotkot

Koska alpakka-asiaa vielä suunnitellaan ja mutustellaan, niin siinä välissä voi hankkia muita eläimiä. Ah, niin trendikkäät kanat minun piti hankkia jo viime kesänä, mutta se yllättäen jäi muiden asioiden jalkoihin. Joten tänä kesänä uusi yritys. Kanalalle paikka löytyi helposti meidän pihan vanhasta ulkosaunasta, joka oli jo vuosia sitten muutettu koirankopiksi ajalla, jolloin meillä oli hirvikoiria. Siinä on ulkotarhakin valmiina ja seinässä reikä josta koira, nyttemmin kanat kulkevat ulos. Joten kanalan teko vaati vain hieman ehostamista ja pikkunikkarointia. Tässä alkuun hieman lähtötilanne kuvia. Sauna toimi lähinnä vain varastona.

Nurkassa oleva laveri toimi aiemmin koiran paikkana niin ei tarvinnut kylmällä lattialla loikoilla talvipakkasilla.

Vanha pata ja kiuas raahattiin ulos. Kiuas oli jo niin huonossa kunnossa, että siitä jäi pohja lattialle, kun sitä nostettiin paikoiltaan. Padasta tehdään todennäköisesti kotimökille savustuspönttö.

Tässä sama seinä sen jälkeen, kun kiuas ja pata olivat jo ulkona.

Ulkoseinässä on jo aukko valmiina, mistä kanat pääsevät kulkemaan ulos.

Saunan kuisti

Ulkotarha. Takana oleva vanhempi koiratarha jätetään vielä alkuperäiseen käyttöön, jos Pikkuveikka haluaa hankkia joskus hirvikoiran. Tarha sijaitsee siis enemmänkin vanhempieni vanhan talon pihalla eli mihin pikkuveikkani on muuttamassa. Joten he saavat kukosta loistavan herätyskellon. ;)

Kanalan kunnostamisen aloitin siivoamalla rojut pois ja pesemällä seinät maalinpesuaineella. Naulankantoihin töpötin ruosteenestomaalia ja oksankohdat oksalakkasin. Ehkä vähän liioittelua näin kanala-olosuhteissa, mutta tämä projekti vaikutti muutenkin menevän hieman överiksi. Paneeliseinät maalisin kahteen kertaan pellavaöljymaalilla. Jos olisin halunnut täysin peittävän, olisi se vaatinut kolmeen kertaan maalauksen, mutta kaksi sai riittää. Näissä kuvissa seinät maalattu kertaalleen.

Tässä seinät ovat valmiiksi maalatut ja laverille on tehty kulkusilta. Sen tein ihan vain kierrätyslaudoista ja sahasin sopivan mittaisi rimoja, jotka ruuvasin lautoihin kiinni.

Orret sahasin mittaansa ja oikeaan kulmaan vanhoista seivästolpista ja ne ruuvattiin seinään kiinni.

Ulkotarhan päälle laitettiin verkko, josta kerron seuraavassa postauksessa lisää. Se piti tehdä vasta myöhemmin, mutta samana iltana kun kanat saapuivat tulikin hieman kiire saada verkko paikoilleen.

Kanalan oveen piti tietenkin saada kanala-kyltti, jonka maalasin western saluuna-tyylisellä fontilla. Nyt tietää ketä sisällä majailee. Oven takana on vielä vanha pukuhuone ennen saunatilaa, joka helpottaa kanalan hoitoa ja siellä voi säilyttää rehuja ym.

Munintakopin kanssa mopo lähtikin käsistä sitten lopullisesti ja siitä tulikin vähän överi. Mutta näin parin päivän kokemuksella se on hyvin kanoille kelvannut. Koppi on sahattu ja kasattu 9mm filmivanerista, jonka pohjamaalasin tartuntapohjamaalilla ja pintamaalasin turkoosilla futura aqua 40:llä. Filmivanerissa maali pysyy vähän kehnosti, mutta en oletakaan, että kanojen kanssa tämä tulee kovinkaan pitkään säilymään siistinä. Mutta tämä oli todella hauska tehdä. Koppien mitat ovat hieman alle 40cm suuntaansa, vähän sen mukaan minkä kokoisia levyjä oli jo valmiina. Suosituskoko taitaa munintakopeille olla 40x40x40. Tein katosta hieman kaltevan, jotta kanat eivät majailisi sen päällä, mutta ei se ole niitä paljoa haitannut.

Katto on saranoitu ja kiinnitin siihen vanhan kahvan, josta on helppo nostaa ja vilkaista onko munia tullut. Koristemaalasin kanteen tekstin Farm fresh eggs daily ja aukkojen ympärille viivat ja pienet kiekurat. Maalina käytin Oneshot- pinstriping-maalia.

Lattialle laitoin pohjalle purua ja olkia. Purut olivat omasta verstaasta, josta olin säästänyt pari jätesäkillistä mansikkamaan katteeksi. Mutta katteeksi saatiinkin oikeaa katetta, niin puruille ei ollut muuta käyttöä. Olkipaali haettiin naapurin tutulta karjatilalta. Lasken kaikki naapureiksi, jotka asuvat noin kolmen kilometrin säteellä meistä. ;)

Kiviseinän maalasin kalkkimaalilla kolmeen kertaan. Maalauksien välillä maalin annetaan kuivua vuorokausi ja pohja pitää muistaa kastella ennen maalausta. Kalkkimaali levitetään kalkkihakkurilla tai pienemmissä kohteissä siveltimellä ristikkäisin vedoin. Hyvä suojaus kannattaa muistaa: pitkähihainen paita, hansikkaat ja suojalasit, koska kalkkimaali on syövyttävää ja ohuena maalina roiskuu helposti.

Vaaleat seinät toivat valoa kanalaan ja niillä on käytännönkin hyötyä, koska vaalealla pinnalla näkee helposti, jos kanoihin tulee jotain ökkimönkiäisiä ja kalkkimaalia muutenkin suositellaan kanaloihin juuri sen ötökkähylkivyyden takia. Esim. lintukirput eivät viihdy maalatuilla pinnoilla.

Nyt on kanala valmis ja kanat saapuivat kanalaan tämän viikon tiistaina. Siitä lisää seuraavassa postauksessa, kun esittelen asukit.

Rattoisaa ja turvallista juhannusta kaikille!

Iisakin perinnerakentamispäivä 6.6.

Ensi lauantaina Kymenlaakson rakennusperinneyhdistys Iisakki järjestää perinnerakentamispäivän Anjalan kartanolla, Kouvolassa (vanha Anjalankoski). Tapahtuma järjestettiin jo viime vuonnakin, silloin Oravalan kartanolla ja nyt ensimmäistä kertaa Iisakin järjestämänä. Luvassa luentoja, joiden tarkempi aikataulu täällä, Klik! Kartanon pihalla pääsee tutustumaan alan yrittäjiin ja ostettavaakin löytyy materiaalien ja kirjojen muodossa. Toivomme paljon ihmisiä paikalle ja hyvää ilmaa, että päivästä tulisi viihtyisä. Ankkapurhan kulttuuripuiston alueella on samana päivänä paljon muutakin ohjelmaa, joten ihmeteltävää riittää. 

Tervetuloa!