lauantai 23. huhtikuuta 2016

Muutto uuteen Starbox-blogiportaaliin


Sain tilaisuuden päästä mukaan uuteen blogiportaaliin nimeltä Starbox. Starbox on avattu viime kuun vaihteessa ja sinne on kerätty yhteen kaakkois-suomalaisia lifestyleblogeja, uusia ja vanhoja. Jos sinua kiinnostaa lifestyle-, hyvinvointi-, DIY-, koti-, ruoka-, muoti-, matkailu-, tai treeniblogit, niin sieltä löytyy mistä valita. 

Tuleentuijottajan blogi siirtyy siis uuteen osoitteeseen:

Vanha blogi jää vielä olemaan tänne vanhaan osoitteeseen, koska käytän bloggeria edelleen Elefanttikassin päivittämiseen ja luen muita blogeja sen kautta, niin Tuleentuijottaja voi jäädä köllöttelemään tänne. Koko blogi-arkisto löytyy kyllä uudesta osoitteestakin. Blogin ulkonäkö ja osoite vain vaihtuu. Kestää varmaan hetki, että pääsen sinuiksi uuden blogipohjan kanssa, mutta toivottavasti kaikki löytävät sinne ja laitan myöhemmin sinne ohjeita miten sitä voi helpoiten seurata ja kommentoida. Vaihdan facebook-sivuille myös uuden osoitteen, joten sitä kautta voi edelleen seurata päivityksiä. Hieman jännää, mutta todella kivaa päästä mukaan hauskalta tuntuvaan bloggariporukkaan.

Starboxin etusivulle pääsee tästä, (klik)
Siellä voi tutustua myös muihin blogeihin.

maanantai 11. huhtikuuta 2016

DIY Koiranpeti

Meidän isot koiramme kaipailivat uusia petejä itselleen tai siis lähinnä minä kaipailin. Tein Pinja-rotikalle jo vuosia sitten oman makuupaikan, mutta se on jo molemmilta puolilta puhki ja muutenkin pinttynyt. Halla-labbiksella oli eilen 4-vuotis synttärit ja Pinja täyttää loppuviikosta 12, joten tein uudet pedit heille vähän niinkuin synttärilahjaksi. Hallalla ei ole virallista omaa paikkaa ollutkaan, vaan hän on nukkunut aina siellä missä hyvältä tuntuu. Viime aikoina Halla ja muutkin koirat ovat tykänneet pötkötellä vanhassa rumassa säkkituolissa. Siitä sainkin idean, että uudet pedit voisivat olla säkkituoli-täytteiset.

Sopivan kankaan löysin mummon säilyttämistä vanhoista kankaista, joista kerroinkin jo aiemmin, kun löysin niistä myös kivoja verhoja meille. Tämä ehkä vähän tunkkaisen värinen (kuvassa itseasiassa paremman värinen) kudottu kangas on alunperin ollut varmaan sängynpeite. Mittasin, että siitä saisi kaksi tarpeeksi isoa petiä, jos sen puolittaa keskeltä. 


Värjäsin kankaan pesukoneessa Dylon- kangasvärillä, sävyllä antique grey. Yksi pakkaus riitti hyvin ison ja painavan kankaan värjäykseen, vaikka ohjeessa suositeltiin useampaa pakkausta. Tietenkin, jos haluaa tummemman sävyn, niin siinä tapauksessa kannattaa laittaa kaksi pakkausta. Joten ei muuta kuin suolat ja väriaineet koneeseen kankaan kanssa. Sävystä tuli ihan kiva, ehkä vähän turhan vihertävä, mutta se oli odotettavissa huomioiden kankaan pohjasävyn.


Leikkasin kankaan puoliksi ja purkasin sitä vähän matkaa, jotta sain solmittua loimet solmuun, ettei kangas lähtisi purkautumaan. Ehkä pelkkä ompelukin siksakilla olisi varmaankin riittänyt, mutta halusin varman päälle, kun tiedän kuinka paljon koirat välillä petejä petaa. 


Ompelin molemmat kappaleet tyynyliina-tyylisesti hieman lomittain, jottei erillisiä kiinnityksiä tarvitse tehdä. 



Ompelin toisesta kankaasta mittojen mukaan sisätyynyt, joihin jätin pienet täyttöaukot täytteelle.



Täyttäminen olikin mielenkiintoisin osuus, kun piti miettiä, että miten saan vanhasta säkkituolista styroksipallotäytteen sisätyynyjen sisälle ilman, että täyte ei leviä pitkin verstasta. Tein pahvista teippaamalla pienen sylinterin, jonka yritin saada tiukasti kiinni säkkituolin vetoketjuaukkoon ja toisen pään sisätyynyn aukkoon. Ihme kyllä se toimi ihan hyvin. Kuitenkin lattialle päätyi palleroita jonkin verran, mutta ne päätyivät sitten nätisti imurin syövereihin. Jätin sisätyynyt hieman lötköiksi, jotta koirien olisi helpompi saada pöyhittyä niihin sopiva asento. Lopuksi ompelin täyttöaukon kiinni ompelukoneella. 


Sitten vain muhkea sisätyyny tyynyliina-kankaan sisälle ja koirien pedit ovat valmiita käyttöön. 


Pinja-vanhus oli hieman hämmentynyt uusista vuoteista. Hän on jo niin rutinoitunut, että tämä varmaan järkytti mummelin peruspäivärytmiä. Mutta Pinja hyväksyi pedin, mutta hämmentyi uudelleen illalla, kun Hilma-kissa ei päästänyt vanhusta omaan petiinsä. Pinjalla ja Hilmalla on ihan päivästä kiinni, kumpi määrää tahdin, tänään cats rule.


Halla, joka on huolissaan ihan kaikesta ja aina, huolestui myös uudesta pedistä. Hänellä kestää hetki, että pystyy sulattamaan uuden säkkituolipedin.


Hän joka ei ole ikinä mistään huolissaan, paitsi siitä, että jää ilman huomiota, on meidän bostoni, Valma. Koska isoja koiria ei poseeraminen kiinnosta, Valma taas suostuu siihen pyytämättäkin. Joten tässä teille Valman katalogimallikuvat uusien petien kanssa. 





Viimeisessä kuvassa hieman närkästynyt ilme, kun Hilma tuli pilaamaan kuvan änkemällä mukaan. 
Pedeistä tuli tosi kivat ja ne sopivat olohuoneeseen kivasti. Samanlaiset voisi tehdä vaikka ihan räsymatoista ja jos ei eläimille tarvitse petejä, niin tälläiset toimisivat hyvin myös lattiatyynyinä.

maanantai 28. maaliskuuta 2016

Pääsiäinen


Pääsiäinen kului mukavan rauhallisesti kotosalla. Ei turhaa hötkyilyä minnekään. Puuhailin omiani, askartelin, siivoilin, järjestelin, piirtelin, maalasin, kuvasin, käpsyttelin metsässä ja nautiskelin kotona olosta. Introvertin unelma viikonloppu.


Ostin pari viikkoa sitten todella halvalla facebookin valokuvaajien kirppikseltä 50mm opiskan kameraani, mitä olin himoinnut jo jonkun aikaa. Harjoittelin hieman sen käyttöä kuvaamalla pääsiäiskukkiani. Narsissit sain äidiltäni ja tulppaanit sekä helmililjat ostin itselleni pääsiäistä piristämään. Piristystä kaipailinkin, kevätaurinko ei toimi minulle oikein samalla tavalla kuin monille muille, jotka saavat siitä virtaa. Kirkas kevätaurinko imee minusta voimat ja tuntuukin, että pari viime viikkoa on oltu aika syvissä vesissä. Mutta tiedän, että kyllä tämä tästä taas tasoittuu kun kevät etenee. Olisi vaan niin paljon helpompaa olla hieman tasaisempi hahmo.









Pesin ison nipun kanalasta keräämiäni sulkia, joita olikin jo aikamoinen läjä viime syksyn sulkasadon jäljiltä. Tappelin tosin meidän Hilma kissan kanssa siitä, kuka niihin sulkiin saa koskea ja taistellaan edelleen. Laitoin muutamat Piiparisen pyrstösulat vanhaan lääkepulloon. Sitä komeaa kukkoa on niin ikävä. Piiparinen sairastui meidän lomalta paluun jälkeen ja nukkui noin kuukausi sitten pois. Nyt on kanala ilman kukkoa ja katselen keväämmällä josko sinne uusi kukko tulisi. Kanat näyttävät pärjäävän hyvin ilman kukkoa, mutta minä kaipaan hieman suruaikaa, ennen uutta kukkoa.


Kokeilin värjätä kananmunia marmoroimalla niitä kynsilakan avulla. Tekniikkaan löytyy paljon ohjeita netistä, mutta lyhykäisyydessään ohje menee näin: vesiastiaan kaadetaan pinnalle kynsilakkaa, jota hieman sekoitetaan puutikulla ja kananmuna dipataan lakan läpi ja nostetaan kuivumaan. Kokeilin värjäystä mustalla ja harmaalla lakalla. Vaatisi hieman enemmän harjoittelua hallita oikean tekniikka, mutta tuli noista ihan kivoja, kunhan käänsi onnistuneimmat puolet päällepäin. Hilma oli sitä mieltä, että tuo isoin sulka asetelmassa oli aivan turha ja siitä neuvoteltiinkin moneen kertaan, kissa lopulta voitti. 




Toivottavasti teillä oli rentouttava pääsiäinen. :)



torstai 10. maaliskuuta 2016

Iisakin Kevätpäivä 12.3.2016


Kymenlaakson rakennusperinneyhdistys Iisakki ry järjestää samanlaisen luentopäivän lauantaina 12.3. kuten viime keväänäkin. Iisakin kevätpäivän teemana on tällä kertaa rakennusten julkisivu ja ulkomaalaus. Tapahtumapaikkana on Kymenlaakson ammattikorkeakoulun Pajarakennus Kouvolan Kasarminmäellä. Tilaisuus alkaa klo 13 ja päättyy kello 16. Sitä ennen Iisakin jäsenillä on mahdollisuus osallistua vuosikokoukseen klo 11.30-12.30.

Ohjelmassa on kolme luentoa. Maalarimestari Teppo Ruohtula antaa ohjeita, miten julkisivun maalaaminen tehdään oikein. Museonjohtaja Ville Majuri ja artenomi Larissa Mäenpää kertovat Verlan Patruunanpytingin maalaamisesta. Viimeisessä puheenvuorossa perinnemestari Hannu Rinne kertoo, miltä suomalaisten rakennusten julkisivut ovat näyttäneet eri aikoina. Tapahtuman myyntipöydillä on maaleja, pienrautaa ja kirjallisuutta.

Tapahtuma on kaikille avoin ja maksuton.


Ohjelma
13.00Avaus 
13.10Julkisivujen maalausMaalarimestari Teppo Ruohtula
14.00Verlan Patruunanpytingin maalaus ja väritutkimusVille Majuri ja Larissa Mäenpää
14.30TaukoMyyntipöydät ja kahvila
15.00Julkisivujen historiaaPerinnemestari Hannu Rinne
16.00Lopetussanat

Tervetuloa mukaan kaikki vanhojen talojen kunnostamisesta kiinnostuneet.

Lisää tietoa Iisakin tulevista tapahtumista löytyy osoitteesta, iisakki.org/ 
Tiedossa ainakin kevätretki Alvar Aallon suunnittelemiin kohteisiin 16.4 ja Perinnerakentamispäivä 11.6.

sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Takaisin täällä

Nyt tulikin hieman pidempi bloggaustauko, koska lähdin tammikuussa pitkälle lomalle Ihanan miehen kanssa. Minun tosiaan piti kirjoittaa siitä tänne ennen lähtöä, mutta tapani mukaan sain kovan lomalle lähtöstressin päälle, enkä sitten ehtinyt. Mietin, että kirjoitan lomasta pienen jutun kunhan pääsen kohteeseen, mutta kehnot wifi-yhteydet ja lomafiilis eivät oikein inspiroineet näpyttelemään läppäriä. Instagram-tiliäni seuraavat kyllä varmaankin huomasivat loputtomat lomakuvapäivitykseni. 


Lomalla tuli mieleeni, että pitäisiköhän avata oma matkablogi. Olen kirjoitellut tänne Tuleentuijottajaan vähän kaikenlaisista asioista mitä minulle tapahtuu ja aiheet ovat rönsyilleet vähän sinne ja tänne. Ajattelinkin, että jos rajaisin edes matkustusjutut omaan blogiinsa. Haluaisin kirjoittaa matkustamisesta hieman yksityiskohtaisemmin, joten Tuleentuijottajan lukijat varmaankin kyllästyisivät jatkuvaan reissulöpinään. Nyt niitä löpinöitä voi sitten lukea uudesta blogista ne, joita matkustus kiinnostaa enemmän ja Tuleentuijottaja pysyttelee enemmän kotoisissa asioissa. Siirrän varmaankin matkablogin puolelle myös vanhempia kirjoituksiani matkustamisesta, joita on julkaistu täällä jo aiemmin. Tästä meidän viiden viikon Balin matkasta kirjoittelen uuteen blogiin pikkuhiljaa ja yritän jatkossa kirjoitella sinne myös suoraan reissuilta, jos on kyseessä pidempi matka, niin pysyy asiat paremmin mielessä. Kirjoittelen sinne myös kotimaan matkailusta ja toivottavasti monista tulevista ulkomaanmatkoista. 





