Pikkuveikan remontti

Jottei tänäkään syksynä olisi vapaa-ajan ongelmia, aloitettiin Pikkuveikkani talon remontointi. Talo sijaitsee samassa pihassa oman talomme kanssa ja on siis lapsuuden kotimme. Aiemmin siinä asuivat vanhempani, jotka muuttivat kesällä vihdoin ja viimein uuteen mummolaansa. Maatilamme on ollut kohta pari vuotta yhtymä, jonka omistajina ovat minä ja Pikkuveikkani. Itse olen tiluksilla asustanut vuodesta 2006 lähtien ja sovimme, että kun vanhempiemme loppusijoituspaikka valmistuu, aloitamme Pikkuveikan talon remontoinnin ja he pääsevät muuttamaan sinne Minikälysen kanssa. 

Heidän talonsa on tilan vanhempi rakennus, rakennettu 30- luvulla ja meidän talomme on vaarini rakentanut 70- luvulla. Vanhempani muuttivat tähän vanhempaan taloon 80- luvun alussa, jolloin tehtiin massiivinen remontti ja sisätilat tehtiin kokonaan uusiksi. 90- luvun puolivälissä taloa remontoitiin rakentamalla yksi makuuhuone lisää vanhan puolen päälle. Joten palauttavasta perinnerakentamisesta ei tässä kohteessa todellakaan puhuta, vaan ihan perusremontoinnilla mennään. 

Esittelen tässä postauksessa talon vanhimman osan ja sen mistä aloitettiin. Vanhimmassa osassa ovat keittiö ja kammari. Kammarin puolella seinät on kasarityyliin paneloitu ja äitini ne on joskus maalannut valkoisiksi. Paneelikatot olisi myös tarkoitus maalata vaaleiksi. Tiiliseinälle ja takalle tulee myös uusi väritys. Huoneet ovat talossa aika pieniä ja hämäriä, joten hieman vaaleutta kaivataan.

Oviaukkoa päätettiin avata purkamalla eteisessä oleva komero pois ja portaat käännetään kammarin suuntaisiksi. Pyökki-laminaattilattia purettiin pois ja sen alla oleva lautalattia oli niin hyvässä kunnossa, että sain suostuteltua, että se jätetään ja maalataan. Siitä näkyy vilaus alemmissa kuvissa. 

Keittiöön ajateltiin aluksi vaihtaa vain kaapin ovet, mutta koska kaapit eivät ole standardikokoa, saattaa ovien teetätys tulla melkein yhtä kalliiksi kuin uusi keittiö, joten näillä näkymin uudella mennään. Muovimaton alla oli huonokuntoinen lautalattia, joka purettiin putkiremontin alta pois ja siihen tulee tilalle samanlainen lautalattia kuin kammarissakin on. Näin vanhan puolen lattia on selkeästi toisen näköinen kun muualle tuleva laminaattilattia.

80-luvulla tehdyt talopiirustukset.

Keittiön vanha hella säästetään ja kunnostetaan. Se on ollut äidillänikin käytössä, mutta nyt muurari saa tarkastaa sen, ettei siellä ole mitään häikkää.

Pikkuveikka purkutöissä. Eteisen komeron seinät saivat kyytiä.

Keittiön nurkasta purettiin myös kaapistot pois. Ajateltiin siirtää jääkaappi sen paikalle.

Ainakin saatiin kovasti sotkua aikaiseksi, jos ei muuta.

Keittiön lattia purettuna.

Kammarin puolelta löytyi paneelien alta vanha hirsiseinä, jonka päällä oli puukuitulevy, joka oli tapetoitu pariin kertaan. 

Tämä tapetti löytyi eteisen puolelta purettavasta seinästä. :)

Komeron purkaminen avarsi tilaa todella paljon. Osa purkutöistä tehdään itse ja osan tekee luottotimpurimme, samoin kuin rakennustyöt. Laatoitustöihin tai sähköhommiin emme koske itse. Maalaus- ja tapetointityöt hoidan minä yhdessä Pikkuveikan ja Minikälysen. Pikkuveikka saapui noin kuukausi sitten ulkomaankomennukselta rauhanturvaajatehtävistä Afrikasta ja päädyimme siihen, että kun rahat loppuvat remontoidessa kesken, lähetetään hänet takaisin ulkomaille tienaamaan. Jää nähtäväksi kuinka monta ulkomaankomennusta tämän talon remontteihin uppoaa. ;)

Seuraavaksi suunnitellaan kylppärin ja kodinhoitohuoneen lattian piikkausta, jei...

Toivottavasti remontti etenee sujuvasti ja saadaan pikapuolin toivottuja naapureita. 

Syksy

Kastuin kaatosateessa ja kylmetin itseni tänään työmaalla Helsingissä, joten ajattelin laittaa tänne hieman paremman ilman syyskuvia piristämään. Kuvat ovat viime sunnuntailta, kun kävin haahuilemassa meidän satumetsässä koirien kanssa. Tämä muutaman hehtaarin metsäpalsta on suojeltu kahdeksikymmeneksi vuodeksi METSO-ohjelmalla, joten siellä saa vapaasti mellastaa sammaleet ja sammakot. Se onkin minun lempihaahuilumetsäni.

 

Lahden jenkkiautonäyttelyssä

Viikonloppu meni sujahtaen ohi, nyt kun alkuviikon flunssasta selvisin. Perjantaina olin Kyamk:in järjestämässä Alumni-tapahtumassa, joka on tarkoitettu jo valmistuneille ja nykyisille restauroinnin ja muotoilun opiskelijoille. Minua oli pyydetty kertomaan omasta yritystoiminnastani restauroinnin puolelle kolmen muun yritysesittelyn lisäksi. Koko viikko menikin jännittäessä tuota esitystä, mutta kai se ihan putkeen meni. Oli kuitenkin kunnia, että kelpasin sinne puhumaan siitä mitä olen valmistumiseni jälkeen touhunnut. Joten kiitos vanhoille opettajilleni. Ja jos ei muuta, niin saatiin ainakin pelästytettyä nykyiset opiskelijat yrittäjä elämän ihanuuksilla.

Lauantaina oli Ihanan miehen synttärit ja vein hänet syntymäpäivän kunniaksi Lahden jenkkiautonäyttelyyn. Mukaan pyysin kollegakaverini, Päähamsterin, mutta siinä kävikin niin, että matkasimme Lahteen hänen autollaan, koska se sopi paremmin päivän henkeen, kuin meidän japanikirppu. Siellähän päivä hurahti loistavasti kuolaten toinen toistaan hienompia ja romumpia vanhoja autoja ja pyöriä.

Inspiraatiota meidän ikuisuusprojektiin.

Aivan ihania käsintehtyjä laukkuja valmistaa ja myy Sulokas. Nam!

Mielestäni ainut hieno löytö extreme-puolella oli tämä ja kyllä lämmitti tämän batman-fanin sydäntä.

Tämä olisi ollut myynnissä. Olisin halunnut viedä sen kotiin. En saannut..

Parkkipaikalta löytyi ootrattu auto. :)

Sain myös viimein aikaiseksi ostettua starttipaketin straippaukseen. Olen vasta noin kymmenen vuotta suunnitellut, että jonain päivänä vielä ne hankin. Pekka Mannermaan Pinstriping-kirjan ostin jo joku aika sitten ja nyt oisi aloittelijan tarvikesetti kasassa, joten eikun harjoittelemaan. Pinstriping kuitenkin liippaa läheltä perinteistä koristemaalausta, joten ehkä senkin taidon voisi joskus oppia, ainakin ehkä. Kuten Alumni- tapahtumassa sanoin esityksen alussa, että maalaus on mielestäni parasta mitä ihminen voi housut jalassa tehdä tai voi sitä ilman housujakin tehdä. Maalaaminen antaa minulle todella paljon, se samalla rauhoittaa ja tuskastuttaa ja sillä ei ole väliä mitä maalaan, on se aina yhtä antoisaa, on se sitten hieno koristemaalausaihe tai viisi kilometriä puuduttavaa lattialistaa. 
Tämä oli oodini maalauksella. ;) 

Hyvää lokakuun alkua kaikille!