Olipas mukava helatorstai. Kävin asiakastapaamisella ihanassa vaaleanpunaisessa 1900-luvun vaihteessa rakennetussa hirsitalossa, jossa minut otti vastaan mainio vanhempi pariskunta ja vastaleivottua leipää teen kanssa. Se oli niitä hetkiä, kun teki mieli halata sitä taloa ja sen omistajia. :)
Sieltä kotiin ajellessa oli pakko käydä tankkaamassa ja huomasin samalla, että Elimäen kesäkahvila Piika ja Renki oli avattu. Kävin katsomassa siellä taideseuran näyttelyn ja mustilan arboretumin puolella ihailin kukkivia kirsikkapuita. Niitä haluaisin meidänkin pihaan. Pitäisi vaan konsultoida jotain fiksumpaa, että mihin ne kannattaisi istuttaa, ettei niille käy huonosti. Olen kovasti yrittänyt kasvattaa omia magnolioitani, mutta huonolla menestyksellä. Odottelen vielä toiveikkaana, jos tämä viime vuonna istutettu tekisi kukkia, mutta saa nähdä.
Iltapäivällä menin henkiseksi tueksi, kun Ihana mies asensi laituria meidän kotimökin rantaan. Lampi tyhjennettiin ja ruopattiin viime talvena ja reunukset siistittiin puista. Lampeen tulee uutta vettä koko ajan lähteestä ja onkin täyttynyt hyvää vauhtia. Saa nähdä nyt kun kalat on hävitetty lammesta, että pysyisikö vesi puhtaampana. Se on tyhjennetty kerran aiemminkin, mutta silloin viheliäiset ahvenet maastoituivat pohjamutiin ja perustivat uuden populaation veden tullessa takaisin.
Laituri on ponttoonimallinen ja pitäisi kestää pakkastakin. Sitä voisi käyttää noinkin, mutta päädyimme siihen, että tehdään puuvuoraus päälle ja kaide, niin on sitten mukavampi käyttää ja paremman näköinen.
Koirat tutkimassa vanhan laiturin rappusia.
Aina siinä välissä, kun sadekuuro ei meitä kastellut, niin tein noutoharjoituksia meidän uimamaisteri-saukon, Hallan kanssa. Hän se jaksaisi puljata vedessä vaikka kuinka paljon.
Siellä se saukko kroolaa kepin perässä.
Vanha rouva, Pinja tyytyi katselemaan touhua rannasta.
Mukavaa viikonloppua! Mie pakkaan laukun ja suuntaan kohti länsirannikkoa Pyllikin luo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti