Vietimme viime viikonlopun Serkkukullan kanssa Lokalahdella ystävämme Pyllikin luona. Kyläilyä on suunniteltu jo viime syksystä asti, mutta aina on tullut jokin este. Mutta nyt pääsimme nauttimaan vanhan maalaistalon rauhallisesta tunnelmasta ja Pyllikin lihapadoista. Lauantaina naistenpäivää ja Serkkukullan synttäreitä vietettiin KOKONAISTA kalkkunaa syöden ja jälkkäriksi oli tyrnijuustokakkua. Illalla kävimme vielä naisten kesken Uudenkaupungin ravintola Kahvelissa nauttimassa jo viime kesänä ihastuttaneet Akka-pitsat. :) Joten hyvin tuli ainakin syötyä. Kummipoikani piti meidät kiireisenä, koska oli odottanut meitä kovasti kylään ja osasi ottaa vieraista kaiken irti.
Pyllikki esitteli myös tulevia remonttisuunnitelmia. Kylppäri ja sauna olikin jo ehditty remontoida ulkorakennukseen talven aikana. Heillä on remonttisuunnittelussa mukana vanhan kunnostukseen erikoistunut arkkitehti, jotta vältyttäisiin huonoilta ratkaisuilta ja saataisiin jo alusta asti järkevä suunnitelma toteutettavaksi. Ihanaa, kun talon kunnostamisessa aiotaan todellakin kunnioittaa vanhaa. Karvat nousevat aina pystyyn, kun jossain sisustuslehdessä puhutaan, että kunnostimme tämän vanhan talon vanhaa kunnioittaen ja kuitenkin talossa on tehty radikaaleja muutoksia vanhaan pohjakuvaan nähden, koko talo on vuorattu valkoisella maalilla ja vanhat pinkopahvit ja tapetit revitty alas, jotta saadaan hirsiseinä näkyviin, kun se on niin ihqun näköinen. No joo, onhan hirsiseinä kaunis, mutta ei silloin pidä puhua vanhan kunnioittamisesta, jos kaikki historia on revitty alas seiniltä niitä sen kummemmin dokumentoimatta ja jättää hirsiseinä näkyviin, jota ei ole mahdollisesti koskaan aiemminkaan tehty. No nämä on näitä ikuisuus kysymyksiä, mitä vanhassa talossa saa tehdä ja mitä ei. Saako vanhan talon sisustukseen tuoda oman ajan kerroksellisuutta, koska onhan aiemminkin niin tehty vai pitäiskö kaikki palauttaa puritaanisesti alkuperäisasuunsa. Asiasta voi varmasti käydä loputonta taistoa.
Kevät tulee, ihanaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti