DIY Tulppaani jäälyhty

Terveisiä Thaimaan lämmöstä. Tähän väliin reissua sattui pari sadepäivää, joten kulutan aikaa sisätiloissa bloggaamalla tästä jäälyhty-viritelmästä, jonka tein juuri ennen lomalle lähtöä. Sain ystävänpäivänä työharkkapaikkani Piialta kimpun tulpaaneja, jotka jaksoivat porskuttaa kannussa hyvän tovin. Nettiä selaillessa silmiini osui erilaisten jäälyhtyjen ohjeita ja koska pakkaset paukkuivat hyvissä lukemissa, ajattelin kokeilla, saisiko tulppaaneista mitään aikaseksi. 

Kiinnitin tulpaanit ämpärin reunoille pienillä puristimilla. Myös pyykkipojat käyvät tähän hommaan. Täytin ämpärin varovasti vedellä ja eikun pihalle pakkaseen. Hieman arvelutti, koska tulppaanit eivät pysyneet aivan ämpärin reunoilla, mutta sovin itseni kanssa, että tämä tosiaan oli vain testiversio ja tulppaanit olisivat muutenkin joutaneet jo kompostiin. Iltaan mennessä mitään huimaa jäätymistä ei ollut vielä tapahtunut. Joten kopautin jään keskeltä rikki ja annoin olla pihalla koko yön. Ei olisi haitannut vaikka olisi jäätynyt kokonaan umpeen. 

Aamulla pinta oli jäätynyt, mutta reunoilta aika ohuelti, eikä tulppaanit olleet kokonaan jään sisällä. Mutta menkööt. Ei nyt aivan Strömsöön veroinen, mutta tarpeeksi nätti. Kopautin jään keskeltä auki ja kaadoin vedet ulos. Otin ämpärin hetkeksi sisään, jotta sen saisi helpommin irrotettua. 

Asetin jäälyhdyn pihalle sopivaan paikkaan ja vaikka kukat hieman nuokkuivat miten sattuu, tuli siitä oikein nätti. Yläosa oli jäätynyt paksulti umpeen, joten laitoin lyhdyn alle lautasen ja sisällä patterikäyttöisen ajastetun kynttilän. Sinne se jäi pihalle ihastuttamaan äitiäni, joka jäi meidän eläimiä hoitamaan loman ajaksi. 

Miten teillä on nuo lyhdyt onnistunut? Kauankohan sitä saisi pihalla pitää, että reunoista tulisi tarpeeksi paksut?

Blogini kommentointi on tuossa alhaalla vaihtunut facebook- kommentoinniksi, joten nyt sinne on helpompi kommentoida ja mie ehkä huomaankin tulleet kommentit paremmin kuin ennen. Pahoitteluni, jos ja kun minulta on jäänyt jotain kommentteja huomaamatta. 

Nyt täällä sade taukosi. Taidan mennä syömään pad thain ja ihmetellä meinaako se flunssan tehdä. Mies ehtikin jo kuumeen täällä potea.

Kaiken maailman reissukuviani voi käydä katsemassa matkakuvainstassani @elefanttikassi. Täällä blogisivulla näkyvän instan vaihdoin rakennusinstaksi @toyryla2017 koska siellä näkyy enemmän blogiin liittyviä asioita ja tuleentuijottajan instassa on kaikkea muuta hömppää. Mutta koska kuvaaminen on kivaa, niin tykkään tunkea kuvia joka paikkaan ja paljon, joten saa seurata vaikka noita kaikkia sivustoja.

Miten onnistui lintujen karkoitus mansikkamaalta?

Kirjoittelin kesällä siitä, kun maalailin tälläisiä kivimansikoita mansikkamaalleni. Siitä voit lukea täältä.

Tarkoitus näillä mansikoilla oli karkoittaa pahaiset linnut oikeiden mansikoiden kimpusta. Olin tosin vähän skeptinen niiden toiminnasta, mutta hauska niitä oli tehdä. 

Näin kesän jälkeen voin kyllä todeta, että hyvinhän ne toimivat. Vaikka kesä oli viileä ja sateinen, tuli mansikoita aikamoinen sato. Ensinnäkin ne olivat ihan jäätävän kokoisia ja niitä tuli paljon. En kuitenkaan löytänyt kuin yhdestä mansikasta linnun nokkaisun jäljen. Enemmän satoa verotti home, jota sateinen kesä aiheutti. Joten en tiedä olivatko maalatut kivet todella niin onnistunut lintujen karkoittaja vai mistä johtui, ettei lintuja pörrännyt mansikkamaan yllä oikeastaan koko kesänä. 

Joten taidampa kerätä kivimansikat talteen ja laittaa jatkokäyttöön ensi kesänä. Niitä voisi tehdä vielä vaikka lisääkin. 

Äänestän tämän keksinnön siis jatkoon ja toivon ensi kesäksi yhtä hyvää mansikkasatoa. Tosin ilman niitä sateisia ja viileitä kelejä...

