tiistai 21. lokakuuta 2014

Keppihevonen synttäreillä

Isoveikkani tytär täytti tässä kuussa 4 vuotta ja askartelin tälle pienelle eläinfanille lahjaksi oman keppihevosen. Yritin muistaa ottaa kuvia eri työvaiheista, mutta heposen valmistuttua huomasin, että näin ei käynyt. No ei kaikkea voi muistaa. 


Aloitin hahmottelemalla liimalevylle hevosen pään. Vanhana heppatyttönä tämä tuli ulkomuistista, mutta eiköhän mallin löydä helposti netistäkin.


Sitten vannesaha pärisemään ja sahaamaan hepan pää oikeaan muotoon. Viimeistelyn tein hiomalla sahausjäljet pois.



Ostin valmiin pyörökepin, harjanvarreksikin mainittu, porasin sille sopivan reiän ja liimasin paikoilleen.
Sitten nämä kaikki loput työvaiheet joista ei ole kuvaa. 
Maalasin hepan kahteen kertaan harmaalla tartuntapohjamaalilla (huomaa verstaalla suosittu maalimerkki: turkkilainen jugurtti). Hevosen harjan tein kahdesta eri värisestä villalangasta niputtamalla niitä sopivan kokoisiksi nipuiksi ja teippaamalla niiden juuren maalarinteipillä tiukasti yhteen. Näille harjastupoille porasin 10mm reikiä sopivin välimatkoin ja liimasin ne paikoilleen.

Suitset tein leikkaamalla ylijäämänahasta soiroja, jotka kiinnitin koristeverhoilunauloilla paikoilleen. Maalasin silmät ja sieraimet sopiville paikoille. 
Varren päähän halusin pehmikkeen, ettei turhaan kolise pitkin lattioita. Leikkasin kankaasta ympyrän, jota hieman kavensin ja käänsin ja ompelin reunat. Vanua väliin ja kiinnitin kankaan niiteillä varteen ja laitoin koristeeksi nauhan.



Heppa valmiina paketoitavaksi.






Onnellinen Bruno-keppihevosen omistaja. 


Kälynen on todella taitava leipuri ja hän oli loihtinut synttäreille koko viikon aivan mielettömän makuisia ja näköisiä leipomuksia. Synttärijuhlilta saikin vyöryä kotiin vatsa killillään. Tuon sateenkaari-kakun sisuskin on tehty erivärisistä kerroksista, näkyy ehkä hieman tuolla ylemmässä kuvassa. Om nom nom.....

Kuvat juhlista on Kälysen ottamia.

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Pikkuveikan remontti

Jottei tänäkään syksynä olisi vapaa-ajan ongelmia, aloitettiin Pikkuveikkani talon remontointi. Talo sijaitsee samassa pihassa oman talomme kanssa ja on siis lapsuuden kotimme. Aiemmin siinä asuivat vanhempani, jotka muuttivat kesällä vihdoin ja viimein uuteen mummolaansa. Maatilamme on ollut kohta pari vuotta yhtymä, jonka omistajina ovat minä ja Pikkuveikkani. Itse olen tiluksilla asustanut vuodesta 2006 lähtien ja sovimme, että kun vanhempiemme loppusijoituspaikka valmistuu, aloitamme Pikkuveikan talon remontoinnin ja he pääsevät muuttamaan sinne Minikälysen kanssa. 


Heidän talonsa on tilan vanhempi rakennus, rakennettu 30- luvulla ja meidän talomme on vaarini rakentanut 70- luvulla. Vanhempani muuttivat tähän vanhempaan taloon 80- luvun alussa, jolloin tehtiin massiivinen remontti ja sisätilat tehtiin kokonaan uusiksi. 90- luvun puolivälissä taloa remontoitiin rakentamalla yksi makuuhuone lisää vanhan puolen päälle. Joten palauttavasta perinnerakentamisesta ei tässä kohteessa todellakaan puhuta, vaan ihan perusremontoinnilla mennään. 


