Strutsitilalla Elimäellä

Isoveikkani lapset ovat tämän viikkoa mummolassa hoidossa täällä maalla. Olimme sopineet, että lapset ovat minulla hoidossa torstain, kun mummolla oli sovittu retkipäivä Kotkan Sapokkaan. Likka 6v oli hinkunut minun luokse yökylään jo jonkin aikaa, joten hän tuli meille jo keskiviikko-iltana. Mahduimme hyvin nukkumaan meidän evakkokämpässä, koska Ihanamies oli yövuorossa, joten sänky oli kokonaan meidän. Torstai-aamuna haimme Jätkä 5v;n mummolasta, hoidimme kanat, kävimme uittamassa Halla-koiraa ja keräsin lapsityövoimalla myös hieman kuusenkerkkiä. Kun kello näytti jo ruoka-aikaa lähdimme oikein ulos syömään, jonka jälkeen suuntasimme Lakiasuolle, jossa sijaitsee Laurilan Strutsitila.

Strutsitila on auki kesäaikaan klo 11-17 kaikkina päivinä paitsi maanantaisin. Tutustumiskäynnin hintakaan ei päätä huimaa, 3 € aikuisilta ja 2 € lapsilta. Tilalle on helppo löytää, vain muutama kilometri 6-tieltä, siinä Elimäen ja Korian välissä. Tilan kotisivut löytyy täältä, www.strutsitila.net ja facebookissa on myös omat sivut.

Lapset ja minä odotimme into piukeana strutsien (onpa harvinaisen vaikea sana kirjoittaa) näkemistä ja olihan ne näyttäviä. Aivan järkyttävän suuria! Tilan emäntä Outi Johansson tuli esittelemään ja kertomaan meille heidän strutseistaan. Nämä ensimmäisissä kuvissa olevat ovat noin vuoden ikäisiä ja niiden värityksestä ei vielä pysty sanomaan kumpaa sukupuolta ne ovat. Alemmissa kuvissa olevat on jo aikuisia ja niiden sukupuolen erottaa siitä, että urokset ovat mustia ja naaraat harmaita. Aivan kuin muillakin linnuilla, pojat ne koreilee ja tytöt ovat vaatimattomampia. 

Kädestä lintuja ei uskaltanut ruokkia, olisi varmaan sormet lähteneet voimakkaan nokan mukana. Emäntä näytti Jätkälle kuinka ruohoa voi nyhtää ja laittaa kivetyksen päälle josta linnut voivat sitä mupeltaa. Siitä innostuneena Jätkä ruokkikin hyvän tovin nuoria lintuja.

Osa vanhemmista linnuista on munan tuotannossa ja näitä nuorempia sitten menee lihaksi. Tilalta voi suoraan ostaa strutsin lihaa ja esimerkiksi strutsi-lihiksiä. Sellaisen taisin maistaa jossain messuilla joskus ja hyvää oli.

Tilalta löytyy myös paljon suomenlampaita. Tämä porukka karitsoineen märehtivät pihalla ja loput lampaat olivat sisällä navetan pihatossa. Lampaat oli keritty juuri keväällä, joten kauhean paksua villapeitettä niillä ei ollut ja mukavampihan se kesällä lyhyellä villalla onkin viipottaa menemään. Tuli taas kauhea villa-himo. Alpakat vieläkin mietteissä ja suunnitteilla, ehkä nyt sitten vaikka uuden kodin rakentamisen jälkeen ja miksei vaikka lampaitakin, jos oikein villiksi heittäytyisi. Sisäinen hullu-eläin-nainen nostaa aina päätään tälläisillä reissuilla.

Tilalla kasvatetaan myös pajua, josta Outi tekee pajukoristeita myyntiin. Iskin silmäni tähän elävään paju-aitaan, joka oli strutsi-aitauksen vieressä. 

Vanhaan aittaan oli tehty tilapuoti, jossa oli koriste- ja tarve-esineitä myynnissä. Himoitsin noita kauniita lampaan taljoja itselleni. Lapset saivat valita jotain ostettavaa itselleen. Likka valitsi pari isoa strutsin sulkaa, yllättäen pinkin ja valkoisen ja Jätkä iski silmänsä strutsin munaan. Hän tykkää valtavasti dinosauruksista, joten munahan melkein näytti dinon munalta. Mietittiin vaan, että mitäköhän sanomista kotona tulee, jos munasta kuoriutuukin oikea strutsi? 

Likan lemppari-eläimeksi valikoitui tämä karjalan karhukoira, jonka luona hän viettikin pitkän tovin rapsutellen.

Testattiin myös, että pääseekö sulilla lentoon asti. Melkein.. 

Kotimatkalla pysähtyimme Mustilan Arboretumin vieressä olevaan taide-kahvilaan Piika ja Renkiin. Vilkaisimme nopeasti yläkerran kesäkuun taidenäyttelyn, jossa oli Tuula Horbach-Puhakan ja Leena Pousin kauniita akvarelleja ja keramiikkaa. Kahvila ja vintin galleria on mielestäni todella viihtyisät, niin yritän ainakin pari kertaa kesässä käydä siellä katsomassa vaihtuvia näyttelyitä, eikä kahvilan todella hyvät leivonnaiset tee vierailuista yhtään kamalampia. ;)

Jos Kouvolan alueella pitäisi keksiä jotain kivaa tekemistä vaikka lasten kanssa, niin voin suositella näitä ja Arboretum-visiitti vielä siihen kylkeen. Nyt on alppiruusut juuri kukassaan. Oman kylän palveluita on aina mukava kehua, eikä turhaan. Vaikka pieni kylä Elimäki onkin, niin täältä löytyy kyllä aika paljon retkikohteita. Visit Elimäki vaan. 

Pihlajanlehtijuoma

Viime viikon bloggaajatapaamisessa saimme maistaa Aholafarmin Tuulan tekemää hyvän makuista pihlajajuomaa. Hauskana yhteensattumana valmistimme tällä viikolla koulussa samaa juomaa, jota tarjoiltiin tänään koulun päättäjäisjuhlassa. Tulevina luonnonvaratuottajina villiyrtit ja -vihannekset kuuluvat suurena osana opintoihimme. Maanantain yrttipäivänä keräsimme muiden villiyrttien ohella ämpärillisen nuoria pihlajanlehtiä, joista valmistimme opetajamme Milan ohjeistuksella kirpsakkaa pihlajanlehtimehua.

Pihlaja on suomalaisten pyhä puu ja muutenkin Euroopan pyhimpinä pidettyjä puita.Puu pihalla toi onnea taloon. Sekä kelttien että druidien uskonnollisissa seremonioissa sillä oli tärkeä osa: se suojeli ihmisiä pahoilta hengiltä, joiden ajateltiin levittävän sairauksia. Venäjällä on ollut tapana kasvattaa pihlajia talojen lähellä suojatakseen niitä noitia, velhoja ja haamuja vastaan. Pihlajan lehdissä on paljon antioksidantteja ja niistä on apua mm. vatsatautiin. Kuivattuna niitä voi käyttää yrttiteenä. (Piippo, 2017)

HUOM! Muistathan, että puiden antimien kerääminen ja ottaminen ei kuulu jokamiehenoikeuksien piiriin. Saat kerätä puiden antimia omalta maalta ja tai maanomistajan luvalla.

Ohje:

1/2 ämpärillistä (n.5 litraa) pihlajanlehtiä

3 litraa kiehuvaa vettä

25 g sitruunahappoa

1/2 kg sokeria

Kaadetaan kuuma vesi lehtien päälle ja lisätään sitruunahappo kylmään veteen sekoitettuna. Annetaan maustua jääkaapissa 1 vrk. Siivilöidään lehdet pois. Sekoitetaan sokeri. Valmis juoma on tiiviste ja se laimennetaan vedellä ennen juomista. 

Jos haluat säilöä mehua pidemmäksi aikaa, kuumenna mehu melkein kiehuvaksi, niin että pinta alkaa poreilla, mutta ei vielä kiehu. Pullota kuumennettuihin pulloihin tai pakasta. Juoman voi tehdä myös mustaherukanlehdistä.

Juoma on mukavan kirpeää, jossa on hieman karvas maku. Mietin, että mehu voisi sopia juhliin esimerkiksi kivennäisveteen lantrattuna tervetuliaisjuomaksi tai booliksi sekoiteltuna. Hyvää se on toki noinkin. Kannattaa kokeilla, koska juoma on todella helppo valmistaa. 

Ensimmäinen lukuvuosi uusissa opinnoissa hurahti todella nopeasti. Ensi syksynä alkaakin sitten erikoistumisopinnot. Suoritan kaksoistutkinnon ja minun pitäisi valmistua luonnonvaratuottajaksi ja luonto-ohjaajaksi, joten heti alkusyksyyn pitäisi löytää sopiva työharjoittelupaikka. 

Siihen asti, kirpsakkaa kesän alkua kaikille!

Bloggaajatapaaminen luonnon helmassa

Starbox- blogiportaalia pyörittävä Kaakon viestintä järjesti bloggaajillensa perjantaiksi taas mukavaa yhdessäoloa bloggaajatapaamisen merkeissä. Kun sain tietää päivän ohjelmasta, ei tarvinnut kahta kertaa miettiä, että osallistunko mukaan. Ohjelmassa oli Aholafarmille tutustumista, koskenlaskua Erämys- Keisarin kosket Oy:n mukana sekä maukasta lähiruokaa. 

Aholafarm on Haminan Kannusjärvellä sijaitseva maatilamatkailuyritys, joka tarjoaa elämyksiä aina ralliautoilusta, metsäretkiin ja käytössä on myös juhla- ja kokoustilat sekä metsäkirkko. Aholafarmin palveluihin voi tutustua paremmin osoitteessa www.aholafarm.fi 

Aloitimme päivän kokoontumalla vanhasta heinäladosta tehtyyn kokoustilaan. Lato näytti ulkopuolelta niin pieneltä, että yllätyimme kuinka tilavat sisätilat todellisuudessa olivatkaan. Talon emäntä Tuula pitää Aholafarmilla myös pitopalvelua ja valmistaa kaikki ruuat omin pikku kätösin. Pääsimmekin heti ruuan kimppuun, samalla kun emäntä esitteli pöydän antimia. Tilalla panostetaan intohimoisesti lähiruokaan ja kaikki tarjoiltavat olivat lähialueelta tai omalta tilalta. Omia lemppareita olivat villiyrtti-salaatti, itsetehty herukkamehu, nokkosrieska ja sen yrttilevite. 

Tai kun nyt totta puhutaan, niin koko ateria oli lempparini. Nam.

Lounaan jälkeen ehdimme hieman lasehtaa vatsaamme, kun Kaakon Viestinnän sisältöjohtaja Pekka Lakka kertoi meille hieman blogikirjoittamisesta ja sisällöntuottamisesta. Tunsin pistin sydämessäni, kun julkaisumääristä oli puhetta, joten yritän omassa blogissani hieman skarpata julkaisujen määrässä. Yleensähän postaukseni jumittuu siihen, että en osaa tehdä tarpeeksi lyhyitä ja kevyitä julkaisuja, vaan kuvien määrä, käsittely ja jonkunlaisen järkevän tekstin luominen vie niin paljon aikaa, että se tyssää siihen. Mutta yritetään jatkossa paremmin. Toiveena olisi tehdä vähintään yksi julkaisu viikossa, niin kuin joskus jaksoin, mutta saa nähdä miten käy. 

Ladolta siirryimme kodalle nokipannukahveille ja jälkiruualle. Tilalla käynti oli todella mielenkiintoinen ja inspiroiva. Opiskelen ensimmäistä vuotta KSAO:ssa luonto- ja ympäristöalalla luonnonvaratuottajaksi ja luonto-ohjaajaksi, joten päivän ohjelma sopi minulle kuin nenä päähän. Maaseutumatkailu sekä luonnon hyödyntäminen hyvinvoinnissa kiinnostaa minua ja vierailusta saikin hyviä eväitä ja vinkkejä jatkoon. 

