Menneiden joulujen henki

Tämä on nyt kolmas joulu evakkokämpässä ja haaveilen överi-joulusta. Tänne kämppään ei isoa kuusta mahdu eikä muutenkaan ole fiilistä enää laittaa kauheasti joulukoristeita. Joten ajattelin fiilistellä joulua laittamalla tänne kuvia menneiden joulujen tunnelmasta vanhasta kodistamme. Vitsi meillä oli kiva koti, se oli ihanan tilava ja tunnelmallinen. Myös lapsuuden joulut vietettiin samassa talossa, kun se oli vielä meidän mummola. Ikkunasta kurkittiin ja jännitettiin pukin tuloa veljien ja serkkujen kanssa. Hyviä muistoja.

Lisää joulukuvia näet joulu-tunnisteen alta. Mobiilissa tunnisteet eivät taida näkyä, mutta täydessä internet-versiossa ne näkyvät ainakin oikealla olevassa valikossa. 

Rauhaisaa joulua kaikille! Ensi vuonna lupaan järjestää överi joulun, jonka aloitan jo lokakuussa. :D

Rustiikkiset kaiteet

Sain tällä viikolla viimeisteltyä meidän yläkerran aulan kaiteet, joten nyt sitten kuvia valmiista kaiteista. 

Kaiteiden metalliosien käsittelystä kirjoittelin aiemmin täällä:

http://tuleentuijottaja.blogspot.com/2018/11/rautakaiteiden-oljypoltto.html

Mies kasasi kaide-elementit verstaalla, josta kannoimme ne talolle. Ylä- ja alaosa kaiteesta on tehty kakkosnelosista, joihin mies porasi reiät metallipinnoille. 

Tolpat on tehty nelosnelosista, jotka on kiinnitetty lattiaan tolpan sisälle poratuilla metallitangoilla. 

Kaiteiden puuosat olivat turhan siistin ja sileän näköiset, joten muokkasin niitä hieman taltan, mattopuukon ja hiomakoneen kanssa. Veistelin puuosien reunoista epätasaiset ja tolppien päät viistin hiomakoneen kanssa. 

Sekoitin puuosille öljypetsin vernissasta, puutärpätistä ja poltettu umbra- jauhepigmentistä. Periaatteessa samaan tapaan kuin valmistaisi perinteistä öljymaalia, mutta siitä ei tehdä niin peittävää. Ruuvinreikiin tein kitin sahanpurusta ja puuliimasta. Värjäsin purun samalla öljypetsillä ennen kuin sekoitin sen liimaan. Kitin kuivuttua hion kohdat.

Öljypetsin levitin siveltimellä, jonka jälkeen pyyhin pinnan rätillä poistaen ylimääräisen öljyn.

Koska kaiteista tuli todella painavat, mies teki vielä kaiteiden ulkopuolelle pari tukirautaa lattaraudasta, jotka hän muotoili rälläkällä hieman koristeellisimmiksi.

Kaide-idea oli todella hyvä keksintö mieheltäni. En edes muista oliko minulla aluksi minkäänlaista visiota kaiteista, mutta näistä tuli todella kivat ja hienot sekä ne sopii talon tyyliin minusta hyvin. Sain hyvin kiinni siitä minkäläiset mies näistä halusi ja teki ja osasin sen jälkeen tehdä viimeistelyt niin, että ne vastasi täysin miehenkin suunnitelmia ja toiveita. Hyvä myö.

Ensi viikolla laatoittaja laittelee vessan lattioita valmiiksi, sitten olisi khh:n lattia ja uunien muuraukset edessä. Kauheasti vielä hommaa jäljellä, mutta etenee kuitenkin. Ylhäällä puuttuisi seinämaalit vielä vaatehuoneesta, muuten olisi hyvässä vaiheessa. Kohta voisi varmaan keittiönkin hakea, että pääsisi senkin maalaamaan valmiiksi. Tänään sahailtiin yläkerran ikkunoiden smyygilautoja, täytyy nekin maalata kertaalleen ennen asennusta. Hiontaa ja maalausta, sitä riittää vielä pari kilsaa.

Rauhaisaa 2. adventtipäivän iltaa kaikille! 

Syksyn ulkohommia, sadevesikourut itseasennettuna

Tähän väliin hieman ulkopuolen hommia tältä syksyltä. "Talopakettiimme" kuului katon pinnoitus aluskatteella, jonka Tender asensi rungon kasauksen yhteydessä. Pallottelimme pelti- ja huopakaton välillä ja päädyimme mustaan huopakattoon. Huopakatto olisi todella tiivis, siihen ei tarvitsisi asentaa lumiesteitä ja se on peltikattoa edullisempi. Toki se ei ole niin pitkäikäinen kuin pelti, mutta ajan saatossa näemme onko huopa toimiva materiaali katossamme ja ainahan siihen saa sitten pellin päälle, jos näyttää siltä. 

Huopakaton meille kävi asentamassa Katto Jes Oy:n tutut miehet ja he tekivät huolellista työtä. Musta huopa mukavasti ryhditti taloa ja teki siitä paremmin ympäristöön sopivan.

