Tein tällä viikolla kanalaan isomman suursiivouksen. Talvella en niinkään poistanut pehkuista kuin likaisimmat kohdat ja kasvatin pehkun korkeutta, jotta se lämmittäisi edes vähän enemmän kanoja. Paras olisi jos pehkusta saisi ns. kestopehkun, joka alkaisi käymään ja siten lämmittäisi koko kanalan. Mutta se vaatisi vielä hieman hienosäätöä, joten ehkä ensi talveksi koitan panostaa siihen. Kanojen edellinen omistaja sanoi, että hamppukuivike toimii tehokkaasti kestopehkuna. Tänä talvena kanojen alla oli sekoitus purua, turvetta, puunkuorikatetta ja olkea. Sitä olikin kasaantunut aikamoinen kerros. Kärräsin pehkua ulos kanalasta 12-13 kottikärryllistä.
Tyhjensin munintakopin ja raahasin sen pihalle pesua varten. Kopin katto ei ole tarpeeksi kalteva jottei kanat siellä viihtyisi, joten siitä sai jynssätä kanankakkaa irti ihan urakalla. Muutenkin kopit on hyvä puhdistaa aika ajoin, ettei ulkoloiset niissä viihdy. Samoten orret pitäisi vielä kalkkimaalata uudelleen. Se ehkäisee hieman kalkkijalkaa aiheuttavien punkkien mellastamista. Kalkkimaali muutenkin toimii hyvänä "desinfiointina" eläinsuojissa.
Puhdistin katon nurkat hämähäkin seiteistä ja laitoin kesäksi hieman kevyemmät pehkut tytöille, joten lisäsin lattialle kerroksen pelkkää purua. On ainakin valoisamman näköistä.
Iitin tytöt olivat aluksi todella ihmeissään, että mitä täällä on riehuttu. Lopuksi he uskaltautuivat testaamaan uusia puruja, kun lahjoin heidät murskatuilla munankuorilla. Ne maistuvat paljon paremmin kuin pelkkä kanakalkki. Kalkkia kanat tarvitsevat munien kehittymiseen.
Iittiläisen kannan maatiaiskanat ovat usein mustia. Meidän tytöistä kaksi on kokonaan mustia, joiden sulkien sävy taittaa kauniisti vihreään ja kahdella on myös ruskean sävyisiä sulkia seassa.
Kanat ovat olleet innoissaan, kun vihdoin saa taas vihreää syötävää omalta pihalta, jota nyhdän niille päivittäin. Vapaana tyttöjä ei voi pitää, kun ovat sen verran arkoja ja meidän noutaja toisi varmasti meille kanapaistia päivittäin. Maanantaina tosin Impi päätti maistaa vapautta, kun juoksi ulos tarhasta oven raosta ja pulputti menemään pitkin nurmikkoa. Sain hänet tosin houkuteltua jyvien kanssa takaisin tarhaan, kun Impi totesi, ettei halua jäädä ilman herkkuja. Nyt on tosiaan paikat siisteinä ja tytöille löytyi mahdollinen uusi sulhanenkin, jonka haen ensi viikolla kotiin. Sitten voikin odotella uusia pikkutipuja saapuvaksi jossain vaiheessa, kunhan joku (todennäköisesti Hellä) aloittaa hautomisen.
Munarikasta kesän alkua kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti