Kohti harjakorkeutta

Uutta hirsitaloamme on nyt pystytetty viikon ajan. Ensimmäinen hirrellä oleva kerros nousi nopeasti parissa päivässä. Keskiviikkona saapui lisää työmiehiä ja neljästään he alkoivat nostaa toisen kerroksen runkoja paikoilleen heti kun runkokuorma oli saapunut rekalla pihaan. Toisen kerroksen rungoissa on runkopuiden lisäksi valmiina kiinni tuulensuojalevy sekä ulkopanelointi. Paneliksi valikoitui leveä hirsipaneeli, joka näyttää sopivasti erilaiselta, eikä siltä, että sillä yritettäisiin saada samanlainen ulkoasu kuin hirrellä. Jos talossa olisi säännöllinen harjakatto, päädyt näyttäisivät hyvältä myös pystypanelointina.

Pyöreän ikkunan aukko on aika hulppean näköinen keskellä taloa. Kun rungot olivat paikoillaan, alkoi kertopuisten kattovasojen kiinnittäminen sekä tornin rungon asentaminen.

Tuonne kulmaan tulee pieni sauna ja sen viereen kylpyhuone. Oviaukko on sitten kodinhoitohuoneen puolella. Kylppäri tehdään huone huoneen sisällä periaatteella. Pitäisi vielä selvittää, että miten saunan seinä kannattaa liittää hirsiseinään, koska haluisimme, että saunan kaksi seinää olisi hirrellä. Jos joku on tehnyt tälläisen ratkaisun, kuulisin mielellään vinkkejä?

Märkätilat on aina riskirakenne ja hirsitaloissa optimaalisin olisikin, ettei sisätiloissa olisi sellaisia. Monissa vanhoissa taloissa on remontoinnin yhteydessä suihku rakennettu monesti suihkukaaappina, joilla pystyy vähentämään mahdollisia kosteusvaurioita. Saunahan olisi paras idyllisenä pihasaunana. Yhtenä vaihtoehtona olisi uutta taloa rakentaessa tehdä sauna ja pesutilat esimerkiksi erilliseen rakennukseen, jonka voisi liittää yhteen päärakennuksen kanssa terassin avulla. Me olemme aika huonoja saunojia, joten en osaa vielä sanoa kuinka suurella käytöllä sauna tulee meillä edes olemaan. Mutta toivotaan, että märkätiloista tulee toimivat suhteessa hirsitaloon.

Tuossa näkyy alakerran työhuone. 

Olohuone jää auki yläkertaan asti ja tältä näkymä näyttää sitten valmiinakin. Yläosaan tulee raakaponttilaudan päälle pinkopahvi ja sen päälle tapetti, joka erotetaan alakerran hirrestä koristelistalla. Tämä taitaakin olla ainut huone, johon olen jo tapetin ja värimaailman valinnut. Muissa huoneissa se elää koko ajan ja haluisinkin mielellään nähdä tilat melkein valmiina, ennenkuin teen päätöksiä mitä sinne tulee. Sisällä hirret jätetään todennäköisesti sävyttämättä tai sitten ne tummennetaan hieman näyttääkseen vanhemmilta hirsiltä, mutta ei niitä lähdetä ainakaan vaalentamaan.

 Tämän maiseman kanssa sitten ruokaillaan, syödään aamiaista ja juodaan vaikka viiniä ystävien kanssa. Ilman toki noita raksatelineitä ja toivottavasti vähän siistimmän pihan kera.

Tuonne oikealle seinälle tulee keittiö ja noihin oviaukkoihin pitäisi askarrella sellaiset ladonovi-tyyliset liukuovet. 

Viikonloppuna sää meni aika kurjaksi, mutta pystytystä se ei haitannut. Eristeet taloon tulee vasta sitten, kun vesikatto on päällä, joten ne ei ehdi kastua vaikka sataisikin. Ainoastaan kurkihirren ympärille tulee kuulemma eriste ennen katon asennusta, koska sinne ei saa sitä puhallettua. Hirsien välissä on siis lampaanvilla ja rankarakenteen sekä yläpohjan eristeeksi tulee Hunton-puukuitueristettä vastaava Steicon puukuitueriste. Seiniin se tulee levyinä ja yläpohjaan puhallettuna.

Siinä näkyy jo tornin runkokin paikoillaan. Kyllähän sitä välillä kävi mielessä, että tulikohan tästä vähän turhan iso. Mutta tässä paikalla ei ole koskaan ollut korkeaa taloa, niin ehkä se hämää silmää. Samoin koska talo on mäen päällä ja rossipohjalla tekee siitä vieläkin korkeamman näköisen. Muutenhan tuo on tavallisen kaksikerroksisen talon korkuinen, johon on istutettu lisäksi tuo majakan huippu.

Huomattiin, että Tenderin porukka oli kiinnittänyt oven yläpuolelle hienon mainoskyltin/signeerauksen. Ihana mies toivoi, että tuon saisi pitää, koska onhan se hienon näköinen. 

Huomasin myös Tender Ehituksen kotisivuja selaillessa, että he olivat lisänneet sinne linkin Helsingin sanomien artikkeliin, jossa kerrotaan heidän rakentamasta talosta viime kesän pientalomessuille Valkeakoskella. Hassua, että kyseinen talo oli jonkin verran uutisissa sen rakennusvaiheessa ja ihailin sen hirsiä jo silloin, tietämättä, että sekin oli Tenderin tekemä. Messutalo oli valittu pientalonäyttelyn mieleenpainuvimmaksi taloksi.

Tästä pääset Tenderin sivuille: http://www.kasinveistetythirsitalot.eu/

Ja tästä kyseiseen Helsingin sanomien artikkeliin: https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005342634.html

Nyt se nousee! Hirsikehikon kasausta.

Nyt se talo sitten nousee. Meidän hirsikehikon veistäjät, Tender Ehitus- firman miehet saapuivat eilen tontille. Hommat alkoivat valtavan kokoisen hirsinosturin paikoilleen asentamisella. Nosturi oli seisonut meidän pihalla pari kuukautta odottelemassa, joten kesti jonkin aikaa saada se lämpimäksi ja toimintakuntoon. Tänään sitten alkoikin hirsien paikoilleen asennus. Sää suosi eilisen vesisateen jälkeen ja tälläisiä kelejä nyt toivotaankin koko marraskuuksi. 

Tässä muutama hirsikerta ihailtavaksi kuvien muodossa. Huomenna pitäisi tulla lisää miehiä hommiin ja loput talon osat myös tällä viikolla. Talon ensimmäinen kerros on varmaan asennettu paikoilleen jo huomenna.

 Tässä näkee hyvin hirsien koon, kun vertaa niitä minun käteeni. Onhan ne valtavia sekä valtavan kauniita.

Hyvin alkaneet autot hidastamaan meidän tontin kohdalla. Saa tänne tulla ihan rohkeasti pihaankin asti katsomaan, niin ei tarvitse vahingossa ojaan ajaa. Myö höpötellään ihan mielellään talon rakentamisesta muiden kanssa.

Elämme jännittäviä aikoja, kohta meijän talo näyttää jo ihan talolta.

Ai niin, voisin suositella yhtä tv-sarjaa, joka on meille aika ajankohtainen ja muutenkin mielenkiintoinen. Sadan vuoden talo- sarja, joka tulee torstaisin tv2:lta ja näkyy myös yle areenassa. Tässä suomalaisessa sarjassa lähtökohdat on samat kuin meilläkin, mutta muuten edetään eri tavalla. Verenpainetta ohjelmassa nostaa kevyesti ärsyttävä kaiken tietävä-vastaava timpuri ja rakennuttajaa kohtaavat vastoinkäymiset. Sarjasta on tullut vasta muutama jakso, niin kannattaa alkaa seuraamaan. 

Miten onnistui lintujen karkoitus mansikkamaalta?

Kirjoittelin kesällä siitä, kun maalailin tälläisiä kivimansikoita mansikkamaalleni. Siitä voit lukea täältä.

Tarkoitus näillä mansikoilla oli karkoittaa pahaiset linnut oikeiden mansikoiden kimpusta. Olin tosin vähän skeptinen niiden toiminnasta, mutta hauska niitä oli tehdä. 

Näin kesän jälkeen voin kyllä todeta, että hyvinhän ne toimivat. Vaikka kesä oli viileä ja sateinen, tuli mansikoita aikamoinen sato. Ensinnäkin ne olivat ihan jäätävän kokoisia ja niitä tuli paljon. En kuitenkaan löytänyt kuin yhdestä mansikasta linnun nokkaisun jäljen. Enemmän satoa verotti home, jota sateinen kesä aiheutti. Joten en tiedä olivatko maalatut kivet todella niin onnistunut lintujen karkoittaja vai mistä johtui, ettei lintuja pörrännyt mansikkamaan yllä oikeastaan koko kesänä. 

Joten taidampa kerätä kivimansikat talteen ja laittaa jatkokäyttöön ensi kesänä. Niitä voisi tehdä vielä vaikka lisääkin. 

Äänestän tämän keksinnön siis jatkoon ja toivon ensi kesäksi yhtä hyvää mansikkasatoa. Tosin ilman niitä sateisia ja viileitä kelejä...

Sokkelia ja ontelolaattaa

Viime viikon maanantaina aloitettiin jumppaamalla käsin noin 16 000 kiloa harkkoja lavoilta perustusten viereen, jotta muurarit pääsivät aloittamaan sokkelin muurausta. Onneksi oli talkoolaisia mukana, ettei tarvinnut kahdestaan niitä paikoilleen raahata. Koko porukka oli tosin viikonloppuna juhlinut Ihanan miehen 4-kymppiset railakkaasti, joten viimeistään tässä vaiheessa tuli hikoiltua juhlat ulos. 

Sokkelin muurausta itse tehtynä oli mietitty aiemmin, mutta todennäköisesti olisimme vieläkin muuraamassa sitä, jos olisimme siihen ryhtyneet. Joten ajan säästämiseksi saimme hommiin paikalliset Jokisen muurarimiehet. Nämä taitavat muurarit ovat muuranneet mm. vanhempieni talon takka-hella-leivinuunin, josta kuvia voit katsella täältä ---->  http://tuleentuijottaja.blogspot.com/2014/05/antiikkilaastia-morskareen-pintaan.html

Sokkeli saatiin oikeaan korkoon viikossa, vaikka sade verotti työskentelytahtia ja rälläkän käyttöä. Viikonloppuna mies lisäili raudoituksia ontelolaattoja varten ja tasoitin kuralla pienen viisteen anturaan, jotta vesi valuisi oikeaan suuntaan poispäin sokkelista. Sen jälkeen kiinnitettiin patolevy paikoilleen. 

Tällä viikolla kaivurikuskimme tuli tekemään maatäytöt sokkelin ulkopuolelle ja hän tasoitti muutenkin pihaa. Samalla sokkelin sisäpuolelle lisättiin myös routalevyt ja niitten päälle tuli mursketta suojaamaan levyjä. Näitä täyttöhommia ja murskeen levittelyä tehtiin hiki hatussa vielä perjantai aamunakin, koska ontelolaattojen ja nosturin oli tarkoitus tulla samana päivänä klo13.

Ontelolaatat ja nosturikin saatiin tontille ihan aikataulussaan ja pääsimme aloittamaan laattojen asennuksen paikoilleen sokkelin päälle. Onneksi saatiin taas talkooporukkaa paikalle sekä meidän tarkan mittamiehen, joita ilman ei hommasta olisi tullut mitään. 

Laatat saatiin asennettua ilman ongelmia paikoilleen ja nythän meillä on jo melkeinpä lattia talossa. Ontelolaattojen välien valu tapahtuu ensi tiistaina, jonka jälkeen odotellaan vain Tenderin porukkaa paikalle pystyttämään hirsikehikkoa. Näillä näkymin meillä saattaa olla hyvällä säkällä talo säältä suojassa joulukuuhun mennessä. Tähän asti hommia on jouduttu tekemään aika tiukalla aikataululla, mutta nyt kiire alkaa helpottaa, kun kaikkien toimijoiden aikataulut on otettu kiiinni. Kun talo on pystyssä, jatkamme sisätöitä sitten omassa tahdissamme. Mitään tarkkaa aikataulua muuttovalmiista talosta ei ole. Toiveena olisi ehkä ensi kesänä päästä muuttamaan. Sen näkee sitten. Nyt toivon vain kuivaa marraskuuta , jotta hirsien pystytys sujuu ongelmitta ja hyvässä kelissä.

Olen ollut koko ajan hieman pelko perseessä, että jotain tässä epäonnistuu aikataulujen tai toiminnan suhteen. Meillä on ollut niin huono säkä näiden rakennusten kanssa (milloin palaa navetta, tulee vesivahinko tai pari ja milloin talo homehtuu), että en ole oikein uskaltanut iloita täysillä tästä asiasta, että saamme uuden terveellisen kodin. Ja varsinkin, kun eräs läheinen ihminen ei ole hyväksynyt tätä projektia ollenkaan, koska hänen mielestään vanhassa talossa ei ollut mitään vikaa ja haluamme vain huvin vuoksi rakentaa hirsilinnan, niin onhan tässä vähän sellainen olo, että saako tästä edes iloita. 

Tiedän kyllä pohjimmiltaan, että ratkaisu oli ainut oikea ja hyvä, mutta kyllähän muiden mielipiteet asiaa vastaan silti kaivertavat mieltä.

Kunnon pohjat ja vahvat perustukset

Talon pohjien ja perustusten teko viivästyi jonkin verran, kun odotimme todella pitkään perustuskuvia insinööriltä. Pari viikkoa sitten saimme kuitenkin aloitettua pohjien kaivuun. Vanha talo purettiin kesän aikana ja osa sen betonirakenteista murskattiin ja jätettiin maatäytteeksi vanhan alakerran paikalle. Päädyimme varmuuden vuoksi siirtämään uuden talon paikkaa hieman pihalle päin, jotta se ei jäisi vanhan kellarikerroksen päälle, jos maa alkaisi painumaan enemmän. 

Alunperin piti kaivaa 1,4m monttu, koska sokkelista tulee niin korkea, että jo valmiiksi mäen päälle tuleva talo olisi noussut liian korkealle. Kun oli kaivettu 1,2m, tuli vastaan kova liuskesavi. Koska Elimäki on vanhaa merenpohjaa ja täällä tätä savea riittää, ei syvemmälle uskallettu kaivaa, jottei savipatja puhkeaisi. 

Hiekkapohjan päälle laitettiin suodatinkangas ja salaojat, jonka jälkeen lisättiin 20-30cm kerros mursketta. Murske tärytettiin kolmeen kertaan tiiviiksi ja koska meillä oli käytössä niin taitava konekuski, ei tärytyksen jälkeen tarvinnut tehdä lapiohommia vaan pohja oli jo valmiiksi 3 cm tarkkuudella korossaan. Kaivurihommat meille teki kaverimme Make, yrityksestä Kuljetus J & M Setälä. Sekä päävalvojana kaivuutyössä toimi Maken koira, joka jaksoi vahtia jokaisen kauhallisen soraa oikeaan paikkaan. :)

Sitten olikin vuorossa anturoiden muottien asettelu ja valaminen. Taloon oli suunniteltu 800cm leveät anturat, joten tarpeeksi tukevat pitäisi olla. Ihana mies oli aiemmin miettinyt ja etsinyt vaihtoehtoja tavallisille vanerista tehtäville anturamuoteille. Hän törmäsi netissä tälläisiin Lakka-valmisanturamuotteihin. Niissä on valmiina raudoitus ja sivut muovitettuina valua varten.

Oli todella hyvä, että päädyimme näihin muotteihin, koska aikataulullisesti oli kiire muutenkin ja loppujen lopuksi kahdelta mieheltä meni muottien paikalleen asennukseen muutama tunti. Verrattuna siihen, että muotit olisi rakennettu alusta asti vanerista ja laudoista, jonka jälkeen ne olisi vielä pitänyt raudoittaa ja valun jälkeen purkaa, aikaa kului nyt huomattavasti vähemmän. Valmismuottien avulla säästettiin useiden päivien työ ja laskimme, että materiaalit itsetehtyihin muotteihin versus valmismuotteihin olisi maksaneet suunnilleen saman verran. 

Toinen appiukoistani on eläkkeellä oleva todella tarkka mittamies, jolla on rakennuksilla työskentelystä pitkä kokemus. Meidän onneksemme hänellä oli aikaa tulla auttamaan meitä perustusten mittomisissa. Olisi muuten tullut aika vino mökki.

Valmismuotit leikataan kulmista sopivan kokoisiksi ja kiinnitetään toisiinsa surrilangalla. Leikatut pätkät käytetään kulmavahvikkeina. Melko kätevää. 

Antura valettiin viime viikon tiistaina. Valettavaa anturaa oli 16 kuutiota, mutta se kävi nopeasti, kun tilasimme pumppuauton, joka pääsi pitkällä puomilla levittämään kuran joka paikkaan. Valuun kului aikaa 55 minuuttia. Sen jälkeen valu sai rauhassa kuivua seuraavaan viikkoon, jolloin aloitettiin sokkelin muuraus.

Siitä sitten kuvia seuraavaksi.

Ja vaikka hukun jo nyt eri sometileihin, niin halusin silti talon rakentamisellekin oman kanavan kuvien jakoon. Joten jatkossa voit seurata talon rakentamista myös instagramissa nimellä

@toyryla2017 https://www.instagram.com/toyryla2017/ Nimi tulee kotitilan nimestä Töyrylä. :)