Berliinin tuliaisia

Tässä hieman juttua, siitä mitä tuli Berliinin matkalta osteltua.
Olen pikkuhiljaa siirtynyt luonnon(hippi)kosmetiikan puolelle viimeisen parin vuoden aikana. Altistun jo työni kautta kaikenmaailman kemikaaleille suojauksista huolimatta, joten en haluaisi kuormittaa itseäni turhaan muilla haitallisilla kemikaaleilla. Varsinkin naiset lätkivät iholle päivittäin satoja erilaisia kemikaaleja ja mitä enemmän niistä ottaa selville, sitä vähemmän niitä haluaa käyttää. Olen yrittänyt etsiä itselleni sopivia tuotteita luonnonkosmetiikan puolelta ja joitain kestolemppareita on jo löytynyt. 

Itselläni on herkkä, pintakuiva iho, joka saattaa välillä äityä todella kuivaksi. On sitä pahimpina kausia hoidettu ihotautilääkärinkin kanssa. Sellainen ärsyttävä couperosa, semi-atooppinen iho, joka on välillä ihan jees ja välillä ihan kauhea. Jos se ei hilseile talvipakkasilla lattialle, niin muuten se sitten kiiltelee T-alueen rasvaisuutena. En ole niitä naisia, joilla on ihana tasainen iho, jota ei tarvitse peittää meikillä häivyttääkseen ihon punaisuutta tai mustia silmänalusia. Joten ihotyyppini on sellainen, että en voi mitä tahansa rasvaa tunkea naamaani tai pestä itseäni millä tahansa tökötillä.

Suomessa hippikosmetiikka on vielä aika tyyristä, mutta joitain halvempiakin merkkejä toki löytyy. Itse olen Serkkukultani kanssa päätynyt pääosin tilaamaan tuotteet Saksasta, joka on halvan luonnonkosmetiikan luvattu maa. Hän bongasi aikoinaan osoitteen http://www.violey.com/en/ josta löytyy hyvä valikoima eri valmistajien tuotteita ja postikulut eivät ole ainakaan kimppatilauksissa kalliit.

Mutta nyt kun päästiin oikein paikan päälle Berliiniin, niin sieltä tuli osteltua muutamia lempparituotteita ja uusia tuttavuuksiakin.

Yksi lempparini on Santen valmistama Bio-goji & Olive käsirasva. Imeytyy hyvin ja tuoksuu todella hyvälle. Toin sitä Kälysellekin tuliaisiksi. Uusi loistava tuttavuus oli Bioderman misellivesi, joka on tarkoitettu herkän ihon puhdistukseen. Tällä kevyellä kasvovedellä lähtee todella hyvin meikitkin ja iho tuntuu puhdistuksen jälkeen kevyeltä, eikä naama putoa hilseilevänä lattialle. Ihan huippu! Tätä tuotetta minulle suositteli ihana ja tehokas hierojani, Elina Ipowerilta, klik. 
Olen käyttänyt Biodermaa nyt aamuputsarina, kun muuten käytän iltaisin suihkussa putsarina tuota takarivin Laveran Neutral-sarjan puhdistusvaahtoa. Se on minusta todella hyvä herkän ihon puhdistusvaahto, hellä, mutta tehokas. 

Ostin kokeiltavaksi Logonan hiusvärin, mutta en ole sitä vielä jaksanut testata. Tukkaani olen värjäyttänyt viimeeksi reilu vuosi sitten. Oma hiusvärini on todella vaalea, mutta aina näin talvisin, ärsyttävä maantiensävy pukkaa niskapuolelle, mikä ei ole kesällä ehtinyt vaalentua. Joten talvisin tekee mieli se aina värjätä, mutta saa nähdä jaksanko kärvistellä kesään asti. Muutenkin tukkaani pitäisi pätkäistä reilusti, että pääsen eroon vanhoista vaalennuksista, jotka ovat alkaneet muuttua keltaisiksi verrattuna omaan väriini.
Mukaan tarttui myös Santen Bio-Coco & Vanilla suihkugeeli.

Kosteusvoiteena käytän Weledan Calendula vauva-naama-rasvaa. On tosiaan tarkoitettu vauvoille, mutta toimii minulla erinomaisesti. Kevyt, hyvin imeytyvä ja hyvän tuoksuinen, mutta tarpeeksi kosteuttava. Suosittelen kaikille, kellä on bebe kotona hoivattavana tai sitten herkkänahkainen vaimo.
Kokeiluun pääsi Primaveran Arganöljy. Se imeytyy todella hyvin ja toimii hyvin yövoiteena. Tuoksu levitettäessä on tosin aika navettamainen. Meikeissä olen tykästynyt Laveran ripsareihin. Nyt ostin tuollaisen Deep darkness-ripsarin. Levittyy kauniisti, eikä varisi. Tosin kaipailisin näihin vielä lisää volyymia. Omat ripseni ovat lähes näkymättömät (koska blondi), mutta todella pitkät, niin pidän tämän takia todella tuuhentavista ripsareista. Benecosilta löytyi kivan sävyinen luomiväri ja Santelta kulmakynä. 

Naureskelin tosin, että kuinka tekopyhää on ostaa reissultansa luonnonkosmetiikkaa samaan aikaan, kun shoppailee riistokauppaketjujen vaatealennusmyynneissä. No kai se täytyy jonkinlainen tasapaino pitää. ;) 

Muita ostoksia oli joulutorilta löytyneet alpakka-villasukat, joita osteltiin tuliaisiksikin. Ne on ihanan lämpimät ja ajattelin jo totuttaa läheisiäni näihin alpakka-juttuihin, jos ja kun minun suunnitelmat toteutuvat tänä vuonna. :) Muutoin Ihana mies löysi itselleen himoitsemansa talvitakin ja minä löysin itselleni kaipaamani litsläts/pakkaskeli-kengät eli Sorelin talvikengät, niistä kuva Instagramin puolella, täällä, klik.

Noin, nyt on akkojen hömpötykset listattu ja voin siirtyä toisiin hömpötyksiin. Onko kohta jo helmikuu, kääk?!

Joulun loppu

Loppiainen, tuo ärsyttävä juhlapyhien pilaaja. Tuntuu, että kaikki ovat niin täynnä pyhiä ja jouluähkyä, niin fyysistä kuin henkistäkin ja odottavat arjen alkua. Mutta, en minä. Olen sen verran jouluihminen, että itken verta, kun joudun luopumaan joulukuusesta. Muut joulukoristeet purkasin jo pois, mutta kuuseen kosken vasta, kun mies tulee töistä ja pakottaa minut siihen. 

Joulussa pidän siitä, että voi kerrankin hyvällä omatunnolla vaan olla ja möllöttää. Tosin yleensä aatto saattaa olla aika lentämistä paikasta toiseen, mutta viimeistään tapaninpäivä on sellainen, jolloin ei ole mitään menoa. Uusi vuosi vastaanotettiin kotona hyvässä seurassa hyvin syöden ja pari rakettia poksauttaen. 

Hihittelin itsekseni, kun etsin koneelta kuvia ja törmäsin tähän lentokentällä otettuun kuvaan. Kiteyttää aika olennaisesti joulunajan meiningin, kovasti syötiin ja kaikkea. :P Nyt kun on uusi vuosi ja kaikki tekevät rikkoutumattomia lupauksiaan uuden upean elämänsä suhteen, päätin etten tee lupauksia. Ihan vaan, ettei tarvitse pettyä itseensä. Joten päätin esittää uudelle vuodelle vain toiveita ja haaveita. Kaipaan henkisesti parempaa tasapainoa ja vahvuutta, niin kuin myös fyysisestikin. Olen jo jonkin aikaa voinut huonosti noilla molemmilla osa-alueilla ja tarvitsen jonkinlaista muutosta. 

Liikkumattomuudelleni tein jo hyvin päätöksen ja ilmoittauduin eräälle kurssille. Tiedän, että sen johdosta alan automaattisesti tekemään enemmän liikunnallisia juttuja, joten siitä on hyvä aloittaa näin pitkän paussin jälkeen. Yritän myös tehdä jotain erakoitumiselleni ja antisosiaalisuudelleni. Viihdyn yksin todella hyvin, mutta joku roti. Jos joudun miettimään, että uskallanko lähteä käymään kyläkaupassa, niin eihän se normaalia ole. Toisaalta en kyllä ikinä ole itseäni kovin normaaliksi väittänytkään. Mutta pienin askelein, kohti huomista. Meinasin jo maanisena hetkenä tehdä yhden liian ison päätöksen tälle vuodelle, mutta onneksi tajusin lyödä jarrut pohjaan ajoissa. Miksi kasata turhaan paljon stressiä ympärilleen, jos ei ole pakko.

Loppiainen menikin tänään töiden parissa. Minua kävi moikkaamassa verstaalla ystäväkollegani, Päähamsteri. Olipa mukava keskustella ja läyrytä yrittäjyyden kompastuskivistä tai lähinnä siitä, että sopivatko luonteemme restaurointialan yrittäjyyteen vai ei. Välillä luomisen tuska, tietynlainen perfektionismi ja itsensä riittämättömäksi tunteminen tuntuvat liiallisilta taakoilta verrattuna yrittäjyyden etuihin. Pitäisi osata olla itselleen armollisempi, eikä ottaa työasioita liian henkilökohtaisesti. En vain tiedä oppiiko siihen ikinä. Hänellä alan yrittäjyyttä tulee täyteen kohta kuusi vuotta ja minulla neljä. Saa nähdä miltä tulevaisuus näyttää ja mitä tulee tapahtumaan. Toivottavasti tiedossa on enemmän hyviä ja tsemppaavia kokemuksia ja sopivasti ahaa-elämyksiä.

Noin, tulipahan avauduttua. Mitäs teillä lukijoilla on tiedossa tälle vuodelle ja onko tullut tehtyä lupauksia tai haaveiletteko jostain, jonka haluatte toteuttaa tänä vuonna?