Tässä yksi lempparikuvistani reissulta: Kaatosateessa Gili Airin saarella paikallinen poika uittamassa venettänsä.
Matkustaminen todellakin avartaa ja avaa uusia näkökulmia elämään. Maapallollamme on niin paljon mielenkiintoista nähtävää ja toivoisin, että kaikilla olisi mahdollisuus nähdä siitä edes osa elämänsä aikana. 
Toivottavasti liitytte myös Elefanttikassin lukijoiksi. Koitan jakaa siellä matkavinkkejä eri kohteista, omia kokemuksiani ja inspiroivia kuvia sohvasurffausta varten.

Mukavaa alkukevään jatkoa kaikille!



<a href="http://www.bloglovin.com/blog/14757141/?claim=bbveqqv2ukv">Follow my blog with Bloglovin</a>

torstai 7. tammikuuta 2016

DIY Joululahjoja

Koska muuten en saanut joulustressiä aikaiseksi, niin hankin sellaisen sitten tekemällä lahjoja itse turhan myöhään ja liian lähellä jouluaattoa. No jos aiemmin ei inspiraatio tullut niin eihän sille minkään voi. Teen myöhemmin postauksen isoimmasta askartelutyöstä, jonka tein kummipojalleni, josta täytyy varmaankin pyytää Kälystä ottamaan kuvia, koska en itse kunnolla ehtinyt kuvia räpsimään. 


Äidilleni, Kälyille ja Serkkukullalle tein lahjaksi itse tehtyä kuorintavoidetta. Voide on helppo tehdä ja suurin osa aineista löytyy valmiiksi keittiönkaapeista tai lähikaupasta. Piparminttuöljy oli ainut minkä kävin ostamassa erikseen luontaistuotekaupasta. Voide säilyy hyvin, vaikkei se sisällä mitään säilöntäaineita. Eikä siinä ole ympäristölle haitallisia muovirakeita, joista on taas lähiaikoina vouhkattu. Lopultahan veteen päätyvät muovit päätyvät takaisin meidän ruokapöytiimme, koska vedenpuhdistamot eivät pysty niin pieniä muovijäämiä suodattamaan vedestä. Lisäksi voide tuoksuu taivaalliselle ja jättää ihon ihanan pehmeäksi. Testattu on ja hyvin toimii. Ohjeen löysin TytDiy-blogista. Erilaisia ohjeita löytyy, kun googlettaa vaikka hakusanalla: diy kuorintavuode.


Kuorintavoiteen tein jotakuinkin tällä ohjeella (itsellä taisi jossain kohtaa mennä mittasuhteet hieman sekaisin kun tein niin moninkertaisen määrän, mutta ei se ole niin vakavaa):

Sekoita astiassa 
- 0,5 dl Kookosöljyä
- 0,5 dl Ruokosokeria
- 1,5 dl Sokeria
- 2 rkl Hunajaa
- 1 rkl Oliiviöljyä
- Piparminttuöljyä

Piparminttuöljyä voi laittaa oman maun mukaan, itselläni se lähti vähän käsistä, mutta pidänkin sen tuoksusta aika paljon. Öljy on siis eteeristä öljyä, joten ruokiin päätyvät öljyt on sitten erikseen. Noihin pestyihin maapähkinävoipurkkeihin meni suunnilleen tuplamäärä valmista voidetta. Ohjeen määrällä sitä tulisi varmaan joku pari desiä. Mutta ohjetta voi soveltaa sen mukaan minkä kokoisiin purkkeihin sitä on tunkemassa.  


Helppo ja nopea valmistaa, eikä tarvitse enää kaupasta voiteita ostella. Sitä voi käyttää vartalolle ja kasvoihin. Huomasin, että jos on herkkä iho, niin silloin kasvojen kuorinnassa saa olla aika helläkätinen, koska sokerirakeet ovat suht isoja.


Toisena itse tehtynä lahjana askartelin simppeleitä leikkuulautoja. Materiaalina toimi aikaisemminkin hyväksi todettu keittiötason ylijäämätavara. Tammisesta liimapuulevystä sahasin pieniä suorakulmion muotoisia levyjä, jotka viistin kahdelta sivulta vinoon, jotta leikkuulautaa olisi helppo nostaa. Hioin levyt ja öljysin ne pariin kertaan parafiiniöljyllä. Yksinkertaisen kauniit, eikö? Puu on itsessään niin kaunis materiaali, ettei siihen paljoa muuta kaipaa.
 



Sain myös itse lahjaksi itse tehtyjä lahjoja. Nehän ne parhaita ovatkin. Mm. Pyllikki oli tehnyt mahtavan makuista saaristolaisleipää ja omppumehua. Hänen poikansa, minun kummipoikani 4vee oli askarrellut ison kasan lahjoja läheisilleen ja minun paketista löytyi hieno punainen taikataikinasta tehty sydän.
Isoveikkani tyttö 5vee oli koristellut hienot piparit minulle ja Ihanalle miehelle ja askarrellut hienon joulukuusikortinkin, johon oli hienosti kirjoittanut meidän nimet. Mahtavaa oli huomata jouluna kuinka pienet lapsetkin jo nauttivat antamisen ilosta, eikä vain lahjojen saamisesta. Oman elämänsä joulupukkina olo on aika jees.

keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Alpakoita katsomassa


Alpakka-kuumeeni ei ole ottanut laantuakseen. Kevään alpakan kasvatuskurssin, Klik! jälkeen asiaa on mehusteltu ja nyt on pitkin syksyä ollut mietinnässä millainen talli omalle laumalle olisi sopivin. Olen ihastellut alpakan kasvattajien sivuja facebookissa ja bongasin sieltä joku aika sitten Kotirannan alpakkatilan sivut, jotka löytyvät täältä, Klik! 

Monilla alpakkatiloilla on käytössä joitain vanhoja rakennuksia, jotka ovat muokattu alpakoille sopiviksi, mutta meillä ei ole sopivia vanhoja rakennuksia tähän tarkoitukseen, joten kaipasin vinkkejä uusista tiloista. Kotirannan tilalle oli rakennettu hieno talli alpakoille ja laitoinkin heille kyselyä tallin rakenteista, rakentamisesta ja toimivuudesta. Sain sieltä kattavan vastauksen ja kutsun tulla tutustumaan tiloihin paremmin paikan päälle. Viime sunnuntaina lähdin Ihanan miehen kanssa ajelemaan kohti Sysmää, johon meiltä on noin parin tunnin ajomatka.
 

Kotirannan alpakkatilalla meidät otti vastaan erittäin mukava isäntäpariskunta, jotka ovat Sysmään päätyneet aikoinaan Helsingistä, kesäpaikaksi hankitun tilan myötä. Alkujaan kolmen alpakan lauma oli monistautunut neljäksi, kun heidän omakasvatti Aapeli oli syntynyt. Tilalta löytyi myös pari ihanaa vuohta, lauma kanoja ja kukko ja kasa vauhdikkaita koiruuksia. 
 

Tallirakennus vaikutti juuri sen tyyliseltä, millainen meillekin kannattaisi rakentaa. Se oli hyvin suunniteltu ja vaikutti oikein toimivalta ratkaisulta. Sisätiloista löytyy kuvia paremmin heidän facebook-sivultaan. Siellä on mm. ihastuttava jouluvideo alpakoista ja vuohista syömässä, niin siinä näkee tallinpuoltakin hyvin. Alunperin koko tila oli varattu kokonaan alpakoille, mutta vuohet tulivat heille hieman yllättäen ja nyt se on ositettu erikseen alpakoiden ja vuohien puoleksi.
 



Olipa todella mukavaa vierailla heidän tilalla. Saatiin hyviä vinkkejä tulevaan ja eläimiä on aina ihana käydä rapsuttelemassa. Kiitos vaan emännälle ja isännälle, että saimme tulla kyläilemään. Nyt vaan suunnittelemaan omaa tallia ja rakennusluvat vetämään. Jossain vaiheessa kevättä uskaltaa sitten varmaan jo laittaa osto-kyselyitä, jos meille löytyisi sopiva oma lauma.