Hirsitalon hengittävä rakenne

Joku minulta kyseli talon instasivulla @toyryla2018, miksi laitoimme väliseiniin raakaponttilautaa. Pyrimme pitämään mahdollisuuksien mukaan kaikki talon pinnat hengittävinä, kuin myös väliseinät, vaikkei niillä hengittävässä talossa olekaan niin suuri merkitys kuin ulkoseinillä. Ja olisihan taulujen tai hyllyjen kiinnitys kipsilevyseinään todella ärsyttävää puuhaa. :D 

Mutta mikä on hengittävä rakenne?

Aiheesta on aika monta näkemystä, kysyy keneltä vaan. Mielestäni helpon ymmärrettävän selityksen hengittävälle rakenteelle antoi muistaakseni itse Panu Kaila. Hengittävästä rakenteesta puhuttaessa voisi paremminkin puhua kastuvana ja kuivuvana rakenteena. Eli kaikki mikä kastuu, on sillä mahdollisuus myös kuivua. Jos esimerkiksi käyttää talossa mineraalivillaa ja ilmansulkuna muovia, ei näillä materiaaleilla ole mahdollisuutta päästä kuivumaan, jos niihin on päässyt tulemaan kosteutta. Jos taas seinämateriaalit koostuvat pelkästään puusta on seinärakenteen helpompi vastaanottaa ja luovuttaa kosteutta, ihan jo normaalin ilmankosteuden suhteen kuin mahdollisen kosteusvaurionkin. Myös maaleista puhuttaessa käytetään sanaa hengittävä maali, jolla usein tarkoitetaan, että maali läpäisee vesihöyryä. Siitäkin aiheesta saisi romaanin aikaiseksi, joten ei mennä nyt siihen. Itselle hengittävän miellän muovittomana ja ei liian tiiviinä, puhutaan sitten seinärakenteesta tai maaleista.

Talomme alakerrassa on seinärakenteena massiivihirsi, jonka välissä on eristeenä ja tiivisteenä lampaanvilla. Hirren ulko- ja sisäpinnalle ei tule muuta rakennetta. Villalle saimme suosituksen sen paremmasta kuivumisesta verrattuna pellavariveeseen. Tiesitkö, että pellavarivekin sisältää muovia, jolla se saadaan pysymään kasassa. Tieto lisää tuskaa ja täysin muovittomia tuotteita alkaa olla hankala löytää.

Yläkerrassa hirsi vaihtuu rankarakenteelle. Tornin takia talon korkeus nousi niin suureksi, että kokonaan hirsirunkoinen talo olisi aiheuttanut niin suuren laskeuman, ettei runko olisi laskeutunut tasaisesti ja yläosa päädyttiin näin ollen tekemään muusta kuin hirrestä. Yläkerran seinärakenne on seuraavanlainen: Ulkona hirsipaneeli, jonka alla tuulesuojalevy, Huntonin puukuitueriste, Intello- ilmansulkukangas, raakaponttilauta, pinkopahvi tai lumppupaperi sekä niiden päällä hengittävä maali tai tapetti. Pinkopahvista, lumppupaperista, tapeteista ja maaleista teen vielä omat juttunsa tänne blogiin myöhemmin. Nyt olen päässyt jo laittamaan ensimmäiset lumppupaperit ja kattomaalit paikoilleen, joten niistä sitten ensimmäisenä.

Tuo Intello on ainut mikä aiheutti itselleni vielä hieman kysymysmerkin hengittävyyden suhteen. Intello- ilmansulkukangas on lasikuitupohjainen kangas, jonka pitäisi toimia "älykkäänä" ilmansulkuna. Ilmansulkukangas toimii tiiviinä kosteussulkuna talvella, mutta päästää kesällä vesihöyryn lävitseen sisätiloihin. Se on aika uusi tuote (luotan näihin 100-vuotta vanhoihin :D), joten en osaa sanoa miten se tulee toimimaan tulevaisuudessa. Vaihtoehtona tälle olisi ollut ilmansulkupaperi, joka sekin uudiskohteessa pitää olla laminoitua (verkkovahvistettua), joten ihan pelkällä puhtaalla paperilla ei uusissa taloissa selviä. Tein pienen kokeen Intellolla ja laminoidulla ilmansulkupaperilla ja en huomannut niissä eroa. Kuuman veden höyryt tulivat samaan tapaan läpi, mutta ihan kunnon vettä kumpikaan ei hetkessä eikä parissa läpäise. 

Välipohjaan ja väliseiniin käytimme Paavo Perinneilmansulkupaperia, jossa ei ole laminointia ja se taitaa ollakin markkinoiden ainut muoviton ilmansulkupaperi. Se soveltuu perinnerakentamiskohteisiin ja kesämökeille, missä on hengittävä rakenne. Tätä paperia saa ostettua meidän alueelta ainakin Ekoeristeeltä ja Roseborgin perinnerakentamiskaupasta, joista mekin sitä ostimme.

Väliseinät äänieristimme Huntonin puukuitueristeen levyvillalla. Se oli helppo sahata oikean kokoisiksi paloiksi ja asetella väliseinien runkotolppien väliin. Myös niiden päälle nidoimme ilmansulkupaperin, jonka tiivistimme ilmansulkuteipillä tiiviiksi. Tämähän ei olisi välttämätöntä jossain vanhassa kohteessa, mutta koska meille tulee ilmastointi, saattaa se imaista seinien ja lattioiden rakosista eristettä huoneilmaan, joten pelasimme varman päälle.

Keväällä kun yläpohjan puhallus oli tehty, sain oireita talon sisällä useamman viikon verran ennenkuin pahin pölly oli laskeutunut ja poistunut talosta, joten en halua sitä ahdistusta uudestaan. Siitä mitä kaikkea muuta homeherkistyminen aiheutti meille, voisi höpötellä vaikka oman postauksen verran. Jollain ihmisillä on jopa uusi mäntyhirsipinta aiheuttanut oireita sen erittämien voc-yhdisteiden takia. Nämä männyn omat eteeriset öljyt ovat oikeasti hyväksi ihmiselle hengitettynä metsässä, mutta voivat siis herkimmille aiheuttaa oireita sisätiloissa. Eristeiden aiheuttamista oireista puukuitu on onneksi puhtaimmasta päästä. On siinäkin toki palonestoaineita, mutta toivotaan, että omat oireeni tulivat vain liiallisesta pölyn määrästä ja uuden puun haihtuvista öljyistä.

Joten hirsitalokaan ei ole välttämättä autuaaksi tekevä koti pahasti herkistyneille, mutta en kyllä keksi terveempää talomateriaalia. Suomessa rossipohjaiset hirsitalot ovat toimineet satojen vuosien ajan ja ovat pystyssä edelleen. Jos niihin on jotain ongelmia tullut, ovat ne usein johtuneet väärän tyylisistä korjausmenetelmistä.

Jos jollain on pidempi aikaista käyttökokemusta tuosta Intellosta, niin kuulisin siitä mielelläni? Muutenkin tänne, facebookiin tai instaan voi laitella mielipiteitä, kysymyksiä koko hirsitaloaiheesta tai mikä nyt sattuu mieltä askarruttamaan. Ensimmäisenä voin jo vastata kuitenkin kaikkia askarruttavaan kysymykseen, että kolmannessa kuvassa oleva koira ikkunalaudalla on bostoninterrieri Valma, jolle tätä taloa siis rakennamme. :D

Koitan ottaa rakennusvaiheita hieman kiinni täällä blogissa, joten seuraavaksi varmaankin asiaa lumppupaperista. 

Sokkelia ja ontelolaattaa

Viime viikon maanantaina aloitettiin jumppaamalla käsin noin 16 000 kiloa harkkoja lavoilta perustusten viereen, jotta muurarit pääsivät aloittamaan sokkelin muurausta. Onneksi oli talkoolaisia mukana, ettei tarvinnut kahdestaan niitä paikoilleen raahata. Koko porukka oli tosin viikonloppuna juhlinut Ihanan miehen 4-kymppiset railakkaasti, joten viimeistään tässä vaiheessa tuli hikoiltua juhlat ulos. 

Sokkelin muurausta itse tehtynä oli mietitty aiemmin, mutta todennäköisesti olisimme vieläkin muuraamassa sitä, jos olisimme siihen ryhtyneet. Joten ajan säästämiseksi saimme hommiin paikalliset Jokisen muurarimiehet. Nämä taitavat muurarit ovat muuranneet mm. vanhempieni talon takka-hella-leivinuunin, josta kuvia voit katsella täältä ---->  http://tuleentuijottaja.blogspot.com/2014/05/antiikkilaastia-morskareen-pintaan.html

Sokkeli saatiin oikeaan korkoon viikossa, vaikka sade verotti työskentelytahtia ja rälläkän käyttöä. Viikonloppuna mies lisäili raudoituksia ontelolaattoja varten ja tasoitin kuralla pienen viisteen anturaan, jotta vesi valuisi oikeaan suuntaan poispäin sokkelista. Sen jälkeen kiinnitettiin patolevy paikoilleen. 

Tällä viikolla kaivurikuskimme tuli tekemään maatäytöt sokkelin ulkopuolelle ja hän tasoitti muutenkin pihaa. Samalla sokkelin sisäpuolelle lisättiin myös routalevyt ja niitten päälle tuli mursketta suojaamaan levyjä. Näitä täyttöhommia ja murskeen levittelyä tehtiin hiki hatussa vielä perjantai aamunakin, koska ontelolaattojen ja nosturin oli tarkoitus tulla samana päivänä klo13.

Ontelolaatat ja nosturikin saatiin tontille ihan aikataulussaan ja pääsimme aloittamaan laattojen asennuksen paikoilleen sokkelin päälle. Onneksi saatiin taas talkooporukkaa paikalle sekä meidän tarkan mittamiehen, joita ilman ei hommasta olisi tullut mitään. 

Laatat saatiin asennettua ilman ongelmia paikoilleen ja nythän meillä on jo melkeinpä lattia talossa. Ontelolaattojen välien valu tapahtuu ensi tiistaina, jonka jälkeen odotellaan vain Tenderin porukkaa paikalle pystyttämään hirsikehikkoa. Näillä näkymin meillä saattaa olla hyvällä säkällä talo säältä suojassa joulukuuhun mennessä. Tähän asti hommia on jouduttu tekemään aika tiukalla aikataululla, mutta nyt kiire alkaa helpottaa, kun kaikkien toimijoiden aikataulut on otettu kiiinni. Kun talo on pystyssä, jatkamme sisätöitä sitten omassa tahdissamme. Mitään tarkkaa aikataulua muuttovalmiista talosta ei ole. Toiveena olisi ehkä ensi kesänä päästä muuttamaan. Sen näkee sitten. Nyt toivon vain kuivaa marraskuuta , jotta hirsien pystytys sujuu ongelmitta ja hyvässä kelissä.

Olen ollut koko ajan hieman pelko perseessä, että jotain tässä epäonnistuu aikataulujen tai toiminnan suhteen. Meillä on ollut niin huono säkä näiden rakennusten kanssa (milloin palaa navetta, tulee vesivahinko tai pari ja milloin talo homehtuu), että en ole oikein uskaltanut iloita täysillä tästä asiasta, että saamme uuden terveellisen kodin. Ja varsinkin, kun eräs läheinen ihminen ei ole hyväksynyt tätä projektia ollenkaan, koska hänen mielestään vanhassa talossa ei ollut mitään vikaa ja haluamme vain huvin vuoksi rakentaa hirsilinnan, niin onhan tässä vähän sellainen olo, että saako tästä edes iloita. 

Tiedän kyllä pohjimmiltaan, että ratkaisu oli ainut oikea ja hyvä, mutta kyllähän muiden mielipiteet asiaa vastaan silti kaivertavat mieltä.

