Kodin tyhjentäminen purkua varten etenee hitaasti, mutta varmasti. Uuden talon rakennuslupakuvat taitavat olla valmiina ensi viikolla. Talon tyhjentäminen on ollut henkisesti aika rankkaa. Yritän aina keksiä jotain muuta tekemistä sen sijaan, että joutuisin käymään koko elämäni läpi ja heittämään suuren osan omaisuudesta ja muistoista menemään. Tavaraahan se vain on, mutta olen ihminen joka ei ole todellakaan minimalisti. Konmari-oppien mukaan ilmeisesti kaikki tavarat, jotka ei tuo onnellisuuden tunnetta, pitäisi heittää pois. Entä jos kaikki ovat sellaisia. Olen keräilijä-luonne, jo ties kuinka monennessa polvessa. Talossamme on vielä paljon mummoni tavaroita, joita olen nyt käynyt läpi. Samoin omaa omaisuutta on paljon, kaikkea lapsuudesta asti säästettyä. Toki voi miettiä, että kaipaako tavaroita, jotka ovat olleet pahvilaatikoissa jo monta vuotta. Ehkei, mutta pahalta se silti tuntuu käydä kaikki ne muistot ja tunteet läpi, jonka jälkeen joudut kylmästi heittämään ne roskiin.
Saimme apua Ihanan miehen ystäviltä, jotka auttoivat kantamaan kaikki painavimmat mööpelit verstaalleni säilytykseen. Kiitos heille. Säilömme nyt kaikki sellaiset tavarat, jotka haluaisimme uuteenkin kotiin. Toivomme, että pitkä varastointi ei homeisessa paikassa vähentäisi tavaroiden toksiini-arvoja sen verran, että voisimme pitää ne. Talossa pystyy nyt olemaan lyhyitä aikoja niin, että kaikki räppänät ovat auki ja talo tuulettuu. Minulla ei tule niin pahoja oireita, kuin Ihanalla miehellä, mutta talossa oleskeltuja hetkiä seuraavina aamuina silmät ovat todella turvonneet ja kurkku käheä.
Näistä muistoista tuli mieleen esitellä eräs lehtijuttu, joka on tehty kodistamme vuonna 1983. Mummoni oli hyvä kirjoittaja ja kirjoitteli välillä lehtiin novelleja ja muita juttuja. Elsa-mummo osallistui myös Kodin kuvalehden talon rakentaja- kirjoituskilpailuun. Voitettuaan kilpailun, hänen kirjoitus julkaistiin lehdessä ja samalla tehtiin esittely mummoni ja vaarini 70-luvun puolessa välissä rakentamasta talosta. Tässä retroiset kuvat kyseisestä lehtijutusta. Julkaisen seuraavaksi sitten sen mummoni kirjoittaman jutun, hänen elämänsä rakennusprojekteista.
Talo oli hyvin samassa kunnossa silloin, kun siihen itse muutin 10 vuotta sitten. Mummoni oli hyvin säästäväinen eli suoraan sanottuna pihi, joten isompia remontteja talossa ei tehty sen valmistumisen jälkeen. Minulla on vielä tallessa melkein kaikki kuvissakin näkyvät mööpelit ja muutamia viherkasveja. Mummoni oli intohimoinen viherpeukalo ja veikkaan, etttä omatkin kasvit olen saanut pidettyä hengissä vain mummoni hyvän kasvikarman avulla.
Kuvassa alakerran tunnelmallinen, mutta pahamaineinen takkahuone. Huone oli jo kerran homeessa, kun remontoimme tilan noin 7 vuotta sitten. Ajattelimme silloin, että nyt se pysyy kuivana lattialämmityksen avulla. Mutta toisin kävi ja nyt olemme tässä tilanteessa.
Toivottavasti tekstit näkee lukea kuvista. Mummoni kirjoituksen kirjoitan sitten seuraavaan postaukseen puhtaaksi, niin se on mukavampi lukea. Ylimmäinen kuva, jossa on isäni ensimmäinen koira, Jysky, on otettu vanhempieni talosta naapurista, jossa Pikkuveikka nyt asustaa. Samoin kuin alemman kuvan portaikko-kuva.
Haikein mielin eteenpäin.
Rauhallista pääsiäistä kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti