Valman piti tosiaan mennä kohdunpoistoleikkaukseen tänään iltapäivästä. Eilen illalla Valman kunto kuitenkin romahti ja myöhään illalla vatsan oikea puoli alkoi turpoamaan. Pelkäsin, että tulehduspesäkkeet olivat räjähtäneet. Tuli mieleen oma umpilisäkkeen puhkeaminen ja se kuinka kipeä se oli kun räjähtäneitä märkäpesäkkeitä oli pitkin sisuskaluja. Yhden aikoihin yöllä teimme päätöksen, että nyt lääkäriin tai Valma ei muuten varmasti näe aamua. Soitto Vantaan päivystävään Evidensiaan, koira kainaloon ja kaasu pohjassa kohti Tammistoa.
Automatkalla Valma hieman piristyi, koska rakastaa autoilua tai lähinnä sitä, että autolla pääsee pois landelta. Perille päästyämme Valma ultrattiin ja siellä näkyi jo todella isoja kohdunsarvia. Päätös leikkauksesta tehtiin äkkiä, koska jos tulehdus märkisi vatsan puolelle, olisi se sitten menoa. Siinä kohtaa, kun piti päättää elvytyskielloista leikkauksen aikana tai sen jälkeen alkoi meidän molempien alahuulet väpättämään ja lähdimme ajamaan kotiin raskain mielin jättäen Valman sairaalaan hoidettavaksi. Tuijotin kelloa ja totesin tunnin jälkeen, että ainakaan verikokeista ei löytynyt mitään vakavampaa, koska siitä olisi jo soitettu.
Viiden aikaa aamulla sairaalasta soitettiin ilahduttava puhelu, että leikkaus oli mennyt hyvin ja Valma oli jo herännyt nukutuksesta. Sovimme, että aamuvuoro vielä tarkkailisi Valmaa ja sieltä sitten soitettaisiin koska hänet voisi kotiuttaa. Puhelun jälkeen maltoimme käydä nukkumaan ja ehdimme nukkua muutaman tunnin, kunnes aamupäivästä soitettiin kotiuttamisesta.
Ajelimme takaisin Vantaalle ja vastassa oli jo hyvin hereillä oleva terrieri. Saimme kotiutumisohjeet ja sen jälkeen helpottuneelle kotimatkalle. Valma oli hyvin väsynyt, mutta iloinen, että tulimme hänet hakemaan. Tämä päivä onkin mennyt sairastuvalla tarkkaillen, että toipuminen lähtee hyvin käyntiin.
Vaikka päivystyksessä tehty leikkaus olikin kallis, niin onneksi lähdimme yöllä sinne ajamaan. Leikkauksessa löytyi viitteitä kohdun puhkeamiseen, koska vatsaontelossa oli jo hieman nestettä. Joten en tiedä olisiko Valma selvinnyt, jos leikkausta olisi vielä viivytelty. Mutta nyt toivomme rauhallista ja hyvää toipumista Valmalle sekä monta lisävuotta tälle pirteälle vanhukselle. Meiltä tosin taisi muutama elinvuosi kadota tässä stressistä.. Huh sentään..
Kiitos todella paljon Tammiston Evidensialle hyvästä palvelusta ja hoidosta :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti