Kylpyhuonesuunnitelmat

Kuva: Pinterest

Meillä nämä suunnitelmat muuttuvat lennosta koko ajan, joten en ole aiemmin viitsinyt laittaa tänne mitään pintamateriaaleihin tai sisustukseen liittyviä suunnitelmia. Ne olisivat kuitenkin valmistumisvaiheessa muuttuneet jo viiteen kertaan. Jotkut osaavat sanoa jo vuotta ennen talon rakentamisen alkua millaiset keittiön kahvat he haluavat tai ovat valinneet kaikki valaisimet jne. No ei myö. Jompi kumpi meistä tulee aina kotiin niin, että olen vähän miettinyt, että miltäs tälläinen kuulostaisi. Ja sitten todennäköisemmin vaihdamme jonkun asian suunnitelmaa. Intuitiivista rakentamista, fiiliksen mukaan.

Kuva: Pinterest

Kylpyhuone ei ole kuitenkaan suunnitelmien suhteen kokenut matkalla mitään dramaattisia muutoksia. Huoneena se on aika pieni, ainakin meidän mielestä, koska vanha kylppärimme oli lähinnä pesutupaan verrattavissa oleva. Mutta se tuntui liiankin isolta ja olen laiska siivoaja, joten en halunnut paljoa kaakelipintaa jynssättäväksi. 

Koska yritämme nyt toteuttaa molempien koti-unelmia, kun nyt kerta uutta rakennetaan, niin tassuamme oli minun toivelistalla. Emme ole mielettömiä saunojia, joten koin ammeen itselle mieluisammaksi. Olen kova palelemaan, joten mielikuva lämpimästä kylvystä ihon rutistuessa rusinaksi, tuntui omalta jutulta. Ammeen takia suunnittelin alkuperäistä isomman ikkunan kylppäriin, koska metsän puolella ei tarvitse naapureista välittää ja ammeesta voisi tiirailla takapihan maisemia. Myös auringonlasku näkyy suoraan kylppäriin.

Kuva: Pinterest

Keräilin tähän pinterestistä tallentamiani kuvia fiiliskuviksi. Vaikka en ole valkoisen ystävä, halusin kuitenkin melko klassiset laatat. Ystäväni Pyllikin kylppärissä on samat laattavalinnat, mutta isommassa laattakoossa, joten niitä tiiraillessa oli helppo mieltää ne myös omaan kylppäriin. 

Kuva: Pinterest

Kuva: Pinterest

Kuva: Pinterest

Laatoittaja on nyt aloitellut kylppärin laatoittamista. Seinille tuli vanhantyylinen metrolaatta, jossa on fasettihiotut reunat. Tämä tuli suihkuseinälle kokonaan ylös asti ja ammeen puolelle puoleen väliin seinää laatoitettuna. Tämä siitä syystä, että todennäköisesti ahdistuisin liian valkoisesta kylppäristä, joten voin yläosan maalata esim. petroolinsiniseksi. Saumalaastiksi valitsin keskiharmaan, mielestäni sopivampi kuin valkoinen, koska laiska siivoaja.

Lattiaan ostimme musta-valkoisen 10x10 laatan. Lattialaattaa mietin todella pitkään. Seinän metrolaatat oli aika helppo päätös, mutta lattia tuotti pään vaivaa. Shakkiruutulattia on yksi lempparilattioistani ja olisin sellaisen halunnut vanhan talon keittiöön, jos olisimme siellä ehtineet keittiöremontin tekemään. Sain miehen suostuteltua hyväksymään sen nyt sitten tänne kylppäriin. Muita vaihtoehtoja mietin turkoosi-petrooli-merensävyinen laatta, puulattialaatta jne. Huoneessa on useampi lattiakaivo, joten laattakoko piti olla pieni, joten se jo rajasi esim. puulattialaatan pois. 

Saunan ja kylppärin väliin tulee tuo hienon mallinen ikkuna, josta kirjoittelin jo aiemmin saunan hirsiseinä- postauksessa.

Olin aluksi suunnitellut suihkulle kiinteää suihkukaappia, jotta vesirasitus pysyisi yhdessä kohdassa ja koska laiska siivoaja, enkä pidä märästä laattapinnasta muutenkaan. Mikrosementtipinta olisi ratkaissut tämän ongelman, mutta päädyimme siihen, ettei se sovi talomme tyyliin. Mutta kun seinät alkoivat nousta, mittailin, että kylppäristä tulisi liian ahdas kaapin ja ammeen kanssa niin muurarin kanssa päätimme jättää yhden suihkukaappiseinän muuraamatta ja suihkulle tulisi vain yksi suihkuseinä, joka on alaosasta muurattu harkoista ja yläosasta lasia. 

Nämä kuvat ovat maanantailta, mutta nyt seinälaatoissa on jo saumaukset paikoillaan. Saumalaastien sävyt aina heittävät todella paljon riippuen millaisella laatalla ne ovat ja millainen valo jne. Joten hieman jännitti tuliko valittua sopiva sävy. Mutta tänään niitä katsellessa, valinta tuntui onneksi oikealta. Vaaleampi sauma olisi ollut liian pliisu ja tummemmassa näkyy paikallisen veden kalkki. Lattiasta niitä kalkkeja tosin joutuu hinkkaamaan, koska sinne tulee hiilenmusta sauma.

Mitäs muuta sinne kylpäriin tulee: 

Vanhantyylisen ammehanan ja suihkun löysimme Tallinnasta ja siitä shoppailureissusta voi lukea lisää täältä http://tuleentuijottaja.blogspot.com/2018/06/rakennustarvikkeita-tallinnasta.html

Kuva: Blue Star

Kuva: Blue Star

Tassuammeen tilasin taloon.com:sta. Olisin halunnut mustan ammeen, mutta en halunnut alkaa maksamaan pelkästä väristä useampaa lisäsatasta, joten tilasen sen valkoisena ja saatan itse maalata sen mustaksi. Myöskin nuo liian kiiltävät jalat saattavat hieman muuttua, ne saisivat olla enemmän kulahtaneen väriset. Amme on tuotemerkiltään Interia Susanna. 

Kuva: taloon.com

Kylppärin valoiksi tulee todennäköisesti nämä Ikean Lillholmen-valaisimet, edulliset sekä vanhantyyliset.

Kuva: Ikea

Ja sitten vaan kasveja, kynttilöitä ja kivat tekstiilit, niin rentouttavat kylpyhetket on taattu. Tosin tällä hetkellä kaipaan sitä saunaakin, koska evakkokämpässämme on vain noin 18 astetta lämmintä ja tätäkin kirjoittelen ranteenlämmittimien ja villapaidan kera. 

Paneelikaton maalausta Uulan Into-maalilla

Postaus on toteuttu kaupallisessa yhteistyössä Uula Color Oy:n kanssa.

Olen viimein saanut talon paneelikattojen maalausurakan valmiiksi, niin jaksaa siitä tännekin kirjoitella. Sisäkattopaneeliksi meille valikoitui ihan perus mökkilaatuinen kuusipaneeli sen edullisuuden vuoksi. Paneelien pohjatöistä eli oksalakkauksesta kirjoittelin aiemmin kesällä täällä: 

http://tuleentuijottaja.blogspot.com/2018/07/tapaus-oksalakka-kuinka-valmistat-itse.html

Sieltä voi lukea myös lisää siitä, miksi puuvalmispaneeli oli meille sopiva ratkaisu. 

Helpollahan puuvalmiiden paneelien kanssa ei pääse, mutta yritin tehdä siitä itselleni mahdollisimman mukavaa ja sen takia valitsin maaliksi Uulan valmistaman INTO sisustusmaalin. Olen käyttänyt Intoa aiemmin joillain työmailla paneelien maalauksessa, kun haettiin vanhaa liimamaalipintaa muistuttavaa jälkeä, mutta helppoa maalia. Joten käyttökokemusta minulla maalista jo olikin. 

Talomme kattomaalin piti olla hengittävää perinnemaalia, mutta esimerkiksi perinteinen pellavaöljymaali olisi ollut liian raskasta työstää minun ranteillani, joissa on melko muikeat rasitusvammat. INTO sisustusmaali on hengittävää, mutta vesiohenteista maalia, joten sen kevyt työstettävyys vastaa melkolailla tavallista lateksimaalia. Se sopi hyvin minulle, koska kattopinta-alaa oli varmaan hieman yli 200 neliötä ja paneelit piti alkuun oksalakata kahteen kertaan, kerran pohjamaalata ja kahteen kertaan pintamaalata. Näin ollen työstettävää alaa oli noin 1000 neliötä. 

Pohjamaalasin paneelit INTO sisäpohjamaalilla ennen asennusta, ettei kuivuessaan ponttien puun väriset kohdat paistaisi katosta. Pohjamaalia voi käyttää myös pintamaalina esimerkiksi katoissa, mutta halusin silti pintamaalin erikseen, koska arvelin sillä olevan parempi peittokyky.

"INTO Sisustusmaali on turvallinen ja hajuton vesiohenteinen öljymaali sisäpintojen maalaukseen. Maali on helpposivelteistä, tasoittuu kauniisti, peittää hyvin ja kuivuu nopeasti.
Sisustusmaalien ympäristöystävällisyys perustuu sideaineena toimiviin uusiutuviin luonnonöljyihin.
Luonnollisista ja laadukkaista raaka-aineista valmistetut vesiohenteiset maalit eivät sisällä muovisideaineita eivätkä haitallisia orgaanisia yhdisteitä. (ei VOC-päästöjä) Maali kuuluu parhaaseen rakennusmateriaalien päästöluokkaan M1. Sisustusmaalit soveltuvat puu-, levy- ja kiviainespintaisten sisäseinien ja -kattojen maalaamiseen kuivissa sisätiloissa. Maali sopii pinkopahvin sekä tiili -ja muuripintojen maalaamiseen.  Maali on myös erinomainen vaihtoehto kalkkimaalille nopean pintakäsittelyn sekä helpon uudelleenmaalattavuutensa ansiosta." -Uula Color Oy

Intolla maalatessa maalia tulisi käyttää runsaasti, koska se kuivuu nopeasti, jolloin kuivempiin kohtiin saattaa jäädä maalausjälkiä tai kiiltoeroja. Käyttämäni maali oli kiiltoasteeltaan himmeä, joka antaa enemmän anteeksi maalausjäljessä. En halunnut kattoon yhtään kiiltoa, vaan himmeä Into on mielestäni todella kaunis pinta, vähän kuin liimamaalilla maalattu. Sävy oli ihan Uulan perusvalkoinen, Höyhen nimeltään.

Perinteisiin pellavaöljymaaleihin verrattuna suuri plussa oli myös nopea kuivumisaika. Pohjamaalattuja paneeleita pystyi taapeloimaan päällekäin aika nopeasti maalaamisen jälkeen ja pintamaalikin kuivui uudelleenmaalattavaksi parissa tunnissa. Maali on myöskin hyvin hajuton, niin hajusteherkkänä sen kanssa oli mukava työskennellä. Vesiohenteisena se ei myöskään kellastu niin paljoa pimeimmissä huoneissa kuten pellavaöljymaali. 

Maalasin noin kolme paneelia kerrallaan, joka tuntui olevan sopiva etenemisvauhti, ilman, että maali ehti liikaa kuivahtaa työstettäessä. Maalasin koko talon paneelit eri aikoina sitä mukaa edeten kun mies sai paneelit paikoilleen. Joten maalailtua tuli kesän kovissa helteissä kuin nyt syksylläkin. 

Talon lämmitys on kytketty päälle jo viime keväänä ja nostimme lämpöä hieman kun kylmät ilmat alkoivat. Talossa on maalämpö ja termostaatteja ei ole vielä asennettu, joten lämpötilan säätely on vielä aika haasteellista. Parin millin säädöllä lämpö pomppasi 27 asteeseen ja voin sanoa, että se oli kuivassa sisäilmassa liikaa näihin maalaustöihin. Kesän hellepäivinä sentään ilmankosteus auttoi. 

Vasemmalla puolella pohjamaalattu paneeli ja oikealla kahteen kertaan pintamaalilla maalattu valmis katto. Yhden kerroksen jälkeen maalipinta oli peittävä, mutta oksalakkakohdat vielä hieman peilasivat läpi, joten toinen kerros oli ehdoton. Sävy on mukavan pehmeä ja sopivan lämmin. En oikein muuten pidä valkoisista pinnoista, mutta meillä tulee muualle sen verran väriä, että päädyimme kuitenkin valkoisiin kattoihin. Tosin torniin tulee aivan jotain muuta. Instaa seuraavat ovatkin jo nähneet sen.

Katon kaikki viisituhatta jiiriä ratkaisi sen, että päädymme listoittamaan kaikki kattojiirit. Valittavana oli sahata siistejä jiirejä paneeleihin seuraavat viisi vuotta tai listoittaa niitä seuraavat viisi vuotta, joten valitsimme viimeisen vaihtoehdon. Parhaimmillaan yhdessä kohtaa tulee kohtaamaan viisi jiiriä, joten kekseliäistä ja siisteistä listoitusmalleista otetaan ideoita vastaan.

Alimmainen kuva on joltain heinäkuun hellepäivältä, kun sain ensimmäisen pätkän valmista kattopintaa valmiiksi. Oli lämmin ja hiki.. 

Yhteenvetona, vaikka paneelikattojen maalaus on yksi inhokkini maalaushommista, oli se Into-maalilla kuitenkin tarpeeksi mukavaa ja kevyttä. Kiitos Uulalle yhteistyöstä! :)

Into sisustusmaalia meille tulee vielä ainakin pinkopahvien päälle yläaulan seiniin, joihin kävin eilen hakemassa sopivan sävyn. Tai ainakin toivotaan, että valitsin sopivan sävyn.. ;)

Pariovet ja portaat hirsitaloon

Insta- tiliäni toyryla2018  seuranneet ovatkin jo nähneet nämä meidän uudet ulko- ja tuulikaapin pariovet. Kun tilasimme ikkunat ja terassien ovet taloomme virolaisesta Aru grupp-firmasta, jätimme nämä pääovet vielä tilaamatta, koska halusin kartoittaa mahdollisuuksia tilata jostain vanhan tyyliset tai oikeasti vanhat ovet. Vanhat pariovet ovat yleisesti noin 65 cm kapeita ja todella korkeita. Ihana mies ei halunnut kulkea joka päivä sivuttain ovistamme, joten aukoista tehtiin tarpeeksi suuret leveämmille oville ja vanhoina sopivia ei löytynyt. Olin jo varma, ettemme löytäisi uusia puusepän tekemiä ovia tarpeeksi edullisesti, joten olin jo luovuttamassa ja tilaamassa ovet samasta paikasta kuin ikkunatkin. 

Mutta löysin kuitenkin viime hetkellä instasta raksarehakka- tililtä hienot puiset ovet, kokeilin kepillä jäätä ja laitoin tarjouspyynnön ovet tehneelle puusepälle. Hinta olikin oikein kohdillaan ja ovet laitettiin tilaukseen. En nyt lähde puuseppää tässä mainostelemaan, koska hän sanoi, ettei näin eläkkeellä oikein enää isompia tilauksia ota vastaan. Mutta jos yhteystiedot kiinnostaa, niin laittakaa viestiä minulle päin.

Kävimme hakemassa ovet karmeineen kotiin ja sitten maalikaupoille. Tilasimme ovet puuvalmiina, niin säästimme maalauksen hinnan. Olin fiilistellyt oviin jotain harmahtavaa oliivinvihreää sävyä, mutta maalinäytteitä tuijotellessani päädyin kuitenkin voimakkaampaan vihreään. Maaliksi valikoitui Gysingen pellavaöljymaali, sävy oxidgrön. Jos olisin halunnut vaaleamman sävyn, maali olisi itse pitänyt sekoittaa lisäämällä valkoista sävyä. Joten ostin mukaan myös pikkupurkin valkoista. Tein kotona sävytyskokeilut, mutta jatkoon pääsi kuitenkin puhdas oxidgrön suoraan purkista. 

Oksalakkasin ovien oksan kohdat varmuuden vuoksi. Ei se näin tummissa sävyissä ole pakollista. Pohjamaalasin ovet ja irtonaisena olevat koristepuitteet noin 10% puutärpätillä ohennetulla maalilla. Pellavaöljymaali kestää kuivua pitkään, joten annoin ovien kuivua välissä aina noin kolme päivää. Välimaalauksen tein noin 5% ohennetulla maalilla ja viimeisen kerroksen ohentamattomalla maalilla. Pellavaöljymaalin kanssa sivellin saa olla aika jäykkä, millä maalin saa hierrettyä kunnolla pintaan kiinni ohuina kerroksina. Rannetuet ovat taas olleet tarpeen. Maali on todella riittoisaa, näihin kahden parioven maalaukseen kolmeen kertaan meni reilu litra maalia. 

Ulko-ovien sisällä on lisäeristeet ja lasit tilasin myös lämpölaseina. Tuulikaapin oviin koitan löytää jotkut hienot vedetyt tai puhalletut vanhat lasit. Ihana mies asensi ovet paikoilleen viime lauantaina mittamies appiukkoni avustuksella, koska kumpikaan meistä ei ole ikinä ovia asentanut. Uretaania emme asennukseen halunneet, joten karmit kiinnitettiin puukiloilla ja ruuveilla. Eristeeksi ostin pellavarivettä. Ikkunoissa meillä on lampaanvilla, sama kuin hirsien välissä, mutta pellavaa oli tähän väliin helpompi löytää. 

Lämpölasit olivat valmiit vasta tiistaina, joten asensin ne nyt vasta paikoilleen. Kiinnitin lasit pellavaöljykitillä ja puusepän tekemillä listoilla paikoilleen. Kitti on myöhemmin helpompi irroittaa kuin silikoni, jos lasi menee vaikka rikki. Ja kokemuksesta tiedän, että silikonilla kiinnitettyjen lasien alla oleva puu lahoaa nopeammin, jos sinne pääsee kosteutta, kuten yleensä ikkunanpokien alapuitteet. Ikkunoiden koristepuitteet olivat irtonaiset, joten ne tulivat vain ruuveilla kiinni.

Ovet ovat todella kauniit ja taidolla tehdyt. Ihanaa, että oli mahdollista saada näinkin kauniit, vanhaa tyyliä henkivät ovet. Olen hieman allerginen kaikille uusille kiiltäville pinnoille, joten nämä ovat sopivan vanhan oloiset jo valmiiksi. Ovilippa tai -katos, millä nimellä se nyt kulkee, pitäisi vielä tehdä tuohon ja kahteen muuhun oveen, jotta eivät ole niin sään armoilla. Aluksi olimme visioineet metallisia kaarevia katoksia, mutta taidamme tämän ja parvekkeen pariovien kanssa päätyä puiseen harjakattoiseen malliin.

Nimesin meidät intuitiivisiksi rakentajiksi, koska teemme päätökset ja valinnat aika fiilis-pohjalta ja ne muuttuvat koko ajan rakentamisen tahdissa. En todellakaan osaisi tilata esimerkiksi keittiötä, ennenkuin talo on edes pystyssä, koska mielestäni tila kertoo itse mikä sinne parhaiten sopii ja jotkut ideat tulevat todellakin vasta myöhemmin lennosta, kuten vaikka tuo saunan seinien piiluttaminen. Joku meille naureskelikin, kun emme osanneet vielä tässä vaiheessa sanoa millaiset saunan paneelit meille tulee. Mies totesi vain, että sen näkee sitten kun se on valmis. 

Kuvissa poseeraava Valma on parantunut todella hyvin leikkauksesta ja on taas oma ärsyttävä itsensä. Kehtaa jo kuvissa esitellä vatsa-arpeansa, joten siitäkin tuli ihan siisti ja bikinikunto ei ole mennyttä. :)

Sisäportaat tilasimme samasta paikasta kuin meidän ikkunatkin. Kuvittelimme, että ne tulevat rahtina parissa osassa, mutta rahti toikin pihaan pienen paketin, jossa oli miljoona irrallista palikkaa. Siinä hetken päätä raapiessa mies totesi, että eihän se ole muuta kuin kasataan. Onneksi osat oli hyvin numeroitu ja näppärältä mieheltä meni muutama ilta niitä naputellessa kasaan. Itse inhoan asennustöitä, joten yritin pysyä poissa jaloista. Oli minustakin välillä apua nostellessa reisilankkuja paikoilleen ja antaessa "asiantuntija"-lausuntoja. 

Haaveilen tuohon portaiden alle sellaista vanhan tyylistä ruokakomeroa, johon saisi kierrätysastiat ja koiranruuat jemmaan, mutta mies ei ole vielä oikein lämmennyt asialle, joten neuvottelut jatkuvat. Olisi mulla siihen sopiva ovikin jo varastossa odottelemassa. :D

Portaat tilattiin myös puuvalmiina ja niihin pitäisi keksiä jokin sopiva väri. Sekin selviää sitten jossain vaiheessa. Nyt pitäisi kuitenkin ensiksi suojata nuo, koska eilen mies purkasi jo väliaikaiset portaat pois, joten nuo ovat nyt meidän käyttöportaat.

Tuvan laatatkin saapuivat vihdoin ja viimein tällä viikolla ja putkarit kävivät viimein asentamassa hanakulmat kylppäriin, joten nyt vain odotellaan, että laatoittaja ehtii toiselta työmaalta laatoittamaan meille. Sitten alkaakin näyttämään taas jo paljon valmiimmalta. Itse olen nyt maalannut niska väärällään kattoja valmiiksi ja alakerta onkin niiden osalta valmis. Ylhäällä on vielä paneloitavaa ja sitä myötä myös maalattavaa. Paneelikattojen maalaus ja vielä valkoisella on aika inhokkihommaani, joten odottelen, että pääsisi jo niistä eroon. Raksaväsymystä ja turhautumista on havaittavissa, mutta tälläiset pienet edistymiset aina piristävät. 

Siirryn blogini kanssa ensi viikolla takaisin Blogger-pohjalle vanhaan osoitteeseen Starboxin puolelta. Mutta laitan siitä vielä lisää tietoa myöhemmin.

Saunan hirsiseinien piilutus

Mikä on piiluhirsi tai piilutus?

Vanha hirsipinnan työstötapa, joka on perinteisesti tehty piilukirveellä käsinveistäen. Veiston jälkeen hirren pinta näyttää hieman aaltoilevalta ja kirveen jälki muokkaa puun pintasolukosta säänkestävämmän. Näin työstettyä hirren pintaa näkee monissa vanhoissa hirsitaloissa. 

Ihana mies ehdotti kesällä, että eikö sauna olisikin hienon näköinen, jos sen kaksi hirsiseinää olisivat piilutetut. Totesin, että no kyllä ja ystävämme Päähamsteri osaisi sellaisen varmasti toteuttaakin. Viime viikonloppuna hänellä oli aikaa tulla työstämään saunan seinät  ja kyllä niistä tulikin hienot. 

Perinteisesti piilutus tehdään kaikkiin seiniin ennen hirsikehikon kasausta kirveellä. Mutta nyt kun seinät olivat jo pystyssä ja piilutus olisi vain ulkonäöllinen seikka yhdessä huoneessa, se toteutettiin kätevästi piilutuskoneella. Kone on rälläkän näköinen vempain, joka on pelkästään piilutukseen tarkoitettu. Koneella piilutusjäljestä tulee hieman kapeampi kuin kirveellä tehtynä, mutta käsityönä se on kuitenkin tarpeeksi elävän näköinen.

Saunan suunnittelu on pääasiassa miehen käsissä. Ainakin  yritän olla puuttumatta siihen. Saunamme on melko pieni, noin 4 neliötä. Kahdella seinällä on ulkohirsiseinä ja kahdella raakaponttiseinä, jonka päälle tulee varmaankin joku paneeli. Hirsiseinän ja väliseinien liitoksesta taidan kirjoittaa myöhemmin lisää. 

Lauderakenteeksi mies oli suunnitellut koko saunan kokoisen tason, johon upotetaan kiuas ja lauteiksi tulisi pari irtotuolia. Ehkä jemmaan voisi askarrella myös irrallisen pitkän penkin siltä varoin, jos ja kun saunojia on enemmän kuin me kaksi. Piilutettuun seinään voisi sopia joku tummempi sävy, joka korostaisi seinän elävyyttä. Muuten en osaa vielä sanoa mistä puulajista laudetaso tulee. Sen näkee sitten kun se on joku päivä valmis. 

Saunan ja kylpyhuoneen väliin sahattiin ja muurattiin ikkunalle paikka. Mies ehdotti aluksi väli-ikkunaksi hallissa olevaa koristeellista ikkunaa (jota itseasiassa olin itsekin siihen joskus mietinyt), mutta se oli liian iso. Keksin sen tilalle verstaan vessan peilin, jonka olen joskus jostain sisustusliikkeestä ostanut. Se on uusvanhan ikkunan näköinen peili, josta saisi ikkunan vaihtamalla peilin lasiin. Ihan hauska yksityiskohta, hieman erilaisella ikkunanmuodolla. Kylpyhuone on tehty huone huoneen sisällä- periaatteella muuraamalla se harkoista ja jättämällä ilmarako hirsiseinän väliin.

Löylyhetkiä odotellessa.. 

Hirsitalon hengittävä rakenne

Joku minulta kyseli talon instasivulla @toyryla2018, miksi laitoimme väliseiniin raakaponttilautaa. Pyrimme pitämään mahdollisuuksien mukaan kaikki talon pinnat hengittävinä, kuin myös väliseinät, vaikkei niillä hengittävässä talossa olekaan niin suuri merkitys kuin ulkoseinillä. Ja olisihan taulujen tai hyllyjen kiinnitys kipsilevyseinään todella ärsyttävää puuhaa. :D 

Mutta mikä on hengittävä rakenne?

Aiheesta on aika monta näkemystä, kysyy keneltä vaan. Mielestäni helpon ymmärrettävän selityksen hengittävälle rakenteelle antoi muistaakseni itse Panu Kaila. Hengittävästä rakenteesta puhuttaessa voisi paremminkin puhua kastuvana ja kuivuvana rakenteena. Eli kaikki mikä kastuu, on sillä mahdollisuus myös kuivua. Jos esimerkiksi käyttää talossa mineraalivillaa ja ilmansulkuna muovia, ei näillä materiaaleilla ole mahdollisuutta päästä kuivumaan, jos niihin on päässyt tulemaan kosteutta. Jos taas seinämateriaalit koostuvat pelkästään puusta on seinärakenteen helpompi vastaanottaa ja luovuttaa kosteutta, ihan jo normaalin ilmankosteuden suhteen kuin mahdollisen kosteusvaurionkin. Myös maaleista puhuttaessa käytetään sanaa hengittävä maali, jolla usein tarkoitetaan, että maali läpäisee vesihöyryä. Siitäkin aiheesta saisi romaanin aikaiseksi, joten ei mennä nyt siihen. Itselle hengittävän miellän muovittomana ja ei liian tiiviinä, puhutaan sitten seinärakenteesta tai maaleista.

Talomme alakerrassa on seinärakenteena massiivihirsi, jonka välissä on eristeenä ja tiivisteenä lampaanvilla. Hirren ulko- ja sisäpinnalle ei tule muuta rakennetta. Villalle saimme suosituksen sen paremmasta kuivumisesta verrattuna pellavariveeseen. Tiesitkö, että pellavarivekin sisältää muovia, jolla se saadaan pysymään kasassa. Tieto lisää tuskaa ja täysin muovittomia tuotteita alkaa olla hankala löytää.

Yläkerrassa hirsi vaihtuu rankarakenteelle. Tornin takia talon korkeus nousi niin suureksi, että kokonaan hirsirunkoinen talo olisi aiheuttanut niin suuren laskeuman, ettei runko olisi laskeutunut tasaisesti ja yläosa päädyttiin näin ollen tekemään muusta kuin hirrestä. Yläkerran seinärakenne on seuraavanlainen: Ulkona hirsipaneeli, jonka alla tuulesuojalevy, Huntonin puukuitueriste, Intello- ilmansulkukangas, raakaponttilauta, pinkopahvi tai lumppupaperi sekä niiden päällä hengittävä maali tai tapetti. Pinkopahvista, lumppupaperista, tapeteista ja maaleista teen vielä omat juttunsa tänne blogiin myöhemmin. Nyt olen päässyt jo laittamaan ensimmäiset lumppupaperit ja kattomaalit paikoilleen, joten niistä sitten ensimmäisenä.

