DIY Unisieppari

Piiparinen ja Iitin tytöt ovat pudotelleet sulkia siihen tahtiin, että olen saanut kerättyä niitä talteen aikamoisen nipun, vaikkei oikeaa sulkasatoa vielä olekaan ollut. Niiden mustat sulat ja höyhenet ovat todella kauniita, kun ne taittavat vihreään ja niissä on oransseja tehosteita. Aluksi keksin, että askartelisin niistä hiuskoruja ja korviksia. Mutta askartelukaupan koruaihiohyllyllä minuun iski tuskastuminen, kun en tiennyt suurimmasta osastakaan, että mihin niitä olisi voinut edes käyttää. Joten se aihe vaatii vielä lisää tutkiskelua. Olen hieman arka aloittamaan asioita, joista en ole kunnolla perillä.

Joten päädyin askartelemaan hieman perinteisestä poikkeavan unisiepparin. Olin saanut huostaan Kälyseltä laatikollisen hänen perintötavaroitaan, koska Isoveikkani ei ymmärrä vanhojen romujen päälle sisustuksessa. Outo kaveri. :D Niiden joukossa oli tämä rukin pyörä, josta keksin aloittaa askartelun. 

Puhdistin ja maalasin pyörän kahteen kertaan mustalla pellavaöljymaalilla.

Sulat pesin mäntysuovalla ja annoin kuivua. Ostin Sinellistä nahan tuntuista mustaa kangasnauhaa ja kahden kokoisia puuhelmiä. Isommat helmet olivat kaikki mustia ja pienemmät mustia, harmaita ja valkoisia. Leikkasin sulista pitkät varret pois ja liimasin nauhan varteen kiinni kuumaliimalla. Nauhat olin jo valmiiksi leikannut eri pituisiksi. Liimaamisen jälkeen pujotin kolme helmeä jokaisen sulan seuraksi. Pienempiä helmiä pujottaessa apuna käytin sukkapuikkoa, koska nauha oli aika leveää. Sulkia tuli kaikkiaan 24 kpl, kaksi jokaiseen pyörän pinnaan. 

Solmin nauhat kiinni pinnoihin. Ne varmasti voisi kiinnittää kuumaliimallakin. Ruuvasin silmukkaruuvin kiinni katoksen parruun ja kiinnitin pyörän kolmesta kohtaa vahatulla nappilangalla. Haluaisin vaihtaa sen tilalle jossain vaiheessa somistesiimaa, jolloin kiinnitystä ei huomaisi ollenkaan ja pyörä näyttäisi leijuvan ilmassa. Mutta nyt mennään tuolla.

Siitä tuli juuri niin kiva kuin ajattelinkin ja sulat heiluvat kauniisti tuulessa. Päädyin jo alussa siihen, että laitan sen ulos, koska ei se meille sisälle oikein olisi sopinutkaan. Sovitan vielä jossain vaiheessa jotain pattereilla toimivia valoja pyörään, jos ne toimisivat siinä. Nyt tuli vaan himo tehdä sisällekin sellainen perinteisempi unisieppari jollekin seinälle. Onneksi askartelumateriaalia tulee koko ajan lisää.

Kuistin sisustamista

En nyt tiedä miksi kutsua tätä uutta katoksen alla olevaa tilaa, joten se on nyt sitten vaikka kuisti. Ja nyt kun on oikein tila ulkona, joka on säältä suojassa, intouduin hieman sisustamaan sitä. Elokuun puolella raahasin sinne vanhan hetekan, jonka olin saanut Päähamsterilta. Toinen vähän siistimpi heteka toimii matonpesu paikkana hallin takana, mutta tälle en ollut vielä keksinyt paikkaa. Sen päälle tuli patja ja suojaksi räsymatto. Kasa tyynyjä ja siitä tuli mukava löhöilypaikka loppukesäksi. Koirat ovat myös tykästyneet aurinkoiseen paikkaan, joten sohvapaikasta joutuu välillä hieman neuvottelemaan. 

Äidillä oli jemmassa kahdet vanhat harmaantuneet tikkaat. Toiset ovat hänellä käytössä, joten ne toiset toin itselleni koristeeksi.

Seinä näytti hetekan tuomisen jälkeen turhan tyhjältä, joten askartelin siihen hyllyn lyhdyille ja koristeille. Pätkin ladossa olleista harmaantuneista ja sammaleisista laudoista sopivan mittaisia ja ruuvasin ne kiinni toisiinsa alapuolelta. Sen jälkeen kiinnitin hyllynkannattimet paikalleen ja ruuvasin hyllyn seinään. Ja kiva tuli.

Maitotonkka toimii nykyään tuhkakuppina, koska tuskaannuin edelliseen pieneen tuhkikseen. Sitä ei ikinä tyhjennetty, ennen kuin se tursusi yli tumppeja, jotka linnut sitten levittelivät ympäri pihaa. Mielestäni tuhkakupin tyhjentäminen kun ei kuulu sille joka ei polta. ;) Joten nyt meneekin tovi ennen kuin tonkka täyttyy ja mies saa sitten tyhjentää sen parhaalla näkemällään tavalla. 

Nyt viikonloppuna oli ainakin vielä tarpeeksi lämmin ilma hengailla ulkona ja auringon porottaessa kuistilla tuli jopa kuuma. Onneksi on näinkin lämmin syksy kämäisen kylmän kesän jälkeen. Seuraavaksi sitten tee itse-juttua tuosta unisiepparista, joka näkyy tässä viimeisessä kuvassa.

Uudenkaupungin vanhat talot

Lauantaina Pyllikin etäkohteeseen, josta kerroin edellisessä postauksessa, alkoi heti aamusta virrata tasaisesti vieraita. Vaikka aluksi jännitimmekin, että eksyykö sinne kukaan. Vierailujen hiljentyessä iltapäivällä, päätimme Serkkukullan kanssa lähteä tutustumaan muihin kohteisiin Uudenkaupungin keskustassa. Aluksi mietin, ettemme edes ehdi käydä monessakaan kohteessa, mutta kyllä niitä sitten ehdittiinkin kiertää melko hyvin. Samanlaista ruuhkaa kohteissa ei ollut, kuin Loviisan vanhojen talojen päivillä on tottunut. Joten taloja sai kiertää rauhassa ja melko nopeasti, kun jonoja ei ollut.

Tässä kuvia taloista, joissa ehdimme käydä ja niissä olleista omaa silmää miellyttävistä jutuista. Kauniita mööpeleitä, tapetteja, tunnelmia ja jne.

Koitin pitää kuvat pieninä, kun näitä tuli aika paljon, jottei tätä olisi niin raskasta selailla. Mutta ne saa klikkaamalla isommiksi, jos ei meinaa muuten nähdä. 

Ensimmäisessä kohteessa parasta oli huonekorkeus, ruusutapetti ja ihanat mööpelit.

Piharakennuksen susiovi oli hieno. Olisikohan rakennuksessa ollut ennen navetta tai talli. 

Jugendtakka <3

Tässä kohteessa parasta oli mööpelit ja tunnelma. Tuon renessanssikaapin voisi huolia itselleenkin.

Pihan riippapihlajankin voisi huolia omalle pihalle.

Tämä taiteilijakoti oli varmasti mielenkiintoisin. Tavaraa oli paljon ja kaikkea erikoista katseltavaa. Vai mitä sanotte näistä korseteista seinällä. :)
Suuri osa tavaroista ja vaatteista oli myynnissä, koska asukas oli muuttamassa muualle.

Tässä kohteessa asusteli Nakit ja mutsi- blogin pitäjä. Kaunis ja seesteinen koti. Itse pidän enemmän värikkäämmistä kodeista, joten tämä kohde olikin enemmän Serkkukullan maun mukainen.

Ihanat nuo pihavalot puussa.

Tämä oli yksi lempparikohteistani. Vaikutuksen teki tuo salin suuri tapetin esilleotto. Harvemmin näkee näin suuria. Taulumaisen avauksen kohdalle on siis jätetty vanhaa alla olevaa tapettia näkyviin dokumenttimaisesti. Alakuvassa näkyy myös lähemmin medaljonkitapetin alla oleva todennäkisesti alkuperäinen roisemaalattu tapetti, josta on jätetty pieni soiro näkyviin. Arvostan. Talossa muutenkin oli tehty mittava kunnostustyö, kun katseli esillä olleita kuvia lähtötilanteesta. Ei olisi samaksi taloksi tunnistanut.

Talossa oli aikoinaan toiminut myös leipomo, josta oli jäljellä komean kokoinen 16 leivän leivinuuni.

Leivinuunin kulmaan oli hienosti yhdistetty pata. Tuo lokerikko oli aivan mahtava, siinä on ainakin jauhettu kahvia ja pilkottu sokeria.

 

 

Tässä kunnostetussa huoneessa oli kauniit sabluunamaalatut tapetit ja ihanat retrokalusteet.

Yksi rintamamiestalo-kohdekin löytyi. Siitä kuvasin hienot parvekekaiteet.

Tässä kohteessa oli huomattavasti matalampi huonekorkeus verrattuna hienoston alueen taloihin, koska tämä talo oli ollut työväen käytössä. Kertoman mukaan, joka huoneessa asusti yksi tai useampi perhe.

Talon tontin perällä oli rauhaisa sisäpiha ja siellä ihastuttava pihasauna. Viihtyisän oloista mökkimeininkiä keskellä kaupunkia ja kauniisti laitettu tuo saunaeteinen.

Tässä kohteessa ihastutti keittiön jugend-kalusto ja toisen kuistin tilalle tehty erkkeri, jossa sijaitsi työhuone.

Viimeisenä kohteena oli vaalean seesteinen koti. Sanon tämän tyylisiä taloja blogi-kodeiksi, koska ne ovat juurikin vaaleita, valoisia, seesteisiä ja jokaisella tavaralla on mietitty paikka. Näistä saakin upeita kuvia juuri valoisuuden vuoksi, mutta omaan makuun liiankin vaalea koti. Mielenkiintoisin juttu tässä kohteessa oli harrastushuone, jossa oli tankotanssia varten kultainen tanko keskellä huonetta ja musiikin harrastamiseen kaikkia mahdollisia soittimia. Mahtavaa, että harrastuksille oli pyhitty kokonainen huone.

Kiertelyn jälkeen suuntasimme vielä lankaostoksille ja sieltä jo perinteeksi muodostuneelle Akka-pitsalle kauniin jokirannan ravintola Kahveliin. Olemme rankanneet kyseisen pitsan Suomen parhaaksi, kannattaa käydä maistamassa. Sisältää muistaakseni ainakin rucolaa, vuohenjuustoa, pekonia ja aurinkokuivattuja tomaatteja. Nam nam.

Uuden kaupungin vanhat talot järjestetään joka toinen vuosi, joten jos asustelee tai liikkuu lähistöllä niin tapahtuma on ehdottomasti käymisen arvoinen ja kannattaa ehkä varata se kaksi päivää niin ehtii kunnolla kiertää etäkohteetkin läpi ja pääsee rauhassa nauttimaan kaupungin tunnelmasta.