Kunnon pohjat ja vahvat perustukset

Talon pohjien ja perustusten teko viivästyi jonkin verran, kun odotimme todella pitkään perustuskuvia insinööriltä. Pari viikkoa sitten saimme kuitenkin aloitettua pohjien kaivuun. Vanha talo purettiin kesän aikana ja osa sen betonirakenteista murskattiin ja jätettiin maatäytteeksi vanhan alakerran paikalle. Päädyimme varmuuden vuoksi siirtämään uuden talon paikkaa hieman pihalle päin, jotta se ei jäisi vanhan kellarikerroksen päälle, jos maa alkaisi painumaan enemmän. 

Alunperin piti kaivaa 1,4m monttu, koska sokkelista tulee niin korkea, että jo valmiiksi mäen päälle tuleva talo olisi noussut liian korkealle. Kun oli kaivettu 1,2m, tuli vastaan kova liuskesavi. Koska Elimäki on vanhaa merenpohjaa ja täällä tätä savea riittää, ei syvemmälle uskallettu kaivaa, jottei savipatja puhkeaisi. 

Hiekkapohjan päälle laitettiin suodatinkangas ja salaojat, jonka jälkeen lisättiin 20-30cm kerros mursketta. Murske tärytettiin kolmeen kertaan tiiviiksi ja koska meillä oli käytössä niin taitava konekuski, ei tärytyksen jälkeen tarvinnut tehdä lapiohommia vaan pohja oli jo valmiiksi 3 cm tarkkuudella korossaan. Kaivurihommat meille teki kaverimme Make, yrityksestä Kuljetus J & M Setälä. Sekä päävalvojana kaivuutyössä toimi Maken koira, joka jaksoi vahtia jokaisen kauhallisen soraa oikeaan paikkaan. :)

Sitten olikin vuorossa anturoiden muottien asettelu ja valaminen. Taloon oli suunniteltu 800cm leveät anturat, joten tarpeeksi tukevat pitäisi olla. Ihana mies oli aiemmin miettinyt ja etsinyt vaihtoehtoja tavallisille vanerista tehtäville anturamuoteille. Hän törmäsi netissä tälläisiin Lakka-valmisanturamuotteihin. Niissä on valmiina raudoitus ja sivut muovitettuina valua varten.

Oli todella hyvä, että päädyimme näihin muotteihin, koska aikataulullisesti oli kiire muutenkin ja loppujen lopuksi kahdelta mieheltä meni muottien paikalleen asennukseen muutama tunti. Verrattuna siihen, että muotit olisi rakennettu alusta asti vanerista ja laudoista, jonka jälkeen ne olisi vielä pitänyt raudoittaa ja valun jälkeen purkaa, aikaa kului nyt huomattavasti vähemmän. Valmismuottien avulla säästettiin useiden päivien työ ja laskimme, että materiaalit itsetehtyihin muotteihin versus valmismuotteihin olisi maksaneet suunnilleen saman verran. 

Toinen appiukoistani on eläkkeellä oleva todella tarkka mittamies, jolla on rakennuksilla työskentelystä pitkä kokemus. Meidän onneksemme hänellä oli aikaa tulla auttamaan meitä perustusten mittomisissa. Olisi muuten tullut aika vino mökki.

Valmismuotit leikataan kulmista sopivan kokoisiksi ja kiinnitetään toisiinsa surrilangalla. Leikatut pätkät käytetään kulmavahvikkeina. Melko kätevää. 

Antura valettiin viime viikon tiistaina. Valettavaa anturaa oli 16 kuutiota, mutta se kävi nopeasti, kun tilasimme pumppuauton, joka pääsi pitkällä puomilla levittämään kuran joka paikkaan. Valuun kului aikaa 55 minuuttia. Sen jälkeen valu sai rauhassa kuivua seuraavaan viikkoon, jolloin aloitettiin sokkelin muuraus.

Siitä sitten kuvia seuraavaksi.

Ja vaikka hukun jo nyt eri sometileihin, niin halusin silti talon rakentamisellekin oman kanavan kuvien jakoon. Joten jatkossa voit seurata talon rakentamista myös instagramissa nimellä

@toyryla2017 https://www.instagram.com/toyryla2017/ Nimi tulee kotitilan nimestä Töyrylä. :)