Makuuhuoneen seinien savimaalaus

Nyt olisi vihdoin meidän makuuhuoneen seinätkin pintamaalissa. Makuuhuoneen ja tornin välisessä aukossa oli kiinnitettynä kiinteä teline tornin katto- ja seinätöitä varten ja siitä kohdalta puuttui vielä lumppupaperit, joten odottelin, että pääsisin maalaamaan kaikki seinät kerralla. Teline irrotettiin, liisteröin loput lumppupaperit seinään ja pääsin maalaushommiin. Makuuhuoneen seinään tuli lumppupaperointi samalla tavalla kuin torniinkin sekä maalaus savimaalilla. 

Lumppupaperoinnista voit lukea täältä:

http://tuleentuijottaja.blogspot.com/2018/07/ohjeet-lumppupaperointiin.html 

ja tornin savimaalauksesta täältä:

http://tuleentuijottaja.blogspot.com/2018/09/savimaalia-seinaan.html

Olin aluksi suunnitellut tekeväni seinistä liukuvärjätyt, niin, että alaosa olisi voimakkaan punainen ja siitä ylöspäin oranssista tornin vaaleaan sävyyn. Saviukumajan punaisen savimaalin sävy oli kuitenkin paljon vaaleampi kuin olin luullut, joten päädyin sävyttämään sitä lisää. Sävyttämätön maali oli aika persikkaisen sävyinen, oikein kaunis maanläheinen sävy, mutta ei omaan mieleen. Koska vaaleat sävyt olivat aika imeliä makuuni, vaihdoin idean liukuvärjätystä maalipesuun, jossa useampaa sävyä sotkettaisiin seinään, jolloin ne sekoittuvat pehmeästi toisiinsa. 

Sekoitin punaisen savimaalin veden kanssa ja jaoin sen kahteen osaan. Sävytin molemmat hieman eri sävyisiksi käyttäen jauhepigmenttejä. Toiseen lisäsin paljon poltettua terraa, jolloin maalista tuli punaisempaa ja sitä lähdin taittamaan luonnon terralla ja kelta okralla. Kun sävy oli halutunlainen, sävytin toisen ämpärillisen samoilla pigmenteillä, mutta eri suhteessa ja lisäsin joukkoon oranssia savimaalia, jotta sävy olisi hieman vaaleampi ja oranssimpi.

Savimaalien sävyt ovat luonnostaan hyvin maanläheisiä, koska niihin ei ole lisätty mitään syntteettisiä väriaineita, vaan niissä on ainoastaan eri sävyisiä savilaatuja, jotka on nostettu eri puolilta Eestiä. Tämän takia, sävyt eivät ole mitään räiskyvän vahvoja, vaikka punaisesta ja oranssista puhunkin.  

Yllä olevassa kuvassa on sävykokeiluni. Keskellä vaalein sävy on puhdas punainen savimaali ja oikealla oleva on oranssi savimaali, joten aika vaaleathan ne ovat. 

Alla olevassa kuvassa ylhäällä näkyy kerran puhtaalla punaisella savimaalilla maalaamani seinäsävy ja alla sekä oikealla seinällä sävyttämäni sävyt. Maalauksen toteutin ohentamalla maaleja aika reilusti, jotta ne sekoittuisivat seinällä paremmin toisiinsa. Molemmille maaliämpäreille oli omat leveät siveltimensä, joilla kirjaimellisesti huiskin maalit seinään. Täppäsin molemmilla sävyillä maalia seinään läiskinä ja häivytin ne keskenään tummemman sävyn siveltimellä. Tämänkin tapaan on monta eri konstia, voi käyttää esimerkiksi sientä levitykseen ja häivytykseen jne.

Sävystä tuli aika kiva, sellainen saviruukkumainen terracotta. Valokuviin sävyjä on aina hieman haastava saada oikeanlaisena ja valo vaikuttaa todella paljon. Luonnossa nuo vaaleammat "läiskät" eivät näy niin vahvoina kuin kuvissa, joten yleisilme on hieman tasaisempi. Punainen sävy olisi minun puolesta voinut olla vahvempikin, mutta annoin luonnollisen sävyn valita itse itsensä. Vanhassa makuuhuoneessamme seinät olivat tumman tiilenpunaiset ja päätyseinään oli tehty kullansävyllä maalipesu. Tykkäsin sen makkarin tumman pesämäisestä tunnelmasta, joten miellän punaisen hyväksi makuuhuonesävyksi, vaikka usein suositellaankin vaaleita ja sinertäviä sävyjä makkareihin. Kuka viihtyy missäkin.

Ihana mies sai viikonloppuna asennettua kierreportaat paikoilleen. Niissäkin on ollut aikamoinen homma. Saimme portaat Kouvolan Kuntokeskus Ykköseltä, kun punttisali muutti ja vanha rakennus purettiin. Portaat olivat aukkoon kuitenkin liian leveät, niin niitä joutui muokkaamaan, rälläköimään, hitsaamaan, hiomaan, kittaamaan, maalaamaan jne. Kirjoittelen niistä jossain vaiheessa enemmän. Ne olisivat aika hienot noinkin ilman kaiteita, mutta määräysten takia niihin joutuu vielä uudet kaiteet tekaisemaan.

Minulla oli mielikuva makuuhuoneen seiniin sellaisesta toscanalaisesta pehmeästä auringon sävyttämästä fiiliksestä ja eilen näitä seiniä tuijotellessani harvinaisessa marraskuisessa elimäkeläisessä auringonpaisteessa, pystyin kuvittelemaan huoneen sijaitsevan jossain etelän lämmössä. 

Joten tehtävä suoritettu, terveisin mielikuva-maalari.

Rautakaiteiden öljypoltto

Yläkerran aulaan ja tornin portaikkoon Ihana mies oli suunnitellut tekevänsä puusta ja takoraudasta kaiteet. Löysimme kesän ostosreissulta Tallinnasta ison kasan rautaisia koristetankoja, jotka olivat edullisia ja sopivat tähän tarkoitukseen. Ne olivat kuitenkin väärän väriset, koska halusimme niistä mustat. Mies selvitteli miten niihin pystyisi tekemään öljypolton, jolla raudan pintaan palaa öljystä musta pinta ja muuta käsittelyä ne eivät tarvitsisi.

Tangot tulisi kuumentaa aluksi ahjossa ennen kastamista öljyyn. Koska tangot olivat niin pitkiä, etteivät ne kokonaisena mahtuisi perusahjoon, tarvittiin jokin muu ratkaisu. Miehen kaveri, joka tekee taontatöitä, ohjeisti rakentamaan kenttäahjon. Rautaputkeen ajetaan rälläkällä viiltoja ja putken toiseen päähän kiinnitetään hiustenkuivaaja ja toinen pää tulpataan umpeen. Näin tuli saa ilmasta tasaisesti hönkää ahjon tapaan. Tulipesän voi kasata ihan maahan kivien avulla, mutta mies rakensi ahjonsa enoni nikkaroimaan pitkän malliseen grilliin. 

Mies asensi rälläköidyn putken grillin sisälle ja sieltä toinen putki ulos, jonka päähän teippasi verstaskäytössä muutenkin olevan hiustenkuivaajan. Taontahommia tekevältä kaverilta oli kuulemma tuhoutunut useampikin vaimon hiustenkuivaaja, joten osattiin varautua. 

Sitten vain tulet grilliin ja rautatangot lämpenemään. 

Tangon kuumennuksen jälkeen mies nosti ne yksitellen pellistä askarreltuun altaaseen, jossa oli öljyä. Kuulemma mitä epäpuhtaampaa ja nokisempaa öljy on, sen parempi, jotta metalliin tulee tarpeeksi musta pinta. Jos altaaseen laittoi useamman tangon kerrallaan, kuumeni öljy liikaa ja syttyi tuleen, joten työ piti tehdä yksitellen. Sen jälkeen mies nosti ne kuivumaan. Lopuksi hän puhdisti tangot palaneesta karstasta break cleanerillä ja pyyhkeellä hieroen. Kokeillaan puhdistukseen varmaan vielä jotain uuninpuhdistusainetta tai muuta yleispesuainetta, katsotaan millä lähtee parhaiten.

Kuvasta näkee hyvin miltä tangot näytti ennen käsittelyä ja sen jälkeen. Tangoista tuli oikein kauniin mustat. Tankoja oli reilu 70 kpl ja miehellä meni yksi ilta niiden öljypolttoon. Niiden puhdistamiseen taitaa mennä sitäkin kauemmin. 

