Kehräyskurssilla

Toissa viikonloppuna pääsin vihdoin monta vuotta haaveilemalleni kehräyskurssille. Olen parin vuoden ajan katsellut Loviisassa sijaitsevan Villitarhan järjestämiä kehräyskursseja, mutta aina ne ovat sattuneet ajankohdalle mikä ei ole itselle sopinut. Kävin kesällä samassa paikassa lankojen kasvivärjäyskurssin, josta voit lukea täältä: http://tuleentuijottaja.blogspot.com/2017/07/luonnonvarivarjayksen-peruskurssilla.html ja lopputuloksesta tehdystä askarteluideasta täältä: http://tuleentuijottaja.blogspot.com/2017/11/diy-moderni-seinaryijy.html

Kesän kurssilla päätin, että tänä vuonna kehräämään olisi vielä päästävä. Aluksi kurssin piti olla marraskuun alussa, mutta lopulta se siirtyi marraskuun loppuun. Lauantai aamupäivästä sulloin mummoni vanhan rukin auton takapenkille ja suuntasin kohti Villitarhaa. Innokkaita kehrääjiä oli saapunut paikalle koko navetan vintin täydeltä ja pari heistä oli ollut jo aiemminkin samaisella kurssilla, mutta joka kerta oppii varmasti aina jotain uutta ja viikonloppuna oli hyvin aikaa kerrata rauhassa opittuja taitoja, joten ymmärrän hyvin miksi tuonne voisi palata aina uudestaan. Me muut olimme ihan noviiseja kehräämisessä, joten opit aloitettiin ihan alusta kuidun käsittelystä, pesusta, karstaamisesta, rukin osista ja käytöstä alkaen. 

Opettajana meillä toimi jo lankavärjäyskurssilta tuttu Sanski Matikainen, Rukki ja rautapadasta. Hän on alun perin pienenä tyttönä oppinut kehräämisentaidon mummoltansa ja on nyt kehrännyt työkseen jo 10 vuotta. Pidän hänen tyylistään kertoa aiheesta sekä aiheen vierestä peruusteellisesti ja selkeästi. 

Alkupuheiden ja pohjustuksen jälkeen aloitimme villakuitujen karstaamisella. Olin kesän kurssilta saanut pussillisen kainuunharmas-rotuisen lampaan villaa, joten päätin aloittaa harjoitteluni sillä. Sain myös syksyllä serkultani ison säkillisen ahvenanmaanlampaiden villaa, mutta ne on vielä pesemättä, joten en niitä ottanut mukaan kurssille. Mutta kotona sitten odottelee ainakin iso määrä harjoitusmateriaalia. Sanski oli ottanut mukaan paljon erilaisia kuituja, joita sai ostaa häneltä. Myös jollain kurssilaisilla oli rukki Sanskilta lainassa, joten tarvikkeiden puuttuminen ei ole esteenä kurssille osallistumiseen. 

Karstat ovat siis kaksi harjan tyylistä vempainta, joilla villa "harjataan" niin, että kuidut ovat lopulta saman suuntaisesti. Sanski näytti myös kuinka niistä sen jälkeen voi rullata yläkuvassa näkyviä puneja, joista pitäisi olla sitten helppo (siis todellakin teoriassa) venyttää kehrättävää säiettä. Kehrättävän kuidun käsittelyä ei ole pakko aloittaa raakavillasta asti, vaan voi myös ostaa valmiita karstattuja tai kammattuja hahtuvia, joita pääsee suoraan kehräämään.

Jo pelkkä karstaus oli niin meditatiivista, että sitä olisi voinut jatkaa koko päivän. Mutta koska kehräämään oli tultu, oli pakko uskaltautua valjastamaan mummon rukki iskukuntoon ja yrittää pyöräyttää se pyörimään. Rukki on ollut minulla säilössä jo 10 vuotta ja sitä ennenkin se on seisonut pitkään nurkassa. Mutta tämä Kiikan rukkina tunnettu malli ei tarvinut muuta kuin puhdistuksen ja se oli valmiina toimintaan.

Arvelin jo valmiiksi, ettei kehräys tule olemaan mikään helpoin taito oppia. Minun kordinaatiokyvyllä en ikinä oppinut edes rumpuja soittamaan, koska en ymmärrä miten käsiä ja jalkoja voi käyttää edes eri tahtiin. :D Joten alkuun meille monelle toiminta oli jotakuinkin pyörän pyöräyttämistä käsin ja samaan aikaan yritys epätoivoisesti venyttää toisella kädellä kuituja ja toisella vahtia kierteen onnistumista.

 Ensimmäisenä päivänä sain kuitenkin jotain aikaiseksi. Helppoa se ei tosin ollut. Kuituni olivat todella jankkia, jota oli vaikea saada venytettyä ilman, että joutui repimään oikein kunnolla, jolloin kierrettä ehti syntyä liiaksi ja sitten olikin jo kauhea hässäkkä aikaansaannoksena. Mietin, että voiko tämä oikeasti olla todellakin näin vaikeaa. No onneksi helpotus tuli seuraavana päivänä, kun Sanski antoi minulle kokeiltavaksi muita kuituja. Niiden kanssa työskentely olikin sitten aivan toisenlaista. Itselläni ollut villa oli ehkä vähän liian pehmeää ja se tuntui huopuvan helposti, joten se ei ollut ainakaan aloittelijalle helpoin materiaali. Mutta kannattaa siis kokeilla erilaisia kuituja.

Ideana on saada mahdollisimman tasaista ja mielellään aika ohutta yksi säikeistä lankaa, jonka voi sitten yhdistää toiseen samanlaiseen kertaamalla. Tästä pitäisi sitten tulla käyttökelpoista neulontalankaa. Aloittelijoiden langat ovat yleensä aika epätasaista ns. taidelankaa ;) Myöhemmin tälläistä taidelankaa on kuulemma jopa vaikea tehdä, sitten kun oppii tekemään tasaista siistiä lankaa.

Kurssi oli kaksi päiväinen lauantaista sunnuntaihin kymmenestä neljään. Aika meni todella nopeasti ja taukoja unohti välillä pitääkin, ja paikan emäntä Nökö joutui oikein komentamaan meidät syömään. Sunnuntaina kävimme kuitenkin kehräyksen lomassa ihastelemassa paikan alpakoita. Nämä ovat kyllä niin ihastuttavia eläimiä, ei siitä pääse mihinkään. Toivottavasti minullekin joskus vielä sellaisia ilmaantuu, kun niistä on niin monta vuotta haaveillut.

Katsokaa nyt näitä silmiä. <3 

Sunnuntaina kun olimme saaneet kehrättyä pari vajaata puolallista lankaa, harjoittelimme langan kertaamista eli kahden yksi säikeisen yhdistämistä kaksi säikeiseksi langaksi.  

 Yläkuvassa näkyy oma aikaansaannos. aika taiteellinen jos ei muuta.

Tässä yläkuvassa näkyy yhden kurssilaisen kehräämän langan kaunis väriyhdistelmä. Muutenkin lanka oli todella onnistunut aloittelijan langaksi. 

Omassa langassa oli ainakin liikaa kierrettä, mutta eiköhän se siitä kun harjoittelee tarpeeksi. Täytyy vielä kastella tuo minun vyyhti niin sen pitäisi ehkä hieman suoristaa sitä. Ostin Sanskilta kotiin mukaan vielä kammattua ruskeaa hahtuvaa, jolla on hieman helpompi harjoitella näin alkuun, kuin tuolla huopaisella raakavillalla.  

Nämä kuvat ovatkin jo kotoa, kun olen harjoitellut tuon hahtuvan kanssa. Tuossa yläkuvassa näkyy hyvin kuinka tuo alkuosan paksuus vaihtuu jo hieman ohuempaan säikeeseen, joten toivottavasti joskus osaisi sitten tehdä koko matkalta tasaista nättiä lankaa, josta voisi neuloa jotain kivaa. Mutta mukavaa tämä räpeltävä harjoitteluvaihekin on. Eikä tätä(kään) opi varmasti ikinä niin hyvin, etteikö jotain opittavaa aina olisi. 

Kurssi oli todella antoisa ja viikonloppuna oppi hyvin kehräyksen alkeita. Lapsuuden hatarista muistikuvista löytyy mummoni kehräämässä, karstaamassa sekä loukuttamassa pellavaa kehräystä varten. Muistan paukuttaneeni mummon kangaspuita, mutta kehräämistä en tainut koskaan päästä kokeilemaan. Miten sitä innostuukin tälläisistä taidoista vasta sitten, kun ei ole suvussa ketään enää sitä opettamassa. Mutta sovitaan, että nämä perinnetaitokurssit tältä vuodelta on minun panostus Suomen 100-vuotis juhlavuodelle. Opetella pari itselle uutta, mutta vanhaa suomalaista perinteistä käsityötaitoa. 

Villitarhalla järjestetään ensi maaliskuussa samanlainen kehräyksen perusteet-kurssi, joten jos kiinnostaa opetella tekemään omaa lankaa, niin seuraa Villitarhan facesta tai Rukki ja rautapadan kotisivuilta tapahtuma-ilmoittelua. 

Mukavaa ja rauhaisaa joulukuun alkua kaikille!

DIY moderni seinäryijy

Talo nousee hyvään tahtiin, niin ajattelin kirjoitella tähään väliin muista jutuista. Kävin viime kesänä lankojen kasvivärjäys-kurssilla, josta kirjoitin tässä kesäisessä postauksessa: http://tuleentuijottaja.blogspot.com/2017/07/luonnonvarivarjayksen-peruskurssilla.html

Kurssilta jäi käteen nippu villalankoja, joita oli pienet määrät eri sävyjä ja villalaatuja. Mitään isompaa kutomusta niistä ei olisi saanut aikaiseksi, joten mietin, että mitä niistä voisi askarrella, jotta kauniit värit saisi jotenkin esille. Aluksi tein kaikista värjätyistä sävyistä värikartan paksuun pahviin, jotta myöhemminkin muistaisin mitä sävyjä sai mistäkin puretteesta ja värjäyskasvista.

Tällä hetkellä eri blogeissa ja lehdissä on näkynyt erilaisia moderneja seinävaatteita, -ryijyjä ja makrameepunontoja. Mietin, että monivärinen punonta voisi olla liian villin näköinen, joten kaipasin hieman yksinkertaisempaa toteutusta. Sitten bongasin muistaakseni joltain instasivulta tämän tyylisen seinäkoristeen, jossa langat roikkuivat vapaasti. 

Löysin takapihalta sopivan kuivuneen kuusen oksan, jonka katkaisin sopivan mittaiseksi. Valitsin langoista samaa laatua olevat ja toisiinsa sopivat sävyt ja sommittelin ne sopivaan järjestykseen. Aluksi minulla oli tuossa vielä yksi vaalean punertavakin lanka, mutta hetken koristetta tuijotellessani päädyin poistamaan sen. Leikkasin aluksi kaikki langat saman pituisiksi. Kannattaa huomioida, että yksi kiinnitettävä lanka on aina kaksi kertaa koko pituus. Niin ei tarvitse sitten solmia niitä takaisin yhteen, niinkuin minä tein sen jälkeen kuin tajusin, että v**ks män. Kun langat on leikattu ja sommiteltu, alkaa niiden kiinnitys. Langat voi kiinnittää yksinkertaisesti tekemällä lenkin kepin ympäri ja pujottamalla langan sen läpi. Lopuksi niitä voi kiristellä ja asetella paremmin. 

Jos haluaa, niin keskelle voi tehdä palmikon ja ylijäämälangoista tupsut elävöittämään koristetta. Alaosan leikkasin muotoonsa ja sen voi toki jättää suoraksikin tai leikata miten haluaa. Sitten vain ripustuslenkki paikalleen ja seinälle.

Tästä tuli mieleen kirjoitella nyt, koska olen tämän viikonlopun opettelemassa kehräyksen perusteita samassa paikassa, jossa olin kesällä värjäyskurssilla. Kehräystä tosiaan, sitä ihan perinteistä rukin pyöritystä. Näyttää helpolta, kun sen osaa, mutta näin ensimmäisen päivän jälkeen voin todeta, ettei se todellakaan sitä ole. :D Siitä lisää myöhemmin.

