keskiviikko 25. lokakuuta 2017

Miten onnistui lintujen karkoitus mansikkamaalta?



Kirjoittelin kesällä siitä, kun maalailin tälläisiä kivimansikoita mansikkamaalleni. Siitä voit lukea täältä.
Tarkoitus näillä mansikoilla oli karkoittaa pahaiset linnut oikeiden mansikoiden kimpusta. Olin tosin vähän skeptinen niiden toiminnasta, mutta hauska niitä oli tehdä. 


Näin kesän jälkeen voin kyllä todeta, että hyvinhän ne toimivat. Vaikka kesä oli viileä ja sateinen, tuli mansikoita aikamoinen sato. Ensinnäkin ne olivat ihan jäätävän kokoisia ja niitä tuli paljon. En kuitenkaan löytänyt kuin yhdestä mansikasta linnun nokkaisun jäljen. Enemmän satoa verotti home, jota sateinen kesä aiheutti. Joten en tiedä olivatko maalatut kivet todella niin onnistunut lintujen karkoittaja vai mistä johtui, ettei lintuja pörrännyt mansikkamaan yllä oikeastaan koko kesänä. 


Joten taidampa kerätä kivimansikat talteen ja laittaa jatkokäyttöön ensi kesänä. Niitä voisi tehdä vielä vaikka lisääkin. 


Äänestän tämän keksinnön siis jatkoon ja toivon ensi kesäksi yhtä hyvää mansikkasatoa. Tosin ilman niitä sateisia ja viileitä kelejä...



lauantai 21. lokakuuta 2017

Sokkelia ja ontelolaattaa

Viime viikon maanantaina aloitettiin jumppaamalla käsin noin 16 000 kiloa harkkoja lavoilta perustusten viereen, jotta muurarit pääsivät aloittamaan sokkelin muurausta. Onneksi oli talkoolaisia mukana, ettei tarvinnut kahdestaan niitä paikoilleen raahata. Koko porukka oli tosin viikonloppuna juhlinut Ihanan miehen 4-kymppiset railakkaasti, joten viimeistään tässä vaiheessa tuli hikoiltua juhlat ulos. 
Sokkelin muurausta itse tehtynä oli mietitty aiemmin, mutta todennäköisesti olisimme vieläkin muuraamassa sitä, jos olisimme siihen ryhtyneet. Joten ajan säästämiseksi saimme hommiin paikalliset Jokisen muurarimiehet. Nämä taitavat muurarit ovat muuranneet mm. vanhempieni talon takka-hella-leivinuunin, josta kuvia voit katsella täältä ---->  http://tuleentuijottaja.blogspot.com/2014/05/antiikkilaastia-morskareen-pintaan.html
Sokkeli saatiin oikeaan korkoon viikossa, vaikka sade verotti työskentelytahtia ja rälläkän käyttöä. Viikonloppuna mies lisäili raudoituksia ontelolaattoja varten ja tasoitin kuralla pienen viisteen anturaan, jotta vesi valuisi oikeaan suuntaan poispäin sokkelista. Sen jälkeen kiinnitettiin patolevy paikoilleen. 