Keräsin tähän pari mallikuvaa siitä, minkä tyyliset kaiteista olisi tarkoitus tulla. 

Kuva: Pinterest

Kuva: Pinterest

Jännä nähdä lopputulos sitten kun kaiteet ovat valmiit.

Hyvää marraskuun alkua kaikille! Aika menee taas vähän liian nopeasti eteenpäin.

Savimaalia seinään

Lopulliset väri- ja pintavalinnat ovat aina hieman tuskastuttavia ja olenkin venyttänyt niitä aina viimeiseen asti. Mutta jos tämän talon meinaa jossain välissä saada valmiiksi asti, täytyy niitäkin tehdä. Viime viikonloppuna sain aikaiseksi ostaa savimaalit tornin seiniin. En ole aiemmin kyseistä tuotetta käyttänyt, mutta savirapattuja pintoja olen nähnyt useassakin kohteessa. Ystäväni teetätti heidän vanhan talon yläkertaan hienot savirapatut seinät ja niitä ihaillessa mietin, että pitäisikö meidänkin makuuhuoneeseen sellaiset saada. No tein hieman helpomman kautta ja käytin pelkkää savimaalia. 

Makuuhuoneemme on tornin alapuolella ja portaiden kohtalta seinä jatkuu aukinaisena ylös asti, joten sama seinämateriaali tulisi molempiin huoneisiin. Seinät olivat raakaponttilaudalla, jotka pinnoitin lumppupaperilla. Siitä voi lukea täältä:

 http://tuleentuijottaja.blogspot.com/2018/07/ohjeet-lumppupaperointiin.html

Vaikka muualle taloon tulikin valkoiset katot, torni on niin valoisa, että sinne halusin kokeilla jotain muuta. Inspiraatiokuvana minulla oli tämä Sri lankalaisesta hotellihuoneestamme otettu kuva, jossa on todella kaunis punertava katto. No samaa puulajia tuskin Suomesta helpolla olisi löytynyt, joten päädyin sävyttämään puuvalmiille kattopaneelille samantyylisen sävyn. Siitä lisää sitten kun katto on kokonaan valmis.

Seiniin siis jotain vaaleaa, mutta ei kuitenkaan puhtaan valkoista. Mallailimme kattomallipalan kera arviointiraatini kanssa Roseborg- liikkeen seinällä olevia savimaalimalleja yrittäen löytää sopivan sävyn. Koska olin suunnitellut makkariin punertavia seiniä, jotka jatkuisi ylös torniin liukuvärjättynä, päädyimme valitsemaan vaalean oranssin. Eestiläisen Saviukumajan savimaalit myydään jauheina, jotka sekoitetaan veteen, joten ostin isomman säkin valkoista ja pienemmän oranssia. 

"Saviukumajan savimaalit ovat 100% luonnollisia sekä tuotettu aurinkoenergialla. Laaja värien skaala on saatu käyttämällä erivärisiä savilaatuja. Saviukumajan savimaalit ovat hajuttomia eivätkä sisällä mitään haihtuvia orgaanisia yhdisteitä (VOC) tai synteettisiä säilöntäaineita. Savimaalit ovat myös täysin diffuusioavoimia, eivätkä estä pohjamateriaalin vesihöyrynläpäisevyyttä. Sopii hyvin allergikoille, lisäksi se on täysin biohajoava, tartuntakykyinen ja peittävä.

Sopii erilaisten pintojen maalauksiin sisätiloissa. Savimaali on helppo levittää ja sopii sisäseinien ja kattojen pinnoitteeksi. Savimaalilla maalatut pinnat ovat täysin himmeitä ja pastellimaisia, eivätkä heijasta valoa. Kermamaisella savimaalilla on hyvä peittokyky sekä täyteläisenä se myös silottaa pieniä epätasaisuuksia jättäen aavistuksen tekstuuria levitystavasta riippuen pintaan. "

Tein pienen satsin mallieräksi, jotta näkisin hieman miten maali käyttäytyy ja miltä maali sekä sävy näyttäisivät lumppupaperilla. Märkänä maali on liimamaalin tyyliin paljon tummempaa ja kuivuessaan se vaalenee huomattavasti. Sävymallin jälkeen aloin sekoittaa isompaa satsia maalia. Menekkinä valmistajan ohjeessa oli 

1 kg säkki: 1,4-1,8 litraa n. 5-6m2 

10 kg säkki: 14- 18 litraa n. 50- 60m2

Joten olin laskenut, että 24 neliön seinäpinta-alaan kuluisi noin 5 kiloa kuivaa tavaraa ja arvelin, että tarvittaisiin kaksi käsittelykertaa, joten 10 kiloa yhteensä. Valitsemassani sävyssä oli 10% oranssia ja minulla oli 7,5kiloa valkoista, josta käytin puolet, jolloin valmissekoitus oli 4,2 kiloa. Tein  maalisatsin tarkasti vaaálla mitaten, jotta osaisin tehdä saman sävyn vielä uudelleen tarvittaessa. Maalia tuli noin 10 litran ämpärin verran, joten senkään takia en tehnyt heti isompaa satsia kerrallaan. Yllätykseksi maalimenekki oli huomattavasti pienempi, joten sain maalattua koko huoneen kahteen kertaan tuolla ämpärillisellä. 

Olin esiliisteröinnyt lumppupaperit edellisenä päivänä perinteisellä tapettiliisterillä, jota oli ohennettu 1:1 vedellä. Tämä sen takia, ettei imukykyinen paperi imaisisi valtavia määriä maalia itseensä. Maalaus savimaalilla oli itsessään todella huoletonta ja mitä näyttävämmän pinnan halusi, sitä huolettomampi maalatessa sai olla. Valitsin maalaukseen aika leveän synteettisen siveltimen ja maalauksen tein ristikkäisillä vedoilla huiskien. 

Paperi imi ensimmäisen maalikerroksen kosteuden kuitenkin aika nopeasti, joten edetä sai aika vauhdilla. Jos jo maalattua kohtaa meni korjaamaan, maali lähti mukaan alustasta. Mutta näitä kohtia pystyi helposti korjaamaan seuraavalla kierroksella. Toinen kerros oli helpompi maalata, koska alusta ei imenyt maalia enää samalla tavalla.

Alla olevassa kuvassa näkyy hyvin kuinka paljon sävy vaalenee kuivuessaan. 

Tältä seinät näytti ensimmäisen kerroksen jälkeen. Vaalealle pohjalle olisi saattanut riittää yksikin kerros, mutta tässä pohja kuultaa vielä läpi.

Alla olevissa kuvissa on valmista pintaa. Maalasin toisen kerroksen seuraavana päivänä, kun edellinen kerros oli kuivunut. Kuviin pinnan tekstuuria on vaikea saada näkyviin, mutta pinta on todella kaunis, elävä ja rouhea. Sellainen hiekkamaisen epätasainen. Sävy vaihtelee valosta riippuen vaaleanpunaisesta (tein vahingossa muotisävyn, eikös joku vanha vaaleanpunainen ole nyt muotia?) persikkaiseen ja valkoiseen. Lopullisen sävyn näkee sitten kun katto on paikoillaan ja alakerta on saanut maalinsa. 

Maali oli todella helppo käyttää ja sillä oli miellyttävä maalata. Se sopii puhtaana luonnontuotteena hyvin hengittävälle rakenteelle ja savipinta tasaa myöskin sisäilman kosteutta sitomalla ja luovuttamalla sitä. Savimaalipinta on aika huokoinen, joten jos sitä käyttää paikoissa joissa seinät ovat kovemmalla kulutuksella (lue: lapset ja eläimet), pinta kannattaa suojata valmistajan omalla pohjusteella tai uskoisin, että ohennettu perinneliisteri ajaa saman asian.

En tiennyt aluksi, kuinka peittävä ja paksu maalipinnasta tulisi, joten hieman arvelutti menisivätkö lumppupaperin saumat piiloon. Vaikka maali onkin aika kermaista ja se tasasi pintaa aika lailla, jäivät saumat kuitenkin kivasti näkyviin ja raakaponttikin peilaa valossa mukavasti läpi. On todellakin erilaisempi pinta kuin suora levyseinä.

Savimaalia saa myös joiltain tuotemerkeiltä valmiina maalina, mutta itseäni viehätti Saviukumajan maaleissa mm. niiden luonnolliset sävyt. Savi eripuolilla Viroa voi todellakin olla keltaista, vihreää jne. Myöskin tulee halvemmaksi ostaa maali jauheena kuin valmiina sekoituksena ja yleensä valmiissa maaleissa on enemmän lisättyä ainesosia. 

