Toiminnallinen sunnuntai

Pikkuveikan remontti etenee hyvin. Remppamiehet ovat riehuneet siihen malliin, että nyt meillä tulee kiire tehdä maalaustöitä, että saadaan loputkin hommat etenemään. Keittiön lattia on tehty kokonaan uusiksi, alta löytyi hieman kasvillisuuttakin, joten hyvä vaan, että avattiin kokonaan. Nyt odotellaan keittiökalusteita. Kodinhoitohuoneen puolella on porattu uusia viemärin paikkoja pesupaikalle, lämminvesivaraajalle ja pesualtaalle. Laatoittaja on tehnyt kylppärin puolella pohjatöitä. Täytyy huomenna käydä hakemassa varastoon saapuneet laatat. 

Pikkuveikka on heilunut lekan kanssa kellarissa tämän viikonlopun hakaten betonilattiaa rikki tehden uutta reittiä viemäriputkille, jotta ne saadaan paremmin toimiviksi. Aiemmin keittiön putket eivät ole oikein ikinä vetäneet kunnolla, joten nyt oli hyvä mahdollisuus tehdä niillekin jotain. Miten niin, että rempat tuppaa laajentumaan.

Lauantaina oksalakkasin eteisen katon ja koko kodinhoitohuoneen, jotta pääsisi maalauspuuhiin. Maalasin kkh:n katon kertaalleen ja muistin kuinka kivaa paneelikattojen maalaus olikaan, joten päädyin nakittamaan siihen jonkun toisen. Katot kun joutuu maalaamaan kolmesti, että saa siististi peittoon, niin ihan hyvä vaan ettei niitä kaikkia tarvitse maalata itse. Joten sunnuntaina sain Minikälysen avukseni maalauspuuhiin.

Kodinhoitohuone ennen remonttia.    Seinään puhkottiin reikä uutta ovea ja ikkunaa varten.

Uusi ovi paikoillaan.                                         Mie pohjamaalasin seiniä ja Minikälynen kattoja.

Seinät pohjamaalissa ja katto välimaalissa.             Kalusteiden kohdat jätettiin maalaamatta.

Kylppäri ennen remonttia.

Kylppäri purettuna ja uudelleen levytettynä. Saunaan jätettiin vanhat paneelit. Katsotaan saadaanko niistä minkään näköisiä uudella pintakäsittelyllä. Uusi katto tehdään alaslaskuna, jotta saadaan kuituvalot asennettua.

Kylppärin ja saunan väliseinä purettiin ja siihen muurattiin harkoista uusi väliseinä. Yläosa tulee lasista, samoin kuin saunan ovi.

Eteisen katosta puuttui kattopaneelia siltä osin, kun komero oli purettu nurkasta. Vanhan kattopaneelin kokoista paneelia höylätettiin lisää ja kattoa purettiin siltä osin, että saatiin yhtenäinen pinta. Tällöin komeron puuttuvan katon ja vanhan katon väliin ei tarvinnut laittaa listaa tai muuta pinnan katkaisevaa ratkaisua. Purettu seinä paneloitiin purkupaneelilla ja on tämän takia sirkusteltan näköinen tilkkutäkki.

Portaat kääntyvät nyt kammarin suuntaisesti ja vievät vähemmän tilaa eteisestä. Aluksi suunniteltiin, että portaiden vanha alaosa hyödynnetään ja siihen vain rakennetaan yksi puuttuva porras lisää. Portaat ovat alunperinkin rakennettu ylijäämä tavarasta ja jotta portaat eivät olisi vieneet eteisestä valtavasti tilaa, niiden askel-etenemä lyhenee ylöspäin mentäessä. Sen jälkeen, kun timpuri oli pimeässä kompastunut lyhyisiin porrasväleihin, päädyttiin siihen, että tehdään kuitenkin kerralla hyvä ja teetätetään siihen kokonaan uusi, oikean mittainen portaikko. Vanhojen ikkunoiden paikalle on tulossa yksi hieman isompi ikkuna antamaan enemmän valoa pimeälle eteiselle.

Jos jollain on tarvetta kyseiselle portaikolle, niin saa tulla hakemaan. Ja myös vanhan keittiön kaappeja on hallissa halukkaille. Rungot niistä on hyvässä kunnossa, niin ei raaskisi poiskaan heittää. Kohta on muuten taas ongelma kasaantuvasta tavarasta.

Tänään pohjamaalailtiin vielä eteisen uusi paneelikatto ja seinien tilkkutäkit piiloon. Pitäisi alkaa miettimään minkä sävyistä pintamaalia paneeleihin tulisi. Nyt niissä on osassa vanha vaaleansininen ja osassa sama vaalean harmaa pohjamaali, jolla kesällä maalailin kesämökillä. Ehkä muut seinät jollain vaalealla ja portaikkoseinälle joku tummempi?

 Remppajätteet häviävät hyvin talon lämmitykseen.

Ihana mies aloitti tänään myös ikuisuusprojektin eli asuntoauton purkamisen, joten siitä lisää seuraavassa postauksessa.

Möttönen ja heijastimet

Hilma Möttönen on vinkunut ulos jo monta viikkoa. Kauheasti kiinnostaisi mennä pihalle koirien perässä, mutta en ole uskaltanut päästää häntä ulos aiemmin. Karkaa vielä jonnekin. Viimenään, kun meno oli sitä, että Hilma roikkui ulko-oven kahvassa ja maukui sydäntä riipaisevasti, oli pakko päästää hänetkin tutustumaan ulkomaailmaan. Innokkaasti Hilma sinne lähtikin, mutta nopeasti huomasi, että täällähän on kylmä ja märkää. Joten ulkoilut on rajoittunut lähinnä ulkorappusilla nuuskimiseen ja sitten äkkiä sisälle patterin viereen lämmittelemään.

Ihan toivoton tapaus maalaiskissana hän ei kuitenkaan ole. Yhtenä päivänä kuulin mekastusta allaskaapista keittiöstä, hiiri lossassa ja vielä elävänä. Usutin Hilman sen kimppuun ja hän tajusi heti mikä oli homman nimi, hiiri suuhun lossan kera ja juosten pitkin taloa. Sen verran autoin, että irrotin lossan hiiren poskesta ja annoin Hilman leikkiä hiirellä jonkin aikaa. Eiköhän hänestä vielä kunnon hiirikissa saada.

Meidän koirat puolestaan ovat pellossa kasvaneita ja ulkona viihtyviä tapauksia. Paitsi Valma-bostoni, joka mieluiten makaa takkatulen loimussa Hilma kainalossa. Isot koirat ulkoilevat paljon vapaana ja niiden reviiri kattaa aika suuren alueen lähitienoosta. Pahoittelut vaan kyläläisille. Ja näin syksyn pimeydessä mustia koiria on vaikea havaita jolkottelemassa pitkin pitäjää, joten heijastimia kaivattiin. Pinjalla ja Hallalla on heijastimelliset kaulapannat, mutta niistä heijastimet ovat jo niin kuluneet, etteivät hyödytä mitään. Ratkaisuna tähän, tarvittiin yksi liian suuri ilmaisheijastinliivi ja apulaiskissa. 

Paljon silppuamista pahvisabluunoiden avulla.

Ja singerillä hurisuttamista illan pimeinä tunteina.

Pinjaa nolotti olla mallina ja Halla ei pysynyt sekuntiakaan paikallaan, joten kuvat on vähän mitä on. Mutta ehkä niistä saa käsityksen heijastinpantamallista. Halusin siitä pujotettavan, ettei siihen tule mitään tarroja tai muuta mikä voisi irrota, kun koirat painivat keskenään. Toimii hyvin myös ruokalappuna. :) Tein yhden myös vanhempieni Hippu-koiralle, joten nyt on koko jengillä samanlaiset. 

Vanha Rauma

Tehtiin viime viikonloppuna ruskaretki kolmen ystäväni Marsun, Sailiksen ja Sirkkulin kanssa Vanhan Rauman alueelle. Nämä naiset tunnen jo restaurointikoulun ajoilta ja aina välillä vanhojen luokkakaveiden kesken matkataan ympäri Suomea vaihtuvalla kokoonpanolla ihastelemassa, no tietenkin kaikkea vanhaa ja hienoa. Tällä kertaa kohteeksi oli valikoitunut Unescon maailmanperintökohteenakin tunnettu Vanha Rauma. Olen viime aikoina reissannut aika paljonkin länsirannikolla, mutta tuleepahan tutuksi. Pääasiahan näillä reissuilla on kollegojen vertaistuki ja viikonlopun kestävä naurun räkätys ja kääkätys aiheesta kuin aiheesta. 


Yövyimme perjantaina Turussa Omppu-hotellissa ja lauantaina köröttelimme kohti Raumaa. Olimme valinneet ehkä ikävimmän päivän sään puolesta retkeilyyn, satoi koko päivän. Ei siinä sitten kauheasti tehnyt mieli löntystellä ulkosalla. 

Hidastettua kävelyä Marsun kuvatessa. :)

Päädyimme sadetta pakoon Marelaan, laivanvarustajan koti-museoon. Se olikin mielenkiintoinen paikka ja käymisen arvoinen. Tällä hetkellä siellä oli vaihtuvana näyttelynä hassuja hattuja ja kouluhistoriaa. Eikun bonetti päähän ja kiertelemään.

Museossa huoneet ovat sisustettu vuonna 1907 laaditun laivanvarustaja Granlundin perheen irtaimistoluettelon pohjalta. Huomasi kyllä, että laivanvarustajan työ on tainnut olla varakasta touhua, niin hulppea koti ja sisustus heillä on ollut. Kaikki uuneista, ovista, kattomaalauksista ja -paneloinneista lähtien ovat säilyneet siltä ajalta sen aikaisissa asuissaan.

Tapettirakkautta <3

Koulutaulurakkautta <3

                                 Laivanvarustamon toimisto oli komean maskuliininen.

Kotimatkalla käytiin Lokalahdella moikkaamassa Pyllikin perhettä ja katsastamassa remontin vaiheta. Paljon jaksamisia heille tämän vuoden remontin loppurutistukseen. Ei ole helppoa olla ulkovessan varassa näillä lämpötiloilla ja pienten lapsien kanssa pyöriä keskellä remonttia. 

Oli kyllä hauska viikonloppu, vaikkakin ilma oli kurja ja persus puutui sadoista ajetuista kilometreistä. Pyhäinpäiväkin tuli ja meni, pari kuvaa niistä tunnelmista löytyy instagramin puolelta. Villelän remontti etenee hyvin, tänään revittiin tapetteja ja löydettiin kylppäriin laatat ja vieläpä suht tuskattomasti ekasta kaupasta. Niistä myöhemmin lisää.

Pimeää illan jatkoa vaan kaikille!

Keppihevonen synttäreillä

Isoveikkani tytär täytti tässä kuussa 4 vuotta ja askartelin tälle pienelle eläinfanille lahjaksi oman keppihevosen. Yritin muistaa ottaa kuvia eri työvaiheista, mutta heposen valmistuttua huomasin, että näin ei käynyt. No ei kaikkea voi muistaa. 

Aloitin hahmottelemalla liimalevylle hevosen pään. Vanhana heppatyttönä tämä tuli ulkomuistista, mutta eiköhän mallin löydä helposti netistäkin.

Sitten vannesaha pärisemään ja sahaamaan hepan pää oikeaan muotoon. Viimeistelyn tein hiomalla sahausjäljet pois.

Ostin valmiin pyörökepin, harjanvarreksikin mainittu, porasin sille sopivan reiän ja liimasin paikoilleen.
Sitten nämä kaikki loput työvaiheet joista ei ole kuvaa. 
Maalasin hepan kahteen kertaan harmaalla tartuntapohjamaalilla (huomaa verstaalla suosittu maalimerkki: turkkilainen jugurtti). Hevosen harjan tein kahdesta eri värisestä villalangasta niputtamalla niitä sopivan kokoisiksi nipuiksi ja teippaamalla niiden juuren maalarinteipillä tiukasti yhteen. Näille harjastupoille porasin 10mm reikiä sopivin välimatkoin ja liimasin ne paikoilleen.

Suitset tein leikkaamalla ylijäämänahasta soiroja, jotka kiinnitin koristeverhoilunauloilla paikoilleen. Maalasin silmät ja sieraimet sopiville paikoille. 
Varren päähän halusin pehmikkeen, ettei turhaan kolise pitkin lattioita. Leikkasin kankaasta ympyrän, jota hieman kavensin ja käänsin ja ompelin reunat. Vanua väliin ja kiinnitin kankaan niiteillä varteen ja laitoin koristeeksi nauhan.

Heppa valmiina paketoitavaksi.

Onnellinen Bruno-keppihevosen omistaja. 

Kälynen on todella taitava leipuri ja hän oli loihtinut synttäreille koko viikon aivan mielettömän makuisia ja näköisiä leipomuksia. Synttärijuhlilta saikin vyöryä kotiin vatsa killillään. Tuon sateenkaari-kakun sisuskin on tehty erivärisistä kerroksista, näkyy ehkä hieman tuolla ylemmässä kuvassa. Om nom nom.....

Kuvat juhlista on Kälysen ottamia.