Hilma kukkatuubissa

Huhtikuu on ollut eläinrikasta myös omien otuksien kanssa.

Labradori Halla täytti 3 vuotta tässä kuussa ja vanha rotikka rouva Pinja 11 vuotta. Hyvin jaksaa vielä Pinjakin porskuttaa, vaikka ikä painaa. Hänellä epäiltiin viime syksynä nivelrikkoa, kun oli välillä niin kipeä, ettei ylös jaksanut nousta. Käytin Pinjan myöhemmin kuvattavana ja selvisikin, että selässä löytyi pari luupiikkiä, jotka vaivasivat ajoittain. Talvella selkä oli niin kipeä, että särkylääkkeitä kului paljon ja olin jo odottamassa maan sulamista, että Pinja pääsisi viimeiselle matkalleen. 

Mutta kipuilu väheni ja nyt selkä oireilee ainoastaan silloin, jos on pitkä ulkoilu takana koleassa kelissä ja särkylääkkeitä tarvitsee enää todella harvoin. Joten rouva sai taas jatkoaikaa. Miten se onkaan niin vaikea tehdä päätöstä, milloin on oikea aika luopua vanhasta ystävästä. Eläimet eivät halua näyttää kipua herkästi ja on vaikea määritellä milloin kipuja on liikaa. Mutta toivon, että osaan sanoa koska on aika. Tuossa, kun Pinja yksi ilta loikki vasikanloikkaa pitkin olohuonetta ja leikki heittellen sohvatyynyä ympäriinsä, olin sitä mieltä, että ehkei ihan vielä.

Meidän karvapallomme, 10kk vanha Hilma Möttönen aloitti kevätmouruamisen. Olinkin jo miettinyt, että koska raaskisi kissan viedä leikattavaksi. Lämpimien kelien alkaessa alkaisi ulkona juoksentelu ja en halua, että kissi eksyy liian pitkälle etsiessään kolleja. Joten siinä vaiheessa, kun hän alkoi jo tarjoamaan peffaansa koirille, ajattelin, että ehkä nyt voisi olla hyvä hetki soittaa eläinlääkärille. Hilma saikin sitten hienon kukkatuubin tikkien suojaksi, trendikäs kevätlook.

Eläimekästä kevättä kaikille!

Alpakkakurssilla

Osallistuin toissa sunnuntaina Mathildedalissa alpakan kasvatuskurssille. Olen alpakoista haaveillut jo pari vuotta ja kypsytellyt pikkuhiljaa ajatusta omista alpakoista. Alpakat ovat verrattain hyvin helppohoitoisia eläimiä. Ne syövät todella vähän ja pärjäävät melko vaatimattomissa oloissa. Nämä villapallot ovat kuitenkin vielä sen verran harvinaisia Suomessa, että niiden hankintahinta on todella suolainen. Sen takia niitä ei ole vielä pääpahkaa tullut hankittua. Kävin siis hakemassa alpakkafiiliksiä ja tietoa kurssilta, johon raahasin äitinikin mukaan. Se on hyvä, jos pystyy johonkin läheiseen myös tartuttamaan hieman alpakkavimmaa. 

(Pahoittelen huonoja kuvia, kamerani hävitti kaikki alpakkakuvat, nyyh, joten nämä on kännykällä räpsittyjä)

Kurssin järjesti Sini Honkala, joka kasvattaa ja jalostaa alpakoita Alpacas incredible-nimellä, klik.. Hän toimii osakkaana myös Ruukin kehräämössä, klik, joka on tällä viehättävällä Mathildedalin ruukkialueella toimiva Suomen ensimmäinen alpakan villaan erikoistunut kehräämö. Tutustuimme kurssipäivänä mm. kehräämön toimintaan, hypistelimme silkkistä alpakan villaa ja opimme kuinka villalaatu määritellään, kävimme läpi alpakan kasvatuksen perusopit liittyen aina alpakan historiasta, ruokintaan, kerintään, lisääntymiseen jne. Opimme alpakoiden käsittelyä ja pääsin kokeilemaan alpakan kynsien leikkuuta, niillä on siis kynnet, ei sorkat kuten voisi luulla. Olin opiskellut alpakoista jo netistä jonkin verran, mutta kurssi tuli kyllä tarpeeseen ja oli mielestäni todella hyödyllinen, jos miettii näiden iiiiihanien villapallojen hankintaa.

Tämä kuva napattu Alpacas incrediblen facebook-sivulta. Tässä näkee hyvin minkälaista alpakanvilla on, vaikka päältä olisikin hieman ravassa, niin sisältä puhdasta kultaa. Nam.

Alpakan halaus päivässä pitää pahan mielen loitolla. Ymmärrän hyvin, miksi näitä palleroita käytetään eläinavusteiseen toimintaan terapia-eläiminä, niin rauhallisia ja ihastuttavia otuksia ne ovat. Nyt vaan pitäisi kaivaa säästöpossua ja miettiä, minkä tyylinen alpakkatoiminta meille olisi parasta, joka määrittelisi sen, minkälainen lauma meille tulisi ja kuinka paljon tähän satsattaisiin. Alpakat ovat laumaeläimiä, joten alkuun olisi hyvä hankkia vähintään kolme alpakkaa, joka alkuinvestointina on taloudellisesti iso ponnistus. Mutta esimerkiksi jalostustoiminnalla alpakat maksavat itseään takaisin pikkuhiljaa. Alpakankasvattajat kyllä auttavat löytämään oikeanlaisen lauman aloittelijalle sopivaan tarkoitukseen, on se sitten lemmikki, terapiaeläin, huippuvillan tuottaja tai jalostuseläin. Se, että millä aikataululla tämä meillä tapahtuu jää nähtäväksi. Mutta asia ei anna minulle mielenrauhaa, joten jotain pitää jossain vaiheessa tapahtua. 

Hullu alpakkanainen, siihen pyritään. :D

Remppaa remppaa

Tähän väliin hieman remonttikuulumisia Pikkuveikan talosta meidän naapurista. Remppa on edennyt pikkuhiljaa ja sykleittäin koko talven. Olen vähän laiskasti jaksanut päivittää rempan etenemistä, mutta ehkä loppusuoraa kohti sitten enemmän. Kiirettähän tai aikataulua remontilla ei ole ollut, joten sitä on tehty aina silloin kun on jaksettu. Nyt on kuitenkin kaikki laatoitustyöt jo valmiit ja sähkärikin käynyt tällä viikolla jatkamassa hommiaan. Maalattavaa olisi vielä aika lailla, mutta ärsyttävin osuus eli paneelikattojen maalaus on yhtä huonetta vailla valmis. Jos tämä vaikka kesään mennessä olisi muuttovalmis...

Keittiö on kodinkoneita vailla. Muurin laattojen yläpuolinen osa pitäisi vielä viimeistellä ja maalata lattia ja puuhella. Lattiaan suunnittelin maalattavaksi ruutulattian. Teen näistä tarkemmat postaukset sitten joskus, kun jaksan. ;)

Saarekkeeseen tulee tuolit tuohon tason alle, niin sitä voi pitää sellaisena aamiaspaikkana. Ruokapöytä tulee erikseen tuonne takana näkyvään ruokahuoneeseen.

Eteisen väliaikakuva. Lattiassa näkyy vanhan puretun komeron paikka. Portaan alaosa pitäisi teetättää uusiksi, kun vanha porras on liian pieni, kun yksi taso poistettiin. Eteiseen tuli mukavasti lisää tilaa ja olohuonekin näyttää isommalta, kun seinää hieman purettiin.

Olohuoneen eli kammarin punaisen tiiliseinän ja takan käsittelin kaseiinimaalilla (ettei nyt tulisi koko taloa valeltua lateksilla.). Se on vielä hieman kesken, sävytän loput maalista hieman harmaammaksi ja maalaan sillä tiilet osittain, jottei olisi liian valkoista. Kaseiinimaalilla saa todella kauniin ja kestävän pinnan. Tästäkin lisää myöhemmin. 

Valma tarkistamassa remontin kulkua. Alakerrassa käytettiin kolmea eri vaaleusastetta samasta harmaan sävystä. Tikkurilan symphony-kartan F487, H487 ja K487. 

F- ja H- näyttävät vaaleusasteeltaan melko samalta, silloin kun H-487 on paneeliseinässä ja F-487 on tasaisella seinällä (vertaa yläkuvan takaseinän harmaa ja keittiön seinän sävy). Oliko tarpeeksi sekavasti esitetty? Eli aluksi piti tulla vain kahta sävyä, mutta H-sävy näytti liian tummalta tasaisella seinällä (juuri passeli paneeliseiniin), joten lisäksi otettiin mukaan vaalein sävy F487.

Portaikon katon ja seinätkin saatiin viimein maalattua, kun kyhättiin kaikki mahdolliset turvallisuusmääräykset täyttävät telineet paikalleen. ;) Timpurit ovat laittaneet jo melkein kaikki kattolistatkin paikoilleen. Aiemmin niissä oli pienet varjolistat, jotka vaihdettiin nyt pieniin peruskattolistoihin. 

Testailin sähkärin asentamia ledinauhavaloja keittiössä. Kivalta näyttää. 

Tästä taas jatketaan etiäpäin. Vuorossa olisi vielä keittiön muuriseinän, kammarin tiiliseinän ja tuulikaapin seinien viimeistely. Keittiön ja kammarin lattioiden maalaus. Työhuoneen katon ja seinien maalaus. Ovenkarmien, väliovien ja portaiden maalaus. Yläkerran makkareiden seinien loput pohjatyöt ja maalaus. Yläkerran lattioiden maalaus. Ja ja ja jne. Seuraavaa maalausinspiraatiota taas odotellessa.

Pääsiäinen

Pääsiäinen on mielestäni mukavan leppoisa juhlapyhä. Minulla ei ole pääsiäiseen liittyviä traditioita, joten turhaa stressiä sen suunnitelmista ei ole. Olen parina viime pääsiäisenä ottanut ajan taulun maalaamiselle, mutta nyt ei sellaista inspiraatiota tullut, joten pääsiäinen kului muissa merkeissä. Kuten yläkuvasta näkyy yritin kasvattaa herneitä pääsiäiseksi, mutta eivät ihan kerenneet kasvaa kauniiseen mittaan.

Pihalla lumet ovat sulaneet jo kokonaan, ainoastaan metsässä varjoisilla paikoilla on lunta jäljellä. 

Aloitin pääsiäisen vieton hakemalla Hallan kanssa pajunkissoja kotiin ja samalla kävin ihastelemassa ja kuvaamassa pari viikkoa sitten syntyneitä possuja tarhalla. Martta oli pyöräyttänyt viisi suloista palleroa. <3

Pitkäperjantaina tehtiin maalaushommia Villelän puolella naapurissa. Remontti alkaa olla hyvällä mallilla, kunhan vaan jaksetaan sutia paikkoja valmiiksi asti. Lauantaina kävin Pikkuveikan ja Minikälysen kanssa Lappeenrannassa BoulderSaimaan tiloissa kiipeilemässä. Innostuin kiipeilystä, kun kiipeilyä enemmänkin harrastava Pikkuveikkani vei minut kokeilemaan boulderointia Kouvolan K7- kiipeilyluolaan pari viikkoa sitten. 

Boulderoinnissa kiipeillään ilman valjaita ja korkeimmat seinät ovat hieman yli 4 metrisiä ja alla on puolen metrin paksuinen patja, johon on turvallista pyllähtää. Kiipeily oli todella kivaa ja sopivan rankkaa. Kädet olivat kiipeilyn jälkeen saman tuntuiset, kuin olisi sitonut verhoilujoustimia koko päivän. Lappeenrannan tilat olivat paljon isommat kuin Kouvolan ja aloittelijoille oli enemmän sopivampia ratoja. Voisivat Kouvolan K7:ssa panostaa enemmän aloittelijoiden ratoihin, kun ne eivät kuitenkaan vie tilaa muilta radoilta, kun eri väreillä merkattuja ratoja voi tehdä päällekkäin samalle linjalle. Tätä lajia taidan jatkossakin harrastella, sen verran apinan vikaa minustakin löytyy. :)

Sunnuntaina startattiin Riistapolku-kausi Pikkuveikan kanssa. Riistapolku-kilpailuja järjestävät eri metsästysseurat aina näin keväisin. Niissä kierretään muutaman kilometrin pituisen metsäreitin läpi, jonka varrelta löytyy eri rastipisteitä, joissa ammutaan liikkuvia tai paikallaan olevia, useimmiten metsälinnun muotoisia tauluja. Pisteet kerätään osumien mukaan ja pistekortti palautetaan kierroksen jälkeen järjestäjille. Riistapolku on mielestäni mukavaa ajanvietettä ja vaikka itsehän en kovin paljon ampumista harrasta, niin useimmitenhan noihin kisoihin tulee lähdettyä harjoittelematta luottaen lähinnä isältä saatuihin hyviin ammunta-geeneihin. Naisten sarjassa kun ei yleensä ole kauhean montaa osanottajaa, niin useinmiten olen päässyt ihan palkintosijoille asti ja enkä edes viimeisten joukossa. Nyt olin kolmentena siinä vaiheessa, kun lähdettiin kisoista pois, joten jäi epäselväksi pääsinkö lopulta palkintosijoille asti. Mutta kyllä yleensä joku tuttu on sieltä aina palkinnon kotiin asti heittänyt, jos sellainen on tullut. 

Sunnuntaina illemmalla käytiin vielä kyläilemässä Ihanan miehen siskon luona vauvaa katsomassa ja anoppilassa kahvittelemassa. Tänään olin suunnitellut kovasti hyödyllistä tekemistä, mutta kevät-urvahdus sai valtaansa, enkä ole saanut oikein mitään aikaiseksi, mutta ehkä se ei haittaa. Oli kuitenkin mukava pääsiäinen kaikin puolin. 

Nythän se lupasi lämmintä viikkoa, joten ei muuta kun kevättä kohti.