Ohjeet lumppupaperointiin

Päädyimme pinnoittamaan muutaman huoneen raakaponttiseinät lumppupaperilla paristakin eri syystä. Vanhassa talossa makuuhuoneemme oli sisustettu hieman aasialaisittain ja samaa tyyliä halusin uudenkin kodin makkariin. Japanilaisten maalauksien pohjalla näkee usein pienen tai isomman ruudutuksen. Haluaisin ehkä maalata makkarin yhdelle seinälle japanilaistyylisen koristemaalauksen ja mietin, että millä saisi sitä samanlaista fiilistä seinään. Muistin lumppupaperin, jonka voi liisteröidä arkkeina seinälle ja niin saisi samantyylistä ruudutusta, mutta pohjoismaalaisittain.

Restaurointikoulussa aikoinaan kyseisestä materiaalista puhuttiin, mutta en ole sitä koskaan itse päässyt seinälle laittamaan. Sen kiinnitys tuntui helpommalta kuin pinkopahvin käyttö, joten se toisi myös helpotusta pahvitus urakkaan. Ihana mies innostui myös kyseistä materiaalista sen elävän pinnan vuoksi ja halusi sitä myös oman työhuoneen väliseinään. Koska tornihuone on samaa avointa tilaa makuuhuoneen kanssa, lumppupaperi päätyi myös tornin seiniin.

Nappasin esimerkkikuvat aasialaisista maalauksista Pinterestistä. 

Lumppupaperi on siis vanha 1800-luvulla yleisesti käytetty seinän päällystysmateriaali, joka valmistettiin ja valmistetaan edelleen paperimassasta ja kierrätysvaatteita. Eli seinällesi voi päätyä jonkun vanhat pieruverkkarit. Vasta kun teollinen rullapaperi keksittiin, lumppupaperia käytettiin arkkeina. Nykyään paperia voi ostaa, joko edullisemmin rullatavarana tai valmiina arkkeina joko perinnerakennuskaupoista tai tavallisista rautakaupoista, joissa sitä myydään esim. aluskartonki nimellä. Omat ostin Byggmaxista, josta kuvittelin saavani ne edullisemmin, mutta samana päivänä hankittu parkkisakko Porvoon vanhassa kaupungissa vesitti tämän säästön.

Lumppupaperi oli ostettaessa 1m x 15m rullana, josta revin 50cm x 60cm kokoisia arkkeja. Arkkien koko voi vaihdella, koska mitä epämääräisemmän pinnan tekee, sitä hienommalta se näyttää. Hukkaa ei myöskään tule, koska kaikki pienet silputkin voi käyttää. Arkkien tekoon ei kannata käyttää saksia tai muutakaan terää, vaan repiä ne esimerkiksi, lautaa vasten, jolloin reunat jäävät tarpeeksi rosoisiksi.

Paperoinnin alustana voi olla hirsiseinä, kipsilevy, huokoinen kuitulevy, lautaseinä, pinkopahvi tai muu paperointi. Pinnan voi maalata tai jättää sellaisekseen. Maalina on perinteisesti käytetty liima-, tempera- tai pellavaöljymaalia. Itse ajattelin kokeilla pintaan savimaalia.

Lumppupaperin kiinnitykseen käytin Pihlgren & Ritolan vanhanajan selluloosaliisteriä. Selluloosaliisterit, jotka eivät sisällä PVAC:tä, soveltuvat käyttöön silloin, kun halutaan pitää rakenne hengittävänä. Jos sellaiselle ei ole tarvetta, mikä tahansa seinäliisteri tai -liima käy kiinnitykseen.

Nämä ohjeet ovat Domus Classican sivuilta ja olen niihin lisännyt omia kokemuksiani. 

Ohjeet:

Jos paperoitavan seinän pinta on voimakkaasti huokoinen materiaali, levitä liisteriä seinälle ja anna kuivua vuorokauden. Tämä kannattaa tehdä ainakin kuitulevyjen kanssa. Laita tarvittaessa huoneen kulmiin valmiita pahvikulmia kuivana. Kiinnitä kulmat nupinauloilla. Kulmapahvit voivat toimia hirsiseinissä, mutta muuten en näkisi niille tarvetta, jos kulmat ovat siistit.

Levitä liisteri paperin toiselle puolelle ja anna sen imeytyä 5-10 minuuttia. Liisteriä kului lumppujen kanssa enemmän kuin tapetin, joten kannattaa varata sitä reilummin. Joissain ohjeissa sanotaan, että arkit voi myös kastella sumuttamalla etukäteen, jotta liisteri imeytyisi paremmin, mutta hyvin se meni ilmankin. Liisteröin noin 6-8 arkkia kerrallaan, taitoin ne liisteröinnin jälkeen kaksin kerroin ja annoin vettyä. Suurempi määrä olisi ehtinyt kuivahtaa, joten koin tuon määrän aika sopivaksi ja samalla tuli liisteröityä yksi rivi kerrallaan seinälle. Kannattaa kuitenkin viimeisten kohdalla tarkistaa, ettei liisteri ole päässyt reunoilta kuivahtamaan.

Paperi kutistuu hiukan kuivuessaan ja puskusaumat voivat aueta. Siksi vuodat asennetaan aina vähintään 1 cm päällekkäin. Joistain paikoista laitoin reunat reilumminkin päällekäin, vähän sen mukaan halusiko saumojen kulkevat samassa linjassa vai halusiko enemmän elävyyttä muuttamalla saumojen paikkoja. Arkit asetellaan paikoilleen käsin ja kävin ne läpi vielä muovisen tapettilastan kanssa, jotta reunat kiinnittyisivät kunnolla. Arkeihin jäi aina yksi repimätön sivu, jonka asetin aina niin, että se jäi seuraavan arkin alle, jolloin liian siisi pinta ei jäänyt näkyviin. Muuten arkkien asettelussa voi kikkailla niin paljon kuin haluaa ja mitä huonompi symmetriassa on, sen parempi. Lumppupaperin kanssa ei oikein voi epäonnistua. Todella rentouttavaa hommaa.

Liisteröi paperi myös etupuolelta "tapetoinnin" jälkeen liisteriharjalla voimakkaasti painaen paperi kiinni seinään. Pintaliisteri estää liian maalin imeytymisen paperiin. Anna kuivua hyvin ennen maalausta. Tätä en ole vielä tehnyt, koska aion käyttää siihen ohennettua liisteriä. Sen voi tehdä vaikka pariinkin kertaan, koska se vähentää liisteriä kalliimman maalin menekkiä.

Vaikka lumppupaperi on aika paksua, näkyi sen läpi kuitenkin raakaponttilaudoitus, joka tuo mukavaa elävyyttä pintaan.

Nämä päivälämpötilat alkavat olla aika tukalia työn tekoon, joten olen tämän viikon tehnyt yövuoroja myös raksalla. Hieman inhimillisemmät lämpötilat työskennellä ja pysyy samalla yövuororytmi myös vapaa-ajalla.

Reilu neliö jäi uupumaan lumppupaperia tornin kierreportaiden kohdalta.Joten aika tiukoille olin näköjään paperit laskenut. No, täytyy siihen vielä hakea lisää paperia jossain vaiheessa.

Viimeisessä kuvassa näkyy jo valmiiksi maalattua sisäkattoakin, joten kyllä tämä pikkuhiljaa näyttää etenevän ja toivottavasti joskus valmistuisikin. Keskiviikkona saatiin talkoovoimin kannettua piipun hormiharkot ja kaikki tasoitesäkit sisälle ja torstaina muurari aloitti piipun muurausta. Etenee..

Toivottavasti näistä ohjeista oli hyötyä jollekin ja jos joku muukin saisi kipinän kokeilla tälläistä hieman erilaisempaa, mutta perinteistä materiaalia. Lumppupaperi on halpa ja ekologinen, sekä mielenkiintoisen näköinen, joten miksi ei. 

Tähän loppuun vielä pari kuvaa, miltä lumppupaperi näyttää maalattuna. Kuvat lainasin Italianpunainen paritupa-blogista, jossa on rakennettu todella kaunis, perinteinen koti vanhaan siirrettyyn hirsirunkoon.

Helteistä, öö, vaikka Meripäiväviikonloppua kaikille! :)

Hirsitalon hengittävä rakenne

Joku minulta kyseli talon instasivulla @toyryla2018, miksi laitoimme väliseiniin raakaponttilautaa. Pyrimme pitämään mahdollisuuksien mukaan kaikki talon pinnat hengittävinä, kuin myös väliseinät, vaikkei niillä hengittävässä talossa olekaan niin suuri merkitys kuin ulkoseinillä. Ja olisihan taulujen tai hyllyjen kiinnitys kipsilevyseinään todella ärsyttävää puuhaa. :D 

Mutta mikä on hengittävä rakenne?

Aiheesta on aika monta näkemystä, kysyy keneltä vaan. Mielestäni helpon ymmärrettävän selityksen hengittävälle rakenteelle antoi muistaakseni itse Panu Kaila. Hengittävästä rakenteesta puhuttaessa voisi paremminkin puhua kastuvana ja kuivuvana rakenteena. Eli kaikki mikä kastuu, on sillä mahdollisuus myös kuivua. Jos esimerkiksi käyttää talossa mineraalivillaa ja ilmansulkuna muovia, ei näillä materiaaleilla ole mahdollisuutta päästä kuivumaan, jos niihin on päässyt tulemaan kosteutta. Jos taas seinämateriaalit koostuvat pelkästään puusta on seinärakenteen helpompi vastaanottaa ja luovuttaa kosteutta, ihan jo normaalin ilmankosteuden suhteen kuin mahdollisen kosteusvaurionkin. Myös maaleista puhuttaessa käytetään sanaa hengittävä maali, jolla usein tarkoitetaan, että maali läpäisee vesihöyryä. Siitäkin aiheesta saisi romaanin aikaiseksi, joten ei mennä nyt siihen. Itselle hengittävän miellän muovittomana ja ei liian tiiviinä, puhutaan sitten seinärakenteesta tai maaleista.

Talomme alakerrassa on seinärakenteena massiivihirsi, jonka välissä on eristeenä ja tiivisteenä lampaanvilla. Hirren ulko- ja sisäpinnalle ei tule muuta rakennetta. Villalle saimme suosituksen sen paremmasta kuivumisesta verrattuna pellavariveeseen. Tiesitkö, että pellavarivekin sisältää muovia, jolla se saadaan pysymään kasassa. Tieto lisää tuskaa ja täysin muovittomia tuotteita alkaa olla hankala löytää.

Yläkerrassa hirsi vaihtuu rankarakenteelle. Tornin takia talon korkeus nousi niin suureksi, että kokonaan hirsirunkoinen talo olisi aiheuttanut niin suuren laskeuman, ettei runko olisi laskeutunut tasaisesti ja yläosa päädyttiin näin ollen tekemään muusta kuin hirrestä. Yläkerran seinärakenne on seuraavanlainen: Ulkona hirsipaneeli, jonka alla tuulesuojalevy, Huntonin puukuitueriste, Intello- ilmansulkukangas, raakaponttilauta, pinkopahvi tai lumppupaperi sekä niiden päällä hengittävä maali tai tapetti. Pinkopahvista, lumppupaperista, tapeteista ja maaleista teen vielä omat juttunsa tänne blogiin myöhemmin. Nyt olen päässyt jo laittamaan ensimmäiset lumppupaperit ja kattomaalit paikoilleen, joten niistä sitten ensimmäisenä.

Tuo Intello on ainut mikä aiheutti itselleni vielä hieman kysymysmerkin hengittävyyden suhteen. Intello- ilmansulkukangas on lasikuitupohjainen kangas, jonka pitäisi toimia "älykkäänä" ilmansulkuna. Ilmansulkukangas toimii tiiviinä kosteussulkuna talvella, mutta päästää kesällä vesihöyryn lävitseen sisätiloihin. Se on aika uusi tuote (luotan näihin 100-vuotta vanhoihin :D), joten en osaa sanoa miten se tulee toimimaan tulevaisuudessa. Vaihtoehtona tälle olisi ollut ilmansulkupaperi, joka sekin uudiskohteessa pitää olla laminoitua (verkkovahvistettua), joten ihan pelkällä puhtaalla paperilla ei uusissa taloissa selviä. Tein pienen kokeen Intellolla ja laminoidulla ilmansulkupaperilla ja en huomannut niissä eroa. Kuuman veden höyryt tulivat samaan tapaan läpi, mutta ihan kunnon vettä kumpikaan ei hetkessä eikä parissa läpäise. 

Välipohjaan ja väliseiniin käytimme Paavo Perinneilmansulkupaperia, jossa ei ole laminointia ja se taitaa ollakin markkinoiden ainut muoviton ilmansulkupaperi. Se soveltuu perinnerakentamiskohteisiin ja kesämökeille, missä on hengittävä rakenne. Tätä paperia saa ostettua meidän alueelta ainakin Ekoeristeeltä ja Roseborgin perinnerakentamiskaupasta, joista mekin sitä ostimme.

Väliseinät äänieristimme Huntonin puukuitueristeen levyvillalla. Se oli helppo sahata oikean kokoisiksi paloiksi ja asetella väliseinien runkotolppien väliin. Myös niiden päälle nidoimme ilmansulkupaperin, jonka tiivistimme ilmansulkuteipillä tiiviiksi. Tämähän ei olisi välttämätöntä jossain vanhassa kohteessa, mutta koska meille tulee ilmastointi, saattaa se imaista seinien ja lattioiden rakosista eristettä huoneilmaan, joten pelasimme varman päälle.

Keväällä kun yläpohjan puhallus oli tehty, sain oireita talon sisällä useamman viikon verran ennenkuin pahin pölly oli laskeutunut ja poistunut talosta, joten en halua sitä ahdistusta uudestaan. Siitä mitä kaikkea muuta homeherkistyminen aiheutti meille, voisi höpötellä vaikka oman postauksen verran. Jollain ihmisillä on jopa uusi mäntyhirsipinta aiheuttanut oireita sen erittämien voc-yhdisteiden takia. Nämä männyn omat eteeriset öljyt ovat oikeasti hyväksi ihmiselle hengitettynä metsässä, mutta voivat siis herkimmille aiheuttaa oireita sisätiloissa. Eristeiden aiheuttamista oireista puukuitu on onneksi puhtaimmasta päästä. On siinäkin toki palonestoaineita, mutta toivotaan, että omat oireeni tulivat vain liiallisesta pölyn määrästä ja uuden puun haihtuvista öljyistä.

Joten hirsitalokaan ei ole välttämättä autuaaksi tekevä koti pahasti herkistyneille, mutta en kyllä keksi terveempää talomateriaalia. Suomessa rossipohjaiset hirsitalot ovat toimineet satojen vuosien ajan ja ovat pystyssä edelleen. Jos niihin on jotain ongelmia tullut, ovat ne usein johtuneet väärän tyylisistä korjausmenetelmistä.

Jos jollain on pidempi aikaista käyttökokemusta tuosta Intellosta, niin kuulisin siitä mielelläni? Muutenkin tänne, facebookiin tai instaan voi laitella mielipiteitä, kysymyksiä koko hirsitaloaiheesta tai mikä nyt sattuu mieltä askarruttamaan. Ensimmäisenä voin jo vastata kuitenkin kaikkia askarruttavaan kysymykseen, että kolmannessa kuvassa oleva koira ikkunalaudalla on bostoninterrieri Valma, jolle tätä taloa siis rakennamme. :D

Koitan ottaa rakennusvaiheita hieman kiinni täällä blogissa, joten seuraavaksi varmaankin asiaa lumppupaperista. 

DIY Pöllö maatuska

Välillä vähän muutakin kuin vain raksajuttuja. Kälyni oli tilannut meille setit itsemaalattavia puisia maatuskoja maatuskat.com kaupasta. Juhannuksena päätimme pitää maatuskojen maalaustalkoita raksailun ja remppailun ohessa. Kälyllä oli selkeä visio maalata omistaan supersankareita ja minä pyörin viimeiseen asti pinterestissä osaamatta päättää mitä omiini maalaisin. Minulla on kasa vanhoja perinteisiä maatuskoja, joten halusin näistä jotain muuta. Pinterest oli tosiaan pullollaan erilaisia ideoita hyvin simppeleistä haastavampiin maatuskoihin ja aina barbapapoista eri eläinhahmoihin. Voiton vei söpöt pöllöhahmot, joita löysin erilaisia saman naisen maalaamina. Koska tarkka kopiointi on itseni sekä kälyni vahvuus, päätin ottaa mallia näistä samaisista pöllöistä. 

Kolme pöllöä sain maalattua juhannus sunnuntaina ja kaksi viimeistä maalasin seuraavalla viikolla valmiiksi. Koska olen näköjään vähän kehno ottamaan välivaihekuvia, niin tässä on vain aloituskuva sekä valmiit pöllöt. Haastavaa maalaamisesta teki maatuskojen pieni koko, pienin oli vain noin kolme senttiä korkea ja korkeinkin vain reilu 10 senttiä. Toki aihe olisi voinut olla se yksinkertainen barbapapa, mutta näissä oli mukavasti haastetta. Maaleina käytimme perus askartelu akryylimaaleja ja nämähän voisi vielä suojalakata jollain matta-lakalla, varsinkin jos tulevat lasten leikkeihin. Maalauksen aloitin pohjamaalaamalla pöllöt yhdellä pohjavärillä, ruskea, harmaa tai valkoinen ja sen jälkeen maalasin silmät ja siitä eteenpäin kerroksia kerroksien päälle. 

Tässä myös kuvat näistä Kälyn maalaamista supersankareista. Nämä on ihan superhauskat. Pikkuveikkani on kova supersankari-fani, joten sopivat hyvin heille.

Näitä oli ihan tosi (meinasin taas kirjoittaa super) hauska maalata ja ehkä joudun ostamaan lisää näitä maatuska aihioita. Voisin maalailla näitä tilauksestakin, jos joku on kiinnostunut. Aihe voisi olla melkein mikä vaan ja voisi toimia lahjanakin hyvin. :)

Helteistä loppuviikkoa kaikille! :)

Tapaus oksalakka- Kuinka valmistat itse oksalakkaa

Halusimme talomme sisäkattopaneelit puuvalmiina. Oikeastaan ihan sen takia, että melkein kaikki valmiiksi maalatut tai pohjamaalatut kattopaneelit ovat maalattu pääsääntöisesti jollain akrylaattipohjaisella maalilla. Hengittävää rakennetta kun haetaan niin, välttelemme muovisia tuotteita. Paneeliksi valikoitui halpa perus mökkipaneeli. Oksiahan näissä riittää, joten jonkinlainen oksalakkaus tarvittiin. Vanhaan aikaan oksalakka valmistettiin itse, mutta nykyään sitä on saanut kaupasta valmiinakin. Sprii-pohjaisena sen tuoksu on aika valtaisa ja koska suurin osa kaikista maaleista on nykyään saatavilla myös vesiohenteisena, löytyi myös oksalakkaa sellaisena. Tai ainakin tähän päivään asti. Minulla oli varastossa pari vajaata purkkia tätä vesiohenteista oksalakkaa. Olen usein melko skeptinen uusista maalituotteista, joista on tehty vesiohenteinen versio. Jotkut tosin ovat parempia, kuin liuotinohenteiset, mutta jotkut melko kuraa. Vesiohenteista oksalakkaa olin ehtinyt käyttämään muutamia kertoja, mutta ainakin naapurissa Pikkuveikan remontissa uusien kattopaneelien oksat pelmahtivat parissa vuodessa kattomaalin läpi ikävinä läikkinä.

No ei ollut tästä tuotteesta kauheita odotuksia, mutta kun sitä varastossa vielä oli niin käytin ne loppuun. Kun lakka viimein loppui ollessani puolessa välissä ensimmäistä paneelipinoa, lähdin maalikauppaan kyselemään, että mitäs löytyisi. Maalikauppiaani ilmoitti, ettei isommat maalitehtaat enää edes valmista kyseistä vesiohenteista oksalakkaa, kun siitä on tullut niin paljon reklamaatiota. Vanhaa spriiohenteistakaan ei taida olla kuin joissain perinnerakentamiskaupoissa, mutta kauppias vihjaisi Ilves- merkkisestä oksalakasta, jota löytyi honkkari-kaupasta. Kävin vilkaisemassa tämän kyseisen putellin, mutta totesin sen olevan jokin alkydipohjainen valkoinen lakka, joten jätin sen kauppaan. Ehkä nuo vesiohenteiset purkinpohjat olivat jo ihan tarpeeksi ei-perinnerakentamissuuntaista lakkaa, joten päätin askarrella oksalakan itse. Nopealla laskutoimituksella, halvin löytämäni sellakka-hiutale + sinol, tulivat joka tapauksessa halvemmaksi kuin valmis lakka. 

Mitäs tämä sellakka sitten oikein on? 

"Sellakkaa valmistetaan Kaakkois-Aasian ja Intian itäisten osien alueella elävän lakkakirvan munakotiloiden suojaksi erittämästä aineesta. Sellakan värisävy vaihtelee vaalean kellertävästä punaiseen.
Sellakkaa käytetään pintakäsittelyyn, esimerkiksi puleerauspinnan tekemisessä, oksalakkana ja eristyslakkana läpivärjäytymien estämiseksi, sekä fiksatiivin valmistamiseen." -Kymin Palokärki

Sellakka on vanha, pitkään käytössä ollut lakka, jolla on tehty mm. korkeakiiltoisia puleerattuja pintoja huonekaluihin ja sitä voi myös tosiaan käyttää oksalakkana ja olen käyttänyt sitä myös vanhojen ikkunoiden kunnostuksessa kittiuran eristelakkana ennen lasien kittausta. Sitä myydään pääasiallisesti tuollaisina kauniin kimaltelevina hiutaleita eri sävyisinä ja laatuisina. Omiin oksalakkoihina käytin nyt Wanha Wiljamista ostamaani lemon sellakkaa ja sinolia. Joskus olen tehnyt sellakan myös etasoliin, joka korkealaatuisempana toimii paremmin huonekalujen lakkauksessa. Mutta tähän tarkoitukseen halpa sinol toimii oikein hyvin.

Oksalakan valmistukseen tarvitset:

• Tarpeeksi ison kannellisen lasipurkin
• Sellakkahiutaleita
• Sinolia
• Keittiövaa´an 
• Sekoitustikun
• Jotain siivilöintiin (valmis suodatin, harso, kangas jne)

Punnitse lasipurkkiin 300g hiutaleita. Jos hiutaleet ovat todella isoja ja haluat niiden sulan nopeasti, hiutaleet voidaan jauhaa pienemmiksi. Kaada päälle 1 litra Sinolia. Sulje purkki, ja ravistele, jotta sinol ja hiutaleet sekoittuvat. Anna seisoa ja tekeytyä vuorokausi. Välillä purkkia voi käydä ravistelemassa. Kun hiutaleet ovat sulaneet, lakka siivilöidään, jolloin mahdolliset sulamattomat hiutaleet ja roskat eivät jää lakkaan. Nyt lakka on käyttövalmista oksalakkaa. Jos sitä käyttäisi huonekalujen lakkaukseen sitä tulisi ohentaa vielä lisää. 

Töpöttelin oksien kohdat siveltimellä kahteen kertaan, jotta niihin saisi tarpeeksi suojaavan kerroksen. Sellakka kuivuu todella nopeasti, niin uudelleen lakkaus oli aika nopeaa hommaa. Jotkut lakkaavat paneelit myös kokonaan, varsinkin jos oksia on todella paljon. Onhan näissä tosiaan hommaa, kun tämän jälkeen vielä pohjamaalaan nämä kertaalleen ja asennettuna vielä pintamaalaus kahteen kertaan, jotta peittää varmasti. Mutta siitä sitten vielä kokonaan oma postaus, joka on tehty Uulan kanssa yhteistyönä. 

Siveltimen voi pestä lakkauksen jälkeen sinolilla tai sitten tekee kuten minä, että jättää kuivumaan ja seuraavalla kerralla, kun lakkaa niin laittaa siveltimen sulamaan tarpeeksi ajoissa lakka-astiaan ja sitten se on taas käyttökuosissa. Huonekalulakkauksessa käytän hienompia oravankarvasiveltimiä sellakan kanssa, mutta tähän hommaan soveltuu hyvin joku peruspensseli.

Sittten vain toivotaan, että oksien läpilyönnit pysyvät poissa. Vesiohenteisella oksalakalla lakatut paneelit olen henkisesti valmistautunut maalaamaan joskus lähitulevaisuudessa uudelleen, mutta onneksi niitä ei tullut paljoa. Koska muutenhan näitä paneeleja kyllä riittää. Yläkuvassa taitaa olla joku neljäsosa kaikista kattopaneeleista, joten rannesuojat tulevat tarpeeseen.