Retro mummola

Kodin tyhjentäminen purkua varten etenee hitaasti, mutta varmasti. Uuden talon rakennuslupakuvat taitavat olla valmiina ensi viikolla. Talon tyhjentäminen on ollut henkisesti aika rankkaa. Yritän aina keksiä jotain muuta tekemistä sen sijaan, että joutuisin käymään koko elämäni läpi ja heittämään suuren osan omaisuudesta ja muistoista menemään. Tavaraahan se vain on, mutta olen ihminen joka ei ole todellakaan minimalisti. Konmari-oppien mukaan ilmeisesti kaikki tavarat, jotka ei tuo onnellisuuden tunnetta, pitäisi heittää pois. Entä jos kaikki ovat sellaisia. Olen keräilijä-luonne, jo ties kuinka monennessa polvessa. Talossamme on vielä paljon mummoni tavaroita, joita olen nyt käynyt läpi. Samoin omaa omaisuutta on paljon, kaikkea lapsuudesta asti säästettyä. Toki voi miettiä, että kaipaako tavaroita, jotka ovat olleet pahvilaatikoissa jo monta vuotta. Ehkei, mutta pahalta se silti tuntuu käydä kaikki ne muistot ja tunteet läpi, jonka jälkeen joudut kylmästi heittämään ne roskiin.

Saimme apua Ihanan miehen ystäviltä, jotka auttoivat kantamaan kaikki painavimmat mööpelit verstaalleni säilytykseen. Kiitos heille. Säilömme nyt kaikki sellaiset tavarat, jotka haluaisimme uuteenkin kotiin. Toivomme, että pitkä varastointi ei homeisessa paikassa vähentäisi tavaroiden toksiini-arvoja sen verran, että voisimme pitää ne. Talossa pystyy nyt olemaan lyhyitä aikoja niin, että kaikki räppänät ovat auki ja talo tuulettuu. Minulla ei tule niin pahoja oireita, kuin Ihanalla miehellä, mutta talossa oleskeltuja hetkiä seuraavina aamuina silmät ovat todella turvonneet ja kurkku käheä. 

Näistä muistoista tuli mieleen esitellä eräs lehtijuttu, joka on tehty kodistamme vuonna 1983. Mummoni oli hyvä kirjoittaja ja kirjoitteli välillä lehtiin novelleja ja muita juttuja. Elsa-mummo osallistui myös Kodin kuvalehden talon rakentaja- kirjoituskilpailuun. Voitettuaan kilpailun, hänen kirjoitus julkaistiin lehdessä ja samalla tehtiin esittely mummoni ja vaarini 70-luvun puolessa välissä rakentamasta talosta. Tässä retroiset kuvat kyseisestä lehtijutusta. Julkaisen seuraavaksi sitten sen mummoni kirjoittaman jutun, hänen elämänsä rakennusprojekteista. 

Talo oli hyvin samassa kunnossa silloin, kun siihen itse muutin 10 vuotta sitten. Mummoni oli hyvin säästäväinen eli suoraan sanottuna pihi, joten isompia remontteja talossa ei tehty sen valmistumisen jälkeen. Minulla on vielä tallessa melkein kaikki kuvissakin näkyvät mööpelit ja muutamia viherkasveja. Mummoni oli intohimoinen viherpeukalo ja veikkaan, etttä omatkin kasvit olen saanut pidettyä hengissä vain mummoni hyvän kasvikarman avulla. 

Kuvassa alakerran tunnelmallinen, mutta pahamaineinen takkahuone. Huone oli jo kerran homeessa, kun remontoimme tilan noin 7 vuotta sitten. Ajattelimme silloin, että nyt se pysyy kuivana lattialämmityksen avulla. Mutta toisin kävi ja nyt olemme tässä tilanteessa. 

Toivottavasti tekstit näkee lukea kuvista. Mummoni kirjoituksen kirjoitan sitten seuraavaan postaukseen puhtaaksi, niin se on mukavampi lukea. Ylimmäinen kuva, jossa on isäni ensimmäinen koira, Jysky, on otettu vanhempieni talosta naapurista, jossa Pikkuveikka nyt asustaa. Samoin kuin alemman kuvan portaikko-kuva.  

Haikein mielin eteenpäin. 

Rauhallista pääsiäistä kaikille! 

Hirsitalo fiilistelyä

Talosuunnittelu on jatkunut taas loman jälkeen ja olemme päätyneet tarjouskilpailun jälkeen yhteen tiettyyn hirsitalovalmistajaan. Esittelen kyseisen yrityksen tarkemmin sen jälkeen, kun lopulliset sopimuspaperit on tehty ja rakentamisprosessi päästään aloittamaan kunnolla. Sen verran voin sanoa, että eilen matkasin Ihanan miehen ja ystävämme Päähamsterin kanssa aamulautalla Viroon ja ajelimme tutustumaan yrityksen toimintaan. Paikan päällä pääsimme näkemään huolellisesti ja pitkällä kokemuksella toteutettua hirsirakentamista. Heidän rakentamissa taloissa jokainen työvaihe tehdään alusta loppuun tarkasti käsityönä. En voi todeta muuta kuin, imatralaisen miehen sanoja lainatakseni; mie oon niin fiiliksissä!

Ensi viikolla tapaamme rakennuslupakuvien piirtäjän ja teemme tarvittavia muutoksia kuviin. Siitä sitten jännittämään rakennusluvan saamista. Muuten kevät on edennyt pääosin kouluhommissa, työjuttuja tehden, vanhaa taloa tyhjentäen, joogaohjausta opetellessa ja pikkutipuja hoitaessa, joten puuhaa on riittänyt. Paljon mietittävää moneen asiaan.

Sunnuntaina suunnataan sitten kohti kesäaikaa. Nopeastihan se juoksee, tuo..aika..

Uuden talon suunnittelua

Uuden talon suunnittelu edellisen kotimme, homeisen talon tilalle on edennyt aika joutuisasti. Ainakin, kun ottaa huomioon, että yht äkkiä pitikin keksiä, että minkäläisen kodin sitä haluaisikaan, jos saisi itse suunnitella. Suunnittelu on yksi lempipuuhistani ja talojen pohjapiirustusten piirtelyä harrastin jo joskus 10- vuotiaana. Silloin tuli tosin enemmän suunniteltua hevostalleja, mutta kyllä niitä kotejakin tuli piireltyä. Muistan, kun 11-vuotiaana kuljin lomamatkalla Israelissa vihko kainalossa ja luonnostelin siellä näkemieni talojen arkkitehtuurisia piirteitä. Normi harrastuksia. :D

Haluamme mahdollisimman hengittävän ja terveellisen talon. Koska perinnehirsirakentaminen on todettu hyväksi jo vuosisatoja sitten, niin sillä mennään nytkin. Sopiva talomalli bongattiin erään lamellihirsitalo-valmistajan mallistosta ja siitä muokkasin meidän tontille sopivamman. Laitoin tarjouspyyntöjä menemään muutamalle suomalaiselle ja yhdelle virolaiselle massiivihirrestä rakentavalle yritykselle. Vastauksia tuli positiivisen nopeasti ja näistä tarjouksista valikoitui jo meille sopivin vaihtoehto. Tarjousta ja suunnitelmaa vielä viilataan ja niistä voin kirjoitella sitten lisää, kun asiat alkavat varmistumaan. 

Olin pyytänyt 6-vuotiasta veljentyttöäni, piirtämään myös oman versionsa talostamme. Teimme listan mitä kaikkea taloon haluaisimme ja tänään sain valmiin rakennuspiirustuksen hienossa lahjapaketissa, jossa oli myös muutama hänen lelunsa, jotka tulisivat sitten uuden talon vierashuoneen lelulaatikkoon. Tästä pääarkkitehtimme suunnitelmasta löytyy kaikki tarvittava, aina kissan raapimapuusta lähtien ja kun vertasimme sitä omaan suunnitelmaani, niin aika lailla samalta näyttää. ;)

Mutta rakennusasioihin palaan myöhemmin, sillä huomenna minulla ja Ihanalla miehellä alkaa loma ja suuntaamme kohti Sri Lankaa. Lomatunnelmia voi seurata minun instasta @tuleentuijottaja, sillä tänne palaan vasta loman jälkeen.

Nyt mie olen niin lomalla. 

Voiko Kouvolassa vaipua Nirvanaan?

Sain marraskuussa anopiltani ja kälyltäni synttärilahjaksi lahjakortin Nirvanan wellness & tee-kauppaan, joka sijaitsee Kouvolassa Kouvolankadulla. Itse asiassa olin sitä itse toivonutkin ja ajattelin, että pääsen shoppailemaan hyviä tee-makuja tai luonnonkosmetiikkaa. Lahjakortti olikin sen verran arvokkaampi, että päätin mennä kokeilemaan Nirvanan wellness-puolen hoitoja. 

Viime aikojen vastoinkäymiset ovat nostaneet stressitasojani aika hyvin ja tuntuu etten ole oikein saanut mitään aikaiseksi sekä päivittäin on tullut itku silmään pienimmistäkin asioista, joten ajattelin, että nyt voisi olla hyvä hetki ottaa pieni rentoutushetki. Valitsin siis hoitomuodoista Deep Nirvana syvärentoutushoidon. Kotisivuilla kerrotaan hoidosta seuraavaa: Syvärentoutushoidossa käsitellään rauhallisesti painellen ja hieroen koko vartalo, kädet ja jalat. Lopuksi hierotaan pää ja käydään läpi kasvojen hermopisteet. Erittäin rentouttava hoito, joka sopii kaikille. Erityisesti työperäisestä stressistä ja omista/lasten unihäiriöistä kärsiville.

Syvärentoutushoidossa yhdisteltiin erilaisia hierontamuotoja aina shiatsusta, vyöhyketerapiaan ja thaimaalaiseen hierontaan joita Nirvanan yrittäjä, Tony on opiskellut mm.Thaimaan pohjoisosissa. Hoitohuone oli lämmitetty 25 asteiseksi ja siellä unohtui tammikuun pakkanen kokonaan. Hoitoon oli varattu tunti, mutta koska seuraavaa hoitoaikaa ei ollut varattu, jatkoimme minun aikaa vielä puolella tunnilla. Kyllä kannatti. 

Lämmin, tunnelmallinen ja rauhoittava hoitohuone sai oloni tuntemaan kuin olisin takaisin Thaimaan lämmössä. Tonyn olemus on todella rento ja rauhoittava, joten minunlaiseni jäkittäjäkin osasi rentoutua hoitopöydällä. Hoidon jälkeen kamomillateetä nauttiessa oloni oli kuin tuolla kuvan apinalla ja varmasti myös näytinkin siltä. 

Rentouttavasta hoidosta, lämmöstä ja tuoksuista tuli muistijälki omiin lomamatkoihini.

Voin lämpimästi suositella Nirvanaa kaikille, ketkä haluavat pienen irtioton, pienen matkan rentoutukseen. Ainakin itsellä se toimi ja nyt on vähän rennommat fiilikset ottaa vastaan tämä vuosi ja odotella kohta alkavaa lomaa.

Nirvanan hoitojen varaukseen pääsee täältä, klik ja facebook sivut löytyvät täältä,klik. Aasialaisten hoitojen lisäksi sieltä löytyy nyt myös sekä klassista että urheiluhierontaa kaverini Katariinan tekemänä. Menkäähän kokeilemaan.

ps. Kuvat ovat lainattu Nirvanan facebook-sivulta, apina ja rantakuvia lukuunottamatta, jotka ovat omilta Thaimaan matkoilta räpsitty.

Homekoiran jälkeen

Eilen meillä kävi homekoira. Sellainen iso, komea sakemanni, Jekku, Putkikoira Oy:sta. Osasi hommansa oikein hyvin, Jekku on koulutettu haistamaan homeet ja kaukolämpöputkivuodot, sekä se kykenee suorittamaan erilaisia etsintätehtäviä. Harrastuksena Jekku kilpailee myös palveluskoirien jälkikokeessa. Olimme tyytyväisiä Putkikoira Oy:n palveluun, vaikka löydökset eivät tietenkään olleet mieluisia. Koiraohjaaja Esa tuli Jekun kanssa paikalle sovittuna aikana ja antoi hyvän ohjeistuksen etukäteen tehtäviin siivoustöihin. Home-etsintä videoitiin ja saamme siitä vielä raportin viikon kuluessa. Meille piti tulla ennen joulua homekoira eräästä toisesta, lähenpänä olevasta yrityksestä, mutta he eivät ikinä päässeet meille asti, joten Jekku ja Esa matkasivat meille Vantaalta.

Koiraohjaaja Esan, kurkku alkoi jo tukkeutua hetken alakerrassa oltuaan. Ammatin huonoja puolia, kun joutuu altistumaan homeelle. Jekku merkkasi alakerrasta useita paikkoja, sellaisiakin mitä ei oltaisi edes osattu epäillä, kuten kylppärin pari nurkkaa ja pari muuta kohdetta. Yläkerrassa koira merkkasi ruokakomeron lattiasta kohdan, josta on aikoinaan pamahtaneet vesiputket jäähän ja lattiassa oli edelleen reikä muovimaton alla, joten siitä sai hyvän hajun välipohjan hajuista. Joten talossa on ainakin alakerta homeessa useammasta paikasta ja välipohjassakin on jotain. Homekoirahan ei pysty ilmaisemaan homealueen laajuutta, vaan ilmaisee kohdan jossa haju on voimakkain, joten välipohjan homevaurion laajuutta ei tiedä.

Homekoiran käynti vahvisti meidän ajatukset jatkosta. Pelastettavaa talossa olisi ehkä vain joitain ulkoseiniä, mutta niitä on hieman vaikea säästää. jos alta viedään perustukset. Kattokin pitäisi uusia ja katon kosteusvaurion hometilannetta ei edes tiedä, kun koiran on hieman vaikea ilmaista yläpohjan hometta, ilman, että mentäisiin vintille. Jos vanha talo remontoitaisiin, aina saisi miettiä, että jäikö jonnekin betonirakenteeseen hometta ja uusiutuuko ongelma alakerrassa. Vahvasti näyttää siltä, että 70-luvun rakennustekniikka on nyt meillä nähty ja siirrymme todennäköisesti hirsiseinien ja hengittävien materiaalien pariin. Uusi talo tulisi samalle paikalle, koska paikka on hyvä ja hieno. Seuraava askel olisi siis pankkiin marssiminen hattu kourassa ja vanhan talon tyhjentäminen purkua varten. En ihan tälläistä suunnitellut tälle vuodelle, mutta tällä nyt mennään. 

Jouluvalmistelut meni nyt hieman toisella tapaa. Siirrettiin ja puhdistettiin tarvittavat tavarat evakkokämppäämme verstaalle ja pyykättiin ihan hullunaan. Koska olen jouluihminen, halusin kuitenkin hieman koristella kämppäämme, vaikka Ihana mies kiroilikin jouluvalojen määrää. Alla olevassa kuvassa olevan Merry&Bright-pussukan yhdessä Merry Christmas-viirin kanssa voitin arvonnasta Staboxin Kaunis Elämä-blogista piristämään jouluani. Kiitos niistä! Pussukkaan laitoin jouluvalot ja se pääsi mustan vanerikuusen viereen, jonka olin tehnyt mutama vuosi sitten. Siitä on oma blogipostaus täällä, klik. Yhdistelmä sopi mielestäni hyvin tähän mustaan jouluun.

Evakkokämpäksi tämä kaksio on oikeastaan aika viihtyisä ja olemme kotiutuneet hyvin. Tilaa on ainakin vielä, kunnes koko talon irtaimisto on käyty läpi ja suuri osa pitäisi saada tännekin mahtumaan. Tämän meidän olkkari/makuuhuoneen tapetoin alennustapeteilla ja maalasin lattian toissa vuonna, kun tilasta piti tehdä söpö puoti. Mutta näköjään tein sen kuitenkin tätä varten. Vanhan olohuoneen sohvapöytä ja tv-taso puhdistettiin ja tuotiin tänne. Muut mööpelit sänkyä lukuunottamatta täällä jo olivatkin. Puusohvaan leikkasin sopivat patjat ja heitin päälle kankaan. 

Sängyn ympärille kiinnitettiin kattoon vaijeri, johon saisi verhot roikkumaan suojaksi. Koska me molemmat teemme välillä yövuoroja, niin onnistuu sitten nukkuminen päivälläkin. Nyt siinä roikkuu liian lyhyet pimennysverhot, mutta ompelen siihen joku päivä sopivammat. Valma koiran vaikein sopeutuminen muuttoon oli selätetty, kun hän sai 10-vuotislahjaksi uuden pedin ja viltin. Myös appi-ukoltani joululahjaksi saatu viltti on tuonut tarvittavan lämmön hänelle (ja myös minulle). 

Joulukuusi oli tänä vuonna hyvin minimalli, mutta pakko sellainen oli kuitenkin saada joulumieltä tuomaan. Se pääsi nököttämään punaiseen emalikattilaan. Sain ystävältäni, Pyllikiltä lahjaksi pieniä virkattuja tähti-koristeita, jotka sopivat hyvin pieneen kuuseen.

Olkkari/makkarista on käynti suoraan ulos ja toisesta ovesta pääsee pukkariin ja kylppäriin. Aika luksus evakkokämpäksi tämä kyllä on, kun löytyy oikein sisävessa, juokseva lämmin vesi ja suihku. Voisi olla huonomminkin, ainakin kun muistelee ystäväni ulkohuussireissuja marraskuun kylmässä viimassa.

Pukkariin tuotiin hallista toinen kaappi vaatteiden säilytystä varten ja peltikaapista tyhjensin työvaatteeni meidän käyttövaatteita varten. 

Toimistostani tehtiin meille keittiö. Sinne siirrettiin pieni ruokapöytä tuoleineen. Huoneessa oli valmiiksi jo pieni keittiönurkka jääkaapilla ja mikrolla varustettuna. Restaurointitöissä olen käyttänyt pientä siirrettävää liettä nahkaliiman lämmitykseen, joten nyt se siirtyi meille kokkauskäyttöön.  

Keittiön toisessa kulmassa on minun sotkuinen työpöytäni ja ovesta pääseekin sitten suoraan verstaalleni. Ehkä me täällä mahdumme asustelemaan ihan hyvin, kun meneehän uuden kodin rakentamiseen ainakin vuosi tai pari. Ihanalla miehellä on ollut nyt muuton jälkeen ihan outo olo, kun ei tarvitsekaan niiskuttaa koko ajan ja aamuisin herää pirteänä. Jouluna kun olimme kinkkua paistamassa ja leipomassa vanhalla talolla, niin kyllä sen aamulla tukkoisuutena huomasi. Sama kävi, kun nyt teimme isomman siivouksen homekoiraa varten. Sisäilmaongelmat, yäk. Toivon vaan, ettei tuosta jää mitään pidempiaikaisia terveyshaittoja.

Kuten kuvista näkyy ja jos on seurannut minun instaa tai facea, niin huomaa, että joukosta puuttuu yksi. Viime postauksessa puhuinkin, kuinka olin miettinyt vanhimmasta koirastamme, rottweiler Pinjasta luopumista. Nyt muuton myötä tämä tapahtui hieman nopeammin, kuin olin ajatellut. Pari yötä muuton jälkeen, viikko ennen joulua, Pinja meni niin huonoon kuntoon, että paras vaihtoehto oli soittaa lääkäri paikalle päästämään hänet kivuista. Kirjoitan Pinjasta hieman myöhemmin, sitten kun kykenen. Hänen ruokakuppinsa odottelee edelleen tuossa lattialla, en ole sitä tohtinut vielä korjata pois.

Viime vuosi tosiaan hieman koetteli kaikin erilaisin tavoin meitä ja läheisiämme. Toivonkin siis tästä vuodesta todella paljon parempaa.

Voimia ja onnea kaikille alkavaan vuoteen!