Tällä viikolla kaivurikuskimme tuli tekemään maatäytöt sokkelin ulkopuolelle ja hän tasoitti muutenkin pihaa. Samalla sokkelin sisäpuolelle lisättiin myös routalevyt ja niitten päälle tuli mursketta suojaamaan levyjä. Näitä täyttöhommia ja murskeen levittelyä tehtiin hiki hatussa vielä perjantai aamunakin, koska ontelolaattojen ja nosturin oli tarkoitus tulla samana päivänä klo13.
Ontelolaatat ja nosturikin saatiin tontille ihan aikataulussaan ja pääsimme aloittamaan laattojen asennuksen paikoilleen sokkelin päälle. Onneksi saatiin taas talkooporukkaa paikalle sekä meidän tarkan mittamiehen, joita ilman ei hommasta olisi tullut mitään. 
Laatat saatiin asennettua ilman ongelmia paikoilleen ja nythän meillä on jo melkeinpä lattia talossa. Ontelolaattojen välien valu tapahtuu ensi tiistaina, jonka jälkeen odotellaan vain Tenderin porukkaa paikalle pystyttämään hirsikehikkoa. Näillä näkymin meillä saattaa olla hyvällä säkällä talo säältä suojassa joulukuuhun mennessä. Tähän asti hommia on jouduttu tekemään aika tiukalla aikataululla, mutta nyt kiire alkaa helpottaa, kun kaikkien toimijoiden aikataulut on otettu kiiinni. Kun talo on pystyssä, jatkamme sisätöitä sitten omassa tahdissamme. Mitään tarkkaa aikataulua muuttovalmiista talosta ei ole. Toiveena olisi ehkä ensi kesänä päästä muuttamaan. Sen näkee sitten. Nyt toivon vain kuivaa marraskuuta , jotta hirsien pystytys sujuu ongelmitta ja hyvässä kelissä.
Olen ollut koko ajan hieman pelko perseessä, että jotain tässä epäonnistuu aikataulujen tai toiminnan suhteen. Meillä on ollut niin huono säkä näiden rakennusten kanssa (milloin palaa navetta, tulee vesivahinko tai pari ja milloin talo homehtuu), että en ole oikein uskaltanut iloita täysillä tästä asiasta, että saamme uuden terveellisen kodin. Ja varsinkin, kun eräs läheinen ihminen ei ole hyväksynyt tätä projektia ollenkaan, koska hänen mielestään vanhassa talossa ei ollut mitään vikaa ja haluamme vain huvin vuoksi rakentaa hirsilinnan, niin onhan tässä vähän sellainen olo, että saako tästä edes iloita. 
Tiedän kyllä pohjimmiltaan, että ratkaisu oli ainut oikea ja hyvä, mutta kyllähän muiden mielipiteet asiaa vastaan silti kaivertavat mieltä.

torstai 12. lokakuuta 2017

Kunnon pohjat ja vahvat perustukset

Talon pohjien ja perustusten teko viivästyi jonkin verran, kun odotimme todella pitkään perustuskuvia insinööriltä. Pari viikkoa sitten saimme kuitenkin aloitettua pohjien kaivuun. Vanha talo purettiin kesän aikana ja osa sen betonirakenteista murskattiin ja jätettiin maatäytteeksi vanhan alakerran paikalle. Päädyimme varmuuden vuoksi siirtämään uuden talon paikkaa hieman pihalle päin, jotta se ei jäisi vanhan kellarikerroksen päälle, jos maa alkaisi painumaan enemmän. 
Alunperin piti kaivaa 1,4m monttu, koska sokkelista tulee niin korkea, että jo valmiiksi mäen päälle tuleva talo olisi noussut liian korkealle. Kun oli kaivettu 1,2m, tuli vastaan kova liuskesavi. Koska Elimäki on vanhaa merenpohjaa ja täällä tätä savea riittää, ei syvemmälle uskallettu kaivaa, jottei savipatja puhkeaisi. 
Hiekkapohjan päälle laitettiin suodatinkangas ja salaojat, jonka jälkeen lisättiin 20-30cm kerros mursketta. Murske tärytettiin kolmeen kertaan tiiviiksi ja koska meillä oli käytössä niin taitava konekuski, ei tärytyksen jälkeen tarvinnut tehdä lapiohommia vaan pohja oli jo valmiiksi 3 cm tarkkuudella korossaan. Kaivurihommat meille teki kaverimme Make, yrityksestä Kuljetus J & M Setälä. Sekä päävalvojana kaivuutyössä toimi Maken koira, joka jaksoi vahtia jokaisen kauhallisen soraa oikeaan paikkaan. :)
Sitten olikin vuorossa anturoiden muottien asettelu ja valaminen. Taloon oli suunniteltu 800cm leveät anturat, joten tarpeeksi tukevat pitäisi olla. Ihana mies oli aiemmin miettinyt ja etsinyt vaihtoehtoja tavallisille vanerista tehtäville anturamuoteille. Hän törmäsi netissä tälläisiin Lakka-valmisanturamuotteihin. Niissä on valmiina raudoitus ja sivut muovitettuina valua varten.
Oli todella hyvä, että päädyimme näihin muotteihin, koska aikataulullisesti oli kiire muutenkin ja loppujen lopuksi kahdelta mieheltä meni muottien paikalleen asennukseen muutama tunti. Verrattuna siihen, että muotit olisi rakennettu alusta asti vanerista ja laudoista, jonka jälkeen ne olisi vielä pitänyt raudoittaa ja valun jälkeen purkaa, aikaa kului nyt huomattavasti vähemmän. Valmismuottien avulla säästettiin useiden päivien työ ja laskimme, että materiaalit itsetehtyihin muotteihin versus valmismuotteihin olisi maksaneet suunnilleen saman verran. 
Toinen appiukoistani on eläkkeellä oleva todella tarkka mittamies, jolla on rakennuksilla työskentelystä pitkä kokemus. Meidän onneksemme hänellä oli aikaa tulla auttamaan meitä perustusten mittomisissa. Olisi muuten tullut aika vino mökki.
Valmismuotit leikataan kulmista sopivan kokoisiksi ja kiinnitetään toisiinsa surrilangalla. Leikatut pätkät käytetään kulmavahvikkeina. Melko kätevää. 
Antura valettiin viime viikon tiistaina. Valettavaa anturaa oli 16 kuutiota, mutta se kävi nopeasti, kun tilasimme pumppuauton, joka pääsi pitkällä puomilla levittämään kuran joka paikkaan. Valuun kului aikaa 55 minuuttia. Sen jälkeen valu sai rauhassa kuivua seuraavaan viikkoon, jolloin aloitettiin sokkelin muuraus.
Siitä sitten kuvia seuraavaksi.
Ja vaikka hukun jo nyt eri sometileihin, niin halusin silti talon rakentamisellekin oman kanavan kuvien jakoon. Joten jatkossa voit seurata talon rakentamista myös instagramissa nimellä
@toyryla2017 https://www.instagram.com/toyryla2017/ Nimi tulee kotitilan nimestä Töyrylä. :)

tiistai 19. syyskuuta 2017

Talon julkisivukuvia

Tältä se meidän tuleva huvikumpumme tulisi sitten näyttämään. Kun taloa alettiin suunnittelemaan, molemmilla oli visio tornitalosta. Torni oli pakko saada ja mikään tavanomaisempi talomalli ei enää näyttänyt yhtään miltään sen jälkeen, kun törmäsimme erään talovalmistajan sivuilla kyseiseen malliin. Tämä kyseinen talovalmistaja ei kuitenkaan tarjonnut massiivihirsisiä taloja vaan lamellihirsisiä, joten kyselimme heiltä kuitenkin olisimmeko voineet ostaa kyseisen talon piirustukset. Tämä ei kuitenkaan käynyt päinsä, joten arkkitehtimme piirsi omat kuvat mukaillen ja muokaten kyseistä talomallia sekä meidän ideoita ja tälläinen siitä sitten tuli.
Ulkonäkö muuttuu vielä hieman, koska talon ulkovuorauksen malli muuttuu toisenlaiseksi. Kuvissa se on piiretty niin, että koko seinä olisi hirttä, mutta toisesta kerroksesta ylöspäin hirsirunko muuttuu rankarakenteeksi ja siihen tulee hieman erilaisempi ulkovuoraus. Rankarakenteeseen päädyttiin hirsiveistäjän ohjeistuksesta, koska tornin kohdalla hirsiseinän korkeus olisi kohonnut yhdeksään metriin ja hirsien painuma olisi ollut liikaa talolle.
Ylimmäisessä kuvassa on julkisivu etelän suuntaan eli meidän lammelle päin. Vasemmalle sivulle jää sauna ja kodinhoitohuone. Keskellä on olohuone, joka on katosta auki toiseen kerrokseen. Oikealla on ruokailutila ja tuulikaappi sekä ylhäällä makuuhuone ja tornihuone.
Julkisivu pihalle päin, jossa näkyy tuulikaappi ja ruokailutila. Vinoruutuiset ikkunat ovat portaikossa ja keskellä taas makuuhuone ja tornihuone. Kuvia vertailemalla huomaa, että tässä kuvassa toisen kerroksen parveke näyttää loppuvan väärään paikkaan, mutta ei anneta sen häiritä.
Tämä pohjoisen puoli on metsän suuntaan ja siinä näkyy vasemmalla eteisen ikkuna, keskellä keittiö ja oikealla työhuone. Yläkerran ikkunoiden kohdalla on oleskelutila sekä vessa. 
Tämä viimeinen puoli jää myös metsään päin ja kun taloa tuodaan reilusti pihan suuntaan, jottei perustukset jää vanhan kellarin kohdalle, jää tilaa myös isolle takapihalle. En väitä, että olisin jo jotain pihasuunnitelmia tehnyt, mutta sellaistakin on saattanut tapahtua. Oikealle alas jää työhuone ja vasemmalle kylppäri. Yläkerran ikkunat ovat vieras- ja vaatehuoneeseen. Vaikka talo näyttää julmettuman kokoiselta, on se, hassua kyllä, paljon pienempi pinta-alaltaan kuin meidän vanha koti.
Kun nyt vahingossa päädyimme talonrakentajiksi, yhdistimme suunnittelussa paljon meidän toiveita ja unelmia, joita ei aikaisemmin uskonut, että pääsisi ikinä toteuttamaan. Uskoin vahvasti, että asuisimme vanhassa kodissamme vanhainkotiin asti. Nyt kun yhtäkkiä pitikin tempaista ilmoille kaikki talohaaveet, olikin se aika vaikeaa. Mutta toivon, että kodistamme tulee meidän näköinen, lämminhenkinen ja kotoisa. Koti, jossa olisi hyvä ja terveellinen hengittää.
Seuraathan rakennustouhujamme jatkossakin. :) Viime julkaisun myötä tänne löysi paljon uusia lukijoita, kiitos siitä teille kovasti. Kysymyksiä ja kommentteja voi jättää tänne tai facebook-sivulle https://www.facebook.com/tuleentuijottaja ja alla näkyvästä tähdestä voi klikata tykkääkseen tästä julkaisusta. Palataan!

tiistai 12. syyskuuta 2017

Hirsitalo Virosta

Kerroin keväällä vierailustamme virolaiselle hirsitalotehtaalle. Siitä voit lukea täältä:
Nyt kun taloprojekti on hyvällä mallilla on aika esitellä tämä kyseinen firma, joka valikoitui muutamien massiivihirsitalorakentajien joukosta. Etsimme talvella hirsirakentajia, jotka pystyisivät veistämään massiivihirsisen talon vielä tämän vuoden aikana.
Massiivihirsinen sen takia, koska se on perinteinen lamellihirteen verrattuna. Vaikka lamellihirsi painuu paljon vähemmän kuin massiivihirsi, olen tullut koko ajan vain skeptisemmäksi mitä tulee uudenaikaisiin rakennusmateriaaleihin. 60-luvun jälkeisistä rakennusmääräyksistä ja -materiaaleista saa koko ajan lukea kuinka niistä onkin paljastunut jotain mätää. Joten haluamme pelata varman päälle ja toivottavasti välttyä uudelta mahdolliselta home/sisäilmaongelmalta ja valita materiaalit mahdollisimman luonnonmukaisina, perinteisinä ja hengittävinä. 
Lähetin talvella tarjouspyynnön useampaan suomalaiseen yritykseen sekä yhteen virolaiseen. Tarjousten ja ensivaikutelman perusteella virolainen Tender Ehitus Oü vaikutti sopivimmalta yritykseltä meidän taloprojektiin. Heidän kotisivuihin voi tutustua täällä:
Kyseinen yritys on toiminut yli 20 vuotta ja toimittanut hirsitaloja ympäri Eurooppaa. Selvisi, että Ihanan miehen vanhalle koulukaverillekin he ovat rakentaneet talon joskus 10 vuotta sitten ja he olivat todella tyytyväisiä lopputulokseen. Paras suositus yrityksille kun ovat tyytyväiset asiakkaat. Tender Ehituksen yhteyshenkilönä toimii Margus Soidla, jonka kanssa olimme heti puhelimitse ja sähköpostitse yhteydessä. Hän on todella mukava mies ja puhuu hyvää suomea, joten kommunikointi oli helppoa hänen kanssaan alusta asti.
Halusimme lähtä tutustumaan kyseiseen yritykseen paikan päälle, joten keväällä ajelimme Helsinkiin aamulautan kyytiin ja Tallinnasta kohti Tudun suuntaa. Mukaan lähti ystävämme Päähamsteri, joka halusi myös lähteä ihmettelemään virolaista hirsirakentamista. Hän työskentelee samalla alalla, korjaten vanhoja hirsitaloja ja välillä rakentaen uuttakin. 
Saavuttuamme perille Margus esitteli meille heidän toimitilojaan ja toimintaansa. Hän kertoi hirsien huolellisesta valikoinnista valtion metsistä, kuinka he kuorivat hirret käsin, hirsien kuivatusprosessista ja viimeistelyistä ennen veistoa. Kaikki paikalle tulleet hirret eivät suinkaan päädy seinähirsiksi vaan ne tarkastetaan vielä kuivatuksenkin jälkeen, jotta väärään suuntaan taipuvat hirret eivät pilaisi rakennusta. Huolellista työskentelyä todellakin. Päähamsterikin oli vaikuttunut työmiesten huolellisuudesta. Ei Suomessa noin tarkkaan hirsiä valita ja liitoksia hierota.
Kuten kuvista näkyy, osa taloista veistetään ja kasataan tehtaan pihalla säiden salliessa. Kuvissa näkyvä runko taisi olla muistaakseni jonkun tuleva saunamökki. 
Kuvassa näkyy kuorimisrauta, jolla tosiaan käsityönä kuoritaan jokainen hirsi ja taisi olla niin, että jopa kahteen kertaan, ennen ja jälkeen kuivatuksen. 
Suomessa käytetyn ja tutumman hirsien väliin tulevan pellavariveen korvaajaksi heillä käytetään lampaanvillaa, joka kuivuu kuulemma paremmin kuin pellava. Tätä tulee siis meidänkin taloon. Bääääää!
Vaikutuimme heidän ammattitaidosta ja kilpailukykyisestä tarjouksesta niin paljon, että kaupat syntyivät. Kesän ajan vielä hierottiin ja viilattiin suunnitelmia ja elokuussa alkoi hirsikehikko nousta. Koska kesä on ollut tosi sateinen, päättivät heti kasata talomme rungon hallissa. Heidän yritys siis veistää ja kasaa rungon kertaalleen tehtaalla ja sen jälkeen se puretaan, lastataan rekkaan ja kuljetetaan meille. Paikan päällä samat työmiehet, jotka ovat kehikon veistäneetkin, kasaavat sen valmiiksi asti. Heiltä saaman tarjouksen mukaan saamme ulkopinnat vesikattoa myöden valmiiksi ja jatkamme sisätöistä sitten itse talven aikana. 
Margus on lähettänyt meille ahkerasti väliaikakuvia kehikon valmistumisesta. Joten alla olevissa kuvissa näkyykin jo meidän uuden kodin ensimmäinen kerros <3
Kaunista jälkeä vai mitä? Talostamme tulee sen verran monimuotoinen, että toinen kerros päätettiin tehdä rankarakenteella, joten vain ensimmäinen kerros tulee näillä kauniilla hirsillä. Seuraavaan postaukseen voisin laittaa julkisivukuvia tulemaan, niin niistä näkee aika hyvin miksei hirsiseiniä jatkettu ylemmäs hirsien painuman takia. 
Ihan hassua ajatella, että tosiaan noiden kuvissa olevien hirsiseinien sisällä tulee olemaan meidän koti. Ihanaa.

tiistai 29. elokuuta 2017

Lipaston tuunaus

Evakkokämppämme kylppärissä on ollut säilytystilana tähän asti ainoastaan sellainen ysäri korivaunu, joka on kyllä hauska, mutta hieman epäkäytännöllinen pölynkerääjä. Jokin käytännöllisempi lipasto olisi siellä kätevämpi, johon saisi piilotettua kosmetiikkasälän, koirien hoitovälineet jne. Suunnittelin jo ostavani siihen jonkinlaisen kylppärilipaston, mutta onneksi tajusin taas tarkistaa omat varastoni ennenkuin ostin mitään uutta. Löysin hallista vanhempieni vanhan lastulevyisen melamiinipinnoitetun pikkulipaston. Se oli melko ruma muovisine vetimineen, joten päätin hieman tuunata sitä. Tämän mööpelin kohdalla todellakin puhutaan tuunauksesta, ei entisöinnistä tai jne. Omaan korvaan särähtää aina, kun joku puhuu entisöinneensä jonkun mööpelin ja todellisuudessa se on tuunattu tai ihan vain maalattu. Näin yleensä kun tehty maalaus ei vastaa mitään mööpelin aiempaa ulkoasua, ei niin sävynsä kuin käytetyn materiaalinsakaan perusteella. 
Poistin vanhat vetimet ja pesin lipaston maalipesulla, jotta siitä irtoaisi lika ja rasva. Hiontaa en tehnyt, koska pinta on melko muovinen. Pohjamaalasin lipaston otex-tartuntapohjamaalilla, joka tarttuu tiukasti kiinni ja sen jälkeen pinnan voikin maalata melkein millä vaan haluamallaan maalilla. Nyt käytin kalustemaalina suosimaani Teknoksen Futura Aqua- vesiohenteista puolihimmeää maalia, joka mielestäni peittää hyvin ja tasoittuu kauniisti siveltimellä työskennellessä. Minulla oli verstaan varastossa valmiina mustaa ja turkoosia maalia, joten päätin käyttää niitä. Lipaston ulkopinnat maalasin kahteen kertaan mustalla ja samoten vetolaatikot turkoosilla. Tälläiseen työhön voisi käyttää myös sitä muodikasta kalkkimaalia, joka on siis myös akryylipohjainen eli muovisideainetta sisältävä maali (lukuunottamatta yhtä tuotemerkkiä), vaikka se niin harhaanjohtavasti onkin saatu markkinoitua jonain ekologisena perinnemaalin kaltaisena tuotteena. Minusta sen nimi voisi olla vain matta kalustemaali. Tälläisiin töihin se mielestäni soveltuu, mutta mummon perintölipastoista ja muusta antiikista se saisi pysyä kaukana. 
Vetimet tein varastossani olleista isoista mustista puuhelmipalloista, jotka pujotin paksuun verhoilusidontolankaan. Solmut tein laatikon sisäpuolelle ja hyvin näyttivät pysyvän kiinni.
Lipastosta tuli aika söpö ja siihen mahtuivat hyvin kaikki käyttämäni kosmetiikka ja muu kylppärissä säilytettävä sälä. Maalasin vielä samoilla maaleilla lattialla olevan tyhjän maalipurkin, joka toimii vessapaperirullien säilytysastiana. Niin on sitten jotain muutakin saman sävyistä kylppärissä.
Ihan kiva on tässäkin kämpässä hieman sisustella ja laitella paikkoja toimivimmiksi, kun kuitenkin varmaan ensi kesään asti tässä asustellaan ennen kuin uusi talo on muuttovalmis.

keskiviikko 23. elokuuta 2017

Rakennuslupa saatu

Kesällä näytti siltä, että meidän uuden talon rakentamisen aikataulu vaan venyy ja venyy. Mutta onneksi nyt elokuussa asiat nytkähtivät hyvin eteenpäin. Vanha talo saatiin purettua kesän aikana, rakennuslupa saapui, pankistakin saatiin rahaa lainaksi ja uuden talon kehikkoa veistetään valmiiksi paraikaa. Joten näillä näkymin meillä pitäisi olla talon kehikko pystyssä tontilla jo parin kuukauden sisään. Lupailivat tulla pystyttämään sitä lokakuun alussa. Nyt onkin kiire saada pohjat ja perustukset valmiiksi hirsimiehiä varten.
Ehkä nyt sitten voi alkaa kirjoittamaan rakentamisesta enemmänkin, kun asiat ovat jo tällä mallillaan. Huh, tässä on kyllä edetty aika vauhdilla, kun vielä reilu kahdeksan kuukautta sitten ei olisi tullut mieleenkään, että joskus vielä joutuisi talon rakennushommiin. Näin se elämä heittelee.