Luonnonvärivärjäyksen peruskurssilla- kuinka värjätä lankoja luonnonmateriaaleilla

Osallistuin viime viikolla Loviisan Villitarhan järjestämään luonnonvärivärjäyksen peruskurssiin. Kaksi päiväinen kurssi oli osa Villitarhan villaviikkoa, johon sisältyi myös indigo-värjäystä, värttinäkurssia ja Suomi Kehrää 100- tapahtuma. Minun on monesti pitänyt osallistua saman paikan järjestämiin kehräyskursseihin, mutta ne on aina menneet jonkin muun jutun kanssa päällekäin, mutta nyt pääsin osallistumaan lankojen värjäyskurssille. Sinne kehräyskurssille ehtii vielä myöhemminkin. Pidän valtavasti käsitöistä ja varsinkin perinteisten käsityötaitojen hallinta kiinnostaa. Kaikkea ei tietenkään voi osata, mutta on mukava tutustua eri käsityömuotoihin ja löytää niistä itselleen sopivimmat. Villa itsessään kiinnostaa aina kasvatuksesta (edelleen alpakat mielessä), jatkojalostukseen asti. Kuinka hienoa olisikaan ensiksi kasvattaa eläin, joka tuottaa villaa, keriä ja värjätä villa, kehrätä siitä lankaa ja viimeisenä neuloa siitä vaikka villapaita. Mutta keskitytään nyt ensin siihen värjäämiseen.

Kurssi-paikkana toimi idyllinen Villitarhan tila Loviisan Kuggomissa, jossa ihana emäntä Katriina valmisti meille kurssilaisille maittavat kasvisruuat kurssipäiville. Tilalla on kurssien lisäksi green care-toimintaa, josta vastaavat pääasiassa tilan ihastuttavat alpakat tarjoten eläinavusteista toimintaa. Värjäyskurssin vetäjänä toimi Rukki ja rautapatan Sanski, jolla on yli 20 vuoden kokemus kehräämisestä ja värjäämisestä ja sen kyllä huomasi, juttua aiheesta tuli kahden päivän aikana niin paljon, että oli kunnon työ yrittää sisäistää kaikki. Ensimmäisenä päivänä aloitimme teorialla ja värjäykseen käytettävien materiaalien keräämisellä. Kurssin ideana oli siis kokeilla lankojen värjäämistä niin, kuin se on tehty jo aikana jolloin teollisia väriaineita ja puretteita ei ollut saatavilla, vaan käyttäen pelkästään luonnosta löytyviä materiaaleja.

Lankojen värjäykseen tarvitaan siis purete, joka avaa villaa vastaanottamaan väriä ja parantamaan värin valonkestoa sekä väriaine, joka antaa langalle sen lopullisen sävyn. Näitä molempia löytyy nykyään kauppatuotteina, kuten yleisimmin käytetty purete, aluna. Mutta yhtä hyviä puretteita löytyy jopa ihan takapihalta.

Luonnonpuretteissa suositaan kasveja, jotka sisältävät tanniineja ja oksaalihappoa. Tanniineja eli parkkihappoa löytyy mm. puiden kuorista. Sanski oli varannut meille kasan koivun ja lepän kuorta sekä keräsimme niiden lisäksi myös hieman pajun oksia. Oksaalihappoa löytyy mm. raparperistä, ketunleivästä ja suolaheinästä, joista kahta viimeisintä käytimme tällä kertaa.

Jotkin kasvit keräävät itseensä alumiinia, jolloin niitä voi käyttää alunan tapaan puretteena. Suomessa ainoat tunnetut alunaa sisältävät kasvit ovat liekokasveja. Löysimmekin lähimetsästä lieko-mättään, josta keräsimme pataan kasan liekoa ja loput jätimme lisääntymään rauhassa.

Kasvit jaettiin kattiloihin ja patoihin, joihin lisättiin vettä sen verran, että kasvit melkein peittyivät. Sitten vain keittelimme kasveja kasaan, jotta ne pehmentyisivät värjäystä varten. Ensimmäisenä päivänä teimme siis lähinnä valmistelevia töitä keitellen puretteita valmiiksi ja pehmensimme värikasveja. 

Värikasveista tutustuimme mataraan eli krappiin. Entisöintitöistä tuttu krappilakka-pigmentti on peräisin samasta kasvista. Kasvin juurista saa irti todella punaista väriainetta, jolla lankoihin saa kauniin oranssinpunaisen sävyn, riippuen käytetystä puretteesta. Muita väriä antavia kasveja meillä oli käytössä mm. keltasipulin kuoret, nokkonen ja poimulehti. Jotkin puretteet toimivat myös yksinään väriaineena.  

Toisena päivänä päästiin itse värjäyksen pariin, kun ensimmäisenä päivänä merkitsemämme lankavyyhdit pääsivät kylpemään puretteen jälkeen väriliemiin. Isoja määriä lankaa emme päässeet värjäämään, vaan ideana oli kokeilla mahdollisimman montaa eri vaihtoehtoa ja yhdistelmää. Sanski oli varannut meille suomenlampaan (oma rotunsa) ja suomalaisen lampaan (yhdistelmä eri rotuja suomesta) villaa sekä merinovillaa. Luonnonväreillä värjäyksessä hauskinta sekä turhauttavinta on se, että lopullinen sävy on melkein aina erilainen riippuen villalaadusta, puretteesta sekä väriaineesta ja jopa kasvin keräyspaikka ja -aika vaikuttavat lopputulokseen.

Yhdellä kurssilaisella oli mukanansa myös pestyä raakavillaa, joka laitettiin värjäytymään sipuleiden sekaan. Vertailun vuoksi Sanski laittoi samaan liemeen myös pesemätöntä raakavillaa ja taas lopputulos oli erilainen. Patojen lämmetessä nuotioilla oli fiilis aika rento ja samalla sai kuitenkin hieman jännittää tulevaa lopputulosta. Leppoisaa noitapiiri-touhua tämä värjärin homma.

Värjäyspadat porisivat hiljalleen Villitarhan söpön saunan lähituntumassa, jonka vieressä lankavyyhdit viimeisteltiin pesu- ja kiinnitysvedessä. Sen jälkeen vyyhdit pääsivätkin kuivumaan aidan päälle.

Yläkuvassa esimerkkinä todella kaunis sävy, joka syntyi ketunleipäpuretteella ja krappijuurella. 

Lopuksi kokeilimme vielä kauppavärejä, kun loput langat puretettiin alunalla ja värjättiin kilpikirvalla eli kokenellilla. Tuloksena oli erilaisia herkullisia marjapuuron sävyjä. 

Koska Sanski sivusi puheissaan paljon kehräykseen liittyvää sanastoa, hän halusi vielä näyttää käytännössä kuitujen karstaamisen ja kampaamisen sekä värttinällä kehräämisen. 

Värttinällä kehräystä en ollut aiemmin nähnyt, mutta karstaamisesta tuli jokin muistijälki lapsuuteen ja mummon karstoihin, jotka minulla on vielä tallessa. Mummon pellavaloukunkin muistan, joka oli navetan välikössä. Rukkeja minulta löytyy muutama ja yksi olisi ainakin hyvässä käyttökunnossa, joten innolla odottelen, että joskus pääsen kehräyksen opettelun alkuun. Harmi, että siinä vaiheessa, kun tälläiset asiat alkavat aikuisena kiinnostaa, ei enää ole sitä mummoa, joka opettaisi. 

Lankojen värjäys vanhaan tapaan on myös ympäristöystävällistä, koska kaikki käyttämämme aineet pystyi käytön jälkeen kärräämään suoraan kompostiin. 

Tässä vielä fiilistelykuvia lopputuloksesta. Lempparisävyni löytyivät nokkosesta. Eri puretteella siitä syntyi joko kaunis vihreä tai kylmän sävyinen, jopa violettiin taittava harmaa. Kaikki sävyt sointuivat hienosti keskenään, vähän niinkuin luonnossa muutenkin. 

Kurssi oli mielestäni todella onnistunut ja mielenkiintoinen. Sanski oli osaava opettaja, joka ei tietoa turhaan pihdannut itsellään. Vaikka perusteet ovat nyt hallussa, totesimmekin, että lankavärjäys on loputon suo, jossa ei yhtä oikeaa vastausta olekaan. Loputonta kokeilua ja oppimista. Mielenkiintoinen taito todellakin. Nyt pitäisi vaan hamstrata jostain kasa sopivaa lankaa, jotta pääsisi testailemaan kotonakin. 

Villitarhaan voit tutustua facebookissa Villitarhan omalla sivulla

Sanskin sivuihin ja verkkokauppaan pääset täältä, www.rukkijarautapata.com 

Syksyllä olisi taas kehräyksen peruskurssi, joka menee tietenkin taas päällekäin, tällä kertaa joogaohjaaja-koulutuksen kanssa, joten en taaskaan pääse sinne. Mutta Sanski lupaili, että voisi järjestää kurssin joskus sopivampana ajankohtana. Joten jos juuri sinua kiinnostaisi opetella kehräyksen alkeita niin laitapa minulle viestiä. Jos saisi sopivan kokoisen porukan kasaan, niin kurssikin voisi totetutua.