Aholafarmin vierailun lopuksi kävimme vielä tutustumassa läheiseen metsäkirkkoon, jossa voi järjestää vaikka vihkimisen. Onneksi meillä oli pappi mukana omasta takaa poseeraamassa alttarilla. Hänen rennon letkeän blogin löytää osoitteesta starbox.fi/pappila  Varoituksena voin sanoa, että käsityksesi papeista saattaa muuttua. ;)

Haminasta siirryimme kohti Hurukselaa, jossa sijaitsee Erämys- Keisarin kosket Oy. Yritys järjestää mm. koskenlaskua, saunailtoja jne. Kaikkea esimerkiksi Tyky-päiviin sopivaa toimintaa. Meidän porukalle oli varattu koskenlasku ja sen päälle loimulohi-ruokailu. Olen käynyt kyseisessä paikassa joskus pienenä oman kylän retkellä ja muistelin, ettei koskenlasku silloin tuntunut mitenkään pelottavalta. Joten vaikka nyt osa bloggaajista oli jo kirjoittamassa omia muistokirjoituksiaan koskeen katoamisen johdosta, olin itse vain lähinnä innoissani päästessäni paattiin. 

Erämyksen palveluihin pääset tutustumaan osoitteessa www.eramys.fi

Odottelimme jonkin aikaa omaa vuoroamme, jotta edellinen ryhmä selvisi koskesta takaisin saunamökille, mutta näissä maisemissa ja kauniilla kesäisellä säällä odottelu ei haitannut yhtään. 

Ennen koskenlaskua saimme vielä nauttia nokipannukahvit nuotion äärellä. Itse kahvivammaisena juon vain teetä, mutta hyvää sekin on kuksasta nautittuna tuleen tuijottaen. 

Valmistauduimme Kymijoen kuohuihin pukemalla koskiliivit päälle ja tunkemalla kypärät päähän. Firmalta sai lainata myös kumpparit ja sadevaatteet halutessaan. Turvallisuusohjeiden jälkeen loikkasimme kahteen kumiveneeseen ja suuntasimme kohti kolmea koskea. Matkalla ehti katsella kaunista jokimaisemaa ja bongata mm. harmaahaikaran. Vaikka tahdissa melomista harjoiteltiin ennen koskeen sukeltamista, unohtui rytmi ja kaikki muukin kun rytke alkoi. Turhan hurjia Kymijoen kosket eivät ole, mutta todella hauskaa se silti oli. Eikä kukaan pudonnut koskeen jännittämisestä huolimatta.

Koskiseikkailun jälkeen saimme taas ruokaa. Loimulohta, rosvopaistia pottumuusilla ja salaatilla. Koko päivän ruuat oli kyllä loistavia ja tiesi kyllä syöneensä. Sen jälkeen olikin hyvä vyöryä illaksi kotiin sulattelemaan päivän eväitä. Kiitos järjestäville tahoille ja Kotkan Cursorin väki, #visitkotkahamina joka oli myös päivässä mukana. Oli mukava päivä ja mielekästä tekemistä, jota sai toteuttaa ulkoiluhousut jalassa eikä jakkutakki päällä. Minä tykkäsin. Toivottavasti joku sai näistä jotain vinkkiä vaikka polttareiden järjestämiseen.  

Muutkin Starboxin bloggaajat ovat ja tulevat kirjoittamaan meidän blogitapaamisesta, joten niihin voi tutustua lähemmin osoitteessa www.starbox.fi

Lähiruoka-teemalla jatkan tästä huomenna kohti Anjalaa, kun meillä on heti maanantaina luvassa koulussa yrttien keruu päivä ja tiistaina sieni-teoriaa. Odotan innolla.