Esittelen tässä postauksessa talon vanhimman osan ja sen mistä aloitettiin. Vanhimmassa osassa ovat keittiö ja kammari. Kammarin puolella seinät on kasarityyliin paneloitu ja äitini ne on joskus maalannut valkoisiksi. Paneelikatot olisi myös tarkoitus maalata vaaleiksi. Tiiliseinälle ja takalle tulee myös uusi väritys. Huoneet ovat talossa aika pieniä ja hämäriä, joten hieman vaaleutta kaivataan.



Oviaukkoa päätettiin avata purkamalla eteisessä oleva komero pois ja portaat käännetään kammarin suuntaisiksi. Pyökki-laminaattilattia purettiin pois ja sen alla oleva lautalattia oli niin hyvässä kunnossa, että sain suostuteltua, että se jätetään ja maalataan. Siitä näkyy vilaus alemmissa kuvissa. 



Keittiöön ajateltiin aluksi vaihtaa vain kaapin ovet, mutta koska kaapit eivät ole standardikokoa, saattaa ovien teetätys tulla melkein yhtä kalliiksi kuin uusi keittiö, joten näillä näkymin uudella mennään. Muovimaton alla oli huonokuntoinen lautalattia, joka purettiin putkiremontin alta pois ja siihen tulee tilalle samanlainen lautalattia kuin kammarissakin on. Näin vanhan puolen lattia on selkeästi toisen näköinen kun muualle tuleva laminaattilattia.


80-luvulla tehdyt talopiirustukset.


Keittiön vanha hella säästetään ja kunnostetaan. Se on ollut äidillänikin käytössä, mutta nyt muurari saa tarkastaa sen, ettei siellä ole mitään häikkää.





Pikkuveikka purkutöissä. Eteisen komeron seinät saivat kyytiä.


Keittiön nurkasta purettiin myös kaapistot pois. Ajateltiin siirtää jääkaappi sen paikalle.


Ainakin saatiin kovasti sotkua aikaiseksi, jos ei muuta.


Keittiön lattia purettuna.


Kammarin puolelta löytyi paneelien alta vanha hirsiseinä, jonka päällä oli puukuitulevy, joka oli tapetoitu pariin kertaan. 



Tämä tapetti löytyi eteisen puolelta purettavasta seinästä. :)


Komeron purkaminen avarsi tilaa todella paljon. Osa purkutöistä tehdään itse ja osan tekee luottotimpurimme, samoin kuin rakennustyöt. Laatoitustöihin tai sähköhommiin emme koske itse. Maalaus- ja tapetointityöt hoidan minä yhdessä Pikkuveikan ja Minikälysen. Pikkuveikka saapui noin kuukausi sitten ulkomaankomennukselta rauhanturvaajatehtävistä Afrikasta ja päädyimme siihen, että kun rahat loppuvat remontoidessa kesken, lähetetään hänet takaisin ulkomaille tienaamaan. Jää nähtäväksi kuinka monta ulkomaankomennusta tämän talon remontteihin uppoaa. ;)

Seuraavaksi suunnitellaan kylppärin ja kodinhoitohuoneen lattian piikkausta, jei...

Toivottavasti remontti etenee sujuvasti ja saadaan pikapuolin toivottuja naapureita. 



keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Syksy

Kastuin kaatosateessa ja kylmetin itseni tänään työmaalla Helsingissä, joten ajattelin laittaa tänne hieman paremman ilman syyskuvia piristämään. Kuvat ovat viime sunnuntailta, kun kävin haahuilemassa meidän satumetsässä koirien kanssa. Tämä muutaman hehtaarin metsäpalsta on suojeltu kahdeksikymmeneksi vuodeksi METSO-ohjelmalla, joten siellä saa vapaasti mellastaa sammaleet ja sammakot. Se onkin minun lempihaahuilumetsäni.