Tuo Intello on ainut mikä aiheutti itselleni vielä hieman kysymysmerkin hengittävyyden suhteen. Intello- ilmansulkukangas on lasikuitupohjainen kangas, jonka pitäisi toimia "älykkäänä" ilmansulkuna. Ilmansulkukangas toimii tiiviinä kosteussulkuna talvella, mutta päästää kesällä vesihöyryn lävitseen sisätiloihin. Se on aika uusi tuote (luotan näihin 100-vuotta vanhoihin :D), joten en osaa sanoa miten se tulee toimimaan tulevaisuudessa. Vaihtoehtona tälle olisi ollut ilmansulkupaperi, joka sekin uudiskohteessa pitää olla laminoitua (verkkovahvistettua), joten ihan pelkällä puhtaalla paperilla ei uusissa taloissa selviä. Tein pienen kokeen Intellolla ja laminoidulla ilmansulkupaperilla ja en huomannut niissä eroa. Kuuman veden höyryt tulivat samaan tapaan läpi, mutta ihan kunnon vettä kumpikaan ei hetkessä eikä parissa läpäise. 

Välipohjaan ja väliseiniin käytimme Paavo Perinneilmansulkupaperia, jossa ei ole laminointia ja se taitaa ollakin markkinoiden ainut muoviton ilmansulkupaperi. Se soveltuu perinnerakentamiskohteisiin ja kesämökeille, missä on hengittävä rakenne. Tätä paperia saa ostettua meidän alueelta ainakin Ekoeristeeltä ja Roseborgin perinnerakentamiskaupasta, joista mekin sitä ostimme.

Väliseinät äänieristimme Huntonin puukuitueristeen levyvillalla. Se oli helppo sahata oikean kokoisiksi paloiksi ja asetella väliseinien runkotolppien väliin. Myös niiden päälle nidoimme ilmansulkupaperin, jonka tiivistimme ilmansulkuteipillä tiiviiksi. Tämähän ei olisi välttämätöntä jossain vanhassa kohteessa, mutta koska meille tulee ilmastointi, saattaa se imaista seinien ja lattioiden rakosista eristettä huoneilmaan, joten pelasimme varman päälle.

Keväällä kun yläpohjan puhallus oli tehty, sain oireita talon sisällä useamman viikon verran ennenkuin pahin pölly oli laskeutunut ja poistunut talosta, joten en halua sitä ahdistusta uudestaan. Siitä mitä kaikkea muuta homeherkistyminen aiheutti meille, voisi höpötellä vaikka oman postauksen verran. Jollain ihmisillä on jopa uusi mäntyhirsipinta aiheuttanut oireita sen erittämien voc-yhdisteiden takia. Nämä männyn omat eteeriset öljyt ovat oikeasti hyväksi ihmiselle hengitettynä metsässä, mutta voivat siis herkimmille aiheuttaa oireita sisätiloissa. Eristeiden aiheuttamista oireista puukuitu on onneksi puhtaimmasta päästä. On siinäkin toki palonestoaineita, mutta toivotaan, että omat oireeni tulivat vain liiallisesta pölyn määrästä ja uuden puun haihtuvista öljyistä.

Joten hirsitalokaan ei ole välttämättä autuaaksi tekevä koti pahasti herkistyneille, mutta en kyllä keksi terveempää talomateriaalia. Suomessa rossipohjaiset hirsitalot ovat toimineet satojen vuosien ajan ja ovat pystyssä edelleen. Jos niihin on jotain ongelmia tullut, ovat ne usein johtuneet väärän tyylisistä korjausmenetelmistä.

Jos jollain on pidempi aikaista käyttökokemusta tuosta Intellosta, niin kuulisin siitä mielelläni? Muutenkin tänne, facebookiin tai instaan voi laitella mielipiteitä, kysymyksiä koko hirsitaloaiheesta tai mikä nyt sattuu mieltä askarruttamaan. Ensimmäisenä voin jo vastata kuitenkin kaikkia askarruttavaan kysymykseen, että kolmannessa kuvassa oleva koira ikkunalaudalla on bostoninterrieri Valma, jolle tätä taloa siis rakennamme. :D

Koitan ottaa rakennusvaiheita hieman kiinni täällä blogissa, joten seuraavaksi varmaankin asiaa lumppupaperista.