Kukkapenkin siirto

Jotenkin tämä toukokuu on ollut henkisesti todella rankka. Niin monella osa-aluella tapahtunut kaikenlaista, joten voimat olleet aika vähissä. Ei ole oikein ollut intoa kirjoitella tänne ja vähän epäröinytkin, että mistä edes tänne kirjoittelisi. Mutta kyllä tämä blogi on sen verran tärkeä minulle, että aloitetaan nyt taas jostakin. Vaikka sitten tästä kukkapenkistä.

Viime vuonna kirjoittelin aiheesta, kuinka tehdä perennapenkki puutarhaan helposti. Siitä voi lueskella täältä, klik! 

Nyt kun talo joudutaan purkamaan, myös talon kyljessä oleva kukkapenkki on katoamassa. Vaivalla yritin tehdä siitä toimivan ja nyt se piti tehdä kokonaan uusiksi. Melko turhauttavaa. Yritin miettiä, sopivaa paikkaa penkille. Tarpeeksi kaukana talosta, jottei se jää rakennustöiden alle, mutta kuitenkin kivalla paikalla, jotta se voisi olla pysyvä paikka sille. Lipputangon ympäriltä löytyi sitten sopiva paikka. 

Minun piti jo viime vuonna tehdä kukkapenkki navettamme vanhoista kivijaloista, mutta se jäi suunnitteluvaiheeseen. Kivet oli kuitenkin roudattu jo pihaan asti, joten päätin käyttää niitä rajaamaan penkin sorapihan ja nurmikon välille. Isäni kun on hyvä maanrakentaja, pyysin häntä siirtämään painavat kivet oikeille paikoilleen. Kaivinkoneella kaavittiin tasainen pohja kiville, johon kivet asetettiin. Nurmikkoa myös kaavittiin pois, jotta multaa mahtuisi tilalle. 

Olin ajatellut laittaa penkin pohjalle kompostimultaa lannoitukseksi, mutta innokas mieheni ehti täyttää penkin tavallisella mullalla heti kun silmäni vältti, joten ehkä penkki toimii noinkin. ;) Vanhasta kukkapenkistä oli erilaiset kukat nousseet jo sen verran esiin, että niiden löytäminen ja esiinkaivaminen onnistui melko helposti. Tosin osasta joutui hieman arvailemaan, että mikäköhän se tämäkin on. Aloitin penkin teon siirtämällä ensiksi maanpeitekasvit penkin reunuksille ja loput pikkuhiljaa penkin sisäosaa kohti. Kaivoin aina samat kasvit yhtäaikaa ylös ja mallailin niiden paikkaa asettamalla ne penkkiin mullan päälle ennen niiden istuttamista paikoilleen. Istutin kukat aika tiheään vastoin niiden suositeltuja istutusetäisyyksiä, koska muuten ne eivät olisi tähän pienempään penkkiin mahtuneet. Niitä voi sitten myöhemmin siirrellä, jos tulee liian ahdasta. Osa viime vuonna istutetuista kasveista oli jo ehtineet kasvattaa massiiviset juuret itselleen, joten aika isoja juuripaakkuja sai penkistä kaivaa ylös. 

Nämä kuvat ovat viikko sitten otettuja, kun sain kukat siirrettyä ja alemmat kuvat ovat eiliseltä, joten kasvua on tapahtunut.

Hieman pelkäsin, että kyykähtääkö kaikki kukat tämän siirtämisen myötä, mutta hyvällä kastelulla ja viime viikonlopun helteillä ainakin osa röyhähti jo hyvään kasvuun. Joten toivotaan, että kukat viihtyvät uudessa penkissä ja ilostuttavat kesällä kauniilla väreillään. Nyt jo penkki näyttää niin kivalta, että se piristi oloa jo paljon. Puutarhaterapiaa parhaimmillaan.

Tuomikin aloitti kukinnan.  

Ai niin, vaihdoin tuon yläbannerin. Kuva on otettu Valkmusan kansallispuistossa, kun kävimme luokan kanssa siellä retkellä maanantaina. Tehtiin samalla suo-alueen lajintunnistusta. Kuvassa siis variksenmarja pitkospuilla. 

Rauhaisaa helatorstaita kaikille!