Helsinki Retro & Vintage Design Expo

Tähän väliin muutakin, kuin vain raksapostauksia. Helsinki Retro & Vintage Design Expo järjestettiin Kaapelitehtaalla loppiaisviikonloppuna ja sovimme ystäväni kanssa treffit sunnuntaiksi sinne. Emme olleet nähneet ystäväni kanssa pitkään aikaan, joten kuulumisien vaihto onnistui hyvin vanhojen tavaroiden ihastelun ohessa. Olin jo varautunut messujen ei kirppari-hintoihin ja ajattelinkin kierroksen olevan pelkkää ihastelua. Mutta löytyi reissulta jotain kotiin vietävääkin.

Tämä hieno karttapallo olisi ollut upea Ihanan miehen työhuoneeseen, mutta oli sillä hintaakin. Sen verran vanha se oli, että Suomikin oli vielä erimuotoinen kuin nykyään ja Afrikasta oli hieman eri näkemys.

Vanhoja hienoja leluja oli myynnissä paljon ja totesimmekin itse saavuttaneemme retro-iän, koska monet lelut olivat sellaisia, millä itse olemme leikkineet lapsena. 

Nämä neuvostoaikaiset vaahtomuovilelut olivat kertakaikkiseen ihania. Jos ei olisi taas piheys iskenyt, mukaan olisi lähtenyt ihastuttava aasi ja hamsteri (kuvastavat minua :D ). Nämä kaikki lelut olivat kerännyt itselleen joku pariskunta aikanaan, ihan käyttämättömiä ja priimakuntoisia. Messumyyjä oli sitten ostanut koko kokoelman heiltä. Hyllyssä oli myös monta ihanaa Miska-nallea, joka oli vuoden -80 Moskovan olympialaisten maskotti.

Messuilta löytyi myös hyvä valikoima vintage vaatteita ja asusteita.

Nämä kaikki olisin voinut viedä kotiin.

Kotiin lähti kuitenkin nämä. Saksalainen Kienzlen keraaminen seinäkello. Olisikohan tuo -70 luvulta? Sitä kävin aluksi hieman hipelöimässä sen täydellisen vihreän sävyn takia ja koska kello vielä hetken kiertelyn jälkeen poltteli, oli se pakko käydä ostamassa. Samoin ostin pari matalaa Riihimäen lasin Kantti- purkkia. Näitä minulla on jo muutamia varastossa odottelemassa keittiön valmistumista.

Ja viimeisenä kunnon retrolöytö :D Samuli Edelmannin Peggy/Pienestä kii - LP suoraan -90 luvun alusta. Ihan vaan koska miks ei ja Samuli on ihana. LP-levyissä on kyllä niin paljon enemmän fiilistä, kuin spotify:ssa. 

Kaapelitehtaan vintage messuilla olen muistaakseni viimeeksi käynyt joskus kymmenen vuotta sitten. Mielestäni tapahtuma on ihan viihdyttävä ja vaikka sieltä ei raaskisi ostaakaan mitään, on esineitä ja tavaroita kiva käydä ihastelemassa ja varmasti taidelasin sekä astioiden keräilijät voivat tehdä sieltä löytöjä. 

Mukavaa tammikuun alkua! Seuraavaksi takaisin raksajuttuihin :)

Menneiden joulujen henki

Tämä on nyt kolmas joulu evakkokämpässä ja haaveilen överi-joulusta. Tänne kämppään ei isoa kuusta mahdu eikä muutenkaan ole fiilistä enää laittaa kauheasti joulukoristeita. Joten ajattelin fiilistellä joulua laittamalla tänne kuvia menneiden joulujen tunnelmasta vanhasta kodistamme. Vitsi meillä oli kiva koti, se oli ihanan tilava ja tunnelmallinen. Myös lapsuuden joulut vietettiin samassa talossa, kun se oli vielä meidän mummola. Ikkunasta kurkittiin ja jännitettiin pukin tuloa veljien ja serkkujen kanssa. Hyviä muistoja.

Lisää joulukuvia näet joulu-tunnisteen alta. Mobiilissa tunnisteet eivät taida näkyä, mutta täydessä internet-versiossa ne näkyvät ainakin oikealla olevassa valikossa. 

Rauhaisaa joulua kaikille! Ensi vuonna lupaan järjestää överi joulun, jonka aloitan jo lokakuussa. :D

Rustiikkiset kaiteet

Sain tällä viikolla viimeisteltyä meidän yläkerran aulan kaiteet, joten nyt sitten kuvia valmiista kaiteista. 

Kaiteiden metalliosien käsittelystä kirjoittelin aiemmin täällä:

http://tuleentuijottaja.blogspot.com/2018/11/rautakaiteiden-oljypoltto.html

Mies kasasi kaide-elementit verstaalla, josta kannoimme ne talolle. Ylä- ja alaosa kaiteesta on tehty kakkosnelosista, joihin mies porasi reiät metallipinnoille. 

Tolpat on tehty nelosnelosista, jotka on kiinnitetty lattiaan tolpan sisälle poratuilla metallitangoilla. 

Kaiteiden puuosat olivat turhan siistin ja sileän näköiset, joten muokkasin niitä hieman taltan, mattopuukon ja hiomakoneen kanssa. Veistelin puuosien reunoista epätasaiset ja tolppien päät viistin hiomakoneen kanssa. 

Sekoitin puuosille öljypetsin vernissasta, puutärpätistä ja poltettu umbra- jauhepigmentistä. Periaatteessa samaan tapaan kuin valmistaisi perinteistä öljymaalia, mutta siitä ei tehdä niin peittävää. Ruuvinreikiin tein kitin sahanpurusta ja puuliimasta. Värjäsin purun samalla öljypetsillä ennen kuin sekoitin sen liimaan. Kitin kuivuttua hion kohdat.

Öljypetsin levitin siveltimellä, jonka jälkeen pyyhin pinnan rätillä poistaen ylimääräisen öljyn.

Koska kaiteista tuli todella painavat, mies teki vielä kaiteiden ulkopuolelle pari tukirautaa lattaraudasta, jotka hän muotoili rälläkällä hieman koristeellisimmiksi.

Kaide-idea oli todella hyvä keksintö mieheltäni. En edes muista oliko minulla aluksi minkäänlaista visiota kaiteista, mutta näistä tuli todella kivat ja hienot sekä ne sopii talon tyyliin minusta hyvin. Sain hyvin kiinni siitä minkäläiset mies näistä halusi ja teki ja osasin sen jälkeen tehdä viimeistelyt niin, että ne vastasi täysin miehenkin suunnitelmia ja toiveita. Hyvä myö.

Ensi viikolla laatoittaja laittelee vessan lattioita valmiiksi, sitten olisi khh:n lattia ja uunien muuraukset edessä. Kauheasti vielä hommaa jäljellä, mutta etenee kuitenkin. Ylhäällä puuttuisi seinämaalit vielä vaatehuoneesta, muuten olisi hyvässä vaiheessa. Kohta voisi varmaan keittiönkin hakea, että pääsisi senkin maalaamaan valmiiksi. Tänään sahailtiin yläkerran ikkunoiden smyygilautoja, täytyy nekin maalata kertaalleen ennen asennusta. Hiontaa ja maalausta, sitä riittää vielä pari kilsaa.

Rauhaisaa 2. adventtipäivän iltaa kaikille! 

Syksyn ulkohommia, sadevesikourut itseasennettuna

Tähän väliin hieman ulkopuolen hommia tältä syksyltä. "Talopakettiimme" kuului katon pinnoitus aluskatteella, jonka Tender asensi rungon kasauksen yhteydessä. Pallottelimme pelti- ja huopakaton välillä ja päädyimme mustaan huopakattoon. Huopakatto olisi todella tiivis, siihen ei tarvitsisi asentaa lumiesteitä ja se on peltikattoa edullisempi. Toki se ei ole niin pitkäikäinen kuin pelti, mutta ajan saatossa näemme onko huopa toimiva materiaali katossamme ja ainahan siihen saa sitten pellin päälle, jos näyttää siltä. 

Huopakaton meille kävi asentamassa Katto Jes Oy:n tutut miehet ja he tekivät huolellista työtä. Musta huopa mukavasti ryhditti taloa ja teki siitä paremmin ympäristöön sopivan.

Katon asennuksen myötä tuli räystäskourujen ja syöksytorvien aika. Ihana mies kyseli tarjouksia, mutta ne oli asennettuna aika hinnoissaan, joten mies päätti ostaa ja asentaa ne itse. Hän kävi ostamassa kasan mustaa sadevesikourua ja syöksytorvea Puuilosta sekä vuokrasimme viikonlopuksi nosturin. 

