Katoksen rakentelua

Sillä välin, kun minä matkailin Tallinnassa viime viikolla, niin Ihana mies aloitti kotona kesäprojektinsa. Projekti sai alkusysäyksen juhannuksena, kun siirrettiin köynnösruusut toiseen paikkaan ja vihdoinkin ne ei olleet häiritsemässä katoksen tekoa. Talossamme ulko-oven kohdalla ei ole ollut minkään näköistä lippaa tai muutakaan suojaa, sen jälkeen, kun avokuisti laitettiin umpeen ja siitä tehtiin tuulikaappi. Siitäkin taitaa olla jo hieman yli kymmenen vuotta, koska me ei silloin vielä asuttu täällä. Joten nyt sateet ja lumet ovat mujuttaneet ulko-ovea ja "kuistilla" ei ole huonolla ilmalla viitsinyt olla. 

Suunnittelimme muistaakseni viime vuonna, että katoksesta olisi tehty lasiveranta vanhoista ikkunoista, mutta sitä aikani mutustellessa ajattelin, ettei se ehkä sopisi talon tyyliin. Joten päädyimme suunnittelussa perusvalokatepergola-rakennelmaan. Mieheni sai rungon rakennettua minun matkaillessa ja ylärimat laitettiin paikoilleen, kun palasin reissusta. Tai minä lähinnä sirkkelöin rimoja oikean pituisiksi, join limelonkeroa keinussa helteisenä iltana ja ihailin miehen työskentelyä. ;) Sen jälkeen mies ruuvaili vielä aitalaudat paikoilleen. Jota tosin maalausvaiheessa kiroilin kapeiden rakojen takia. Olisi taas pitänyt maalata ennen kiinnitystä. Mutta ei sitä inspiraation iskiessä aina malta, kun äkkiä pitäisi vaan saada valmista.

Tällä viikolla Ihana mies on tuijottanut sadetutkaa siihen malliin, että koska pääsisi maalaamaan, jotta valokatteen saisi sen jälkeen asennettua paikoilleen. Eilen sadetutka lupaili hyvää ja maalaus aloitettiin. Maalina käytettiin talon julkisivussakin käytettyä Uulan petrooliöljymaalia. Valkoinen sävy on ihan perusvalkoinen ja harmaa on Uulan värikartan sävy Laava. Alakuvassa huomaa hyvin, kuinka julkkarin sävy on viidessä vuodessa haalistunut etelä-länsiseinillä. Ja sävykin on samasta valmistuserästä, kun oli vielä vanhoja maalipurkkeja jäljellä (koska talon takaosa on edelleen maalaamatta, suutarin lapsella ei ole kenkiä jne.), joten ei voi pistää edes valmistus sävyerojen piikkiin. 

Ranteet sinisenä saatiin katos suurimmalta osin maalattua torstai-illan aikana ja ainoastaan aidan sisäpuoli jäi vielä maalitta. Tärkein olikin saada ylärimoihin maalit, jotta valokatteen saa asennettua maalien kuivuttua. Aidan päälle tulee vielä valkoinen päällilauta ja yläosaan todennäköisesti otsalauta. 
Pidän petrooliöljymaalista todella paljon. Kertamaalaus riittää ja se peittää hyvin (paitsi tuo puhtaan valkoinen, jonka joutuu kahteen kertaan maalaamaan, varsinkin jos vanha pinta on tumma). Petrooliöljymaalin kanssa voi tosin käyttää ulkopohjamaalia, jolloin se parantaa tarttuvuutta ja peittävyyttä. Pinnasta tulee kauniin matta, hengittävä, se vanhenee kauniisti ja huoltoväli on pitkä. Maalaaminen on suht samanlaista kuin pellavaöljymaalilla, ehkä hieman helpompaa. Maalin saa hankata pintaan tiukasti, mutta antaa anteeksi enemmän talkoomaalina kuin pellavaöljymaali, koska siinä ei erotu työnjälki niin paljoa. Se kuivuu myös hieman nopeammin kuin pellavaöljymaali, mutta ei ole niin kulutuksen kestävää. Onneksi tänään alkoi sataa vasta nyt illalla ja maalipinta oli hieman ehtinyt kuivua, ettei sade päässyt pilaamaan pintaa.

Katoksesta tuli mielestäni todella kiva, vaikkei se vielä olekaan valmis ja eikä toivottavasti näytä liian irtonaiselta uudelta osalta taloon nähden. Mielessäni jo ehdin sisustaakin katoksen valmiiksi, nyt kun saa tavaroita sateelta suojaan. Tuohon vois sopia esim. humala uudeksi köynnöskasviksi. Se kasvaa niin nopeaan, että se vois olla kivan näköinen saavuttaessaan kattokorkeuden, eikä ole niin rasittava hoitaa ja katkoa kuin köynnösruusu.

Jos joku haluaa katoksen rakentamisesta tarkempia ohjeita tai tietoa, niin laittakaa kommenttia, niin konsultoin Ihanaa miestä asiasta ja laitan sitten jotain tarkempaa postausta aiheesta.