Pihlajanlehtijuoma

Viime viikon bloggaajatapaamisessa saimme maistaa Aholafarmin Tuulan tekemää hyvän makuista pihlajajuomaa. Hauskana yhteensattumana valmistimme tällä viikolla koulussa samaa juomaa, jota tarjoiltiin tänään koulun päättäjäisjuhlassa. Tulevina luonnonvaratuottajina villiyrtit ja -vihannekset kuuluvat suurena osana opintoihimme. Maanantain yrttipäivänä keräsimme muiden villiyrttien ohella ämpärillisen nuoria pihlajanlehtiä, joista valmistimme opetajamme Milan ohjeistuksella kirpsakkaa pihlajanlehtimehua.

Pihlaja on suomalaisten pyhä puu ja muutenkin Euroopan pyhimpinä pidettyjä puita.Puu pihalla toi onnea taloon. Sekä kelttien että druidien uskonnollisissa seremonioissa sillä oli tärkeä osa: se suojeli ihmisiä pahoilta hengiltä, joiden ajateltiin levittävän sairauksia. Venäjällä on ollut tapana kasvattaa pihlajia talojen lähellä suojatakseen niitä noitia, velhoja ja haamuja vastaan. Pihlajan lehdissä on paljon antioksidantteja ja niistä on apua mm. vatsatautiin. Kuivattuna niitä voi käyttää yrttiteenä. (Piippo, 2017)

HUOM! Muistathan, että puiden antimien kerääminen ja ottaminen ei kuulu jokamiehenoikeuksien piiriin. Saat kerätä puiden antimia omalta maalta ja tai maanomistajan luvalla.

Ohje:

1/2 ämpärillistä (n.5 litraa) pihlajanlehtiä

3 litraa kiehuvaa vettä

25 g sitruunahappoa

1/2 kg sokeria

Kaadetaan kuuma vesi lehtien päälle ja lisätään sitruunahappo kylmään veteen sekoitettuna. Annetaan maustua jääkaapissa 1 vrk. Siivilöidään lehdet pois. Sekoitetaan sokeri. Valmis juoma on tiiviste ja se laimennetaan vedellä ennen juomista. 

Jos haluat säilöä mehua pidemmäksi aikaa, kuumenna mehu melkein kiehuvaksi, niin että pinta alkaa poreilla, mutta ei vielä kiehu. Pullota kuumennettuihin pulloihin tai pakasta. Juoman voi tehdä myös mustaherukanlehdistä.

Juoma on mukavan kirpeää, jossa on hieman karvas maku. Mietin, että mehu voisi sopia juhliin esimerkiksi kivennäisveteen lantrattuna tervetuliaisjuomaksi tai booliksi sekoiteltuna. Hyvää se on toki noinkin. Kannattaa kokeilla, koska juoma on todella helppo valmistaa. 

Ensimmäinen lukuvuosi uusissa opinnoissa hurahti todella nopeasti. Ensi syksynä alkaakin sitten erikoistumisopinnot. Suoritan kaksoistutkinnon ja minun pitäisi valmistua luonnonvaratuottajaksi ja luonto-ohjaajaksi, joten heti alkusyksyyn pitäisi löytää sopiva työharjoittelupaikka. 

Siihen asti, kirpsakkaa kesän alkua kaikille!

Juhannus fiiliksiä

Juhannus meni vähän turhan nopeasti ohi. Mutta oli aivan todella kiva viikonloppu. Luulin aluksi, että vietämme juhannuksen lähinnä Ihanan miehen, Pikkuveikan ja Minikälysen kanssa, mutta pikkuhiljaa ihmisiä ilmaantuikin paikalle lisää ja aattona meitä taisi enimmillään olla noin 15 henkeä. Hauskoja tälläiset sen suuremmin suunnittelemattomat juhlat. 
Saatiin me aattona, ainakin vähän tehtyä remppaakin Villelän puolella. Ja lauantaina ahkeroitiin siellä hieman Minikälysen kanssa kahdestaankin. 

Rempparojuista saatiin kasattua Kymenlaakson isoin kokko. Pahalta tuntui heittää osa tavaroista menemään, mutta onneksi lastulevyä ei kuitenkaan niin ikävä tule.

Muuten evästettiin grilliruualla, mutta lauantaina jaksoin sentään leipoa kakunkin. Ohjeen bongasin uusimmasta Kotivinkistä, amerikkalainen juustokakku lemon gurd- raidoin. Pohjassa käytin domino-keksejä ja päällä lime curdia lemonin sijasta, koska pidän limestä enemmän. Hyvää oli, voi tehdä muulloinkin.

Osa porukasta yöpyi meillä ja osa kotimökillä, jossa muutenkin vietimme iltaa perjantaina ja lauantaina. Syötiin, juotiin, saunottiin ja osa jopa tarkeni uidakin. Lauantai-iltana oli aika kohmelo ilma, mutta onneksi illat olivat poutaisia ja nuotio lämmitti. Sunnuntaina syötiin äitini paistamia lettuja, joka onkin tullut jo juhannusperinteeksi.

Sunnuntaina ahkeroitiin omalla pihallakin siirtämällä pari köynnösruusua uuteen paikkaan, kun hankimme tuollaisen kivan kaariportin Clas ohlsonilta. Köynnösruusut olivat aiemmin oven lähellä kukkapenkissä ja alkoivat aina syksymmällä tungeksimaan kulkuväylälle. Nyt keksin sitten tuon kaariportin ja samalla sai ruusut toiseen parempaan paikkaan.

Toivottavasti ruusut vielä toipuvat siirrosta, koska juuret olivat todella isot ja niitä joutui hieman katkomaan. Suunnittelin, että kukkapenkkejä voisi jatkaa portilta molempiin suuntiin. Pihamme on mielestäni turhan avoin ja pidän rehevimmistä puutarhoista, ehkä hieman englantilaistyylisistä. Ja toisaalta rakastan japanilaisia puutarhoja, niin päädyin siihen, että toinen puoli pihasta olisi englantilaistyylinen ja toinen japanilainen. Se siitä punaisesta langasta. :) 

Vielä kun osaisi suunnitella sellaisen pihan. No onneksi tässä on vielä loppuelämä aikaa sitä toteuttaa. Haluaisin pihalle enemmän istutuksia ja koriste- tai hedelmäpuita, jottei tämä näyttäisi ihan golfkentältä. Aikoinaan piha oli hienon näköinen, kun mummoni oli kunnon viherpeukalo. Piha on kuitenkin muokattu uudestaan vuosia sitten, kun salaojitusta uusittiin ja se toivottavasti muokkautuu takaisin kivaksi maalaispuutarhaksi pikkuhiljaa.

Toivottavasti teillä oli mukava juhannus!

Keppihevonen synttäreillä

Isoveikkani tytär täytti tässä kuussa 4 vuotta ja askartelin tälle pienelle eläinfanille lahjaksi oman keppihevosen. Yritin muistaa ottaa kuvia eri työvaiheista, mutta heposen valmistuttua huomasin, että näin ei käynyt. No ei kaikkea voi muistaa. 

Aloitin hahmottelemalla liimalevylle hevosen pään. Vanhana heppatyttönä tämä tuli ulkomuistista, mutta eiköhän mallin löydä helposti netistäkin.

Sitten vannesaha pärisemään ja sahaamaan hepan pää oikeaan muotoon. Viimeistelyn tein hiomalla sahausjäljet pois.

Ostin valmiin pyörökepin, harjanvarreksikin mainittu, porasin sille sopivan reiän ja liimasin paikoilleen.
Sitten nämä kaikki loput työvaiheet joista ei ole kuvaa. 
Maalasin hepan kahteen kertaan harmaalla tartuntapohjamaalilla (huomaa verstaalla suosittu maalimerkki: turkkilainen jugurtti). Hevosen harjan tein kahdesta eri värisestä villalangasta niputtamalla niitä sopivan kokoisiksi nipuiksi ja teippaamalla niiden juuren maalarinteipillä tiukasti yhteen. Näille harjastupoille porasin 10mm reikiä sopivin välimatkoin ja liimasin ne paikoilleen.

Suitset tein leikkaamalla ylijäämänahasta soiroja, jotka kiinnitin koristeverhoilunauloilla paikoilleen. Maalasin silmät ja sieraimet sopiville paikoille. 
Varren päähän halusin pehmikkeen, ettei turhaan kolise pitkin lattioita. Leikkasin kankaasta ympyrän, jota hieman kavensin ja käänsin ja ompelin reunat. Vanua väliin ja kiinnitin kankaan niiteillä varteen ja laitoin koristeeksi nauhan.

Heppa valmiina paketoitavaksi.

Onnellinen Bruno-keppihevosen omistaja. 

Kälynen on todella taitava leipuri ja hän oli loihtinut synttäreille koko viikon aivan mielettömän makuisia ja näköisiä leipomuksia. Synttärijuhlilta saikin vyöryä kotiin vatsa killillään. Tuon sateenkaari-kakun sisuskin on tehty erivärisistä kerroksista, näkyy ehkä hieman tuolla ylemmässä kuvassa. Om nom nom.....

Kuvat juhlista on Kälysen ottamia.

Koirille jätskiä

Hellettä piisaa ja hyvä niin. Koiruuksilla on vähän tukala välillä olla, paitsi tuolla Bostonilla, joka vain nauttii kuumuudesta. Löysin netistä ohjeen koirien jäätelöön, joten tein sellaiset eilen hauvoille pakastimeen jähmettymään. Ohje oli simppeli, vettä + hieman maustamatonta jugurttia (miel. laktoositon) + kuiva nappuloita tai jauhelihaa. Itse laitoin pätkät Neu-pötköstä pakasterasioihin, vettä ja jugurttia. Jätskin voi tehdä myös esim. maitopurkkiin. Ja kyllä tykkäsivät. 

Pikku Valma ei jaksanut koko möhkälettä syödä, vaikka teinkin sille pienemmän satsin, joten loput sai naapurin Hippu, kun oli jo valmiiksi kärkkymässä muiden herkkuja.

Ai niin, laitoin tuonne valikkoon linkin Instagram-sivulleni, koska ainakin näin kesällä sinne tulee laitettua enemmän kuvia kuin tänne. 

Sekalaista sunnuntaita

Unohtui viime viikonlopun synttärisohinassa laittaa mitään päivitystä, niin täytyy takautuvasti esitellä leipomuksiani ja viikon kuulumisia. Kokeilin tehdä Talo&Koti- lehden mukana tulleen Kinuskikissan joululeivontaohjeiden mukaan sitruunajuustokakun ja pätkiscupcakeja. Cupcake-ohjeen kuorrutuksen vaihdoin omaan sovellukseen. Raikasta lowfat-kakkua ja sydämenpysäyttäjä cupcakeja, tadaa...

Nam!

Pinja pääsi maanantaina viimein leikkauspöydälle, kun rouvalta poistettiin pesäpallon kokoinen nisäkasvain. Nyt luvassa töttöröintiä, toipumista, antibiootteja ja kipulääkkeitä. Pari päivää meni aika nuhjuisena ja väsyneenä. Nyt taas oma ärsyttävä itsensä ja piinaa meitä kaikkia tökkimällä töttöröllä. :)

Perjantai-ilta olikin sitten pitsaperjantai ja leffa. Katsottiin suomalainen 8-pallo leffa, joka oli kyllä ihan katsomisen arvoinen. Joku yritti valokuvauksen ohessa varastaa mun merkkarit.

Lauantaina kävin omalla kylällä joulutapahtumassa samalla kun haettiin raksalle tulevat seinä- ja lattialaatat ja loput tapetit. Kiersin kirppiksen ja tuli ostettua Raussilan myllyn uudelta mylläriltä spelttijauhoa ja pellavaa. 
Tänään siivoilin verstasta, jotta huomenna aloittava työharjoittelija mahtuisi sekaan. Siivous ei todellakaan ole minun erikoisalaani, huh huh.

Voiko nyt jo toivottaa hyvää alkavaa viikkoa!! :)

Sävypohdintaa ja pikapitsaa

Eilen illalla kävin hiomassa mummonmökin tasoitukset pohjamaalausta varten. Veikkaan, että kuivashampoon keksijä on tehnyt tasoitetöitä jossain elämänsä vaiheessa, kyllä meinaan hiontapölyllä tulee niin kuivakka ja mattapintainen tukka ja sen saa jopa tupeeraamatta pystyyn. Kannattaa siis kokeilla.

Mummolan rakennusjätepuu palaa jo hyvin uudessa takassa ja samalla takkakin kuivuu valmiiksi asti. Tuohon takkaluukun yläpuolelle ja satunnaisiin kohtiin takkaa tulee vielä punertavat koristetiilet.

Tuvan hirsipaneelit ovat jo päässeet seinälle asti ja tuvan syvin olemus alkaa hahmottua. Toivottavasti hirsipinnan ja paneelin välinen sävyero ei tuota ongelmaa sävytyksen suhteen. Hirsiseinä kun on jo ehtinyt hieman kellastua ja siihen on tehtaalla muutenkin lisätty jonkun sortin kylläste, joten voi olla, että seinien samansävyiseksi saamisen kanssa tulee vielä ongelma.

Hirsiseiniin suunniteltiin jotain nättiä harmahtavan pellavamaisen kukertavan kikertävän sävyistä kuultavaa pintaa. Valkolakatun sävyinen pinta ei oikein huokutellut, ettei huoneista tulisi liian kalvakoita. Ehkä jotain hieman lämpöisempää sävyä. Kävin äidin kanssa kaupoilta hakemassa muutamat mallisävyt, jotta päästäisiin vauhtiin oikean sävyn löytämisessä. Itseäni kiinnosti kokeilla Bloomin paneelivahaa, mutta sävyvalikoima ei ollut aivan päätähuimaava, joten otimme kaksi lähinnä silmää miellyttävää purnukkaa, koska ehkä niiden sekoituksesta saisi jotain mielenkiintoisempaa aikaiseksi.

No sekoituksesta tuli aavistuksen liian vihertävä, jotta sitä kaikille seinille haluaisi laittaa. Mutta toinen sekoitussävyistä oli aivan täydellinen työhuoneeseen tulevan Boråksen tiputapetin seuraksi. Kyseistä tapettia käytettiin viime talvena yhdellä työmaalla, ihastuin siihen silloin ja ehdotin äidille sitä uuteen taloon. Materiaalivalintoja on helppo ehdottaa äidilleni, kun meillä on melko samanlainen maku ja tietää mistä toinen pitää.  

Seuraava testierä oli Osmo colorin kaksi puuvahasävyä, koivu ja helmi. Koivu oli aivan liian vaalea ja valkoinen. Helmi oli yhteen kertaan levitettynä kaunis sävy, tosin hieman liian sinisenharmaa. Mietimme myös, että jos tuvan seinät haluaa myöhemmin esim. maalata, ei vaha ole kyllä paras vaihtoehto, kun sen päälle niin ei voi tehdä. Joten takaisin suunnittelupöydän ääreen.

Testasin Osmon helmi-sävyä vielä yhden tapettinäytteen kanssa. Kyllähän se toimisi, mutta haluaako kuitenkaan noin harmaita seiniä. 

Tänään kipaisin Kausalan Tapettiin ja Väriin hakemaan lakkaa oikeisiin töihini ja kysäisin samalla eri vaihtoehtoja hirsiseiniin. Sain mallisävyn mukaan kuultavasta öljystä, sävynä Hemlokki (kuvassa oikealla). Sävy on ainakin enemmän mitä haettiin, joten siinä voisi olla sopiva vaihtoehto. Toivottavasti kaupassa on tuota vielä varastossa, kun en ainakaan osmon sivuilta löytänyt enää kyseistä tuotetta. Kausalan Värissä on kyllä tämän alueen paras palvelu ja kaupassa saa kyllä aikaa menemään, jos jää kauppiaan kanssa tarinoimaan.

Asioin tänään myös paikallisessa terkkulassa paikkaamassa sormiani, hanskat kun unohtuu käsistä välillä väärällä hetkellä. Joten loppupäivän keskityin tuohon maalikaupassa käyntiin ja pikapitsan tekoon. En ole mikään kokkikolmonen, vaan yleensä ruokapuolen meillä hoitaa Ihana mies, mutta välillä on ihan kiva kokeilla jotain. Tämä oli riittävän nopea ja helppo tähän väliin. Leivonta on enemmän mun juttu, mutta sitäkään ei voi oikein harrastaa liian usein, koska kaikki herkut päätyvät kuitenkin omaan napaan. Pitsaohjeen löysin täältä. Oikein hyvää tuli ja onnistuu vaikka yhdellä kädellä. ;)