Katon asennuksen myötä tuli räystäskourujen ja syöksytorvien aika. Ihana mies kyseli tarjouksia, mutta ne oli asennettuna aika hinnoissaan, joten mies päätti ostaa ja asentaa ne itse. Hän kävi ostamassa kasan mustaa sadevesikourua ja syöksytorvea Puuilosta sekä vuokrasimme viikonlopuksi nosturin. 

Koska räystäiden otsalaudat oli hyvä maalata ennen kouruja, käytin lokakuisen perjantain niiden maalaamiseen ja loppu viikonlopun mies saisi askarrella rännien parissa. Ostin purkin mustaa Virtasen 4öljyn maalia ja muutaman tunnin yöunien jälkeen yövuorojen välissä ajelutin nosturia ympäri taloa ja ehdin maalata koko talon otsalaudat ennen pimeää. Tai pieni pätkä siitä jäi seuraavalle päivälle. Eihän öljymaali ehtisi kuivua ennen seuraavan päivän kouruasennusta, mutta emme raaskineet nosturia vuokrata aiemminkaan, menisi koko homma sitten tässä samalla. 

Jätin ikkunavuorilautojen maalaamisen ensi kesälle, joten täytyy silloin vuokrata nosturi uudestaan. Muutenkaan ulkopinnalla ei tehdä tässä vaiheessa mitään vaan se saa harmaantua rauhassa. Paikka on todella paahteinen, joten saa nähdä kuivuuko hirsi liikaa ilman peittomaalausta, mutta sen näkee sitten myöhemmin. Varmaan nuo kauniit nurkkasalvokset joutuu jossain vaiheessa peittämään tästä syystä. Rakentajilla on monesti kauhea kiire maalata talo, mutta puupinnan olisi hyvä haristua ainakin vuosi ennen maalausta, jotta maali pysyisi paremmin kiinni. Eikä se puu sitä maalia niinkään kaipaa vaan ihminen.

Aluksi minulla oli suunnitelmissa sävyttää talo tummemmaksi, sellainen tervainen ruskea, mutta päädyin siihen, että harmaantunut puu on niin kaunis, että katsellaan sitä nyt hetki. Oikeasti talon ulkomaalaus on niin iso projekti, että mielelläni jätän sen hamaan tulevaisuuteen. ;)

Mies teki ulko-ovelle katoksen, jotta ovi säilyisi paremmin ja puinen ovi ei turpoilisi niin paljoa sateella. Katokseen tulee vielä koristelua ja muuta, mutta sekin on ensi kesän hommaa.

Kourujen asentaminen oli miehen mukaan aika vmäinen homma tehdä kahdessa päivässä, mutta siellä ne nyt ovat. :) Kaupassa ei ollut silloin hyllyssä tarvittavaa määrää syöksytorvea, joten monessa nurkassa torven paikkaa alaosassa toimittaa vielä muoviputki. Ne saa sitten vaihdettua maasta käsin, niin ei tarvitse enää nosturia siihen hommaan.

Parvekkeen yläpuolisen kourun alasvientiä mietiskeltiin kourutarjouksen tekijänkin kanssa ja ehdotin, että jos kourusta tulisi alas kettinki (kuten joissain vanhoissa taloissa) eikä torvi. Sille tehtäisiin parvekkeen lattiaan reikä, koska parvekkeen pohjassa on peltikate ja sieltä vesi valuisi etureunan kouruun (joka vielä puuttuu). Tämä ihan siitä syystä, että torvi "keskellä" parveketta olisi hölmön näköinen. En tiedä saiko tästä selityksestä mitään selvää, mutta laitan kuvaa sitten kun se on joskus paikoillaan.

Talo näyttää ihanan perinteiseltä tästä suunnasta. Jos nyt suunnittelisi talon mallin uudestaan, siirtäisin tornin tälle puolelle, jotta talo näyttäisi etupihan suuntaan tältä. Tai ei se kuitenkaan näyttäisi, kun tuohon pitäisi iskeä kuisti ja sitten se taas muuttuisi. Joten ei mitään :D

Kourut tuntuvat toimivan ihan hyvin ja sitten keväällä taas (tai riippuu talvesta) sulan aikaan näkee niiden toimivuuden. Itseasentamalla ja vuokraamalla nosturin säästimme noin pari tonnia tässä hommassa kuin, että olisi tilannut kourut valmiiksi asennettuna. Säästöä on ihan mukava saada tämän kokoisessa projektissa.

Rauhaisaa 1. adventtia kaikille, nyt tämä maisema näyttääkin jo oikein talviselta :)

Makuuhuoneen seinien savimaalaus

Nyt olisi vihdoin meidän makuuhuoneen seinätkin pintamaalissa. Makuuhuoneen ja tornin välisessä aukossa oli kiinnitettynä kiinteä teline tornin katto- ja seinätöitä varten ja siitä kohdalta puuttui vielä lumppupaperit, joten odottelin, että pääsisin maalaamaan kaikki seinät kerralla. Teline irrotettiin, liisteröin loput lumppupaperit seinään ja pääsin maalaushommiin. Makuuhuoneen seinään tuli lumppupaperointi samalla tavalla kuin torniinkin sekä maalaus savimaalilla. 

Lumppupaperoinnista voit lukea täältä:

http://tuleentuijottaja.blogspot.com/2018/07/ohjeet-lumppupaperointiin.html 

ja tornin savimaalauksesta täältä:

http://tuleentuijottaja.blogspot.com/2018/09/savimaalia-seinaan.html

Olin aluksi suunnitellut tekeväni seinistä liukuvärjätyt, niin, että alaosa olisi voimakkaan punainen ja siitä ylöspäin oranssista tornin vaaleaan sävyyn. Saviukumajan punaisen savimaalin sävy oli kuitenkin paljon vaaleampi kuin olin luullut, joten päädyin sävyttämään sitä lisää. Sävyttämätön maali oli aika persikkaisen sävyinen, oikein kaunis maanläheinen sävy, mutta ei omaan mieleen. Koska vaaleat sävyt olivat aika imeliä makuuni, vaihdoin idean liukuvärjätystä maalipesuun, jossa useampaa sävyä sotkettaisiin seinään, jolloin ne sekoittuvat pehmeästi toisiinsa. 

Sekoitin punaisen savimaalin veden kanssa ja jaoin sen kahteen osaan. Sävytin molemmat hieman eri sävyisiksi käyttäen jauhepigmenttejä. Toiseen lisäsin paljon poltettua terraa, jolloin maalista tuli punaisempaa ja sitä lähdin taittamaan luonnon terralla ja kelta okralla. Kun sävy oli halutunlainen, sävytin toisen ämpärillisen samoilla pigmenteillä, mutta eri suhteessa ja lisäsin joukkoon oranssia savimaalia, jotta sävy olisi hieman vaaleampi ja oranssimpi.

Savimaalien sävyt ovat luonnostaan hyvin maanläheisiä, koska niihin ei ole lisätty mitään syntteettisiä väriaineita, vaan niissä on ainoastaan eri sävyisiä savilaatuja, jotka on nostettu eri puolilta Eestiä. Tämän takia, sävyt eivät ole mitään räiskyvän vahvoja, vaikka punaisesta ja oranssista puhunkin.  

Yllä olevassa kuvassa on sävykokeiluni. Keskellä vaalein sävy on puhdas punainen savimaali ja oikealla oleva on oranssi savimaali, joten aika vaaleathan ne ovat. 

Alla olevassa kuvassa ylhäällä näkyy kerran puhtaalla punaisella savimaalilla maalaamani seinäsävy ja alla sekä oikealla seinällä sävyttämäni sävyt. Maalauksen toteutin ohentamalla maaleja aika reilusti, jotta ne sekoittuisivat seinällä paremmin toisiinsa. Molemmille maaliämpäreille oli omat leveät siveltimensä, joilla kirjaimellisesti huiskin maalit seinään. Täppäsin molemmilla sävyillä maalia seinään läiskinä ja häivytin ne keskenään tummemman sävyn siveltimellä. Tämänkin tapaan on monta eri konstia, voi käyttää esimerkiksi sientä levitykseen ja häivytykseen jne.

Sävystä tuli aika kiva, sellainen saviruukkumainen terracotta. Valokuviin sävyjä on aina hieman haastava saada oikeanlaisena ja valo vaikuttaa todella paljon. Luonnossa nuo vaaleammat "läiskät" eivät näy niin vahvoina kuin kuvissa, joten yleisilme on hieman tasaisempi. Punainen sävy olisi minun puolesta voinut olla vahvempikin, mutta annoin luonnollisen sävyn valita itse itsensä. Vanhassa makuuhuoneessamme seinät olivat tumman tiilenpunaiset ja päätyseinään oli tehty kullansävyllä maalipesu. Tykkäsin sen makkarin tumman pesämäisestä tunnelmasta, joten miellän punaisen hyväksi makuuhuonesävyksi, vaikka usein suositellaankin vaaleita ja sinertäviä sävyjä makkareihin. Kuka viihtyy missäkin.

Ihana mies sai viikonloppuna asennettua kierreportaat paikoilleen. Niissäkin on ollut aikamoinen homma. Saimme portaat Kouvolan Kuntokeskus Ykköseltä, kun punttisali muutti ja vanha rakennus purettiin. Portaat olivat aukkoon kuitenkin liian leveät, niin niitä joutui muokkaamaan, rälläköimään, hitsaamaan, hiomaan, kittaamaan, maalaamaan jne. Kirjoittelen niistä jossain vaiheessa enemmän. Ne olisivat aika hienot noinkin ilman kaiteita, mutta määräysten takia niihin joutuu vielä uudet kaiteet tekaisemaan.

Minulla oli mielikuva makuuhuoneen seiniin sellaisesta toscanalaisesta pehmeästä auringon sävyttämästä fiiliksestä ja eilen näitä seiniä tuijotellessani harvinaisessa marraskuisessa elimäkeläisessä auringonpaisteessa, pystyin kuvittelemaan huoneen sijaitsevan jossain etelän lämmössä. 

Joten tehtävä suoritettu, terveisin mielikuva-maalari.