Mie en pysy perässä

Mummola valmistuu taas sellaista kyytiä etten pysy päivityksissä perässä. Nämä kuvat ovat viime viikonlopulta, kun kävin maalaamassa kylppärin katon valmiiksi. Tapetoin vessan takaseinän samalla tiilitapetilla, kuin keittiön välitilankin ja kiva tuli. Tiilitapetti on hankittu K-raudasta. Listoitukset ovat kovassa käynnissä. Tämän viikon jälkeen ei taida puuttua enää kuin listat uunin ympäriltä. 

Tuosta kattopalkista ajateltiin sävyttää hieman tummempi.

Valokatkaisijat ja pistorasiat ovat metalliväriset kaikkialla muualla paitsi kodinhoitohuoneessa ja kylppärissä.

Nyt näkyy päivänvalossa päämakkarin tapettikin paremmin.

Kuin myös kylppärin laattojen sävytkin näkyvät paremmin.

Vessasta tuli kyllä hauska. Kalusteet sinne pitäisi vielä valita. Joku saattaa ihmetellä, että mikä tässä kestää, kun mökkeröä on rakennettu jo ikuisuuden. Mutta valmistumispäivää ei missään vaiheessa ollut päätetty. Aluksi mietittiin, että ehkä jouluksi, mutta laatoitustyöt viivästyivät, niin nyt mennään siten miten joudetaan. Ja ei taida vanhemmillanikaan olla kiirettä vielä muuttaa, kun askel voi olla kuviteltua suurempi muuttaa kodista, jossa on asunut jo 30 vuotta. Äskettäin puhuin juuri serkkukullalleni kuinka ihmettelin, että jotkut osaavat suunnitella kaiken jo viimeisiä tapetteja ja listoja myöden valmiiksi, ennenkuin kivijalkaa ollaan edes kasaamassa. Itsestäni on ainakin mukavampi mutustella tilaa valmiimpana, jolloin helpommin hahmottaa, mikä sinne sopii. Ehkä aluksi tarvitsee tuntea talon henki, ennenkuin tekee ratkaisevia päätöksiä. ;)

Tämä pätee varsinkin vanhoissa taloissa. Niissä kannattaisi mielestäni asua ainakin vuosi, ennen kuin tekee mitään suurempia muutoksia. Tietenkin vain, jos talo on siinä kunnossa, että siellä voi sen vuoden aluksi asua tekemättä mitään. Monia on varmasti harmittanut jälkikäteen tyhmät ratkaisut, joita on hätäpäissään muuttaessaan tehnyt. En tiedä onko se hyvä vai huono asia, että silmä tottuu kaikkeen ajan kanssa, mutta moni aluksi hirvittänyt ja epäilyttänyt asia saattaa myöhemmin ollakin juuri se persoonallisin ja ihanin asia kodissa. 


Itsekin olin varannut jo litra kaupalla valkoista maalia muuttaessani mummoni ja vaarini 70-luvun taloon, aikeissa maalata kaikki mäntypaneelikatot valkoisiksi. Onneksi en sitä tehnyt. Katot ovat mielestäni tunnelmallisemmat kuin mitä vitivalkoiset katot olisivat olleet ja ne muistuttavat aikakauden sisustustyylistä. En mene vannomaan, ettenkö joskus saattaisi maalata niitä, mutta ainakin tällä hetkellä ne ovat ihanat. Samaa mietin myös verholautojen kanssa, onko rikos poistaa 70-luvun talosta verholaudat. Joten siellä ovat vielä pysyneet. 
Vaikka 70-luku on monelle sisustuksellisesti ja arkkitehtuurisesti kauhistus, niin pitäisikö sen ajan taloja kuitenkaan sättiä ja tuhota. Käykö siinä huomaamatta sama kuin esim. jugendille, jonka jyräsi modernimpi funkkis. Nykyään ihastellaan ihania jugendhuviloita, jotka aikaisemmin ne olivat liian koristeellisia ja vanhanaikaisia, joten kumoon vaan. Koko ajan puhutaan vanhan säästämisestä ja vaalimisesta, mutta entäs lähimenneisyys. Kyllähän siitäkin tulee joskus sitä "vanhaa". 

Ikea-ostoksilla ja meidän minikeittiö

Käytiin lauantaina Ikea-ostoksilla etsimässä kattovalaisimia mummolaan. Niitä löytyikin ihan hyvin, vain olohuoneesta uupuu vielä valaisin, mutta se ehkä askarrellaan itse. Itselle mukaan tarttui mm. pitkään hypistelemäni magneettiveitsiteline, jota olen jo pitkään miettinyt keittiöön, koska veitset ovat pyörineet pitkin laatikoiden pohjia. Joten siitä lahja Ihanalle miehelle, joka siellä keittiössä kuitenkin viettää enemmän aikaa kuin minä. Ja jotta saisi kerättyä tarpeeksi vaimo-pisteitä, niin telineen ruuvauksen jälkeen vielä siivosin keittiön, koska mies on ollut viime viikon enemmän töissä kuin kotona. Sitten kelpasi hieman kuvaillakin keittiötä. Koska jo aiemmin mainitsin, etten osaa siivota, niin jonkun mielestä keittiö ei varmasti ole vieläkään puhdas, mutta minun standardien mukaan on. ;)

Keittiömme on suurin piirtein 70-luvun alkuperäisasussaan. Seinät ovat maalattu ja astianpesukoneelle on tehty tila poistamalla yksi alakaappi ja sen päätyyn rakennettiin liimapuusta sopivan mittainen taso täyttämään tyhjän tilan. Alunperin vaatekomeroksi suunniteltu tila ei vedä itseensä kovin montaa kokkaajaa kerrallaan, mutta on hyvin symppis. Rakastan noita punaisia lastulevyovia, jotka jo kohta pullistuvat paikoiltaan.

Ostin myös torkkupeiton, jonka kuitenkin Valma omii siinä vaiheessa, kun en enää iltaisin jaksa heittää sitä makuuhuoneen puolelle suojaan Bostoni-vaaralta. Kaikille torkkupeitoille on käynyt jossain vaiheessa niin, että niihin on syöpynyt kiinni liikaa koirankarvoja, ettei niitä voi enää käyttää. Joten Valmalla on noin sata omaa torkkupeittoa. Ainoastaan häälahjaksi saadut villaiset torkkupeitot ovat leffahuoneessa tiukasti lukkojen takana Bostonilta piilossa.

Siinä se nilviäinen jo suunnittelee kuinka kohta sisustaa oman petinsä uudella torkkupeitolla.

Löysin iksusta myös uuden korin langoilleni. Vasemman puoleisen on serkkukultani tuonut Afrikasta. Se on ollut alunperin laukku, mutta toimii hyvin myös korina.

Iksukaupasta löytyi ihania lahjapapereita. Tätä kyseistä paperia sai myös useissa eri väreissä, mutta viehätyin tästä mustasta. Mukaan tarttui myös kankaita ja verhoja, mutta niistä kuvia sitten kun saan niistä jotain aikaiseksikin.

Siellä on tapahtunutkin jotain...

Mummolan raksalla laattamies oli pistänyt töpinäksi meidän loman aikana. Äitini laittoikin innoissaan viestiä meidän ollessa reissussa, että nyt on laattamies saapunut. :) Kylppärin, saunan, kodinhoitohuoneen, vessan ja eteisen laatoitukset ovat valmiit. Kylppärin seiniin tuli vaaleaa isoa laattaa ja tehosteeksi ruskeanharmaata. Otan joskus päivänvalossa hieman parempia kuvia. Lattiat tulivat todella tumman harmaalla, melkein mustalla pienellä laatalla. Paitsi eteiseen tuli harmaata isompaa laattaa hätäratkaisuna kun pikkulaatat uhkasivat loppua kesken ja uusien tilaamisessa olisi mennyt ties kuinka kauan.

Saunapaneelit huitaisin vielä kertaalleen mustalla saunasuojalla, vaikka Maston saunasuojan ohjeessa oli, että kertakäsittely riittää. Olin miettinyt toiseen kertaan käsittelyä jo aiemmin, kun en ollut täysin tyytyväinen kertakäsittelystä tulleeseen pintaan. Nyt olikin hyvä syy vetäistä paneelit toiseen kertaan, kun ne olivat hieman ehtineet kutistua ja joistain saumoista pilkisti puunväri. Joten ohensin saunasuojan reilusti vedellä ja sivelin pinnat uudelleen. Sävy tummui lisää ja nyt olen tyytyväisempi lopputulokseen. Mielenrauha saavutettu. ;)

Nyt voi vessan takaseinänkin tapetoida valmiiksi.

Osa valaistuksista on jo paikoillaan. Ehkä vähempikin määrä plafondeja olisi riittänyt?

Ikkunalistojen sävyä hieman pohdittiin, valkoinen vai seinän sävyinen. Päädyimme seinän sävyiseen, ettei pomppaisi liikaa esiin. Se osuiko valinta oikeaan, näkyy ehkä vasta sitten kun kaikki muutkin listat ovat paikoillaan ja verhot ikkunoissa. Nyt näyttää ainakin tarpeeksi seesteiseltä.

Viikonloppuna tiedossa: Äiti sutii loppuja listoja, metsästetään valaisimia oikein urakalla ja minulla olisi kylppärin katon ja autotallin maalausta.

Lomakuvia nro.2

Koh Samuilla tehtiin päiväretki vesiputoukselle. Kiivettävää oli melkoisesti ja huonossa maastossa, mutta oli se sen arvoista, kun pääsi pulahtamaan viileään vesiputouksen poukamaan.

 Nähtiin myös ronsuja. :)

Samuilla majoituimme kokonaisuudessaan viikon. Kun loput matkaseurueesta oli saapunut paikalle, muutimme Maenam beachilta Chaweng beachille, jossa muidenkin majoitus sijaitsi. Chaweng on Samuin suosituin ja vilkkain ranta, tosin aika rauhalliselta siellä vaikutti. Löysimme mukavan, siistin ja suht edullisen majoituksen The Room Chaweng hotellista. Hotellissa on rauhallinen sisäpuutarha, jossa voi istuskella aamiaisella tai iltaisin vaikka skipbo-korttia iskien. Seuraa meille piti hotellin pihassa asusteleva ja kovasti jutteleva Pentti eli Pena-kissa. :)

Huomasimme ostoksia tehdessä, että tavaroiden ja vaatteiden hinnat vaihtelivat hurjasti kaupan tai kojun sijainnin mukaan. Itänaapurimme suuren matkailuinnostuksen myötä, thaimaalaiset ovat huomanneet, että huonolla kielitaidolla ja paksulla lompakolla varustettu ja tinkauskulttuuria väistävä venäläisturisti on valmis maksamaan tuotteista huimiakin summia thaimaalaiseen halpaan hintatasoon nähden. Varsinkin hienoimpien luksusresorttien edustoilla sijaitsevat putiikit kannatti kiertää kaukaa tai sitten sai puoli tuntia taistella myyjän kanssa oikeasta hinnasta. Esimerkiksi paita, joka maksaa normaalisti 250 bahtia, yritettiin aluksi kaupata 900 bahtilla. Myös joissain ravintoloissa venäjänkielisissä menuissa oli kalliimmat hinnat kuin englanninkielisissä. Mielenkiinnolla odotan tapahtuuko Thaimaan hintatasolle kokonaisuudessaan jotain venäläisturismin kokoajan kasvaessa. 

Koh Samuin jälkeen siirryimme lautalla Koh Phanganin saarelle. Mutta siitä lisää seuraavassa päivityksessä ja lupaan, että se on viimeinen lomahehkutus... Ehkä.... ;)