Ohjeet lumppupaperointiin

Päädyimme pinnoittamaan muutaman huoneen raakaponttiseinät lumppupaperilla paristakin eri syystä. Vanhassa talossa makuuhuoneemme oli sisustettu hieman aasialaisittain ja samaa tyyliä halusin uudenkin kodin makkariin. Japanilaisten maalauksien pohjalla näkee usein pienen tai isomman ruudutuksen. Haluaisin ehkä maalata makkarin yhdelle seinälle japanilaistyylisen koristemaalauksen ja mietin, että millä saisi sitä samanlaista fiilistä seinään. Muistin lumppupaperin, jonka voi liisteröidä arkkeina seinälle ja niin saisi samantyylistä ruudutusta, mutta pohjoismaalaisittain.

Restaurointikoulussa aikoinaan kyseisestä materiaalista puhuttiin, mutta en ole sitä koskaan itse päässyt seinälle laittamaan. Sen kiinnitys tuntui helpommalta kuin pinkopahvin käyttö, joten se toisi myös helpotusta pahvitus urakkaan. Ihana mies innostui myös kyseistä materiaalista sen elävän pinnan vuoksi ja halusi sitä myös oman työhuoneen väliseinään. Koska tornihuone on samaa avointa tilaa makuuhuoneen kanssa, lumppupaperi päätyi myös tornin seiniin.

Nappasin esimerkkikuvat aasialaisista maalauksista Pinterestistä. 

Lumppupaperi on siis vanha 1800-luvulla yleisesti käytetty seinän päällystysmateriaali, joka valmistettiin ja valmistetaan edelleen paperimassasta ja kierrätysvaatteita. Eli seinällesi voi päätyä jonkun vanhat pieruverkkarit. Vasta kun teollinen rullapaperi keksittiin, lumppupaperia käytettiin arkkeina. Nykyään paperia voi ostaa, joko edullisemmin rullatavarana tai valmiina arkkeina joko perinnerakennuskaupoista tai tavallisista rautakaupoista, joissa sitä myydään esim. aluskartonki nimellä. Omat ostin Byggmaxista, josta kuvittelin saavani ne edullisemmin, mutta samana päivänä hankittu parkkisakko Porvoon vanhassa kaupungissa vesitti tämän säästön.

Lumppupaperi oli ostettaessa 1m x 15m rullana, josta revin 50cm x 60cm kokoisia arkkeja. Arkkien koko voi vaihdella, koska mitä epämääräisemmän pinnan tekee, sitä hienommalta se näyttää. Hukkaa ei myöskään tule, koska kaikki pienet silputkin voi käyttää. Arkkien tekoon ei kannata käyttää saksia tai muutakaan terää, vaan repiä ne esimerkiksi, lautaa vasten, jolloin reunat jäävät tarpeeksi rosoisiksi.

Paperoinnin alustana voi olla hirsiseinä, kipsilevy, huokoinen kuitulevy, lautaseinä, pinkopahvi tai muu paperointi. Pinnan voi maalata tai jättää sellaisekseen. Maalina on perinteisesti käytetty liima-, tempera- tai pellavaöljymaalia. Itse ajattelin kokeilla pintaan savimaalia.

Lumppupaperin kiinnitykseen käytin Pihlgren & Ritolan vanhanajan selluloosaliisteriä. Selluloosaliisterit, jotka eivät sisällä PVAC:tä, soveltuvat käyttöön silloin, kun halutaan pitää rakenne hengittävänä. Jos sellaiselle ei ole tarvetta, mikä tahansa seinäliisteri tai -liima käy kiinnitykseen.

Nämä ohjeet ovat Domus Classican sivuilta ja olen niihin lisännyt omia kokemuksiani. 

Ohjeet:

Jos paperoitavan seinän pinta on voimakkaasti huokoinen materiaali, levitä liisteriä seinälle ja anna kuivua vuorokauden. Tämä kannattaa tehdä ainakin kuitulevyjen kanssa. Laita tarvittaessa huoneen kulmiin valmiita pahvikulmia kuivana. Kiinnitä kulmat nupinauloilla. Kulmapahvit voivat toimia hirsiseinissä, mutta muuten en näkisi niille tarvetta, jos kulmat ovat siistit.

Levitä liisteri paperin toiselle puolelle ja anna sen imeytyä 5-10 minuuttia. Liisteriä kului lumppujen kanssa enemmän kuin tapetin, joten kannattaa varata sitä reilummin. Joissain ohjeissa sanotaan, että arkit voi myös kastella sumuttamalla etukäteen, jotta liisteri imeytyisi paremmin, mutta hyvin se meni ilmankin. Liisteröin noin 6-8 arkkia kerrallaan, taitoin ne liisteröinnin jälkeen kaksin kerroin ja annoin vettyä. Suurempi määrä olisi ehtinyt kuivahtaa, joten koin tuon määrän aika sopivaksi ja samalla tuli liisteröityä yksi rivi kerrallaan seinälle. Kannattaa kuitenkin viimeisten kohdalla tarkistaa, ettei liisteri ole päässyt reunoilta kuivahtamaan.

Paperi kutistuu hiukan kuivuessaan ja puskusaumat voivat aueta. Siksi vuodat asennetaan aina vähintään 1 cm päällekkäin. Joistain paikoista laitoin reunat reilumminkin päällekäin, vähän sen mukaan halusiko saumojen kulkevat samassa linjassa vai halusiko enemmän elävyyttä muuttamalla saumojen paikkoja. Arkit asetellaan paikoilleen käsin ja kävin ne läpi vielä muovisen tapettilastan kanssa, jotta reunat kiinnittyisivät kunnolla. Arkeihin jäi aina yksi repimätön sivu, jonka asetin aina niin, että se jäi seuraavan arkin alle, jolloin liian siisi pinta ei jäänyt näkyviin. Muuten arkkien asettelussa voi kikkailla niin paljon kuin haluaa ja mitä huonompi symmetriassa on, sen parempi. Lumppupaperin kanssa ei oikein voi epäonnistua. Todella rentouttavaa hommaa.

Liisteröi paperi myös etupuolelta "tapetoinnin" jälkeen liisteriharjalla voimakkaasti painaen paperi kiinni seinään. Pintaliisteri estää liian maalin imeytymisen paperiin. Anna kuivua hyvin ennen maalausta. Tätä en ole vielä tehnyt, koska aion käyttää siihen ohennettua liisteriä. Sen voi tehdä vaikka pariinkin kertaan, koska se vähentää liisteriä kalliimman maalin menekkiä.

Vaikka lumppupaperi on aika paksua, näkyi sen läpi kuitenkin raakaponttilaudoitus, joka tuo mukavaa elävyyttä pintaan.

Nämä päivälämpötilat alkavat olla aika tukalia työn tekoon, joten olen tämän viikon tehnyt yövuoroja myös raksalla. Hieman inhimillisemmät lämpötilat työskennellä ja pysyy samalla yövuororytmi myös vapaa-ajalla.

Reilu neliö jäi uupumaan lumppupaperia tornin kierreportaiden kohdalta.Joten aika tiukoille olin näköjään paperit laskenut. No, täytyy siihen vielä hakea lisää paperia jossain vaiheessa.

Viimeisessä kuvassa näkyy jo valmiiksi maalattua sisäkattoakin, joten kyllä tämä pikkuhiljaa näyttää etenevän ja toivottavasti joskus valmistuisikin. Keskiviikkona saatiin talkoovoimin kannettua piipun hormiharkot ja kaikki tasoitesäkit sisälle ja torstaina muurari aloitti piipun muurausta. Etenee..

Toivottavasti näistä ohjeista oli hyötyä jollekin ja jos joku muukin saisi kipinän kokeilla tälläistä hieman erilaisempaa, mutta perinteistä materiaalia. Lumppupaperi on halpa ja ekologinen, sekä mielenkiintoisen näköinen, joten miksi ei. 

Tähän loppuun vielä pari kuvaa, miltä lumppupaperi näyttää maalattuna. Kuvat lainasin Italianpunainen paritupa-blogista, jossa on rakennettu todella kaunis, perinteinen koti vanhaan siirrettyyn hirsirunkoon.

Helteistä, öö, vaikka Meripäiväviikonloppua kaikille! :)