sunnuntai 22. heinäkuuta 2018

Hirsitalon hengittävä rakenne

Joku minulta kyseli talon instasivulla @toyryla2018, miksi laitoimme väliseiniin raakaponttilautaa. Pyrimme pitämään mahdollisuuksien mukaan kaikki talon pinnat hengittävinä, kuin myös väliseinät, vaikkei niillä hengittävässä talossa olekaan niin suuri merkitys kuin ulkoseinillä. Ja olisihan taulujen tai hyllyjen kiinnitys kipsilevyseinään todella ärsyttävää puuhaa. :D 

Mutta mikä on hengittävä rakenne?

Aiheesta on aika monta näkemystä, kysyy keneltä vaan. Mielestäni helpon ymmärrettävän selityksen hengittävälle rakenteelle antoi muistaakseni itse Panu Kaila. Hengittävästä rakenteesta puhuttaessa voisi paremminkin puhua kastuvana ja kuivuvana rakenteena. Eli kaikki mikä kastuu, on sillä mahdollisuus myös kuivua. Jos esimerkiksi käyttää talossa mineraalivillaa ja ilmansulkuna muovia, ei näillä materiaaleilla ole mahdollisuutta päästä kuivumaan, jos niihin on päässyt tulemaan kosteutta. Jos taas seinämateriaalit koostuvat pelkästään puusta on seinärakenteen helpompi vastaanottaa ja luovuttaa kosteutta, ihan jo normaalin ilmankosteuden suhteen kuin mahdollisen kosteusvaurionkin. Myös maaleista puhuttaessa käytetään sanaa hengittävä maali, jolla usein tarkoitetaan, että maali läpäisee vesihöyryä. Siitäkin aiheesta saisi romaanin aikaiseksi, joten ei mennä nyt siihen. Itselle hengittävän miellän muovittomana ja ei liian tiiviinä, puhutaan sitten seinärakenteesta tai maaleista.
Talomme alakerrassa on seinärakenteena massiivihirsi, jonka välissä on eristeenä ja tiivisteenä lampaanvilla. Hirren ulko- ja sisäpinnalle ei tule muuta rakennetta. Villalle saimme suosituksen sen paremmasta kuivumisesta verrattuna pellavariveeseen. Tiesitkö, että pellavarivekin sisältää muovia, jolla se saadaan pysymään kasassa. Tieto lisää tuskaa ja täysin muovittomia tuotteita alkaa olla hankala löytää.
Yläkerrassa hirsi vaihtuu rankarakenteelle. Tornin takia talon korkeus nousi niin suureksi, että kokonaan hirsirunkoinen talo olisi aiheuttanut niin suuren laskeuman, ettei runko olisi laskeutunut tasaisesti ja yläosa päädyttiin näin ollen tekemään muusta kuin hirrestä. Yläkerran seinärakenne on seuraavanlainen: Ulkona hirsipaneeli, jonka alla tuulesuojalevy, Huntonin puukuitueriste, Intello- ilmansulkukangas, raakaponttilauta, pinkopahvi tai lumppupaperi sekä niiden päällä hengittävä maali tai tapetti. Pinkopahvista, lumppupaperista, tapeteista ja maaleista teen vielä omat juttunsa tänne blogiin myöhemmin. Nyt olen päässyt jo laittamaan ensimmäiset lumppupaperit ja kattomaalit paikoilleen, joten niistä sitten ensimmäisenä.
Tuo Intello on ainut mikä aiheutti itselleni vielä hieman kysymysmerkin hengittävyyden suhteen. Intello- ilmansulkukangas on lasikuitupohjainen kangas, jonka pitäisi toimia "älykkäänä" ilmansulkuna. Ilmansulkukangas toimii tiiviinä kosteussulkuna talvella, mutta päästää kesällä vesihöyryn lävitseen sisätiloihin. Se on aika uusi tuote (luotan näihin 100-vuotta vanhoihin :D), joten en osaa sanoa miten se tulee toimimaan tulevaisuudessa. Vaihtoehtona tälle olisi ollut ilmansulkupaperi, joka sekin uudiskohteessa pitää olla laminoitua (verkkovahvistettua), joten ihan pelkällä puhtaalla paperilla ei uusissa taloissa selviä. Tein pienen kokeen Intellolla ja laminoidulla ilmansulkupaperilla ja en huomannut niissä eroa. Kuuman veden höyryt tulivat samaan tapaan läpi, mutta ihan kunnon vettä kumpikaan ei hetkessä eikä parissa läpäise. 
Välipohjaan ja väliseiniin käytimme Paavo Perinneilmansulkupaperia, jossa ei ole laminointia ja se taitaa ollakin markkinoiden ainut muoviton ilmansulkupaperi. Se soveltuu perinnerakentamiskohteisiin ja kesämökeille, missä on hengittävä rakenne. Tätä paperia saa ostettua meidän alueelta ainakin Ekoeristeeltä ja Roseborgin perinnerakentamiskaupasta, joista mekin sitä ostimme.
Väliseinät äänieristimme Huntonin puukuitueristeen levyvillalla. Se oli helppo sahata oikean kokoisiksi paloiksi ja asetella väliseinien runkotolppien väliin. Myös niiden päälle nidoimme ilmansulkupaperin, jonka tiivistimme ilmansulkuteipillä tiiviiksi. Tämähän ei olisi välttämätöntä jossain vanhassa kohteessa, mutta koska meille tulee ilmastointi, saattaa se imaista seinien ja lattioiden rakosista eristettä huoneilmaan, joten pelasimme varman päälle.
Keväällä kun yläpohjan puhallus oli tehty, sain oireita talon sisällä useamman viikon verran ennenkuin pahin pölly oli laskeutunut ja poistunut talosta, joten en halua sitä ahdistusta uudestaan. Siitä mitä kaikkea muuta homeherkistyminen aiheutti meille, voisi höpötellä vaikka oman postauksen verran. Jollain ihmisillä on jopa uusi mäntyhirsipinta aiheuttanut oireita sen erittämien voc-yhdisteiden takia. Nämä männyn omat eteeriset öljyt ovat oikeasti hyväksi ihmiselle hengitettynä metsässä, mutta voivat siis herkimmille aiheuttaa oireita sisätiloissa. Eristeiden aiheuttamista oireista puukuitu on onneksi puhtaimmasta päästä. On siinäkin toki palonestoaineita, mutta toivotaan, että omat oireeni tulivat vain liiallisesta pölyn määrästä ja uuden puun haihtuvista öljyistä.
Joten hirsitalokaan ei ole välttämättä autuaaksi tekevä koti pahasti herkistyneille, mutta en kyllä keksi terveempää talomateriaalia. Suomessa rossipohjaiset hirsitalot ovat toimineet satojen vuosien ajan ja ovat pystyssä edelleen. Jos niihin on jotain ongelmia tullut, ovat ne usein johtuneet väärän tyylisistä korjausmenetelmistä.
Jos jollain on pidempi aikaista käyttökokemusta tuosta Intellosta, niin kuulisin siitä mielelläni? Muutenkin tänne, facebookiin tai instaan voi laitella mielipiteitä, kysymyksiä koko hirsitaloaiheesta tai mikä nyt sattuu mieltä askarruttamaan. Ensimmäisenä voin jo vastata kuitenkin kaikkia askarruttavaan kysymykseen, että kolmannessa kuvassa oleva koira ikkunalaudalla on bostoninterrieri Valma, jolle tätä taloa siis rakennamme. :D
Koitan ottaa rakennusvaiheita hieman kiinni täällä blogissa, joten seuraavaksi varmaankin asiaa lumppupaperista. 

torstai 12. heinäkuuta 2018

DIY Pöllö maatuska

Välillä vähän muutakin kuin vain raksajuttuja. Kälyni oli tilannut meille setit itsemaalattavia puisia maatuskoja maatuskat.com kaupasta. Juhannuksena päätimme pitää maatuskojen maalaustalkoita raksailun ja remppailun ohessa. Kälyllä oli selkeä visio maalata omistaan supersankareita ja minä pyörin viimeiseen asti pinterestissä osaamatta päättää mitä omiini maalaisin. Minulla on kasa vanhoja perinteisiä maatuskoja, joten halusin näistä jotain muuta. Pinterest oli tosiaan pullollaan erilaisia ideoita hyvin simppeleistä haastavampiin maatuskoihin ja aina barbapapoista eri eläinhahmoihin. Voiton vei söpöt pöllöhahmot, joita löysin erilaisia saman naisen maalaamina. Koska tarkka kopiointi on itseni sekä kälyni vahvuus, päätin ottaa mallia näistä samaisista pöllöistä. 
Kolme pöllöä sain maalattua juhannus sunnuntaina ja kaksi viimeistä maalasin seuraavalla viikolla valmiiksi. Koska olen näköjään vähän kehno ottamaan välivaihekuvia, niin tässä on vain aloituskuva sekä valmiit pöllöt. Haastavaa maalaamisesta teki maatuskojen pieni koko, pienin oli vain noin kolme senttiä korkea ja korkeinkin vain reilu 10 senttiä. Toki aihe olisi voinut olla se yksinkertainen barbapapa, mutta näissä oli mukavasti haastetta. Maaleina käytimme perus askartelu akryylimaaleja ja nämähän voisi vielä suojalakata jollain matta-lakalla, varsinkin jos tulevat lasten leikkeihin. Maalauksen aloitin pohjamaalaamalla pöllöt yhdellä pohjavärillä, ruskea, harmaa tai valkoinen ja sen jälkeen maalasin silmät ja siitä eteenpäin kerroksia kerroksien päälle. 
Tässä myös kuvat näistä Kälyn maalaamista supersankareista. Nämä on ihan superhauskat. Pikkuveikkani on kova supersankari-fani, joten sopivat hyvin heille.
Näitä oli ihan tosi (meinasin taas kirjoittaa super) hauska maalata ja ehkä joudun ostamaan lisää näitä maatuska aihioita. Voisin maalailla näitä tilauksestakin, jos joku on kiinnostunut. Aihe voisi olla melkein mikä vaan ja voisi toimia lahjanakin hyvin. :)
Helteistä loppuviikkoa kaikille! :)

lauantai 7. heinäkuuta 2018

Tapaus oksalakka- Kuinka valmistat itse oksalakkaa

Halusimme talomme sisäkattopaneelit puuvalmiina. Oikeastaan ihan sen takia, että melkein kaikki valmiiksi maalatut tai pohjamaalatut kattopaneelit ovat maalattu pääsääntöisesti jollain akrylaattipohjaisella maalilla. Hengittävää rakennetta kun haetaan niin, välttelemme muovisia tuotteita. Paneeliksi valikoitui halpa perus mökkipaneeli. Oksiahan näissä riittää, joten jonkinlainen oksalakkaus tarvittiin. Vanhaan aikaan oksalakka valmistettiin itse, mutta nykyään sitä on saanut kaupasta valmiinakin. Sprii-pohjaisena sen tuoksu on aika valtaisa ja koska suurin osa kaikista maaleista on nykyään saatavilla myös vesiohenteisena, löytyi myös oksalakkaa sellaisena. Tai ainakin tähän päivään asti. Minulla oli varastossa pari vajaata purkkia tätä vesiohenteista oksalakkaa. Olen usein melko skeptinen uusista maalituotteista, joista on tehty vesiohenteinen versio. Jotkut tosin ovat parempia, kuin liuotinohenteiset, mutta jotkut melko kuraa. Vesiohenteista oksalakkaa olin ehtinyt käyttämään muutamia kertoja, mutta ainakin naapurissa Pikkuveikan remontissa uusien kattopaneelien oksat pelmahtivat parissa vuodessa kattomaalin läpi ikävinä läikkinä.
No ei ollut tästä tuotteesta kauheita odotuksia, mutta kun sitä varastossa vielä oli niin käytin ne loppuun. Kun lakka viimein loppui ollessani puolessa välissä ensimmäistä paneelipinoa, lähdin maalikauppaan kyselemään, että mitäs löytyisi. Maalikauppiaani ilmoitti, ettei isommat maalitehtaat enää edes valmista kyseistä vesiohenteista oksalakkaa, kun siitä on tullut niin paljon reklamaatiota. Vanhaa spriiohenteistakaan ei taida olla kuin joissain perinnerakentamiskaupoissa, mutta kauppias vihjaisi Ilves- merkkisestä oksalakasta, jota löytyi honkkari-kaupasta. Kävin vilkaisemassa tämän kyseisen putellin, mutta totesin sen olevan jokin alkydipohjainen valkoinen lakka, joten jätin sen kauppaan. Ehkä nuo vesiohenteiset purkinpohjat olivat jo ihan tarpeeksi ei-perinnerakentamissuuntaista lakkaa, joten päätin askarrella oksalakan itse. Nopealla laskutoimituksella, halvin löytämäni sellakka-hiutale + sinol, tulivat joka tapauksessa halvemmaksi kuin valmis lakka. 

Mitäs tämä sellakka sitten oikein on? 

"Sellakkaa valmistetaan Kaakkois-Aasian ja Intian itäisten osien alueella elävän lakkakirvan munakotiloiden suojaksi erittämästä aineesta. Sellakan värisävy vaihtelee vaalean kellertävästä punaiseen.
Sellakkaa käytetään pintakäsittelyyn, esimerkiksi puleerauspinnan tekemisessä, oksalakkana ja eristyslakkana läpivärjäytymien estämiseksi, sekä fiksatiivin valmistamiseen." -Kymin Palokärki
Sellakka on vanha, pitkään käytössä ollut lakka, jolla on tehty mm. korkeakiiltoisia puleerattuja pintoja huonekaluihin ja sitä voi myös tosiaan käyttää oksalakkana ja olen käyttänyt sitä myös vanhojen ikkunoiden kunnostuksessa kittiuran eristelakkana ennen lasien kittausta. Sitä myydään pääasiallisesti tuollaisina kauniin kimaltelevina hiutaleita eri sävyisinä ja laatuisina. Omiin oksalakkoihina käytin nyt Wanha Wiljamista ostamaani lemon sellakkaa ja sinolia. Joskus olen tehnyt sellakan myös etasoliin, joka korkealaatuisempana toimii paremmin huonekalujen lakkauksessa. Mutta tähän tarkoitukseen halpa sinol toimii oikein hyvin.

Oksalakan valmistukseen tarvitset:

  • Tarpeeksi ison kannellisen lasipurkin
  • Sellakkahiutaleita
  • Sinolia
  • Keittiövaa´an 
  • Sekoitustikun
  • Jotain siivilöintiin (valmis suodatin, harso, kangas jne)
Punnitse lasipurkkiin 300g hiutaleita. Jos hiutaleet ovat todella isoja ja haluat niiden sulan nopeasti, hiutaleet voidaan jauhaa pienemmiksi. Kaada päälle 1 litra Sinolia. Sulje purkki, ja ravistele, jotta sinol ja hiutaleet sekoittuvat. Anna seisoa ja tekeytyä vuorokausi. Välillä purkkia voi käydä ravistelemassa. Kun hiutaleet ovat sulaneet, lakka siivilöidään, jolloin mahdolliset sulamattomat hiutaleet ja roskat eivät jää lakkaan. Nyt lakka on käyttövalmista oksalakkaa. Jos sitä käyttäisi huonekalujen lakkaukseen sitä tulisi ohentaa vielä lisää. 

Töpöttelin oksien kohdat siveltimellä kahteen kertaan, jotta niihin saisi tarpeeksi suojaavan kerroksen. Sellakka kuivuu todella nopeasti, niin uudelleen lakkaus oli aika nopeaa hommaa. Jotkut lakkaavat paneelit myös kokonaan, varsinkin jos oksia on todella paljon. Onhan näissä tosiaan hommaa, kun tämän jälkeen vielä pohjamaalaan nämä kertaalleen ja asennettuna vielä pintamaalaus kahteen kertaan, jotta peittää varmasti. Mutta siitä sitten vielä kokonaan oma postaus, joka on tehty Uulan kanssa yhteistyönä. 
Siveltimen voi pestä lakkauksen jälkeen sinolilla tai sitten tekee kuten minä, että jättää kuivumaan ja seuraavalla kerralla, kun lakkaa niin laittaa siveltimen sulamaan tarpeeksi ajoissa lakka-astiaan ja sitten se on taas käyttökuosissa. Huonekalulakkauksessa käytän hienompia oravankarvasiveltimiä sellakan kanssa, mutta tähän hommaan soveltuu hyvin joku peruspensseli.
Sittten vain toivotaan, että oksien läpilyönnit pysyvät poissa. Vesiohenteisella oksalakalla lakatut paneelit olen henkisesti valmistautunut maalaamaan joskus lähitulevaisuudessa uudelleen, mutta onneksi niitä ei tullut paljoa. Koska muutenhan näitä paneeleja kyllä riittää. Yläkuvassa taitaa olla joku neljäsosa kaikista kattopaneeleista, joten rannesuojat tulevat tarpeeseen.

keskiviikko 20. kesäkuuta 2018

Rakennustarvikkeita Tallinnasta

Meillä oli tarkoituksena tehdä jossain vaiheessa täsmäisku tallinnalaisiin rautakauppoihin tarvikeostoksia ajatellen. Viime viikolla siihen osui sopiva väli ja varasimme pakulle ja meille paikat aamulauttaan sekä hotellin keskustan tuntumaan. Onneksi varasimme ostoksille kaksi päivää, niin vältimme suurimmat paniikit ja kiireen. Jos haluaa olla oikein tehokas, niin kyllä yksikin päivä riittää, jos on tarkasti mielessä mitä aikoo ostaa. 
Ensimmäisen päivän kiertelimme eri kauppoja Tallinnan tuntumassa. Aloitimme kierroksen Ehituse ABC:ltä, joka osoittautuikin lempirautakaupaksemme. Hintataso monissa tarvikkeissa on jonkin verran tai jopa huomattavasti alempi Suomen hintoihin verrattuna. Mietinkin, että jos olisi aloittamassa esimerkiksi remonttia ja kaikki tavarat uupuisi, niin tulisin kyllä ehdottomasti hakemaan pakun täyteen Tallinnasta. Kiertämämme kaupat olivat siis tämä edellä mainittu Ehituse ABC, Bauhof, Espak, Bauhaus, Hansas Plaadimaailm (kaakelikauppa) sekä tapettikauppojen pyhiinvaelluskohde Muster- sisustussalong. Monia muitakin löytyisi, mutta tuo määrä oli vielä kierrettävissä inhimillisessä ajassa ja silti unohdimme, että mitä näimme missäkin.
Molempien vessojen lattioihin ostimme musta-valkoisen octagon-laatan. Kylppärin seiniin löytyi halvalla valkoinen metro-laatta. Kylppärin lattiasta uupuu vielä musta-valkoinen 10x10 laatta, jota ei ihme kyllä reissusta löytynyt halvalla. Työhuoneeseensa Ihana mies valitsi kuvassa olevan punertavan kivilaatan. Keittiön välitilaan oltiin aluksi kaavailtu myös valkoista metrolaattaa, mutta sitten bongasimme söpön "maalaiskeittiö"-laatan. Uupumaan jäi vielä olohuone/keittiön tiililaatta, mutta arvelinkin, ettei sitä löydy. Mutta siitä olen jo kysellyt jo Suomesta tarjouksen. Enkä ole vielä päättänyt kodinhoitohuoneen laattaa. Sen kohdalla pää lyö ihan tyhjää. Pitäisi olla sellainen missä näkyy lika mahdollisimman vähän (koska kuraiset koirat ja laiskat siivoajat). Päädyn varmaan johonkin perus harmaaseen tai jotain. 
Laatta-valinnat olivat muutenkin melko valkoisia, joka huvitti itseäni, koska valkoinenhan ei ole mielestäni väri. Mutta halusin klassiset ja vanhan tyyliset laatat ja metro sekä octagon on ollut olemassa jo noin sata vuotta, niin niillä mennään. Väriä tulee toki muualle ja paljon. Värimaailma ei tule kuitenkaan olemaan ihan niin kirkasta kuin vanhassa retrokodissamme, vaan nyt mennään murretummilla sävyillä.
Huomasimme myös, että varsinkin tuolta kaakelilaupasta olisi saanut sellaisia todella isoja lattialaattoja ihan törkeän halvalla (11-13€/m2). Olen huomannut, että monet nykyään laatoittavat sellaisilla isojakin aloja, joten siinä säästäisi pitkän pennin, jos vertaa esim. 100€/m2 hintoihin.
Sähkötarvikkeista kuolasin Renovan mustia kytkimiä ja pistorasioita. Ne olivat hieman halvempia, kuin mitä olen jostain nettimyynnistä löytänyt, mutta emme uskaltaneet niitä vielä ostaa ilman sähkärin tarkkaa listaa. Tuossa toisessa kuvassa olevat kytkimet olivat myös todella kauniita, mutta niiden hintaa en uskaltanut edes kysyä. Hyllyissä oli myös hauskoja 70-lukulaiskytkimiä ja jne. joten jos vanhaan taloon tai sen tyyliseen sisustukseen etsii sähkötarvikkeita, niin kannattaa käydä katsomassa. Näitä oli useammassa rautakaupassa.
Ihana mies oli haaveillut yläkerran aulan aukkoon kaiteeksi sellaista sepän tekemää tai hautausmaan pöllittyä porttia vastaavaa rustiikkista kaidetta. Sellaisen teettäminen olisi aika kallista, mutta bongasimmekin sopivasti Bauhausista kokonaisen osaston "tee se itse"-rautaportti- sälää. Joten päädyimme siihen, että askarrellaan sellainen itse. Pylväät ja ylä- sekä ala-osa puusta ja pinnat väliin noista rautatankoista. Ostimme kahta erilaista tankoa. Toisessa oli kierteet kahdessa kohtaa ja toisessa mallissa keskellä koristelu. Rautatangot yläaulan sekä tornin kaiteeseen 70kpl sekä minun kaksi "pannunalus"-koristetta taisivat olla yhteensä noin 250 €. Ei paha. 
Kylppäri jutut löysimme Espak-nimisestä isosta rautakaupasta, joka oli jaettu moneen eri rakennukseen. Kuvissa olevat suihku sekä ammehana olivat eestiläisen Blue Star- tuotemerkin uudet vanhantyyliset mallit. Ne tuntuivat hyvä laatuisilta ja silmää miellytti vanha tyyli, joten nämä lähtivät meidän mukaamme. Ostimme myös vessanpöntöt samasta paikkaa. Espak-kaupasta kannattaa hakea info-tiskiltä kanta-asiakaskortti, jolla saa saman tien alennusta tavaroista. 
Ai niin ja ulkovalaisimetkin löysimme sieltä alennusmyynnistä.
Tapetteja yritin tiirailla muistakin kaupoista, kuin kädet syyhyten odottamastani Musterista. Esimerkiksi Bauhausissa olisi ollut näitä Boråksen tapetteja todella edullisesti. Alemmassa kuvassa oleva ihan tapetti oli Espakilla. Mutta siitä ei ollut yhtään varmuutta, olisiko se ollut hengittävä tapetti, niin en uskaltanut sitä ostaa. En myönnä, että olisin sylkäissyt kaupassa tapetinpalaan hengittävyyttä testatakseni, mutta niinkin voisi tehdä. ;) Mutta jos ei ole niin väliä onko tapetti hengittävä vai ei, niin valikoimaa löytyy Tallinnasta aika kattavasti.
Mutta sitten, viimeinkin Muster- sisustussalong. Tästä paikasta kuulin ensimmäisen kerran asiakkaaltani, jolle tapetoin William Morris-tapettia ja hän oli ne täältä käynyt ostamassa. Iso sisustuskauppa, jossa oli kattava valikoima eri tapetteja, kankaita, huonekaluja ja muuta sisustussälää. Se mikä tekee tästä kaupasta niin ihmeellisen, on tosiaan se, että täältä voit bongata kalliita Morris-tapetteja puolet edullisemmin kuin Suomesta. Mutta ainoastaan, jos ne ovat hyllyssä. Tilaamalla ne ovat saman hintaisia kuin Suomessakin. 
No miksi William Morris? Tapetti (ja kangas) kuosit tämä herra suunnitteli jo yli sata vuotta sitten lempiaikakautenani art nouveaun ja jugendin aikaan. Kuoseissa on mielestäni ihanan värikäs ja orgaaninen flow, olematta omaan silmään kuitenkaan liian räväkkä. Toinen tärkeämpi pointti on, että tapetit ovat hengittäviä (tämä kannattaa kuitenkin tarkistaa mallistosta riippuen), joten sopivat hyvin vanhaan taloon tai tälläiseen uuteen, jossa halutaan hengittävä rakenne. 
Kuten pelkäsinkin hakemaani Pimpernel-tapettia ei ollut enää hyllyssä, jonka halusin olohuoneen yläosaan. Nyt kun nämä Morrisit on muodissakin, niin tuo suosittu kuosi oli myyty loppuun hyllystä. No se täytyyy tilata sitten Suomesta. Makustelin muita malleja, jos niistä olisi löytynyt jotain sopivaa vierashuoneeseen tai porraskäytävään. Tämä kuvissa näkyvä Compton oli ainut, joka oli sellainen, joka pisti heti silmään ja muut olivat "ehkä"-tapetteja. Koska tapetti ei ole pakollinen valinta seiniin, niin valitsin vain tämän yhden. Värit toistuu näissä kännykkäkuvissa vähän kehnosti, mutta sävyt ovat luonnossa aika maukkaat.
Tämä tapetti tulee nyt siis alakerran aulaan vessakopin seinään sekä porraskäytävään. Kunpa pääsisi jo äkkiä tapetoimaan, nam. 
Majoituimme sataman läheisyydessä Eurooppa-hotelliin. Se oli nopealla varauksella suht edukas ja sinne sai auton omaan parkkihalliin jemmaan. Aamiainen oli hyvä ja sehän on aina hotelleissa se tärkein asia. ;) Paitsi hotellin pehmeä sänky sekä huonot asennot painavia laattoja nostellessa hajoittivat miehen selän oikein kunnolla ja nyt on viikko mennytkin lääkekuurilla ja joutui siihen kipupiikinkin hakemaan lauantai aamuna ennen kaverin hääjuhlia. 
Kannattaako Tallinnasta hakea rakennustarvikkeita, kun kerran auto maksaa lautalle jo paljon ja jos aikoo olla vielä yötä hotellissakin? No kannattaa, jos tavaraa on paljon. Löysimme melkein kaiken mitä lähdimme etsimäänkin ja laskiskelimme, että saimme melko hyvät säästöt tarvikkeista. Tassuammetta ei tosin löytynyt, koska se ei näköjään ole huudossa Eestin päässä. Olin suunnitellut melovani sillä takaisin Suomeen, jos shoppailu äityy perheriidaksi, emmekä mahdu samaan autoon kotimatkalla. Mutta kaksi päivää rautakaupoilla sujui leppoisasti, eikä kiukkutikkareitakaan tarvinnut.
Joten oli kyllä kannattava reissu. Meneehän se sitten vaikka minilomasta, jos muuten ei löydä etsimäänsä. Tässä lopuksi hieman turistikuvia ihanasta vanhasta kaupungista.
Hyvää ja rauhallista juhannusta kaikille!
Mie aattelin ainakin maalata jussina kattopaneeleita..