Eilen oli minun syntymäpäivä. Yleensä synttäripäivät ovat aina mukavia, vaikkei silloin välttämättä mitään ihmeellistä tekisikään. Eilen kuitenkin löysin ikävän yllätyksen.
Menin aamupäivästä kanalalle katsomaan, mitä kanoille kuuluu ja vaihtamaan juomavettä. Yleensä koko porukka on jo aamusta pihatarhassa, koska kiitos lämpimän syksyn, kanat ovat viihtyneet mainiosti ulkosalla. Nyt kuitenkin tarha oli tyhjä, paitsi tarhan nurkassa, verkon vieressä makasi pienen kuusiviikkoisen tipu Piipiin ruumis. Menin lähemmäs ja huomasin, että tipulta oli revitty pää ja toinen siipi irti. Jokin elukka, todennäköisesti lähistöllä pyörinyt kettu oli saanut napattua tipusen aidan raosta ja tappanut sen.
Muut kanat ja Piiparinen olivat sisällä kanalassa, eivätkä ole eilisen jälkeen sieltä ulos uskaltaneet tulla. Sen verran nekin säikähtivät tapahtunutta. Isäni kanssa puhuin asiasta, niin hän kertoi, että pari vuotta sitten sorsatarhallamme kävi myös samantapainen peto, joka aidan raosta nappasi sorsilta pelkät päät. Sittemmin sorsatarha-aitoihin laitettiin pienisilmäistä minkkiverkkoa aidan alaosaan, jottei sama tapahtuisi uudelleen. Olisi minunkin pitänyt tajuta laittaa kanalan tarhan alaosaan tiheämpää verkkoa, kun Piipiip pienempänä mahtui aidan raosta kulkemaan ja välillä seikkailikin tarhan ulkopuolella. Pelkäsin jo silloin, että joku sen vie, mutta nopeasti se kasvoi ja sitä ongelmaa ei enää ollut.
Toisaalta monella kanoja omistavalla kanat kulkevat vapaina pihalla ja todennäköisesti, jos ne minullakin olisivat vapaina, kaikki olisi jo viety pihasta.
Mutta itketti ja harmitti ihan törkeästi, että se oli juuri pieni Piipiip, joka kuoli. Niin innoissani minä olin tästä ensimmäisestä ainokaisesta tipusta.
Luontoäiti se osaa välillä olla tosi julma narttu.
Ikävä tuota pientä tomeraa tipua <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti