Pääsiäinen

Pääsiäinen on mielestäni mukavan leppoisa juhlapyhä. Minulla ei ole pääsiäiseen liittyviä traditioita, joten turhaa stressiä sen suunnitelmista ei ole. Olen parina viime pääsiäisenä ottanut ajan taulun maalaamiselle, mutta nyt ei sellaista inspiraatiota tullut, joten pääsiäinen kului muissa merkeissä. Kuten yläkuvasta näkyy yritin kasvattaa herneitä pääsiäiseksi, mutta eivät ihan kerenneet kasvaa kauniiseen mittaan.

Pihalla lumet ovat sulaneet jo kokonaan, ainoastaan metsässä varjoisilla paikoilla on lunta jäljellä. 

Aloitin pääsiäisen vieton hakemalla Hallan kanssa pajunkissoja kotiin ja samalla kävin ihastelemassa ja kuvaamassa pari viikkoa sitten syntyneitä possuja tarhalla. Martta oli pyöräyttänyt viisi suloista palleroa. <3

Pitkäperjantaina tehtiin maalaushommia Villelän puolella naapurissa. Remontti alkaa olla hyvällä mallilla, kunhan vaan jaksetaan sutia paikkoja valmiiksi asti. Lauantaina kävin Pikkuveikan ja Minikälysen kanssa Lappeenrannassa BoulderSaimaan tiloissa kiipeilemässä. Innostuin kiipeilystä, kun kiipeilyä enemmänkin harrastava Pikkuveikkani vei minut kokeilemaan boulderointia Kouvolan K7- kiipeilyluolaan pari viikkoa sitten. 

Boulderoinnissa kiipeillään ilman valjaita ja korkeimmat seinät ovat hieman yli 4 metrisiä ja alla on puolen metrin paksuinen patja, johon on turvallista pyllähtää. Kiipeily oli todella kivaa ja sopivan rankkaa. Kädet olivat kiipeilyn jälkeen saman tuntuiset, kuin olisi sitonut verhoilujoustimia koko päivän. Lappeenrannan tilat olivat paljon isommat kuin Kouvolan ja aloittelijoille oli enemmän sopivampia ratoja. Voisivat Kouvolan K7:ssa panostaa enemmän aloittelijoiden ratoihin, kun ne eivät kuitenkaan vie tilaa muilta radoilta, kun eri väreillä merkattuja ratoja voi tehdä päällekkäin samalle linjalle. Tätä lajia taidan jatkossakin harrastella, sen verran apinan vikaa minustakin löytyy. :)

Sunnuntaina startattiin Riistapolku-kausi Pikkuveikan kanssa. Riistapolku-kilpailuja järjestävät eri metsästysseurat aina näin keväisin. Niissä kierretään muutaman kilometrin pituisen metsäreitin läpi, jonka varrelta löytyy eri rastipisteitä, joissa ammutaan liikkuvia tai paikallaan olevia, useimmiten metsälinnun muotoisia tauluja. Pisteet kerätään osumien mukaan ja pistekortti palautetaan kierroksen jälkeen järjestäjille. Riistapolku on mielestäni mukavaa ajanvietettä ja vaikka itsehän en kovin paljon ampumista harrasta, niin useimmitenhan noihin kisoihin tulee lähdettyä harjoittelematta luottaen lähinnä isältä saatuihin hyviin ammunta-geeneihin. Naisten sarjassa kun ei yleensä ole kauhean montaa osanottajaa, niin useinmiten olen päässyt ihan palkintosijoille asti ja enkä edes viimeisten joukossa. Nyt olin kolmentena siinä vaiheessa, kun lähdettiin kisoista pois, joten jäi epäselväksi pääsinkö lopulta palkintosijoille asti. Mutta kyllä yleensä joku tuttu on sieltä aina palkinnon kotiin asti heittänyt, jos sellainen on tullut. 

Sunnuntaina illemmalla käytiin vielä kyläilemässä Ihanan miehen siskon luona vauvaa katsomassa ja anoppilassa kahvittelemassa. Tänään olin suunnitellut kovasti hyödyllistä tekemistä, mutta kevät-urvahdus sai valtaansa, enkä ole saanut oikein mitään aikaiseksi, mutta ehkä se ei haittaa. Oli kuitenkin mukava pääsiäinen kaikin puolin. 

Nythän se lupasi lämmintä viikkoa, joten ei muuta kun kevättä kohti.

Aatun kesätukka

Lauantai-iltana kävin tarhalla moikkaamassa ja kuvaamassa possuja. Martta-äidin liian innokas uhittelu on jo laantumaan päin ja tarhalla meininki on hyvinkin rauhallinen. Kuvista huomaa hyvin talvi- ja kesäkarvan eron. Iso-Aatu on jo kokonaan kesäkuosissa ja muilla on vielä tuuheaa talviturkkia jäljellä.

 Aatu :)

Kuudesta possusta yksi on nimetty Ville Villisiaksi, hän on pahnueen pohjimmainen, jo melkein hävinneet raidat omaava, kikkarakarvainen possu. Hänet on nimetty lapsuuden satukirjan mukaan.

Aatun kesäfleda

Martan kesätukka on vielä vaiheessa, irokeesi väärinpäin. ;)

Perheenlisäystä

Martta yllätti ja pyöräytti 6 pientä porsasta alkuviikosta! Ne, jotka eivät jo tiedä niin, hyvää päivää vaan, olen todellakin villisikafarmari. ;) Meidän tilalla on kasvatettu villisikoja 90-luvun alusta eli siitä asti, kun villisikoja sai alkaa tarhaamaan Suomessa. Niihin aikoihin Elimäelle toimi jopa kolme villisian kasvattajaa, joten tämä oli oikein villisikapitäjä. Kaksi muuta kasvattajaa ovat jo lopettaneet toimintansa, mutta meillä kasvatus on ollut vain pienimuotoista harrastustoimintaa, joten possuja kasvatetaan edelleenkin. Parhaimmillaan tarhassa tepsutteli noin 40 possuja ja viime vuosina paljon vähemmän. Tilan sukupolvenvaihdoksen myötä suunnittelimme, että kantaa voisi pikkuhiljaa alkaa kasvattamaan ja sitten saisi lihaa taas myyntiinkin asti. Kantaa piti kuitenkin pienentää ennen joulua, kun tarhaan tehtiin remonttia ja samalla sikakantaa uudistettaisiin, joten jäljelle jätettiin vain Herra Aatu ja yksi emakko, Martta kolmen viime keväisen porsaan kanssa. Yksi porsaista lopettiin vähän aikaa sitten sairauden takia. Jäljellä ovat siis Mortti ja Vertti. Suunnittelimme, että jos nyt keväällä olisi jo hankkinut lisää emakkoja tarhaan, mutta uudet porsaat hieman sekoittavat tilannetta.

Etsi kuvasta 6 pientä porsasta. :) Tuo mörökölli tuolla koivujen takana on Herra Aatu.

Martan possut olivat hieman yllätys, koska emakko ei näyttänyt kantavalta. Mutta 6 porsasta on enemmän kuin tervetulleita. Viime vuosien pahnueet ovat olleet todella pieniä ja nyt varmaankin muiden sikojen poisto tarhasta auttoi pahnueen suuruuteen. Toivotaan, että kaikki porsaat jäävät henkiin. Kirjoittelen joskus myöhemmin lisää possujen tarhauksesta ja muutenkin niiden touhuista. Ja lisää kuvia tulee heti, kun Martta päättää, että muutkin saavat nähdä possut kuin hän itse.

Kuvassa Mortti ja Vertti

Erehdyin nimeämään nykyiset siat, vaikka tiedän ettei se ole hyvä idea siinä vaiheessa, kun joulu lähestyy ja kinkkua pitäisi saada pöytään. Muistan nuoruudestani syöttövasikan, jota hoidin tallissani. Sinä päivänä, kun ruuaksi olikin Jönssiä, niin jäi kyllä syömättä. Mutta nyt, kun sikoja on vähän niin ne oli helppo nimetä. Aiemmin vain pääkarju on ollut nimetty.

Kuvassa hieman esimakua pikkupossujen söpöydestä aiemmilta vuosilta. Eläinvauvat ovat kyllä maailman ihanin asia. <3