Koska räystäiden otsalaudat oli hyvä maalata ennen kouruja, käytin lokakuisen perjantain niiden maalaamiseen ja loppu viikonlopun mies saisi askarrella rännien parissa. Ostin purkin mustaa Virtasen 4öljyn maalia ja muutaman tunnin yöunien jälkeen yövuorojen välissä ajelutin nosturia ympäri taloa ja ehdin maalata koko talon otsalaudat ennen pimeää. Tai pieni pätkä siitä jäi seuraavalle päivälle. Eihän öljymaali ehtisi kuivua ennen seuraavan päivän kouruasennusta, mutta emme raaskineet nosturia vuokrata aiemminkaan, menisi koko homma sitten tässä samalla. 

Jätin ikkunavuorilautojen maalaamisen ensi kesälle, joten täytyy silloin vuokrata nosturi uudestaan. Muutenkaan ulkopinnalla ei tehdä tässä vaiheessa mitään vaan se saa harmaantua rauhassa. Paikka on todella paahteinen, joten saa nähdä kuivuuko hirsi liikaa ilman peittomaalausta, mutta sen näkee sitten myöhemmin. Varmaan nuo kauniit nurkkasalvokset joutuu jossain vaiheessa peittämään tästä syystä. Rakentajilla on monesti kauhea kiire maalata talo, mutta puupinnan olisi hyvä haristua ainakin vuosi ennen maalausta, jotta maali pysyisi paremmin kiinni. Eikä se puu sitä maalia niinkään kaipaa vaan ihminen.

Aluksi minulla oli suunnitelmissa sävyttää talo tummemmaksi, sellainen tervainen ruskea, mutta päädyin siihen, että harmaantunut puu on niin kaunis, että katsellaan sitä nyt hetki. Oikeasti talon ulkomaalaus on niin iso projekti, että mielelläni jätän sen hamaan tulevaisuuteen. ;)

Mies teki ulko-ovelle katoksen, jotta ovi säilyisi paremmin ja puinen ovi ei turpoilisi niin paljoa sateella. Katokseen tulee vielä koristelua ja muuta, mutta sekin on ensi kesän hommaa.

Kourujen asentaminen oli miehen mukaan aika vmäinen homma tehdä kahdessa päivässä, mutta siellä ne nyt ovat. :) Kaupassa ei ollut silloin hyllyssä tarvittavaa määrää syöksytorvea, joten monessa nurkassa torven paikkaa alaosassa toimittaa vielä muoviputki. Ne saa sitten vaihdettua maasta käsin, niin ei tarvitse enää nosturia siihen hommaan.

Parvekkeen yläpuolisen kourun alasvientiä mietiskeltiin kourutarjouksen tekijänkin kanssa ja ehdotin, että jos kourusta tulisi alas kettinki (kuten joissain vanhoissa taloissa) eikä torvi. Sille tehtäisiin parvekkeen lattiaan reikä, koska parvekkeen pohjassa on peltikate ja sieltä vesi valuisi etureunan kouruun (joka vielä puuttuu). Tämä ihan siitä syystä, että torvi "keskellä" parveketta olisi hölmön näköinen. En tiedä saiko tästä selityksestä mitään selvää, mutta laitan kuvaa sitten kun se on joskus paikoillaan.

Talo näyttää ihanan perinteiseltä tästä suunnasta. Jos nyt suunnittelisi talon mallin uudestaan, siirtäisin tornin tälle puolelle, jotta talo näyttäisi etupihan suuntaan tältä. Tai ei se kuitenkaan näyttäisi, kun tuohon pitäisi iskeä kuisti ja sitten se taas muuttuisi. Joten ei mitään :D

Kourut tuntuvat toimivan ihan hyvin ja sitten keväällä taas (tai riippuu talvesta) sulan aikaan näkee niiden toimivuuden. Itseasentamalla ja vuokraamalla nosturin säästimme noin pari tonnia tässä hommassa kuin, että olisi tilannut kourut valmiiksi asennettuna. Säästöä on ihan mukava saada tämän kokoisessa projektissa.

Rauhaisaa 1. adventtia kaikille, nyt tämä maisema näyttääkin jo oikein talviselta :)