Asuntomessujen ulkotiloja

Asuntomessujen suosikkini julkisivujen joukosta löytyi kohteesta Kontio Toive. Hirsinen pinta oli käsitelty kahdella läpikuultavalla sävyllä, tummemmalla ruskealla sekä puun omalla sävyllä. Muutenkin talo oli mukavan monimuotoinen. Omaan makuun kaikki monimuotoisuus julkisivuissa ja sisätiloissa on pop. Pidän näköjään kaikesta epäkäytännöllisestä, kunhan se on mielenkiintoisen näköistä. Terassialue ja parveke olivat myös kohteessa kauniit ja viihtyisän näköiset. 

Sisätilat kohteessa olivat omaan makuun turhan vaaleat ja hempeät, mutta Kälysen mieleen sisustus oli juuri passeli. Koska sisustusmakumme ovat aika erilaiset, saimme hyviä keskusteluja aikaiseksi messujen ratkaisuista. Saa eri näkökulmaa asioihin, kun toinen näkee sisustusratkaisut, joista ei itse niin pidä, toisella tavalla.

Erään kohteen pihalta löytyi todella kiva kasvihuone, joka oli todella suuri ja sinne oli tehty vanhoista hirsistä kauniita kasvilavoja. 

Erilaisiin kesäkeittiöihin ja terasseihin oli messualueella panostettu ja niistä sai myös kivoja vinkkejä. 

Honka Ankkuri oli kohteena sellainen, jonka näkemistä livenä odotin eniten. Sen ulkomuoto vastasi lähinnä sitä minkätyylinen talo meillekin tulee. Ei ihan noin monimuotoinen kuin tämä talo, mutta kyllä, siihen tulee torni. Se oli meillä molemmilla ensimmäinen ehto, kun mietimme, että minkäläinen talo meille tulisi. Molemmat halusivat tornillisen talon. Tämän kohteen näkeminen vahvisti sen, että meidän talosta ei taida tulla peittomaalattua. Jokin kuultava sävy voisi olla paremman näköinen. 

Ulkokasvit olivat monissa kohteissa istutettu muodikkaasti isoihin ruukkuihin, jotka näyttivät todella kivoilta. Terasseja oli myös lasitettu, joka toi tiloihin enemmän huonemaisuutta ja näin Suomen olosuhteissa varmasti lisää käyttöaikaa muulloinkin kuin kesäaikaan. Tässä alla alevassa kuvassakin terassille oli sijoitettu pieni takka, joka varmasti lämmittää tilaa hyvin pitkälle syksyyn asti.

Messujen ulkotiloista ja talojen julkisivuista sai hyvin vinkkejä meidän omaan rakennusprojektiin, joten saa nähdä, mitkä ideat sinne asti päätyvät.

Tänään hirsitalorakentajamme kävi kylässä ja viilailtiin vielä joitain tarkennuksia kasaan, mutta ensi viikolla he alkavat jo veistää talomme hirsiä valmiiksi. Parin kuukauden päästä meillä pitäisi olla jo talon runko paikoillaan. Jännää. Siitä lisää myöhemmin. Olen vielä yrittänyt vältellä talosta kirjoittamista tänne, koska pelkään, että tässä jokin asia vielä kusee pahasti, mutta kyllä se nyt vaan siltä näyttää, että talo alkaa kohta nousemaan ja meillä on jossain vaiheessa valmis oma koti.

Maalattuja mansikoita- yritys karkoittaa linnut mansikkamaalta

Mansikka-aika alkaa olla täällä. Myöhässä tosin niinkuin koko kasvukausi tänä kesänä. Kaupoista saa jo suomalaista mansikkaa, mutta ainakin omalla maalla marjat ovat ihan raakileita ja kukkiakin on vielä puskissa. Mietin, että millä saisi linnut pidettyä tänä vuonna kaukana mansikkamaasta. Viime vuonna oli kaikenlaisia vhs-nauha-viritelmiä, joita sai olla korjailemassa vähän väliä ja silti marjoja hävisi hyvään tahtiin lintujen suihin. 

Olin jostain lukenut maalatuista kivi-mansikoista, joilla hämätään lintuja. Kivet laitetaan puskien sekaan ennen kuin mansikat kypsyvät. Linnut luulevat niitä oikeiksi marjoiksi ja käyvät nokkimassa niitä. Sen jälkeen, kun on nokka kipeä, ne tuumaavat, että tänne ei tarvitse enää uudestaan tulla. Kuulosti vähän liian helpolta ratkaisulta, mutta eikun yrittämään.

Keräsin pihalta sopivan kokoisia pikkukiviä ja pesin ne. Nämä olivat aika kulmikkaita, joten jos löydät pyöreämpiä, niin parempi. 

Maalasin kivet pariin kertaan punaisella akryylimaalilla. Kiviä oli niin paljon, etten kaikkia jaksanut kaikkia alkaa koristelemaan, koska siihen mennessä mansikka-aika olisi varmaan mennyt jo ohi. Joten suurimman osan jätin pelkästään punaisiksi ja loput maalasin hieman yksityiskohtaisemmin.

Sitten vain mansikat pitkin mansikkamaata. 

En todellakaan tiedä auttaako tämä yhtään ja olisiko kivimansikat pitänyt laittaa puskien sekaan jo paljon aiemmin, mutta sen näkee sitten, kun marjat alkavat kypsyä. Mutta kivaa puuhaa tämä kyllä oli. Helppoa puuhastella vaikka lastenkin kanssa. 

Olen nyt yrittänyt puuhastella ja askarella kaikennäköistä, ettei ajatukset pyöri koko ajan tuon purkutalon kanssa. Maha ollut kipeänä jo monta viikkoa ja leukaperät kipeänä hampaiden kiristelystä. Mutta kohta se on poissa näkyvistä ja toivottavasti pois myös mielestä. Kirjoittelen siitä vähän myöhemmin. Instaa seuranneet ovatkin jo nähneet kuvan puolittain puretusta talosta. 

Kukkapenkin siirto

Jotenkin tämä toukokuu on ollut henkisesti todella rankka. Niin monella osa-aluella tapahtunut kaikenlaista, joten voimat olleet aika vähissä. Ei ole oikein ollut intoa kirjoitella tänne ja vähän epäröinytkin, että mistä edes tänne kirjoittelisi. Mutta kyllä tämä blogi on sen verran tärkeä minulle, että aloitetaan nyt taas jostakin. Vaikka sitten tästä kukkapenkistä.

Viime vuonna kirjoittelin aiheesta, kuinka tehdä perennapenkki puutarhaan helposti. Siitä voi lueskella täältä, klik! 

Nyt kun talo joudutaan purkamaan, myös talon kyljessä oleva kukkapenkki on katoamassa. Vaivalla yritin tehdä siitä toimivan ja nyt se piti tehdä kokonaan uusiksi. Melko turhauttavaa. Yritin miettiä, sopivaa paikkaa penkille. Tarpeeksi kaukana talosta, jottei se jää rakennustöiden alle, mutta kuitenkin kivalla paikalla, jotta se voisi olla pysyvä paikka sille. Lipputangon ympäriltä löytyi sitten sopiva paikka. 

Minun piti jo viime vuonna tehdä kukkapenkki navettamme vanhoista kivijaloista, mutta se jäi suunnitteluvaiheeseen. Kivet oli kuitenkin roudattu jo pihaan asti, joten päätin käyttää niitä rajaamaan penkin sorapihan ja nurmikon välille. Isäni kun on hyvä maanrakentaja, pyysin häntä siirtämään painavat kivet oikeille paikoilleen. Kaivinkoneella kaavittiin tasainen pohja kiville, johon kivet asetettiin. Nurmikkoa myös kaavittiin pois, jotta multaa mahtuisi tilalle. 

Olin ajatellut laittaa penkin pohjalle kompostimultaa lannoitukseksi, mutta innokas mieheni ehti täyttää penkin tavallisella mullalla heti kun silmäni vältti, joten ehkä penkki toimii noinkin. ;) Vanhasta kukkapenkistä oli erilaiset kukat nousseet jo sen verran esiin, että niiden löytäminen ja esiinkaivaminen onnistui melko helposti. Tosin osasta joutui hieman arvailemaan, että mikäköhän se tämäkin on. Aloitin penkin teon siirtämällä ensiksi maanpeitekasvit penkin reunuksille ja loput pikkuhiljaa penkin sisäosaa kohti. Kaivoin aina samat kasvit yhtäaikaa ylös ja mallailin niiden paikkaa asettamalla ne penkkiin mullan päälle ennen niiden istuttamista paikoilleen. Istutin kukat aika tiheään vastoin niiden suositeltuja istutusetäisyyksiä, koska muuten ne eivät olisi tähän pienempään penkkiin mahtuneet. Niitä voi sitten myöhemmin siirrellä, jos tulee liian ahdasta. Osa viime vuonna istutetuista kasveista oli jo ehtineet kasvattaa massiiviset juuret itselleen, joten aika isoja juuripaakkuja sai penkistä kaivaa ylös. 

Nämä kuvat ovat viikko sitten otettuja, kun sain kukat siirrettyä ja alemmat kuvat ovat eiliseltä, joten kasvua on tapahtunut.

Hieman pelkäsin, että kyykähtääkö kaikki kukat tämän siirtämisen myötä, mutta hyvällä kastelulla ja viime viikonlopun helteillä ainakin osa röyhähti jo hyvään kasvuun. Joten toivotaan, että kukat viihtyvät uudessa penkissä ja ilostuttavat kesällä kauniilla väreillään. Nyt jo penkki näyttää niin kivalta, että se piristi oloa jo paljon. Puutarhaterapiaa parhaimmillaan.

Tuomikin aloitti kukinnan.  

Ai niin, vaihdoin tuon yläbannerin. Kuva on otettu Valkmusan kansallispuistossa, kun kävimme luokan kanssa siellä retkellä maanantaina. Tehtiin samalla suo-alueen lajintunnistusta. Kuvassa siis variksenmarja pitkospuilla. 

Rauhaisaa helatorstaita kaikille!