Mätäkuu teki tehtävänsä. Meidän molemmat koirat ovat leikkaamattomia ja saavat juoksut aina peräjälkeen. Ensin Halla- labradori ja sitte Valma- bostoni. Pari viikkoa sitten Valman olo huononi juoksujen loppupuolella. Joi paljon ja laski allensa. Hänen protesti-kuset ovat tuttuja jo entuudestaan, mutta nyt huomasi, ettei tämä johtunut vain herneistä nenässä. Sitten pienestä koirasta huomasi jo kuinka kipeä hän on, joten varasin lääkärin. En aluksi tajunnut edes, että se oli kohtutulehdus, mutta kun lääkäri sitä puhelimessa heti epäili, niin olihan se selvä. Yleensä se tulee vasta myöhemmin juoksujen jälkeen ja on melko yleinen vanhoilla leikkaamattomilla nartuilla.
Olin jo varma lääkäriin mennessä, että tämä olisi Valman viimeinen viikko. Valma ultrattiin ja siellä näkyikin tulehduksen alku. Hän sai antibiootit ja toivottiin, että tulehdus olisi mennyt sillä ohi. Yleensä, jos tulehdus pääsee tekemään märkäkohdun, ainoa hoito on leikkaus tai se toinen ikävämpi vaihtoehto vanhoille koirille. Hain vielä lisäksi kipulääkkeitä, kun Valma oli niin kipeän oloinen. Lääkärissä hän tosin esitti reipasta, koska oli päässyt kerrankin kaupungille ihmisten ilmoille. Hän kun ei tästä maaseudusta niin välitä. Valma mieluummin istuskelisi trendi-kahviloissa timanttipanta kaulassa, kuin hengailisi täällä landella.
Viime viikko näyttikin jo hyvältä, kun antibiootit ja kipulääkkeet jylläsivät ja ajattelimme jo, että säikähdyksellä selvisimme. Mutta nyt kun lääkekuuri loppui, kunto taas huononi. Kävimme uudestaan tänään lääkärissä ja ultrassa näkyi, ettei antibiootit olleet auttaneet. Haluamme kuitenkin vielä leikkauttaa hänet, koska vaikka Valma onkin jo melko vanha, täyttää joulukuussa 12 vuotta, on koiruli kuitenkin hyvässä kunnossa ja moni luuleekin tätä vauhdikasta terrieriä paljon nuoremmaksi.
Lääkäri sai leikkausajan huomiselle iltapäivälle tai riippuen siitä saako hoitajan varattua, mutta se selvinnee huomenna. Valma oli lääkärissä taas reippaana, mutta nyt illalla todella vaisuna ja kipeänä. Saatiin lisää antibioottia ja kipulääkkeitä menee myös, että olisi vähän kivuttomampi olla.
Nyt vaan kaikki peukut ja tassut pystyyn, että leikkaukseen ehditään ajoissa, se menisi hyvin ja toipuminen sujuisi mallikkaasti. Tällä maailman suurimman persoonan omaavalla Vaapolla voisi nimittäin olla vielä monta iloista vuotta jäljellä, emmekä me ole vielä todellakaan valmiit luopumaan hänestä.
Kuvat ovat yhdeltä sumuiselta aamulta pari viikkoa sitten. Luonto oli verhoutunut kokonaan kauniisiin hämähäkinseitteihin, jotka olivat täynnä kastehelmiä ja sakea aamu-usva näytti todella lumoalvalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti